Onko paras osa elämässä olla rikas kotirouva, jonka mies hoitaa työssä käynnin ja rahat kotiin?

Ennemmin olisin vaikka katuh*uora. Niidenkään ei tarvitse työskennellä 24/7.

Miksi sen pitäisi olla yksinkertainen? Minulla on huippuälykäs mies, jonka kotirouvana olen ja viihdyn mainiosti. Meillä on yksi lapsi. Hirveitä ei vaadi hoitaa koti ja lapsi ja muuten on päivät vapaata.

Eipä totisesti minun haave. Hyvä ammatti josta hyvä palkka ja tasa-arvoinen parisuhde jossa molemmat osallistuu perheeseen (ja palkattua apua tarvittaessa), siinä minun tavoite johon pääsin.

Ei, vaan paras elämä on niin kuin minun isoäidilläni, peri isältään valtavan omaisuuden, eikä siksi ole ikinä tehnyt päivääkään palkkatyötä, mutta sai kolme lasta ja hoiti heidät lapsenhoitajan ja keittäjän avustuksella ja oli itsenäinen muista riippumaton nainen koko elämänsä. Ja oli varaa elää miten halusi.

Olen rikas kotirouva. Siis minulla on rahaa ja tuloja, vaikka en käy töissä. Mies taas nauttii työnteosta omalla alallaan, vaikka voisin hänet elättää.

Meillä on omat tilit, kumpikin maksaa omat kulunsa. Kun mies ostaa minulle lahjaksi 1000 euron hintaisen kellon, maksaa hän sen omilla tuloillaan, ei perheen yhteisillä. Vähän arvokkaampi juttu kuin jos meillä olisi yhteiset rahat.

Tulevaisuudessa toivottavasti jään kotiin, lapsia kasvattamaan ja kodista huolehtimaan. Mies huolehtii rahallisesta puolesta :).

En ole orja, en alistettu, en mitään sellaista mitä moni kotiin jäävistä naisista ajattelee. Elän omaa elämääni tavaten ystäviä, harrastaen tavoitteelisesti jne. Turvaan myös tulevaisuuttani ja talouttani mahdollisen eron jälkeen avioehdottomuudella.

Ei ole oma ura kummoinen, ei tunnu pahalta "uhrata" sitä, yhteisen perheen eteen. Ja toki jos se kotona oleminen tuntuu liian päätä hajottavalta, voinhan aina palata työelämään.

Lottovoittajana ilman miestä parempi.

Kolmonen kysyy, että miksi kotirouvana olo olisi jotenkin tasa-arvotonta tai riippuvaista? Kysehän on vain työnjaosta ei vallanjaosta. Meillä mies käy töissä, omaisuutta on molemmilla, oli jo ennen yhteistä liittoa. Tuloja on itsellänikin, kuten vuokratuloja. Meillä on yhteiset rahat ja rahaliikenteen hoidan minä, koska on enemmän aikaa siihen. Hoidan myös kaikki päivittäisostokset. Kotona ollessaan mies osallistuu arjen pyöritykseen samassa suhteessa kuin minäkin, on esimerkiksi parempi kokki. Olen jo keski-ikäinen, joten töissä olen ennättänyt olla oman aikani ja todennäköisesti palaan töihin vielä jossain vaiheessa. Avioerolta suojaa avioehdottomuus ja puolison kuolemalta edunsaajamääräykset.

En sanoisi että paras osa koska en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan mutta tällä hetkellä kaikki ovat onnellisia.

Mieheni ei ole yksinkertainen (tuskin kukaan yksinkertainen mies edes voisi elättää perhettään) vaan vaativassa työssä.

Meillä esikoinen on toisella luokalla ja kuopus eskarissa, olen kotona kunnes kuopus menee kolmoselle ja sitten takaisin työelämään. Meillä on oma yritys joten sinne on helppo palata.

Jep, unelma on kotirouvana olo mutta ihan omien rahojen turvin. Kyllä naisetkin voi rikastua, hölmöt.

