Lue keskustelun säännöt.
Milloin yliopiston kielenopiskelijan pitäisi osata opiskelemansa kieli hyvin?
22.02.2017 |
Opiskelen neljättä vuotta venäjää, eikä homma etene, vaikka opetus on laadukasta ja vaativaa. Kirjallinen tuottamiseni on edelleen avutonta, ja puhumisesta ei tule oikein mitään. Ääntämisenikin muistuttanee moottorisahalla sahaamista teräkseen. Lukeminen sujuu sentään kohtalaisesti.
Arvosanani kuitenkin ovat olleet hyviä, sekä Suomessa että Venäjällä.
Pitäisikö tämän homman loksahtaa joskus kohdalleen? En ole koskaan opiskellut tiedekunnass englantia tai espanjaa, mutta tuntuu, että niissä pääsee sujuvasti eteenpäin ihan vain kuuntelemalla ja tekstejä lukemalla.
Onko täällä muita venäjän opiskelijoita, joilla on samankaltaisia kokemuksia? Tuntuu omituiselta ajatella valmistumista kielen maisteriksi ilman kielen perushallintaa.
Kommentit (69)
Ihan yleinen ongelma. Sinun pitää seurata venäjänkielistä mediaa, katso vaikka ohjelmia youtubesta. Sillä tavalla kieli aukeaa sinulle ja kielioppi ei enää ole ulkoa opettelua vaan tulee luonnostaan. Sinulla on nimittäin hyvä pohjataso, joka kaipaa aktivointia. Minulla oli pääaineena saksa ja opiskelujen lisäksi katsoin vain saksankielisiä kanavia, mietin arkitilanteissa, miten joku asia sanottaisiin saksaksi, luin saksankielisiä lehtiä ja kaikki loksahti kohdalleen. Kun menin vaihtoon, osasin hoitaa kaiken saksaksi. Kielioppia ei tarvinnut miettiä, se tuli itsestään, kun olin kuunnellut saksaa niin paljon ja tietysti tenttinyt yliopistolla. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venäjää pääsi 2000-luvun alussa opiskelemaan, jos pohjataso oli se, että venäjää oli luettu lukiossa. Pääsykoe vastasi kielioppivaatimuksiltaan lyhyen venäjän ylioppilaskirjoitusten koetta. Sama varmaan muissakin ns. lyhyissä kielissä.
Mä hain joskus reilusti yli 10v. sitten Joensuuhun lukemaan venäjää (ja pääsinkin, olin lukenut pitkän). Pääsykokeessa oli haastattelu, jossa tyyliin kyseltiin, missä olen käyttänyt venäjää 😃En muista, oliko kokeessa edes mitään kielitiedeosiota. Sain toisen opiskelupaikan enkä ottanut tuota vastaan. Ehkä nykyisin pääsyvaatimukset myös ovat suuremmat.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä vain olet hitaampi kielen oppija. En usko, että voit ihan niin huono olla, kuin kuvaat, jos kerran arvosanat ovat noin hyviä. Ehkä olet liian kriittinen itseäsi kohtaan?
Itse olen nopea kielten oppija, ja opiskellut mm. japanin kielen täysin itsenäisesti Suomessa sille tasolle, että kirjat/televisio/radio ynnä tavallinen keskustelu japanilaisten kanssa sujuu hyvin. Mutta on tätä taitoa ylläpidettävä aika ahkerasti, ruostuminen alkaa heti, jos en käytä kieltä.
Opiskelen yliopistolla toista aasialaista kieltä pääaineenani, ja on meilläkin ryhmässä tyyppi, joka ei kahden vuoden jälkeen osaa ääntää oikein. Tämän toisen vuoden jälkeen kehitystä on kuitenkin ollut jo havaittavissa.
Älä luovuta, usko itseesi!
Oletko käynyt tekemässä JLPT:n? Itsellä menossa petraus 1. tason kokeeseen, vielä 10kk aikaa herätellä muistinystyröitä :D
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syntyperältään venäjänkielisen henkilön, joka on yliopistosta valmistunut suomen kielen opettajaksi. Asunut Suomessa monta vuotta. Silti hänen puheestaan kuulee, ettei ole syntyperäinen suomenkielen puhuja.
