Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisin, mies osallistuu aina vain vähemmän perheemme elämään?
24.02.2017 |
Miehellä on työ, jossa on paljon poissa kotoa eli minä olen aina ollut päävastuussa kodista ja lapsista. Hänelle ei ole tullut oikein mitään rutiinia hoitaa kotona yhtään mitään asioita. Lapset on vuosien mittaan tottuneet, että minä olen se joka hoitaa asiat, kuskaa harrastuksiin, osallistuu vanhempainiltoihin jne.
Nykyään mies ei osallistu mihinkään vaikka olisi mahdollisuus ja aikaakin. Esim kun olemme lomalla, haluaa tehdä omia juttujaan. Sekin on ihan ok, saa tehdä jos museo tai shoppailu ei kiinnosta. Mutta tämä lipsuu sitten myös esim ruokailuun, minusta olisi kiva jos edes lomalla kävisimme yhdessä syömässä. Voi käydä vaikka niin, että ennen lounasaikaa olemme eri paikoissa ja sovimme että näemme jossain ja menemme syömään. Kun lounasaika tulee, mies ilmoittaa että kävikin jo syömässä. Päivällisellä syö nopeasti oman ruokansa ja huokailee sitten hermostuneena jos muilla kestää tai jos joku haluaa jälkiruokaa.
Omiin perhejuhliimmekaan hän ei näytä enää haluavan osallistua. Toisen vanhojentansseja ei tullut katsomaan vaan meni mieluummin harrastukseensa. Minua itketti kun muut isät tanssitti ylpeinä tyttäriään, minä olin jälleen kerran yksin siellä. Tulevana kesänä on yhden lapsen rippijuhlat, mies on sopinut samaan aikaan harrastukseensa liittyvän menon ulkomaille. Ei aio siis olla rippijuhlissakaan. Teen itse taas kerran kaiken. Ärsyttää myös hänen puolesta selittää kaikille, miksei ole paikalla. Turha toivoa, että itse kertoisi etukäteen esim omille vanhemmilleen miksei ole paikalla. Kaikki tivaa minulta sitä asiaa, mitä minä siihen osaan sanoa. Ei kiinnosta? Ei halua? Ei tarvitse jos ei halua?
En edes itse tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. En halua riidellä ja tapella. Minusta aikuisen pitäisi itse tajuta nämä asiat. Mies tietää, että olen pahoillani jos ei ole juhlissa paikalla mutta on silti poissa. Tuntuu, ettei hän välitä lainkaan, miten ikävältä tuo tuntuu niin lapsista kuin minustakin.
Kommentit (43)
Tee sama temppu.
Ilmoitusasiana poistut kodistanne menoihisi, mies hoitaa lapset. Noin isojen lasten kanssa toimintaa ei tarvitse neuvoa, joten älä sorru puhelinkonsultiksi: puhelin äänettömälle.
Jos ei onnistu lienee parempi että mies siirtyy muualle viettämään sitä erillistä elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea vuoden isä sulla siinä.. oon kyllä kaikennäköisistä paskoista miehistä lukenut tältäkin palstalta, mutta on sanottava että toi, ei tuota voi mieheksi kutsua, mikä toi on? Selkarangaton mulkku (?) vie kyllä pokaalin kotiin. Miksi tuo äijä on edes lapsia tehnyt kun ei tuon enempää nappaa? Meillä olisi ollut niin järjetön sota, jos mies olisi ilmoittanut että ei tuu lapsen vanhojen tansseihin tai syö yhdessä lomamatkoilla perheen kanssa että sillä äijällä ei olisi enää kuuloa kummassakaan korvassa. Ja mä en olisi edes huutanut kovimpaa, vaan meidän esikoinen olisi hoitanut sen.
Kun miehellä on merkkipäivä, lähdette lasten kanssa vaikka Aruballe. Annatte maistaa omaa lääkettään. Jos alkaa ulisemaan, toteatte ettei ennenkään kiinnostanut, joten ajattelitte ettei nytkään. Lapset ilmeisesti jo isompia; ota heidät juhlavalmisteluihin mukaan, kerro miten mukava on tehdä yhdessä perheenä.
