Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisin, mies osallistuu aina vain vähemmän perheemme elämään?
24.02.2017 |
Miehellä on työ, jossa on paljon poissa kotoa eli minä olen aina ollut päävastuussa kodista ja lapsista. Hänelle ei ole tullut oikein mitään rutiinia hoitaa kotona yhtään mitään asioita. Lapset on vuosien mittaan tottuneet, että minä olen se joka hoitaa asiat, kuskaa harrastuksiin, osallistuu vanhempainiltoihin jne.
Nykyään mies ei osallistu mihinkään vaikka olisi mahdollisuus ja aikaakin. Esim kun olemme lomalla, haluaa tehdä omia juttujaan. Sekin on ihan ok, saa tehdä jos museo tai shoppailu ei kiinnosta. Mutta tämä lipsuu sitten myös esim ruokailuun, minusta olisi kiva jos edes lomalla kävisimme yhdessä syömässä. Voi käydä vaikka niin, että ennen lounasaikaa olemme eri paikoissa ja sovimme että näemme jossain ja menemme syömään. Kun lounasaika tulee, mies ilmoittaa että kävikin jo syömässä. Päivällisellä syö nopeasti oman ruokansa ja huokailee sitten hermostuneena jos muilla kestää tai jos joku haluaa jälkiruokaa.
Omiin perhejuhliimmekaan hän ei näytä enää haluavan osallistua. Toisen vanhojentansseja ei tullut katsomaan vaan meni mieluummin harrastukseensa. Minua itketti kun muut isät tanssitti ylpeinä tyttäriään, minä olin jälleen kerran yksin siellä. Tulevana kesänä on yhden lapsen rippijuhlat, mies on sopinut samaan aikaan harrastukseensa liittyvän menon ulkomaille. Ei aio siis olla rippijuhlissakaan. Teen itse taas kerran kaiken. Ärsyttää myös hänen puolesta selittää kaikille, miksei ole paikalla. Turha toivoa, että itse kertoisi etukäteen esim omille vanhemmilleen miksei ole paikalla. Kaikki tivaa minulta sitä asiaa, mitä minä siihen osaan sanoa. Ei kiinnosta? Ei halua? Ei tarvitse jos ei halua?
En edes itse tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. En halua riidellä ja tapella. Minusta aikuisen pitäisi itse tajuta nämä asiat. Mies tietää, että olen pahoillani jos ei ole juhlissa paikalla mutta on silti poissa. Tuntuu, ettei hän välitä lainkaan, miten ikävältä tuo tuntuu niin lapsista kuin minustakin.
Kommentit (43)
Uusi nainen/perhe kuvioissa. Isäni toimi siinä tilanteessa juuri noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä on merkkipäivä, lähdette lasten kanssa vaikka Aruballe. Annatte maistaa omaa lääkettään. Jos alkaa ulisemaan, toteatte ettei ennenkään kiinnostanut, joten ajattelitte ettei nytkään. Lapset ilmeisesti jo isompia; ota heidät juhlavalmisteluihin mukaan, kerro miten mukava on tehdä yhdessä perheenä.
Mun isä jätti välistä rippijuhlat, ylioppilasjuhlat ja lapsenlapsiensa (nyt vanhin on 5v) kaikki juhlat.. siis ihan työssäkäyvä perus viiskymppinen isä. Oma elämä ilmeisesti kiinnostaa enemmän kuinoma perhe ja äitini. en vain tajua. Nyt sairastui aivokasvaimeen, ihmettelee kun ei kukaan käy ja soittele. Äiti vierailee pakosta (isä on siis osastolla kun leikattiin). Sisarusteni kanssa mietimme että jätämmekö hautajaiset (sitten joskus) väliin..
Älkää jättäkö, ettei vanhana harmita. Katkeruus pilaa vain oman elämäsi.
Ps. ap:Stahan tiedämme nyt vain toisen puolen tarinasta, en vedä tuollaisesta vielä mitään johtopäätöksiä. Onko ap vieroittanut miehensä jo lasten ollessa pieniä, ominut äidin pikku pumpulit ja mies jäänyt paitsioon jne?