Jotain rajaa vaatimustasossa, mitä voidaan kielitaidossa olettaa. Edes opettajalta. Syntyperäiseksi puhujaksi ei voi enää aikuisena tulla. Valitettavasti.
Aksentin pelko on suomalainen piirre.
Iloa ja menestystä opintoihisi ap!
Tiina
p.s. ystäväni on suorittanut yliopistotutkinnon saksankielessä ja olen vakuuttunut, että syntyperäinen voi kuulla aksentin hänen puheestaan. Vaikka hän itse usein ylpeilee sillä, että osaa lausua saksaa hyvin lähelle kuten syntyperäiset.
Martinasta on tullut aikuisena natiivi englannin kielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin, miten olet päässyt opiskelemaan VENÄJÄÄ, jos tasosi on huono. Eikö sinne ole mitään lähtötasokoetta/pääsykoetta?
Sinne oli pääsykoe, jossa mitattiin venäjän kieliopin hallintaa, luetun ymmärtämistä ja lisäksi oli essee tehtävä romaanista, joka piti lukea etukäteen. Suuri osa sisään päässeistä oli venäläistaustaisia. Suomalaistaustaisista monet olivat lukeneet pitkän venäjän, ja sitten oli meitä, jotka olivat lukeneet lyhyen venäjän tai opiskelleet venäjää muuten.
Ihan tavallinen yliopiston pääsykoe samalla tavalla kuin on psykologiaan tai sosiologiaan tai kirjallisuustieteeseen jne. Parhaat valittiin.
Paljonpa on väärinkäsityksiä ja tietämättömyyttä. Jos kuitenkin kysyisitte kielitieteilijöiltä ennen kun levitätte uskomuksianne.
Ei se ole mitään "natiivin" matkimista jos esim. englannin sanat äännetään oikein. Aussin aksentti ja suomalaisen aksentti ovat kaksi eri asiaa. Joitakin äännetään eri tavalla alueesta riippuen (vertaa murre) esim. Butter voi ääntyä budder. On kuitenkin aivan eri asia sanoa se suomalaisittain (eli lausutaan miten kirjoitetaan). Ääntäminen ja sävelkulku ovat oleellisia asioista ja helpottaa ymmärtämistä. Jokainen ääntää vähän eri tavoin ja tästä muodostuu aksentti. Todella harva oppii toisen kielen ilman ulkomaalaisen aksenttia.
Täällä joku väitti, että 8v iän jälkeen ei opi ääntämistä. Ei pidä paikkansa. Ihmisillä on luontaista että vaikka olisi kaksikielinen niin toinen kielistä on vahvempi. Ihmisen aivot muodostavat tottumuksen ensimmäisen kielen sävelkulkuun ja ääntämiseen (tästä syystä suomalaisille voi olla vaikeaa täysin poikkeava äänten artikulointi). Ihmisen aivot menettävät joustavuuttaan vanhetessaan ja sitä hankalammaksi uuden kielen oppiminen tulee. Otollinen aika uuden kielen oppimiselle on n. ekaluokalta jonnekin teini-iän keski- tai loppuvaiheille. Kielten opiskelussa on myös muita esteitä kuten esim. toi "natiivilta kuulostaminen", sosiaaliset paineet ja ajan puute.
Jos kielen osaaminen ei kehity voi kielen taito olla fossiilisoitunut. Voit kuitenkin silti olla hyvä kielessä. Esim. Joseph Conrad joka on tunnettu englantilainen kirjailija, mutta hänellä oli vahva puolalainen aksentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Englantia opiskelemaan pyrkivän pitää ainakin osata kieli erittäin hyvin ennen pääsykokeita. Venäjästä en tiedä.
Vielä huutelen venäjän opiskelijoita ja heidän kokemuksiaan.
