Neuvoja pliis! 8-vuotias mursi kaverin ranteen ja heitti kaverin puhelimen ojaan!
Tapahtui tänään koulumatkalla! Mies menee hakemaan lasta koulusta, ilmeisesti poliisit tulee paikalle myös.
Tämä on todella pelottavaa. Rehtori puhui "uhrista" ja "tekijästä". Aloin huutaa sille, ettei nämä ole mitään rikollisia vaan lapsia. Koulu on uhan kyllästynyt tähän jatkuvaan temppuiluun.
Mitä meidän nyt kannattaisi tehdä? Mitä seuraamuksia voi tulla?
Ollaan jo ennestään oltu sosiaalitoimiston kanssa tekemisissä lasten käytöksen takia, samoin perheneuvola ja neuvolan lähetteellä lastenlääkäri josta jatkotutkimukset neurologi ja psykologi. Mitään poikkeavuuksia tms ei ole todettu.
Pelottaa että lapsi joutuu sijoitukseen. Erityisesti jos koulu todella kutsunut poliisit.
Kotona poika varmasti taas itkee ja sanoo ettei tarkoittanut, mutta seuraavana päivänä tekee taas jotain pahaa.
Neuvoja?
Kommentit (63)
Mitä kaikkea kuuluu tuohon kaikkensa yrittämiseen?
Jos olette aidosti yrittäneet kaikkenne, niin olisiko huostaanotto se huono vaihtoehto? Jos lapsesta kasvaisi rikollisen sijaan huostaan otettuna lainkuulias kansalainen, niin eikö se tuottaisi lapselle suurempaa iloa kuin rikollisena olo?
Aivan oikein, että jutusta tehdään poliisiasia ja ilmoitetaan myös lastensuojeluun. Vaikka ei tuossa iässä rikosoikeudellisia seuraamuksia olekaan, niin tuolla menolla poika on myöhemmässä elämässään tuleva linnakundi ja vankila tulee enemmänkin kuin tutuksi.
Mutta jos uhri tai uhrin omaiset vaativat korvauksia esim. kivusta, särystä, henkisistä kärsimyksistä, hoitokuluista jne. niin korvausvelvollinen poika iästään huolimatta on. Korvausvelvollisuus kun ei katso ikää. Jos korvauksia ei maksa, niin kyllä ne menevät maksuun viimeistään siinä vaiheessa, kun poika täyttää 18 vuotta. Siihen mennessä korvaussumma on tosin korkoineen ehtinyt kasvaa alkuperäisestä jo moninkertaiseksi.
En jaksa lukea kaikkia kommentteja, kun osa näytti olevan täysin asiattomia ja ohi aiheen.
Jos tämä ei ole provo, niin toivon voimia ja jaksamista vanhemmille. Sossut on jo teille tuttuja. Onko lapsi käynyt jossain terapiassa, esim. kognitiivinen käyttäytymisterapia.
Mun lapsi asuu sijoitettuna, ja tätä menoa jatkuu täysi-ikäiseksi asti. Ongelmia on eri osa-alueilla. Väkivaltaa ei sinänsä ole ollut onneksi, mutta kaikenlaista uhoamista ja vähättelyä kaikesta. Kaikenlaista ollaan yritetty eri tahojen kanssa. Tytöllä on sairaus, joka on varmasti osasyy tähän käytökseen, mutta en enenpää sitä tähän avaa.
Eihän se ole kiva myöntää, että lapsi asuu lastenkodissa, mutta totuus on, ettei kumpikaan meistä vanhemmista pysty pitämään lasta kurissa. Ikää on jo 15 ja ongelmia ollut pienestä asti. Sijoituksessa ollut 13-vuotiaasta asti.
Jos, ette nyt saa 8 vuotiasta aisoihin, niin mitä aattelit tapahtuvan, kun poika on 16?
Teillä taidetaan ihan kotonakin käyttää fyysistä väkivaltaa eikö niin?
Koska sillä piti saada kuriin ja ennenkin, eikös juu?
Ei. Väkivallalla kasvatat juuri tuollaisia lapsia.
Pojallasi olisi vielä mahdollisuus. Anna hänet osaavion käsiin. Sinä et osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kauheata! On kyllä yritetty kaikkemme. Mitä voi tehdä kun lapsi on omapäinen eikä tottele ketään? Tietää varmasti, että tekee väärin, mutta ei välitä. Ainoa joita pelkää ja kunnioittaa on isommat pojat, jotka laittoivat hänet kuriin kun kiusasi yhden pikkuveljeä.