Vierailija kirjoitti:

Kolmonen kysyy, että miksi kotirouvana olo olisi jotenkin tasa-arvotonta tai riippuvaista? Kysehän on vain työnjaosta ei vallanjaosta. Meillä mies käy töissä, omaisuutta on molemmilla, oli jo ennen yhteistä liittoa. Tuloja on itsellänikin, kuten vuokratuloja. Meillä on yhteiset rahat ja rahaliikenteen hoidan minä, koska on enemmän aikaa siihen. Hoidan myös kaikki päivittäisostokset. Kotona ollessaan mies osallistuu arjen pyöritykseen samassa suhteessa kuin minäkin, on esimerkiksi parempi kokki. Olen jo keski-ikäinen, joten töissä olen ennättänyt olla oman aikani ja todennäköisesti palaan töihin vielä jossain vaiheessa. Avioerolta suojaa avioehdottomuus ja puolison kuolemalta edunsaajamääräykset.

Olisitko kuitenkin nelonen? MInä kolmosena en olisi voinut kuvitella elämää pelkästään kotona, nytkin sairauslomalla funssassa sängyssä on kone mahalla, kohta siirryn älyllisempien haasteiden pariin. Jos sen elämänsä kokee hyväksi niin, että saa toteutettua itseään sisustamalla tai lapsia hoitamalla varmaan ihan hyvä ratkaisu. Minulla aina ollut tarve olla älyllisesti utelias, käyttää aivoja ja tuottaa omanlaisia synteesejä olemassaolevasta ja uusia ratkaisuja. Lapset ovat rakkaita lapsia mutta niistä ei saa tehdä äidin kunnianhimon projekteiksi, saavat toteuttaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmonen kysyy, että miksi kotirouvana olo olisi jotenkin tasa-arvotonta tai riippuvaista? Kysehän on vain työnjaosta ei vallanjaosta. Meillä mies käy töissä, omaisuutta on molemmilla, oli jo ennen yhteistä liittoa. Tuloja on itsellänikin, kuten vuokratuloja. Meillä on yhteiset rahat ja rahaliikenteen hoidan minä, koska on enemmän aikaa siihen. Hoidan myös kaikki päivittäisostokset. Kotona ollessaan mies osallistuu arjen pyöritykseen samassa suhteessa kuin minäkin, on esimerkiksi parempi kokki. Olen jo keski-ikäinen, joten töissä olen ennättänyt olla oman aikani ja todennäköisesti palaan töihin vielä jossain vaiheessa. Avioerolta suojaa avioehdottomuus ja puolison kuolemalta edunsaajamääräykset.

Olisitko kuitenkin nelonen? MInä kolmosena en olisi voinut kuvitella elämää pelkästään kotona, nytkin sairauslomalla funssassa sängyssä on kone mahalla, kohta siirryn älyllisempien haasteiden pariin. Jos sen elämänsä kokee hyväksi niin, että saa toteutettua itseään sisustamalla tai lapsia hoitamalla varmaan ihan hyvä ratkaisu. Minulla aina ollut tarve olla älyllisesti utelias, käyttää aivoja ja tuottaa omanlaisia synteesejä olemassaolevasta ja uusia ratkaisuja. Lapset ovat rakkaita lapsia mutta niistä ei saa tehdä äidin kunnianhimon projekteiksi, saavat toteuttaa itseään.

Tästä syystä opiskelen yliopistossa omaa tahtiani samalla. Näin varmistuu mieleinen työpaikkakin sitten kun töihin haluan.

Miksi ihmeessä sekä työssäkäyvien että kotiäitien kommentit saa paljon alapeukkuja? Onko todella niin, että useimpien mielestä se oma valinta on ainut oikea jonka mukaan kaikkien muidenkin pitäisi elää? Vai käykö lassukat alapeukuttamassa, koska ainut heille kelpaava parisuhdemalli olisi nainen joka elättäisi koko perheen mutta silti hoitaisi kotia 24/7 ja kerjäisi mieheltä almuja päästäkseen edes maitokauppaan?

raksu kirjoitti:

Tulevaisuudessa toivottavasti jään kotiin, lapsia kasvattamaan ja kodista huolehtimaan. Mies huolehtii rahallisesta puolesta :).

