Lue keskustelun säännöt.
Milloin yliopiston kielenopiskelijan pitäisi osata opiskelemansa kieli hyvin?
22.02.2017 |
Opiskelen neljättä vuotta venäjää, eikä homma etene, vaikka opetus on laadukasta ja vaativaa. Kirjallinen tuottamiseni on edelleen avutonta, ja puhumisesta ei tule oikein mitään. Ääntämisenikin muistuttanee moottorisahalla sahaamista teräkseen. Lukeminen sujuu sentään kohtalaisesti.
Arvosanani kuitenkin ovat olleet hyviä, sekä Suomessa että Venäjällä.
Pitäisikö tämän homman loksahtaa joskus kohdalleen? En ole koskaan opiskellut tiedekunnass englantia tai espanjaa, mutta tuntuu, että niissä pääsee sujuvasti eteenpäin ihan vain kuuntelemalla ja tekstejä lukemalla.
Onko täällä muita venäjän opiskelijoita, joilla on samankaltaisia kokemuksia? Tuntuu omituiselta ajatella valmistumista kielen maisteriksi ilman kielen perushallintaa.
Kommentit (69)
Eikö yliopistolla ole jotain kielikahvilaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinne mennessä. Koulutuksessa siitä hiotaan lähes täydellistä.
Enkkuun ei kannata verrata koska siinä on eri lähtötaso. Jo hakijoilla on vahva kielitaito eikä itse opinnissa enää suoraan keskitytä kielitaidon hiomiseen vaan sukelletaan suoraan kielen, kirjallisuuden ym. tutkimukseen.
Sinun pitää tehdä tuon asian eteen jotain. Ei todellakaan ole normaalia, ettei pääaineopiskelija pysty tuottamaan suullista ja kirjallista tekstiä luontevasti. Mutta ei se taito tyhjästä synny. Mene Venäjälle. ASu siellä hetki, opiskele. Sinun pitää ottaa nyt vastuu siitä osaamisestasi.
Vierailija kirjoitti:
Sinne mennessä. Koulutuksessa siitä hiotaan lähes täydellistä.
Ihan roskaa. 99 % opiskelun aloittavista ei edes aavista, mitä on kielitiede ja mitä tarkoittaa tieteellinen kielen opiskelu. Se ei ole jankuttavaa kielitaidon kehittämistä vaan paljon syvempää ymmärryksen kehittämistä kielestä.
Jos tahtoo kurkata kielitieteen perusteisiin, niin vaikka tuosta voi aloittaa.
http://www.adlibris.com/fi/kirja/yleinen-kielitiede-9789524950718?gclid…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää tehdä tuon asian eteen jotain. Ei todellakaan ole normaalia, ettei pääaineopiskelija pysty tuottamaan suullista ja kirjallista tekstiä luontevasti.
Sitä mieltä minäkin olen. Ihmettelen vain, miksi sitten saan hyviä arvosanoja. Kaikki nimittäin eivät saa, vaan joukossa on joskus runsaastikin ykkösiä ja kakkosia, kun minä saan nelosia ja vitosia. Olen saanut opintojeni aikana vain yhden kolmosen, muut ovat olleet nelosta ja vitosta.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää tehdä tuon asian eteen jotain. Ei todellakaan ole normaalia, ettei pääaineopiskelija pysty tuottamaan suullista ja kirjallista tekstiä luontevasti.
Olen samaa mieltä. Ihmettelen vain sitä, miksi saan kursseista, sekä suullisista että kirjallisista, lähes poikkeuksetta nelosta ja vitosta. Olen saanut opintojeni aikana vain yhden kolmosen. Kun sitä ykköstä ja kakkostakin jaetaan ihan iloisella mielellä, ne eivät ole mitään harvinaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä alkaa sujua. Kielen oppiminen tapahtuu hyppäyksittäin, yllättävästi. Älä luovuta!
Olin kaukaa viisas ja opiskelin haluamani tutkinnon kielissä ulkomailla. Eipä se tietenkään sujuvuutta takaa, mutta mielestäni kielet ovat hyvin hallussa nyt työelämässä niiden parissa työskennellessä. En myöskään jää tuuppisuuksi vieraalla kielellä. En silti ole täydellinen enkä tietysti mikään natiivi. Aksentti tietysti löytyy, teen virheitä ja tiedän, että oppiminen on loputon suo, jossa ei tule täysin valmista koskaan. En varmasti olisi saavuttanut näin hyvää tasoa Suomessa opiskellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän Keith Armstrongkaan osaa suomea lausua "oikein", vaikka on asunut täällä kymmeniä vuosia. Ei toki opetakaan suomea, mutta pointtina se, ettei aina opi vaikka eläisi ko. kielen ympäröimänä.