Kaikki läsnäolo- ja vihanpurkuharjoitukset on ihan naurettavaa sheissea, kun lapsi vaan naureskelee ja esittää kovista. Ap
Kaikkenne? Montako kertaa olet viettänyt lapsesi kanssa koulupäivän koululla? Vanhemmilla on ihan täysi oikeus mennä koululle seuraamaan opetusta.
Mietin ihan samaa. Jos minun lapseni olisi jatkuvasti temppuillut, niin olisin ottanut töistä palkatonta vapaata akuuttiin perhesyyhyn vedoten, ja sekä kävelisin lapseni kanssa käsi kädessä, ja kulkisi koulussa vähintään metrin päässä lapsestani koko ajan esim. viikon ajan. Eiköhän alkaisi tottelemaan.
Ei lapsi tottele minua eikä isääkään sen enempää kuin ketään muutakaan. Ihan turha kulkea lapsen perässä, koska tämä alkaa vain näyttää muille "kuinka mun ei tarvii totella iskää ja äiskää". On kuulemma sanonut tämän kavereilleen.
Meillä on kaksi muutakin lasta, vanhin on jo murrosikäinen ja maailman kiltein tyttö, hyvä koulussa ja innokas harrastuksissa. Nuorimmainen on eskarissa ja alkanut oireilla parin viime vuoden aikana, koska kotona on niin levotonta keskimmäisen takia.
Lapsi ei ole erityisluokalla, koska ei ole mitään diagnoosia tms. Hän kyllä häiritsee opetusta, kiusaa ja tekee pahojaan, samoin kuin kotona.
Ap
Lapsella on kuitenkin ilmiselvästi vaikea käytöshäiriö. Siihen te tarvitsette tukea ja hoitoa, ja jos muu ei auta, lapsi on pysäytettävä vaikka sijoittamalla laitokseen. Kyse on jo vaarallisesta käyttäytymisestä, ja kuten itsekin sanoit, nuorempikin kärsii jo ja oireilee. Toimi nyt, vaadi apua pojallesi heti, oli diagnoosia tai ei.
Se on aina niin hemmetin helppoa ulkopuolisten neuvoa, mitä pitäisi tehdä ja mitä ei. Ihan oikeasti, uskon, että ap:n perheessä on yritetty kaikkensa, mutta aina se ei riitä. Joskus kyseessä voi olla jokin sairaus, joka on syynä käytökseen. Huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä, mutta ymmärrystä pitää löytyä ihmisiltä. Ja tarvittaessa tukea ja apua perheelle moittimisen sijaan. Ei lapsi tahallaan ole ilkeä, joku syy siihen on. Ei ehkä tajua seuraamuksia, ei ole empatiakykyä tai vaarantajua tms. Selityksiä voi olla monia, esim. autisminkirjo, asperger tms. On aika hemmetin vaikeaa kasvattaa lapsesta sellaista kuin itse haluaisi, jos toinen ei kerta kaikkiaan tajua.
Mun teini-ikäisellä , pian täysi-ikäisellä on ongelmana rahan käyttö. Olen lukuisat kerrat kuullut ns. viisaammilta, kuinka minun tulee toimia, ja että kyllä siperia opettaa ja kyllä se sitten aikuisena tajuaa tai on aikuisena pulassa, kun en ole opettanut. Hitto, kaikkeni teen ja muutkin läheiset, mutta toinen ei vaan opi. Hahmotushäiriö on yksi selitys. Ei vaan tajua, niin vaikea on opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan meillä kävi yksi 10-v tappi (poikamme luokalta) sytyttämässä pienen tulipalon alun ulko-ovemme eteen puiselle porrastasanteelle. Onneksi huomasin ajoissa. Toisen kerran hän tönäisi poikamme isoon ojaan, josta poikamme vaatteet märkänä palasi kylmässä viimassa kotiin.
Otin yhteyttä tämän pojan kotiin ja mitä löysinkään? Humalaisen äidin, joka vähät välitti siitä, mitä hänen oma poikansa teki ja rääkyi minulle jotain käsittämätöntä. Sääliksi kävi tätä lasta. En tiedä, mitä hänelle sittemmin tapahtui, me muutimme pois.