Siis voi mies/isäparkaa kun ihan vieraannutettu lapsistaan ihan lasten ollessa pieniä. Siis eihän mitenkään voi olettaa että mies itse rakentaisi ja vaalisi suhdetta lapsiinsa...
Ei tarvitse alkaa vittuilemaan. Mutta kai ymmärrät, että asiassa on aina kaksi puolta, joista nyt tiedämme vain toisen? Jos asia olisi toisinpäin, täällä olisi sama kuoro huutamassa kuinka naisella on oikeus omaan aikaan jne, ja mies ei varmaan huomioi ja ja ja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä on merkkipäivä, lähdette lasten kanssa vaikka Aruballe. Annatte maistaa omaa lääkettään. Jos alkaa ulisemaan, toteatte ettei ennenkään kiinnostanut, joten ajattelitte ettei nytkään. Lapset ilmeisesti jo isompia; ota heidät juhlavalmisteluihin mukaan, kerro miten mukava on tehdä yhdessä perheenä.
Mun isä jätti välistä rippijuhlat, ylioppilasjuhlat ja lapsenlapsiensa (nyt vanhin on 5v) kaikki juhlat.. siis ihan työssäkäyvä perus viiskymppinen isä. Oma elämä ilmeisesti kiinnostaa enemmän kuinoma perhe ja äitini. en vain tajua. Nyt sairastui aivokasvaimeen, ihmettelee kun ei kukaan käy ja soittele. Äiti vierailee pakosta (isä on siis osastolla kun leikattiin). Sisarusteni kanssa mietimme että jätämmekö hautajaiset (sitten joskus) väliin..
Älkää jättäkö, ettei vanhana harmita. Katkeruus pilaa vain oman elämäsi.
Ps. ap:Stahan tiedämme nyt vain toisen puolen tarinasta, en vedä tuollaisesta vielä mitään johtopäätöksiä. Onko ap vieroittanut miehensä jo lasten ollessa pieniä, ominut äidin pikku pumpulit ja mies jäänyt paitsioon jne?
Siis voi mies/isäparkaa kun ihan vieraannutettu lapsistaan ihan lasten ollessa pieniä. Siis eihän mitenkään voi olettaa että mies itse rakentaisi ja vaalisi suhdetta lapsiinsa...
Ei tarvitse alkaa vittuilemaan. Mutta kai ymmärrät, että asiassa on aina kaksi puolta, joista nyt tiedämme vain toisen? Jos asia olisi toisinpäin, täällä olisi sama kuoro huutamassa kuinka naisella on oikeus omaan aikaan jne, ja mies ei varmaan huomioi ja ja ja...
Oli mies tai nainen, niin oman lapsen juhliin pitää osallistua. Oma mieskin ihmetteli, että eikö hän nyt voi mennä kaverien mökkiviikonlopulle vaikka se sattuukin samaan aikaan lapsen synttärijuhlien kanssa. Jotkut ei vaan tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee sama temppu.
Ilmoitusasiana poistut kodistanne menoihisi, mies hoitaa lapset. Noin isojen lasten kanssa toimintaa ei tarvitse neuvoa, joten älä sorru puhelinkonsultiksi: puhelin äänettömälle.
Jos ei onnistu lienee parempi että mies siirtyy muualle viettämään sitä erillistä elämäänsä.
Joo. Lapsellisuuteen kannattaa aina vasta lapsellisuudella!
Ei tuossa ole kysymys mistään lapsellisuudesta vaan potut pottuina -kohtelusta. Toiset eivät tajua ennen kuin joutuvat itse saman kohtelun kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä on merkkipäivä, lähdette lasten kanssa vaikka Aruballe. Annatte maistaa omaa lääkettään. Jos alkaa ulisemaan, toteatte ettei ennenkään kiinnostanut, joten ajattelitte ettei nytkään. Lapset ilmeisesti jo isompia; ota heidät juhlavalmisteluihin mukaan, kerro miten mukava on tehdä yhdessä perheenä.