En ole orja, en alistettu, en mitään sellaista mitä moni kotiin jäävistä naisista ajattelee. Elän omaa elämääni tavaten ystäviä, harrastaen tavoitteelisesti jne. Turvaan myös tulevaisuuttani ja talouttani mahdollisen eron jälkeen avioehdottomuudella.

Ei ole oma ura kummoinen, ei tunnu pahalta "uhrata" sitä, yhteisen perheen eteen. Ja toki jos se kotona oleminen tuntuu liian päätä hajottavalta, voinhan aina palata työelämään.

Suo nyt ajatus eläkepäivillesi ja eläkkeellesi! Jos ero tulee, jaetut rahat pelastavat ehkä senhetkisen tilanteesi ja saat hankittua jonkinlaisen pienemmän asunnon. Tuskin miljonäärin rouva olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmonen kysyy, että miksi kotirouvana olo olisi jotenkin tasa-arvotonta tai riippuvaista? Kysehän on vain työnjaosta ei vallanjaosta. Meillä mies käy töissä, omaisuutta on molemmilla, oli jo ennen yhteistä liittoa. Tuloja on itsellänikin, kuten vuokratuloja. Meillä on yhteiset rahat ja rahaliikenteen hoidan minä, koska on enemmän aikaa siihen. Hoidan myös kaikki päivittäisostokset. Kotona ollessaan mies osallistuu arjen pyöritykseen samassa suhteessa kuin minäkin, on esimerkiksi parempi kokki. Olen jo keski-ikäinen, joten töissä olen ennättänyt olla oman aikani ja todennäköisesti palaan töihin vielä jossain vaiheessa. Avioerolta suojaa avioehdottomuus ja puolison kuolemalta edunsaajamääräykset.

Olisitko kuitenkin nelonen? MInä kolmosena en olisi voinut kuvitella elämää pelkästään kotona, nytkin sairauslomalla funssassa sängyssä on kone mahalla, kohta siirryn älyllisempien haasteiden pariin. Jos sen elämänsä kokee hyväksi niin, että saa toteutettua itseään sisustamalla tai lapsia hoitamalla varmaan ihan hyvä ratkaisu. Minulla aina ollut tarve olla älyllisesti utelias, käyttää aivoja ja tuottaa omanlaisia synteesejä olemassaolevasta ja uusia ratkaisuja. Lapset ovat rakkaita lapsia mutta niistä ei saa tehdä äidin kunnianhimon projekteiksi, saavat toteuttaa itseään.

Tästä syystä opiskelen yliopistossa omaa tahtiani samalla. Näin varmistuu mieleinen työpaikkakin sitten kun töihin haluan.

Onko työllistävä ala? Kannattaa pitää huoli, että on myös työkokemusta, eikä valmistu liian vanhana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmonen kysyy, että miksi kotirouvana olo olisi jotenkin tasa-arvotonta tai riippuvaista? Kysehän on vain työnjaosta ei vallanjaosta. Meillä mies käy töissä, omaisuutta on molemmilla, oli jo ennen yhteistä liittoa. Tuloja on itsellänikin, kuten vuokratuloja. Meillä on yhteiset rahat ja rahaliikenteen hoidan minä, koska on enemmän aikaa siihen. Hoidan myös kaikki päivittäisostokset. Kotona ollessaan mies osallistuu arjen pyöritykseen samassa suhteessa kuin minäkin, on esimerkiksi parempi kokki. Olen jo keski-ikäinen, joten töissä olen ennättänyt olla oman aikani ja todennäköisesti palaan töihin vielä jossain vaiheessa. Avioerolta suojaa avioehdottomuus ja puolison kuolemalta edunsaajamääräykset.