Ja tämä liittyy aloitukseeni miten? Ap
Sinäkin kävit rehtorille huutamassa, että ei ole mitään uhria ja tekijää vaan lapsia. Et voi millään puolustella poikasi käytöstä. Emmekä me tiedä minkäkaiset kotiolot teillä ovat. Oletko läsnä, oletko humalassa, oletko välinpitämätön? Jotain on pahasti vialla, ei normaali lapsi normaalista kodista käyttäydy tuolla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Se on aina niin hemmetin helppoa ulkopuolisten neuvoa, mitä pitäisi tehdä ja mitä ei. Ihan oikeasti, uskon, että ap:n perheessä on yritetty kaikkensa, mutta aina se ei riitä. Joskus kyseessä voi olla jokin sairaus, joka on syynä käytökseen. Huonoa käytöstä ei pidä hyväksyä, mutta ymmärrystä pitää löytyä ihmisiltä. Ja tarvittaessa tukea ja apua perheelle moittimisen sijaan. Ei lapsi tahallaan ole ilkeä, joku syy siihen on. Ei ehkä tajua seuraamuksia, ei ole empatiakykyä tai vaarantajua tms. Selityksiä voi olla monia, esim. autisminkirjo, asperger tms. On aika hemmetin vaikeaa kasvattaa lapsesta sellaista kuin itse haluaisi, jos toinen ei kerta kaikkiaan tajua.
Mun teini-ikäisellä , pian täysi-ikäisellä on ongelmana rahan käyttö. Olen lukuisat kerrat kuullut ns. viisaammilta, kuinka minun tulee toimia, ja että kyllä siperia opettaa ja kyllä se sitten aikuisena tajuaa tai on aikuisena pulassa, kun en ole opettanut. Hitto, kaikkeni teen ja muutkin läheiset, mutta toinen ei vaan opi. Hahmotushäiriö on yksi selitys. Ei vaan tajua, niin vaikea on opettaa.
Tämäkin kun ei tiedä onko vaan sanottu älä tuhlaa vaiko kädestä pitäen tehty excel taulukko tuloista ja menoista ja veloista? Nykynuoret haluaa olla muodikkaita ja pitää olla kalleimmat vehkeet kuin muillakin. Jos lapsi ei ole pienestä pitäen tottunut että kaikkea ei saa vaan ostettu (ja pahimmillaan vielä luotolla) kaikki ja yhtäkkiä heitetään oman talouden varaan ettei vanhemmat auta niin tottakai on hukassa jos asioista ei ole puhuttu oli häiriöö tai ei. Tekin tietenkin autatte kun likka vähän ostaa uutta laukkuu yli varojen? Siinähän on oppinut että voi elää yli kun joku aina paikkaa...
Ap:n homma kuulostaa kyllä aika huolestuttavalta. Ei ne luut niin herkästi murru varsinkin jos sen luultavasti tahalleen on tehnyt. Sanoinkin että poika aina pahoillaan ja tietää että tehnyt väärin. Totuus on että poika tietää että "itkemällä" saa kaiken anteeksi ja säälin ilman rangaistusta, eli käyttää teitä vanhempia ihan surutta hyväkseen!
Nyt oikeasti itseä niskasta kiinni ja pyydät vaikka sitä apua ja tunget sen muksun vaikka terapiaan. Itsekkin sanoit ettei jaksa seurata kun kuitenkin tekee mitä haluaa. Ei se lapsi tee jos on rajat! Tässä tilanteessa niiden rajojen tekeminen on todella vaikeaa ja raskasta sekä vie aikaa, mutta maksaa kyllä kaiken takaisin. Samalla menolla poika tekee teini-iässä vielä pahempia asioita. Älä ole Ap laiska vaan nyt hommat kuntoon ja jos oma jaksaminen ei riitä niin valitettavasti suosittelen huostaanottoa vaikka ei siitä omasta lapsesta ole helppo luopua. Ja jos diagnoosia kaipaat niin nyt poliisin jne tulon takia saat ehkä helpommin vaadittua sitä. Tosin ei se diagnoosi käytöstä muuta ja ei diagnoosinen ihminen saa oikeutta murtaa toisten luita vain koska lääkärin lausunto käytöshäiriöistä.
Pojat on poikia. Kyllähän tuollainen käsi voi leikissä murtua. Tuli sitä itsekin nuorena riehuttua ja silti minusta kasvoi menestyvä yrittäjä.
Vierailija kirjoitti:
Pojat on poikia. Kyllähän tuollainen käsi voi leikissä murtua. Tuli sitä itsekin nuorena riehuttua ja silti minusta kasvoi menestyvä yrittäjä.
Onneksi on tosi harvassa ne tapaukset, jossa paha sai palkkansa ja ison talon edut.
Jotenkin tuntuu siltä, että vanha kunnon remmiapeli olisi tässäkin tilanteessa keino, jota ainakin kannattaisi kokeilla, jos muut keinot rajojen asettamiseen eivät toimi. Ilmeisesti siitä kuitenkin seuraa nykyisin ilmoitus sosiaaliviranomaisille ja lapsen huostaanotto, jota moni tässä ketjussa muutenkin tosin suosittelee.