Mun isä jätti välistä rippijuhlat, ylioppilasjuhlat ja lapsenlapsiensa (nyt vanhin on 5v) kaikki juhlat.. siis ihan työssäkäyvä perus viiskymppinen isä. Oma elämä ilmeisesti kiinnostaa enemmän kuinoma perhe ja äitini. en vain tajua. Nyt sairastui aivokasvaimeen, ihmettelee kun ei kukaan käy ja soittele. Äiti vierailee pakosta (isä on siis osastolla kun leikattiin). Sisarusteni kanssa mietimme että jätämmekö hautajaiset (sitten joskus) väliin..
Älkää jättäkö, ettei vanhana harmita. Katkeruus pilaa vain oman elämäsi.
Ps. ap:Stahan tiedämme nyt vain toisen puolen tarinasta, en vedä tuollaisesta vielä mitään johtopäätöksiä. Onko ap vieroittanut miehensä jo lasten ollessa pieniä, ominut äidin pikku pumpulit ja mies jäänyt paitsioon jne?
Siis voi mies/isäparkaa kun ihan vieraannutettu lapsistaan ihan lasten ollessa pieniä. Siis eihän mitenkään voi olettaa että mies itse rakentaisi ja vaalisi suhdetta lapsiinsa...
Fiksu ihminen ymmärtää, että asioilla on aina kaksi puolta. En sano, että tässä olisi mitään kummempaa kuin mitä ap haluaa kertoa, mutta voi olla että onkin. Ei tarvitse heti soittaa poskea, jos oma ymmärrys ei riitä tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä on merkkipäivä, lähdette lasten kanssa vaikka Aruballe. Annatte maistaa omaa lääkettään. Jos alkaa ulisemaan, toteatte ettei ennenkään kiinnostanut, joten ajattelitte ettei nytkään. Lapset ilmeisesti jo isompia; ota heidät juhlavalmisteluihin mukaan, kerro miten mukava on tehdä yhdessä perheenä.
Mun isä jätti välistä rippijuhlat, ylioppilasjuhlat ja lapsenlapsiensa (nyt vanhin on 5v) kaikki juhlat.. siis ihan työssäkäyvä perus viiskymppinen isä. Oma elämä ilmeisesti kiinnostaa enemmän kuinoma perhe ja äitini. en vain tajua. Nyt sairastui aivokasvaimeen, ihmettelee kun ei kukaan käy ja soittele. Äiti vierailee pakosta (isä on siis osastolla kun leikattiin). Sisarusteni kanssa mietimme että jätämmekö hautajaiset (sitten joskus) väliin..
Älkää jättäkö, ettei vanhana harmita. Katkeruus pilaa vain oman elämäsi.
Ps. ap:Stahan tiedämme nyt vain toisen puolen tarinasta, en vedä tuollaisesta vielä mitään johtopäätöksiä. Onko ap vieroittanut miehensä jo lasten ollessa pieniä, ominut äidin pikku pumpulit ja mies jäänyt paitsioon jne?
Siis voi mies/isäparkaa kun ihan vieraannutettu lapsistaan ihan lasten ollessa pieniä. Siis eihän mitenkään voi olettaa että mies itse rakentaisi ja vaalisi suhdetta lapsiinsa...
Ei tarvitse alkaa vittuilemaan. Mutta kai ymmärrät, että asiassa on aina kaksi puolta, joista nyt tiedämme vain toisen? Jos asia olisi toisinpäin, täällä olisi sama kuoro huutamassa kuinka naisella on oikeus omaan aikaan jne, ja mies ei varmaan huomioi ja ja ja...
Oli mies tai nainen, niin oman lapsen juhliin pitää osallistua. Oma mieskin ihmetteli, että eikö hän nyt voi mennä kaverien mökkiviikonlopulle vaikka se sattuukin samaan aikaan lapsen synttärijuhlien kanssa. Jotkut ei vaan tajua.
Entä jos mies ei tosiaan tajua? Jos on aspergeri tms eikä hissukka vaimo saa sanottua asiasta? Niin, elämä in ihmeellistä.
Ei teillä varmaan ole sitten sitä avioliittoakaan, mikä kahdella aikuisella kuuluisi olla, jos ei mitenkään viihdy edes perheenä.
Sun on kaiketi vaan nostettava kissa pöydälle ja vaadittava että tilanteesta keskutellaan, tai sitten lusikat jakoon. Mä en ainakaan tollasessa löyhässä hirressä suostuisi elämään.