Miten olet päässyt opiskelemaan, jos kirjallinen tuottaminenkin on avutonta?
Vierailija kirjoitti:
Miten olet päässyt opiskelemaan, jos kirjallinen tuottaminenkin on avutonta?
Enhän minä opiskelijana ole huono, taisin saada pääsykokeestakin parhaimmat pisteet.
Mutta ei se auta, että menestyy kursseilla, jos ei osaa. Verbien aspektit, sijamuodot lukuisine poikkeuksineen, lyhyet ja pitkät adjektiivit merkityksineen ja lukuisat muut seikat vain tuntuvat ylivoimaisilta.
On aika eri asia latoa englannissa sanoja peräkkäin muutamien kielioppisääntöjen perusteella kuin opetella venäjässä ulkoa ensin lukemattomat perussäännöt, sen jälkeen niiden poikkeukset ja sitten vielä pystyä automatisoimaan ne niin, ettei niitä joudu puhuessa miettimään. Kirjoittaessa miettimiseen on vielä aikaa, mutta puhuessa ei.
Tuosta näkee sijamuotojen perustapaukset, mutta vain perus. Niiden käyttö, saati sitten verbien käyttö, on huomattavasti haastavampaa. En ymmärrä, miten kieli ikinä luonnollistuu, kun kaikkea on niin paljon.
Pitäisi todellakin päästä sinne venäjälle, jotta voisi unohtaa kaiken ja vain matkia ja matkia ja matkia. Jos viisi vuotta matkisi, niin kai siinä niitä poikkeuksiakin oppisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Linkki uudestaan.
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/80/5a/6e/805a6ea8cbd13e8…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet päässyt opiskelemaan, jos kirjallinen tuottaminenkin on avutonta?
Enhän minä opiskelijana ole huono, taisin saada pääsykokeestakin parhaimmat pisteet.
Mutta ei se auta, että menestyy kursseilla, jos ei osaa. Verbien aspektit, sijamuodot lukuisine poikkeuksineen, lyhyet ja pitkät adjektiivit merkityksineen ja lukuisat muut seikat vain tuntuvat ylivoimaisilta.
On aika eri asia latoa englannissa sanoja peräkkäin muutamien kielioppisääntöjen perusteella kuin opetella venäjässä ulkoa ensin lukemattomat perussäännöt, sen jälkeen niiden poikkeukset ja sitten vielä pystyä automatisoimaan ne niin, ettei niitä joudu puhuessa miettimään. Kirjoittaessa miettimiseen on vielä aikaa, mutta puhuessa ei.
Tuosta näkee sijamuotojen perustapaukset, mutta vain perus. Niiden käyttö, saati sitten verbien käyttö, on huomattavasti haastavampaa. En ymmärrä, miten kieli ikinä luonnollistuu, kun kaikkea on niin paljon.
Pitäisi todellakin päästä sinne venäjälle, jotta voisi unohtaa kaiken ja vain matkia ja matkia ja matkia. Jos viisi vuotta matkisi, niin kai siinä niitä poikkeuksiakin oppisi.
Tarkoitin, miten olet päässyt opiskelemaan VENÄJÄÄ, jos tasosi on huono. Eikö sinne ole mitään lähtötasokoetta/pääsykoetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luin kommentit. pääasia että muut ovat tehneet asiat väärin. älkää haukkuko.
kysymys oli koska kielen oppinut. riippuu kielestä ja ihmisestä. 3-4 vuotta aikuisiällä niin sujuu. muutaman vuoden lisää niin hyvä. ja muuta asumaan vuodeksi sitten niin sujuva.
itse sain englannista 9 puolen vuoden opiskelulla, kun peruskoulussa luettu 4 vuotta. supisuomalainen.
Miten voi päästä opiskelemaan jotain kieltä jos ei sitä osaa? Meillä oli ainakin ihan kielitasotestit ja pääsykokeet, joilla opiskelijat valittiin. Tasokokeissa mitattiin sekä suullinen että kirjallinen taso. Jos nuo läpäisee, ei voi ihan palikka ko. kielessä olla.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi päästä opiskelemaan jotain kieltä jos ei sitä osaa? Meillä oli ainakin ihan kielitasotestit ja pääsykokeet, joilla opiskelijat valittiin. Tasokokeissa mitattiin sekä suullinen että kirjallinen taso. Jos nuo läpäisee, ei voi ihan palikka ko. kielessä olla.