En ole lukenut viestejä, ollut niin kauhea päivä, en ole ehtinyt. Kauheasti tapahtunut ja pahoja asioita. Olivat olleet terveyskeskuksessa meidän poika ja mies sekä tämä toinen poika ja hänen äitinsä. Niin tämän toisen pojan isä oli syöksynyt sinne terveyskeskukseen ja alkanut huutaa sille todella uhkaavasti päin naamaa. Kun mun mies oli mennyt apuun tämä toinen oli sysännyt (siis fyysisesti tönäissyt) hänet pois ja jatkanut huutamista! Poika pelästyi niin, että pissasi housuun. Onneksi pääsivät hengissä pois sieltä ja me tehdään tutkintapyyntö poliisille pahoinpitelystä ja laittomasta uhkaamisesta. Poika on ihan järkyttynyt vielä ja itkuinen.
Eikä se käsi ollut edes murtunut vaan tärähtänyt ainoastaan! Että jotain rajaa aikuistenkin käytökseen! Ap
Siis mitä nyt on tapahtunut? En ymmärtänyt mitään? Siis toisen pojan isä alkoi huutaa omalle pojalleen? Jonka käsi oli murtunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kauheata! On kyllä yritetty kaikkemme. Mitä voi tehdä kun lapsi on omapäinen eikä tottele ketään? Tietää varmasti, että tekee väärin, mutta ei välitä. Ainoa joita pelkää ja kunnioittaa on isommat pojat, jotka laittoivat hänet kuriin kun kiusasi yhden pikkuveljeä.
Kaikki läsnäolo- ja vihanpurkuharjoitukset on ihan naurettavaa sheissea, kun lapsi vaan naureskelee ja esittää kovista. Ap
Kaikkenne? Montako kertaa olet viettänyt lapsesi kanssa koulupäivän koululla? Vanhemmilla on ihan täysi oikeus mennä koululle seuraamaan opetusta.
Suomessa kuten Ruotsissa on lakisääteisesti vapaapäivät vanhemmille osallistua ja seurata 2 päivän ajan lastensa koulunkäyntiä lukuvuodessa. Luulen että meno Suomen kouluissa rauhoittuisi jos olisi joku vanhempi aina silloin tällöin takapenkillä vierailemassa.
Varsinkin jos lapsi ei käyttäydy niin, eikun soitto kotiin ja vanhempi takapulpettiin katsomaan mitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kauheata! On kyllä yritetty kaikkemme. Mitä voi tehdä kun lapsi on omapäinen eikä tottele ketään? Tietää varmasti, että tekee väärin, mutta ei välitä. Ainoa joita pelkää ja kunnioittaa on isommat pojat, jotka laittoivat hänet kuriin kun kiusasi yhden pikkuveljeä.
Kaikki läsnäolo- ja vihanpurkuharjoitukset on ihan naurettavaa sheissea, kun lapsi vaan naureskelee ja esittää kovista. Ap
Kaikkenne? Montako kertaa olet viettänyt lapsesi kanssa koulupäivän koululla? Vanhemmilla on ihan täysi oikeus mennä koululle seuraamaan opetusta.
Mietin ihan samaa. Jos minun lapseni olisi jatkuvasti temppuillut, niin olisin ottanut töistä palkatonta vapaata akuuttiin perhesyyhyn vedoten, ja sekä kävelisin lapseni kanssa käsi kädessä, ja kulkisi koulussa vähintään metrin päässä lapsestani koko ajan esim. viikon ajan. Eiköhän alkaisi tottelemaan.
Ei lapsi tottele minua eikä isääkään sen enempää kuin ketään muutakaan. Ihan turha kulkea lapsen perässä, koska tämä alkaa vain näyttää muille "kuinka mun ei tarvii totella iskää ja äiskää". On kuulemma sanonut tämän kavereilleen.
Meillä on kaksi muutakin lasta, vanhin on jo murrosikäinen ja maailman kiltein tyttö, hyvä koulussa ja innokas harrastuksissa. Nuorimmainen on eskarissa ja alkanut oireilla parin viime vuoden aikana, koska kotona on niin levotonta keskimmäisen takia.
Lapsi ei ole erityisluokalla, koska ei ole mitään diagnoosia tms. Hän kyllä häiritsee opetusta, kiusaa ja tekee pahojaan, samoin kuin kotona.