Kuuntelin juuri äänikirjaa. Minulla ei ole vaikeuksia erottaa äänteitä tai saada sanoista selvää, mutta kielioppi ei ehdi mukaan.
Vapaa sanajärjestys, sijapäätteet ja verbien aspektit tekevät kuuntelemisesta turhauttavaa. Jos lause on yksinkertainen subjekti + verbi + objekti (SVO), ongelmia ei ole, mutta kun tulee pitkiä genetiiviketjuja tai poikkeavia sanajärjestyksiä, niin ennen kuin ehdin hahmottaa edellisen lauseen, seuraava on jo menossa.
Lukiessa tahtia voi hidastaa ja jäsentää lauseen hitaammin, mutta kuunnellessa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kielenopiskelijoista en tiedä, mutta mieti valmistuneita dippoja. Lukiosta yliopistoon ja siitä suoraan päällikkötehtäviin. Missä vaiheessa se teoria on muuttunut käytännöksi?
Jos ymmärsin pointin oikein, niin töissä niitä hommia parhaiten oppii ja matalalta oikeasti aloitetaan.
Mitäs tässä oli ihmeellistä? Datiivin, instrumentaalin ja prepositionaalin päätteet sekä monikon taivutukset tai taivuttamattomat muodot.
perus kauraa
hyvä kertausmoniste
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gradukin piti kirjoittaa venäjäksi.
Ihan vain välihuomautus: tottakai kandi ja gradu kirjoitetaan vieraalla kielellä jos se on pääaine. Mikä pointti koko tutkinnossa muuten olisi? Kandi ja gradu ovat opinnäytetöitä.
Mutta aiheeseen. Olethan ollut vaihdossa/kieliharjoittelussa? Sillä on suurempi merkitys kuin uskotkaan. Käytä kieltä vapaa-ajalla!
ei tarvi kirjottaa vaan voi tehä suomeksikin
Vierailija kirjoitti:
Kielenopiskelijoista en tiedä, mutta mieti valmistuneita dippoja. Lukiosta yliopistoon ja siitä suoraan päällikkötehtäviin. Missä vaiheessa se teoria on muuttunut käytännöksi?
Harjoitteluissa ja kesätöissä, niin kuin muillakin aloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon, paskan ainevalinnan teit.
Opiskeletko kääntämisohjelmassa, yleislinjalla vai missä?
Jos tarkoitus on valmistua esim. kielentutkijaksi, silloin paneudutaan erityisesti kielen rakenteeseen ja historiaan. Puhua ei välttämättä tarvitse osata käytännössä ollenkaan. Samoin kääntäjät käyttävät kirjoitettua kieltä, jolloin toki tulee panostaa kirjoittamiseen. Sitten asioimistulkit puolestaan tarvitsevat suullista kielitaitoa. Opettajalla taas tulee olla laaja-alaisempi osaaminen, mutta toisaalta ei hänen tarvitse olla millään osa-alueella huippu. Silloinhan on tarkoituksena opettaa vierasta kieltä. Harvalla meistä on ollut natiivipuhuja opettajana peruskoulussa.
Oletan, että suuntautumisvaihtoehdon olet jo tehnyt, tarkemmat valinnat teet syventävissä opinnoissa.
Muista, että yliopistossa on mahdollista opiskella pääaineena myös jo kuolleita tai uhanalaisia kieliä, esim. latinaa. Silloin ei missään vaiheessa pyritä varsinaiseen kommunikatiiviseen kielitaitoon vaan kykyyn erottaa rakenteita ja muutoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonko aikaa käytät siihen opiskeluun?
Aika paljon tuhraan. Etenkin nyt, kun teen opinnäytettä, joka on tehtävä venäjäksi. Tieteellisen tekstin tuottaminen on varsin haastavaa. Pelkästään käsitteiden etsimiseen kuluu paljon aikaa.
Lisäksi on paljon teoreettista ainesta, äänne- ja muoto-oppia, syntaksia, kielihistoriaa ja niin edes päin.