On myös kieliä, joiden opiskelu yliopistossa aloitetaan ihan alkeista, esim. arabia. En tiedä miten venäjän suhteen, onko useitakin käytäntöjä, ehkä ap linjalla jolla se aloitetaan alkeista? Joku Venäjän kieli ja kulttuuri tms.?
Ääntämisestä minä ainakin ajattelisin niin, että monista suomalaisista tuntuu ehkä naurettavalta jäljitellä sitä natiiviääntämistä viimeiseen asti, koska siinä on sitten tavallaan myös sitä aksenttia mukana ja suomalainen on suomalainen eikä venäläinen ja miksei se saisi kuulua, kunhan ääntää kuitenkin oikein? Eihän aussi ja amerikkalainenkaan äännä englantia ihan samalla tavalla, mutta molemmat sanovat sanat enemmän samalla kuin eri tavalla. Kyseessä on ehkä myös persoonallisuusjuttu eli toisille se natiiviäänen jäljitteleminen on luontaisempaa ja toisille vaikeampaa 'heittäytyä' 'esittämään' natiivipuhujaa.
Suurin haaste ja tärkein juttu on kai se, että oppisi kuitenkin ymmärtämään sitä natiivipuhetta, jota on vaikeampi ymmärtää kuin suomalaisella aksentilla tuotettua puhetta samalla kielellä. Se natiivi kyllä ymmärtää suomalaisen puhetta ilman vaikeuksia.
Ja on paljon sellaista mitä opettajakaan ei aina tiedä. Kyllä minä luulen että monelle teini-ikäiselle abille englanti on helpompaa kuin keski-ikäiselle ruotsin opettajalle ruotsi. Joskus ruotsin tai vaikka ranskan opettajat unohtavat aivan perussanoja, jotka lukiolainen muistaa unissaankin englanniksi jos on perushyvä kielissä tai edes englannissa.
Arkielämää kuitenkin määrittelee se englanti ja kaikki muut kielet ovat ikään kuin tekohengityksellä päässä tavallisen suomalaisen elämässä. Jos englanninkieliset mediat täyttävät kulttuuritarpeet, voi tuntua raskaalta seurata muita vieraskielisiä medioita pelkän oppimisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi päästä opiskelemaan jotain kieltä jos ei sitä osaa? Meillä oli ainakin ihan kielitasotestit ja pääsykokeet, joilla opiskelijat valittiin. Tasokokeissa mitattiin sekä suullinen että kirjallinen taso. Jos nuo läpäisee, ei voi ihan palikka ko. kielessä olla.
Itä-Suomen yliopistossa pääsi ainakin ennen opiskelemaan saksan kieltä ilman pääsykoetta jos sai lukiosaksasta laudaturin. Lukio-opinnoissa sitä suullista puolta voi tulla ihan häviävän vähän ja puheen tuottamista ei ollenkaan, koska kurssit voi käydä etänäkin ja tenteissä ei tarvitse puhua.
Vierailija kirjoitti:
Gradukin piti kirjoittaa venäjäksi.
Ihan vain välihuomautus: tottakai kandi ja gradu kirjoitetaan vieraalla kielellä jos se on pääaine. Mikä pointti koko tutkinnossa muuten olisi? Kandi ja gradu ovat opinnäytetöitä.
Mutta aiheeseen. Olethan ollut vaihdossa/kieliharjoittelussa? Sillä on suurempi merkitys kuin uskotkaan. Käytä kieltä vapaa-ajalla!
Aika paljon tuhraan. Etenkin nyt, kun teen opinnäytettä, joka on tehtävä venäjäksi. Tieteellisen tekstin tuottaminen on varsin haastavaa. Pelkästään käsitteiden etsimiseen kuluu paljon aikaa.
Lisäksi on paljon teoreettista ainesta, äänne- ja muoto-oppia, syntaksia, kielihistoriaa ja niin edes päin.
Sitten on aineiden ja esseiden kirjoitus venäjäksi. Niistä saan aina kiitettävän, mutta yhä riittää punakynää alla enemmän kuin omiksi tarpeiksi.
Lisäksi yritän lukea romaaneita venäjäksi ja kuunnella netistä venäjänkielisiä haastatteluista ja vastaavia.
Mutta eipä siitä arkivenäjästä ja sen puhumisesta paljon kokemusta ole. Vaihdossa tietenkin olin, koska se on pakollinen, mutta sielläkin oli vain "opiskeluvenäjää", keskustelun tapaista kirjallisuudesta ja kirjallisia tehtäviä.
Jotenkinhan käyttövenäjän osuutta pitäisi lisätä, mutta se tuntuu vaikealta ilman Venäjälle muuttamista.