Mun isä jätti välistä rippijuhlat, ylioppilasjuhlat ja lapsenlapsiensa (nyt vanhin on 5v) kaikki juhlat.. siis ihan työssäkäyvä perus viiskymppinen isä. Oma elämä ilmeisesti kiinnostaa enemmän kuinoma perhe ja äitini. en vain tajua. Nyt sairastui aivokasvaimeen, ihmettelee kun ei kukaan käy ja soittele. Äiti vierailee pakosta (isä on siis osastolla kun leikattiin). Sisarusteni kanssa mietimme että jätämmekö hautajaiset (sitten joskus) väliin..
Huh huh, harvoinpa saa jostain ventovieraasta ihmisestä luettu juttu olon näin raivokkaaksi. Vihaan sun miestä! :D
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä on merkkipäivä, lähdette lasten kanssa vaikka Aruballe. Annatte maistaa omaa lääkettään. Jos alkaa ulisemaan, toteatte ettei ennenkään kiinnostanut, joten ajattelitte ettei nytkään. Lapset ilmeisesti jo isompia; ota heidät juhlavalmisteluihin mukaan, kerro miten mukava on tehdä yhdessä perheenä.
Mun isä jätti välistä rippijuhlat, ylioppilasjuhlat ja lapsenlapsiensa (nyt vanhin on 5v) kaikki juhlat.. siis ihan työssäkäyvä perus viiskymppinen isä. Oma elämä ilmeisesti kiinnostaa enemmän kuinoma perhe ja äitini. en vain tajua. Nyt sairastui aivokasvaimeen, ihmettelee kun ei kukaan käy ja soittele. Äiti vierailee pakosta (isä on siis osastolla kun leikattiin). Sisarusteni kanssa mietimme että jätämmekö hautajaiset (sitten joskus) väliin..
Älkää jättäkö, ettei vanhana harmita. Katkeruus pilaa vain oman elämäsi.
Ps. ap:Stahan tiedämme nyt vain toisen puolen tarinasta, en vedä tuollaisesta vielä mitään johtopäätöksiä. Onko ap vieroittanut miehensä jo lasten ollessa pieniä, ominut äidin pikku pumpulit ja mies jäänyt paitsioon jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä tilanne, olen pahoillani puolestasi. Toista ei voi muuttaa, mutta ei kannata tukea tuollaista käytöstä selittelemällä asioita parhain päin, se ei ole sinun tehtäväsi. Jos miehen poissaolosta kysytään vastaa totuudenmukaisesti, että hän valitsi mieluummin harrastuksensa. Ei se sinun häpeäsi ole. Esim. tulevan kesän rippijuhlat: ilmoita hyvissä ajoin miehelle, että koska hän ei ole paikalla osallistumassa hän saa kustantaa juhlat. Esittele pari vaihtoehtoa: pitopalvelu kotona/ juhlat muualla ja hän sitten valitsee. Niin sinäkin pääset nauttimaan juhlista, siihen sinulla on oikeus.
Passiivis-aggressiiviselta vallankäytöltä tuo miehen puolelta vaikuttaa ja siltä, että nauttii tilanteesta. Omaa tilannettasi pystyt parantamaan niin, että teet loma- ym. suunnitelmat siten, että jätät miehen laskuista ja että sinä ja muu perhe nautitte keskenänne. On sitten vuosien päästä muutakin muisteltavaa kuin paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä on merkkipäivä, lähdette lasten kanssa vaikka Aruballe. Annatte maistaa omaa lääkettään. Jos alkaa ulisemaan, toteatte ettei ennenkään kiinnostanut, joten ajattelitte ettei nytkään. Lapset ilmeisesti jo isompia; ota heidät juhlavalmisteluihin mukaan, kerro miten mukava on tehdä yhdessä perheenä.
Mun isä jätti välistä rippijuhlat, ylioppilasjuhlat ja lapsenlapsiensa (nyt vanhin on 5v) kaikki juhlat.. siis ihan työssäkäyvä perus viiskymppinen isä. Oma elämä ilmeisesti kiinnostaa enemmän kuinoma perhe ja äitini. en vain tajua. Nyt sairastui aivokasvaimeen, ihmettelee kun ei kukaan käy ja soittele. Äiti vierailee pakosta (isä on siis osastolla kun leikattiin). Sisarusteni kanssa mietimme että jätämmekö hautajaiset (sitten joskus) väliin..