Sitten on aineiden ja esseiden kirjoitus venäjäksi. Niistä saan aina kiitettävän, mutta yhä riittää punakynää alla enemmän kuin omiksi tarpeiksi.
Lisäksi yritän lukea romaaneita venäjäksi ja kuunnella netistä venäjänkielisiä haastatteluista ja vastaavia.
Mutta eipä siitä arkivenäjästä ja sen puhumisesta paljon kokemusta ole. Vaihdossa tietenkin olin, koska se on pakollinen, mutta sielläkin oli vain "opiskeluvenäjää", keskustelun tapaista kirjallisuudesta ja kirjallisia tehtäviä.
Jotenkinhan käyttövenäjän osuutta pitäisi lisätä, mutta se tuntuu vaikealta ilman Venäjälle muuttamista.
Kuten täällä jo mainittiinkin niin miten some? Itse olen ottanut seurantaan Instassa muita kieliä puhuvia, jotta sitä kieltä kuulee päivittäin. Stooreja katsomalla tämä tapahtuu huomaamatta.
Oletko harkinnut tandemparin hankkimista? Tai ehkäpä voisit löytää venäläisiä vaihto-oppilaita kaveriksi, ja pääsisit puhumaan enemmän?
Se on tuo kieli. Minä luin sekä A-venäjän, että englannin ja sitä venäjää en todellakaan osaa puhua, vaikka opiskelin sitäkin yossa. Muuten olen aina ollut hyvä kielissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet päässyt opiskelemaan, jos kirjallinen tuottaminenkin on avutonta?
Enhän minä opiskelijana ole huono, taisin saada pääsykokeestakin parhaimmat pisteet.
Mutta ei se auta, että menestyy kursseilla, jos ei osaa. Verbien aspektit, sijamuodot lukuisine poikkeuksineen, lyhyet ja pitkät adjektiivit merkityksineen ja lukuisat muut seikat vain tuntuvat ylivoimaisilta.
On aika eri asia latoa englannissa sanoja peräkkäin muutamien kielioppisääntöjen perusteella kuin opetella venäjässä ulkoa ensin lukemattomat perussäännöt, sen jälkeen niiden poikkeukset ja sitten vielä pystyä automatisoimaan ne niin, ettei niitä joudu puhuessa miettimään. Kirjoittaessa miettimiseen on vielä aikaa, mutta puhuessa ei.
Tuosta näkee sijamuotojen perustapaukset, mutta vain perus. Niiden käyttö, saati sitten verbien käyttö, on huomattavasti haastavampaa. En ymmärrä, miten kieli ikinä luonnollistuu, kun kaikkea on niin paljon.
Pitäisi todellakin päästä sinne venäjälle, jotta voisi unohtaa kaiken ja vain matkia ja matkia ja matkia. Jos viisi vuotta matkisi, niin kai siinä niitä poikkeuksiakin oppisi.
Parempi olla menemättä, joudut vielä ulkomaalaisena agenttina vankilaan. Mahtaa harmittaa, että tulit moisen kielen valinneeksi. Venäjä tulee olemaan myrkkyä vuosia tästä eteenpäin.
Ehkä sinä vain olet hitaampi kielen oppija. En usko, että voit ihan niin huono olla, kuin kuvaat, jos kerran arvosanat ovat noin hyviä. Ehkä olet liian kriittinen itseäsi kohtaan?
Itse olen nopea kielten oppija, ja opiskellut mm. japanin kielen täysin itsenäisesti Suomessa sille tasolle, että kirjat/televisio/radio ynnä tavallinen keskustelu japanilaisten kanssa sujuu hyvin. Mutta on tätä taitoa ylläpidettävä aika ahkerasti, ruostuminen alkaa heti, jos en käytä kieltä.
Opiskelen yliopistolla toista aasialaista kieltä pääaineenani, ja on meilläkin ryhmässä tyyppi, joka ei kahden vuoden jälkeen osaa ääntää oikein. Tämän toisen vuoden jälkeen kehitystä on kuitenkin ollut jo havaittavissa.
Älä luovuta, usko itseesi!