Olisitko kuitenkin nelonen? MInä kolmosena en olisi voinut kuvitella elämää pelkästään kotona, nytkin sairauslomalla funssassa sängyssä on kone mahalla, kohta siirryn älyllisempien haasteiden pariin. Jos sen elämänsä kokee hyväksi niin, että saa toteutettua itseään sisustamalla tai lapsia hoitamalla varmaan ihan hyvä ratkaisu. Minulla aina ollut tarve olla älyllisesti utelias, käyttää aivoja ja tuottaa omanlaisia synteesejä olemassaolevasta ja uusia ratkaisuja. Lapset ovat rakkaita lapsia mutta niistä ei saa tehdä äidin kunnianhimon projekteiksi, saavat toteuttaa itseään.

Tästä syystä opiskelen yliopistossa omaa tahtiani samalla. Näin varmistuu mieleinen työpaikkakin sitten kun töihin haluan.

Onko työllistävä ala? Kannattaa pitää huoli, että on myös työkokemusta, eikä valmistu liian vanhana.

100% työllisyys, opiskelijatkin revitään töihin.

En suosittele kenellekään jättäytymistä riippuvaiseksi miehestä. Juttu toimii tasan niin kauan kuin avioliitto toimii, ja kaikki tietää mikä on sen ennuste.

Tekisin hyväntekeväisyyttä, jos olisin rikas kotirouva. Se olisi ehdoton haaveeni, mutta niillä töillä ei makseta asuntolainaa. Olen kotirouva, mutta ihan perustulot, eikä ole varaa kaiken päivää juosta harrastuksissa ja kaupoilla. Eikä ole varaa sellaista linnaa rakentaa, että joka päivälle riittäisi puuhattavaa sisällä ja pihalla.

Lenkkeilyhän tuo on onneksi vielä toistaseksi ilmasta.

Tosin täällä alettiin juuri maksamaan pihalle satavasta vedestäkin, että tiedä tuota, jos lenkkeilystäkin saa kohta jotain tienpintamaksua alkaa maksamaan.

Minusta paras osa on olla "perijätär". Ei tarvitse edes miestä, saati tehdä lapsia. Voi keskittyä harrastelemaan kaikenlaista kivaa.

Ei se paras ole, ehkä toiseksi paras mikäli suhde on tasa-arvoinen ja vaimon tulot ja varallisuus on varmistettu eron sattuessa tai eläkepäiville yhteisellä sopimuksella eli molemmat elävät samaa elämää. Paras on tämä mikä minulla: kymmenen vuoden työkokemus omalta alalta (tradenomi) myös kansainvälisissä tehtävissä ennen kotirouvaksi/kotiäidiksi jäämistä, miehellä maisteritutkinto ja hyväpalkkainen vakituinen kansainvälinen työ. Molemmilla vähän perittyä ja vähän enemmän itse säästettyä ja sijoitettua tuottavaa varallisuutta, molempien sinkkuaikojen asunnot vuokrattuina ja yhteinen omistusasunto, vähän velkaa kummallakin. Molemmat tullaan perimään vanhemmiltamme ja jättämään osa perinnöistä lapsillemme ja mahdollisille lapsenlapsillemme. Omakotitalomme on melko tavanomainen ja autot tavallisia uudehkoja, mökkiä meillä ei ole mutta vuokraamme pari-kolme viikkoa vuodessa, kerran vuoteen käymme ulkomaille. Lapset toinen osapäivähoidossa yksityisessä päiväkodissa ja toinen aloittanut koulun. Käytämme lähes yksinomaa vain yksityislääkäripalveluja (vakuutukset ja sijoitustuotot), harrastamme liikuntaa ja kulttuuria ( pääasiassa kaupallista "matalakulttuuria"), käymme joskus ulkona. Miehellä säännöllisen epäsäännölliset työajat minä teen osa-aikaisesti kotona varallisuuteemme liittyviä hallinnollisia hoitotehtäviä sopimukset, kirjanpito, verotus, ilmoitukset, markkinointi, yhtiökokoukset ym. Joten pyrkikää vaan tätä kohti, elämä on laiffii...