Ja kieltämättä outoa, jos ei edes lasten jutut kiinnosta millään lailla, kyllä se on merkki siitä että mies haluaa purjehtia muilla vesillä. Todella todella kurjaa lasten kannalta. Minä vaatisin kyllä tossa vaiheessa miestä itse kertomaan lapsille miksi ei nyt vaan tule vanhojen tanssiin tai osallistu rippijuhliin, se ei mielestäni ole sinun tehtäväsi keksiä valheita. Sanoisin miehelle, että jos ei itse kerro syytä lapsille, niin itse kertoisin sen mitä ajattelen, eli "isiä ei nyt vaan enää kiinnosta"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinejähän vain nolottaa, jos oma vanhempi tanssittaisi kaikkien edessä lavalla. Parempi kun nuoret saa nauttia rauhassa juhlastaan. Ei mennä aikuiset pilaamaan niitä.
höpö höpö 29!!
Todellakin nuorelle on tärkeää että vanhempi tanssittamassa vanhojen päivänä ja katsomassa rakkaudellisin silmin HÄNTÄ omaa aarretta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
höpö höpö 29!!
Todellakin nuorelle on tärkeää että vanhempi tanssittamassa vanhojen päivänä ja katsomassa rakkaudellisin silmin HÄNTÄ omaa aarretta!!
oletko sinä sellainen vaistovanhempi?
Ei se mies enää edes ole teidän perheessä, jos alkuviestisi on totta.
Toinen mikä kiinnitti huomiota on ettei mies edes halua olla osa perhettä. (välinpitämättömyys lapsista esim. rippijuhlista ja lomilla.)
Huono puoli on se että sinä et voi parantaa tilannetta koska miehellä ei ole halua olla perheessä. Hyvä puoli on se että erotessa sä tuskin edes huomaat miehen katoamista sun elämästä, koska ei se siinä ole ollut enää vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä teitä pitää yhdessä? Onko mies niin hyvä tuloinen, että sinun elintasosi laskisi?
Isä varmasti aiheuttaa pahaa mieltä lapsille.
Kiitos kommenteista, on ollut mielenkiintoista lukea niitä.
Totta, asioilla on aina kaksi puolta. Yritin olla hyvin objektiivinen kun kirjotin viestiä, asiat on siis ihan faktoja eikä mitenkään väritettyjä. Teot on tekoja ja piste, ei niitä selittelemällä muuksi saa.
En ole yrittänyt omia lapsia itselleni kun olivat pieniä nikn kuin joku arveli. Jos mies on jatkuvasti poissa ja turvaverkkoja ei ole, pakkohan jonkun eli minun on silloin lapsista huolta pitää. Totta kai lapset kiintyivät minuun kovasti, kun olen ainoana aina paikalla.
Aion tänään puhua tuosta rippijuhla-asiasta. Minusta on todella ikävä temppu 15-vuotiaalle, jos isä skippaa nekin juhlat. Mahdollisesti mies sanoo, että kesän suunnitelmia ei voi enää muuttaa. No, tarkoituksena oli ostaa lapselle rippilahjaksi (ja toiselle 18-v lahjaksi) ulkomaanmatka ja kysyin jo siskoani sinne mukaan. Hän voi lähteä, eli lähdemme sitten lasten ja näiden tädin kanssa pitämään hauskaa keskenämme.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä pitää yhdessä? Onko mies niin hyvä tuloinen, että sinun elintasosi laskisi?
Isä varmasti aiheuttaa pahaa mieltä lapsille.
No jaa, elintasoni ei varmaan kauheasti laskisi vaikka eroaisimme. Kun elämä kuitenkin kulkee latuaan, tuntuu työläältä eroon liittyvät asiat; talon myynti, muun omaisuuden jakaminen jne. Lapset muuttaa kuitenkin muutamien vuosien kuluttua pois kotoa, onko juuri tässä kohtaa järkeä alkaa eroamaan? Ehkä luontevampaa sitten kun talo tyhjenee muutenkin?