Tämä. Minusta AP voisi antaa tämän ketjun suoraan miehensä luettavaksi. Mies saisi ihan omakohtaisesti miettiä millaisen tulevaisuuden itselleen petaa, kun noin räikeästi laiminlyö perhettään :(
Itse en todennäköisesti jaksaisi tuollaista "kumppania" - ja lainausmerkit siksi, ettei miehellä näköjään ole mitään hajua todellisesta kumppanuudesta saati sitten vanhemmuudesta - lainkaan, vaan mieluummin eroaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä on merkkipäivä, lähdette lasten kanssa vaikka Aruballe. Annatte maistaa omaa lääkettään. Jos alkaa ulisemaan, toteatte ettei ennenkään kiinnostanut, joten ajattelitte ettei nytkään. Lapset ilmeisesti jo isompia; ota heidät juhlavalmisteluihin mukaan, kerro miten mukava on tehdä yhdessä perheenä.
Mun isä jätti välistä rippijuhlat, ylioppilasjuhlat ja lapsenlapsiensa (nyt vanhin on 5v) kaikki juhlat.. siis ihan työssäkäyvä perus viiskymppinen isä. Oma elämä ilmeisesti kiinnostaa enemmän kuinoma perhe ja äitini. en vain tajua. Nyt sairastui aivokasvaimeen, ihmettelee kun ei kukaan käy ja soittele. Äiti vierailee pakosta (isä on siis osastolla kun leikattiin). Sisarusteni kanssa mietimme että jätämmekö hautajaiset (sitten joskus) väliin..
Älkää jättäkö, ettei vanhana harmita. Katkeruus pilaa vain oman elämäsi.
Ps. ap:Stahan tiedämme nyt vain toisen puolen tarinasta, en vedä tuollaisesta vielä mitään johtopäätöksiä. Onko ap vieroittanut miehensä jo lasten ollessa pieniä, ominut äidin pikku pumpulit ja mies jäänyt paitsioon jne?
Olen jättänyt väkivaltaisen alholisti-isäni hautajaiset väliin, en ole katunut. Olen nyt 55, isääni kohtaan en tunne oikein mitään. Mutta tuo etäinen isä on eri asia, vaikka kyllä se loukkaa ettei läheinen osallistu perhejuhliin yms. Oletteko jutelleet isän kanssa, sanoneet että loukkaa osalistumattomuus. Riitely ja syyllistäminen ei kannata. T. Mummi
Vierailija kirjoitti:
Tee sama temppu.
Ilmoitusasiana poistut kodistanne menoihisi, mies hoitaa lapset. Noin isojen lasten kanssa toimintaa ei tarvitse neuvoa, joten älä sorru puhelinkonsultiksi: puhelin äänettömälle.
Jos ei onnistu lienee parempi että mies siirtyy muualle viettämään sitä erillistä elämäänsä.
Joo. Lapsellisuuteen kannattaa aina vasta lapsellisuudella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen... Vaimo tehnyt yrittäjänä töitä viimeiset viisivuotta eikä tuota ole paljoa kotona näkynyt. Ainoat yhteiset vapaa-viikonloput on joulu ja juhannus. Ei muista syntymäpäiviä eikä jouluja. Sitten kehtasi suuttua kun minä en "muistanut" vastavuoroisesti hänen syntymäpäiväänsä. Lomia ei ole eikä mitään yhteisiä menoja. Vähäiset vapaansa käyttää omiin harrastuksiinsa. Tytön kanssa mennään ja touhutaan sitten kahdestaan kaikkea. Eikä ole enää edes ikävä.
Kirjoittaisin miehelle kirjeen. Kertoisin että hän on tärkeä ja rakastettu perheenjäsen. Mutta koet että miehesi haluaa vieroittaa itsensä perheestään. Kysy kirjeessä mikä miehen mielestä on tärkeää. Jos perhe niin hän ei sitä näytä teille ajankäytöllään. Kerro että lapset kasvavat todella nopeasti mutta kaipaisivat isäänsä osallistumaan perheen arkeen ja juhliin. Kysy miksi mies ei halua viettää aikaa kanssanne? Kerro konkreettisia esimerkkejä lyhyesti niin että miehesi tajuaa mitä tarkoitat esim muut isät ylpeänä tanssittamassa vanhojentansseissa tyttäriään, rippijuhlat, yhteinen ruokailu jne.