ApLapsella on kuitenkin ilmiselvästi vaikea käytöshäiriö. Siihen te tarvitsette tukea ja hoitoa, ja jos muu ei auta, lapsi on pysäytettävä vaikka sijoittamalla laitokseen. Kyse on jo vaarallisesta käyttäytymisestä, ja kuten itsekin sanoit, nuorempikin kärsii jo ja oireilee. Toimi nyt, vaadi apua pojallesi heti, oli diagnoosia tai ei.
Siellä laitoksessa ne opitaan viimeisetkin temput. Siellä on paljon kovempia kavereita joilta saa kokemusta kyllä. Kun ne muut olisivatkin sellaisia joilta oppii hyvää, mutta kun ei ole.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut viestejä, ollut niin kauhea päivä, en ole ehtinyt. Kauheasti tapahtunut ja pahoja asioita. Olivat olleet terveyskeskuksessa meidän poika ja mies sekä tämä toinen poika ja hänen äitinsä. Niin tämän toisen pojan isä oli syöksynyt sinne terveyskeskukseen ja alkanut huutaa sille todella uhkaavasti päin naamaa. Kun mun mies oli mennyt apuun tämä toinen oli sysännyt (siis fyysisesti tönäissyt) hänet pois ja jatkanut huutamista! Poika pelästyi niin, että pissasi housuun. Onneksi pääsivät hengissä pois sieltä ja me tehdään tutkintapyyntö poliisille pahoinpitelystä ja laittomasta uhkaamisesta. Poika on ihan järkyttynyt vielä ja itkuinen.
Eikä se käsi ollut edes murtunut vaan tärähtänyt ainoastaan! Että jotain rajaa aikuistenkin käytökseen! Ap
Mitä sinun miehesi ja vahingon aiheuttanut poikasi tekivät siellä terkkarissa?? Kun kerran pojalla oli siellä äiti. Olisivt jo häipyneet sieltä korvat luimussa. Ymmärrän oikein hyvin että toinen isä huutaa kun tällätavalla murjotaan omaa poikaa. Pysyy nyt kaukana pojasta.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut viestejä, ollut niin kauhea päivä, en ole ehtinyt. Kauheasti tapahtunut ja pahoja asioita. Olivat olleet terveyskeskuksessa meidän poika ja mies sekä tämä toinen poika ja hänen äitinsä. Niin tämän toisen pojan isä oli syöksynyt sinne terveyskeskukseen ja alkanut huutaa sille todella uhkaavasti päin naamaa. Kun mun mies oli mennyt apuun tämä toinen oli sysännyt (siis fyysisesti tönäissyt) hänet pois ja jatkanut huutamista! Poika pelästyi niin, että pissasi housuun. Onneksi pääsivät hengissä pois sieltä ja me tehdään tutkintapyyntö poliisille pahoinpitelystä ja laittomasta uhkaamisesta. Poika on ihan järkyttynyt vielä ja itkuinen.
Eikä se käsi ollut edes murtunut vaan tärähtänyt ainoastaan! Että jotain rajaa aikuistenkin käytökseen! Ap
Huono provo, ei aikuiset ihmiset nosta tönäisystä pahoinpitelysyytettä.
No, minä olen kyllä kukkahattutäti, ja sanoisin, että lapsen isä on kukkahattusetä, jos on kyse siitä, että hyväksyykö fyysisen kurituksen. Minä en kuitenkaan ap:n tapauksessa: huutaisi rehtorille, en sallisi lapsen temppuilua, vaan olisin jo aika päivää sitten mennyt lapsen kanssa kouluun, ollut koulussa tarkkailemassa lasta, olisi kävellyt lapsen kanssa kotiin. Omalle lapselleni olen opettanut, että jos jotain tekoa katuu, niin ei riitä, että pyytää anteeksi, vaan täytyy myös tehdä korjatakseen tilanne parhaaksi mahdolliseksi. Olen esim. olisi aiemmin kiusannut, niin sitten tästä lähin pitää puuttua kiusaamiseen jne. Samoin lähtisi puhelin, pelikoneet yms pois, jos kiusaisi muita/ temppuilisi koulussa. Voisi käydä poiliisilaitoksella pyytämässä, että poliisit kertoisivat mitä tapahtuu, jos jatkaa temppuiluaan. Samoin varaisin ajan jonkin asianajajan luota, joka kertoisi niitä omia kokemuksiaan.
Kotona toki kuulu aina välillä väittää vanhemmille vastaan :)
Ja jos ei minun puheeni, estämiseni yms. auttaisi, niin todellakin vaikka sydän murtuisi rinnasta, lapsi lähtisi huostaanottoon. Parempi lapsi huostaanotossa, kunhan minun ei tarvitse tulevaisuudessa vierailla vankilassa.