Eroamallahan en missään tapauksessa saa miestä osallistumaan lasten elämään yhtään sen enempää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Teinejähän vain nolottaa, jos oma vanhempi tanssittaisi kaikkien edessä lavalla. Parempi kun nuoret saa nauttia rauhassa juhlastaan. Ei mennä aikuiset pilaamaan niitä.
Vanhojen tansseissa nuoret ovat 17-18-vuotiaita, joten eivät nolostele.
Mä ajattelin eroa siksi, että luulisi kotona olevan painostava tunnelma tuollaisen mörököllin kanssa. Mutta mikäs siinä, jos vaan ap:n oma psyyke kestää. Ymmärrän hyvin, että lapsilta ei halua hajottaa tuttua kotia ja ympäristöä.
Jos mies on vuosia ulkoistanut itsensä perheestä, ei se yhdessä yössä muutu.
Mitä mies on sanonut kun olette keskustelleet asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä on merkkipäivä, lähdette lasten kanssa vaikka Aruballe. Annatte maistaa omaa lääkettään. Jos alkaa ulisemaan, toteatte ettei ennenkään kiinnostanut, joten ajattelitte ettei nytkään. Lapset ilmeisesti jo isompia; ota heidät juhlavalmisteluihin mukaan, kerro miten mukava on tehdä yhdessä perheenä.
Mun isä jätti välistä rippijuhlat, ylioppilasjuhlat ja lapsenlapsiensa (nyt vanhin on 5v) kaikki juhlat.. siis ihan työssäkäyvä perus viiskymppinen isä. Oma elämä ilmeisesti kiinnostaa enemmän kuinoma perhe ja äitini. en vain tajua. Nyt sairastui aivokasvaimeen, ihmettelee kun ei kukaan käy ja soittele. Äiti vierailee pakosta (isä on siis osastolla kun leikattiin). Sisarusteni kanssa mietimme että jätämmekö hautajaiset (sitten joskus) väliin..
Älkää jättäkö, ettei vanhana harmita. Katkeruus pilaa vain oman elämäsi.
Ps. ap:Stahan tiedämme nyt vain toisen puolen tarinasta, en vedä tuollaisesta vielä mitään johtopäätöksiä. Onko ap vieroittanut miehensä jo lasten ollessa pieniä, ominut äidin pikku pumpulit ja mies jäänyt paitsioon jne?
Siis voi mies/isäparkaa kun ihan vieraannutettu lapsistaan ihan lasten ollessa pieniä. Siis eihän mitenkään voi olettaa että mies itse rakentaisi ja vaalisi suhdetta lapsiinsa...
Ei tarvitse alkaa vittuilemaan. Mutta kai ymmärrät, että asiassa on aina kaksi puolta, joista nyt tiedämme vain toisen? Jos asia olisi toisinpäin, täällä olisi sama kuoro huutamassa kuinka naisella on oikeus omaan aikaan jne, ja mies ei varmaan huomioi ja ja ja...
Oli mies tai nainen, niin oman lapsen juhliin pitää osallistua. Oma mieskin ihmetteli, että eikö hän nyt voi mennä kaverien mökkiviikonlopulle vaikka se sattuukin samaan aikaan lapsen synttärijuhlien kanssa. Jotkut ei vaan tajua.
En minäkään tajua, miksi en esim. minä tai mies voisi mennä mökkiviikonlopulle vaan ne synttärit pitää järjestää juuri sinä viikonloppuna, kun kerrankin olisi jotain poikeavaa. Ja muutenkin kyllä meistä kumpikin yksistä syntymäpäivistä yksin selviää, kun synttärisankari voi tehdä sitten poissaolevan kanssa jotain speciaalia myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on vuosia ulkoistanut itsensä perheestä, ei se yhdessä yössä muutu.
Mitä mies on sanonut kun olette keskustelleet asiasta?
Hän ei oikein sano mitään. Ihan kun hän ei ymmärtäisi, miten kurjaa hänen etääntymisensä on meistä. Hän vaan tekee ja sopii ajattelematta sitä sen kummemmin, eikä näe mitään ongelmaa.
Ap
Ei vanhojentansseihin eikä rippijuhliin?
En usko.
Tai sitten täällä on jälleen onnistuttu löytämään se yksi miljoonasta -isä.