Jos mies ei muuta tapojaan tai vastaa järkevästi kirjeeseen vetäisin tilanteesta omat johtopäätökseni ja varaisin kalenteriin yhteisen ajan jonka ilmoittaisi miehelle. Ja silloin mentäisiin yhdessä varaamani parisuhdeterapiaan. Jos ei suostuisi siihenkään niin miettisin millaisen parisuhdemarkkinat halua antaa lapsilleni... En ehkä tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 korjaa autocorrect jutun ei parisuhdemarkkinat vaan parisuhdemalli
Olisiko miehellä jo uusi perhe tai suhde muualla? Kuulostaa siltä että mielenkiinnon kohteet on muualla.
Onko mies enne osallistunut tyytyväisenä perhejuhliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelet miehellesi, jos ei muutu "lemppat pihalle" tai kestät sen.
Ei nää parisuhdeasiat mitään rakettitiedettä ole.
Otsikon luettuani ajattelin ensin ehdottaa puhumista miehen kanssa, mutta tilanteenne vaikuttaa siltä että se olisi aivan turhaa. Tuota on jo jatkunut kauan, hän kokee teidät, oman perheensä taakkana.
Älä koe huonoa omaatuntoa miehesi valinnoista. Älä siis todellakaan selittele asioita hänen puolestaan. Juhlissa sano ihan suoraan missä mies on. Jos muut ihmettelevät niin sano että kysyvät suoraan mieheltä, sinä kun olisit kyllä halunnut että mies olisi paikalla.
Lapsille voi kyllä valehdella ja selitellä asioita parhain päin, mutta lapset eivät ole tyhmiä. He tajuavat kyllä että ettei isää kiinnosta.
En kyllä ymmärrä että miksi olette vielä yhdessä. En ymmärrä miksi mies ei ole jo halunnut erota kun olette vain taakka hänelle, enkä myöskään että miten jaksat suhteessa jossa sinä teet kaiken ja olet ainoa joka yrittää.
Lue Suvi Tirkkosen Himoitse, leiki, rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä on merkkipäivä, lähdette lasten kanssa vaikka Aruballe. Annatte maistaa omaa lääkettään. Jos alkaa ulisemaan, toteatte ettei ennenkään kiinnostanut, joten ajattelitte ettei nytkään. Lapset ilmeisesti jo isompia; ota heidät juhlavalmisteluihin mukaan, kerro miten mukava on tehdä yhdessä perheenä.
Mun isä jätti välistä rippijuhlat, ylioppilasjuhlat ja lapsenlapsiensa (nyt vanhin on 5v) kaikki juhlat.. siis ihan työssäkäyvä perus viiskymppinen isä. Oma elämä ilmeisesti kiinnostaa enemmän kuinoma perhe ja äitini. en vain tajua. Nyt sairastui aivokasvaimeen, ihmettelee kun ei kukaan käy ja soittele. Äiti vierailee pakosta (isä on siis osastolla kun leikattiin). Sisarusteni kanssa mietimme että jätämmekö hautajaiset (sitten joskus) väliin..
Älkää jättäkö, ettei vanhana harmita. Katkeruus pilaa vain oman elämäsi.
Ps. ap:Stahan tiedämme nyt vain toisen puolen tarinasta, en vedä tuollaisesta vielä mitään johtopäätöksiä. Onko ap vieroittanut miehensä jo lasten ollessa pieniä, ominut äidin pikku pumpulit ja mies jäänyt paitsioon jne?
Siis voi mies/isäparkaa kun ihan vieraannutettu lapsistaan ihan lasten ollessa pieniä. Siis eihän mitenkään voi olettaa että mies itse rakentaisi ja vaalisi suhdetta lapsiinsa...
Mieshän on kuviossa ilmeisesti vain "statuksen" vuoksi. Eli on hyvä työpaikalla jutustella perheestä, uraputkikin on lupaava on perheellistä miestä pidetään vakaana ja uutterana.
Lapset tajuavat kyllä että isää ei kiinnosta. Jos et eroa, rakenna arki ja lomat kuin miestä ei olisikaan. Oma isäni on samanlainen, mutta äitini kanssa teemme arkea ja juhlaa yhdessä. Nautimme toistemme seurasta. Nyt mukana ovat myös meidän sisarusten puolisot ja lapset. Ja äitini ihan kukoistaa. Isäni taas.. on Floridassa golf-reissulla...
Tiedät itsekin mitä tehdä. Aivan: Jätä se sika!
MIhin tarvitset tuollaista miestä?