Onko paras osa elämässä olla rikas kotirouva, jonka mies hoitaa työssä käynnin ja rahat kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Ei tää onnea ole. Meillä on uusioperhe, jossa mulla on oma lapsi, miehellä oma ja sitten vielä yhteinen. Mies tosi isotuloinen. Minulla pienet tulot työstäni, tosin nyt olen ollut kotona.

Mies ei halua käyttää minuun tai lapseeni rahaa, koska haluaa varmistaa omalle aikuiselle lapselleen ison perinnön. On sanonut mulle, että jos maksaa mulle tai lapselleni kalliita juttuja, on se vaan tulonsiirtoa mulle.

Avioehto on. Sellainen paperi on, jossa mies siirtää ennen avioliittoamme hankitun omaisuutensa vain omalle lapselleen kuolemansa jälkeen, yhteiselle lapselle ei tule mitään. Teen kaikki kotityöt (300m2 okt) ja yhteisen lapsemme hoidon, puhumattakaan omasta lapsestani. Mies maksaa kaikki kotitalouskulut, muttei esim vaatteitani. Koska mies on silmäätekevä, pitäisi minun olla hienosti ja kalliisti vaatetettu.

Miehen isot rahat ovat sellaisia, joiden käyttämisestä minä en saa päättää mitenkään. Minä siis mahdollistan miehelle kovan uran yhdistettynä perheeseen, mutten saa päättää rahojen käytöstä muutoin kuin maitopurkkien osalta. Toki ykköshommani kotihommien jälkeen on pitää itseni tikissä. Onneksi on hyvät geenit, joten onnistuu helposti.

Muuten sanoisin, että normaali tasa-arvoinen perhe-elämä on paljon onnellisempaa. Ei ole kiva kuulla mieheltään olevansa loinen.

Sinulla on vain paska mies.

Vierailija kirjoitti:

Olis se ainakin helppoa ja stressitöntä, jos olisi tavallaan yksinkertainen mies, joka hoitaisi nämä ja itse saisi vain nautiskella. Onko kuinka monella elämä tämmöistä?

Mielestäni ei ole. Parasta ois olla Warren Buffet ja ansaita itse rahat jota käyttää. Kuka hullu heittäytyy miehen varaan?

Vierailija kirjoitti:

Olis se ainakin helppoa ja stressitöntä, jos olisi tavallaan yksinkertainen mies, joka hoitaisi nämä ja itse saisi vain nautiskella. Onko kuinka monella elämä tämmöistä?

Ei. Kaikkein paras osa on syntyä varakkaaseen perheeseen, jonka vanhemmat ovat huolehtivia ja lämpimiä lapsiaan kohtaan. Perintöä vaikka isovanhemmilta siinä vaiheessa kun itsenäistyy, että voi opiskella, ostaa asunnon ja halutessaan perustaa oman perheen jo nuorena. Sopivasti sisaruksia ja serkkuja ja tiivis sukuyhteisö.

Vierailija kirjoitti:

Olis se ainakin helppoa ja stressitöntä, jos olisi tavallaan yksinkertainen mies, joka hoitaisi nämä ja itse saisi vain nautiskella. Onko kuinka monella elämä tämmöistä?

Olen ollut tavallaan kotirouva,kun olen ollut työtön ja miesystävä on ansainnut rahaa.Rikas hän ei tosin ollut,mutta tulimme kohtuullisen hyvin toimeen.Onhan sellainen elämä tavallaan huoletonta,mutta toisaalta alentavaa kinuta toiselta rahaa jos haluaa ostaa jotain,kivampi se olisi olla omavarainen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tää onnea ole. Meillä on uusioperhe, jossa mulla on oma lapsi, miehellä oma ja sitten vielä yhteinen. Mies tosi isotuloinen. Minulla pienet tulot työstäni, tosin nyt olen ollut kotona.

Mies ei halua käyttää minuun tai lapseeni rahaa, koska haluaa varmistaa omalle aikuiselle lapselleen ison perinnön. On sanonut mulle, että jos maksaa mulle tai lapselleni kalliita juttuja, on se vaan tulonsiirtoa mulle.

Avioehto on. Sellainen paperi on, jossa mies siirtää ennen avioliittoamme hankitun omaisuutensa vain omalle lapselleen kuolemansa jälkeen, yhteiselle lapselle ei tule mitään. Teen kaikki kotityöt (300m2 okt) ja yhteisen lapsemme hoidon, puhumattakaan omasta lapsestani. Mies maksaa kaikki kotitalouskulut, muttei esim vaatteitani. Koska mies on silmäätekevä, pitäisi minun olla hienosti ja kalliisti vaatetettu.

Miehen isot rahat ovat sellaisia, joiden käyttämisestä minä en saa päättää mitenkään. Minä siis mahdollistan miehelle kovan uran yhdistettynä perheeseen, mutten saa päättää rahojen käytöstä muutoin kuin maitopurkkien osalta. Toki ykköshommani kotihommien jälkeen on pitää itseni tikissä. Onneksi on hyvät geenit, joten onnistuu helposti.

Muuten sanoisin, että normaali tasa-arvoinen perhe-elämä on paljon onnellisempaa. Ei ole kiva kuulla mieheltään olevansa loinen.

ä' en millään käsitä  miksi sä olet a) mennyt sen kanssa naimisiin jos tuloero on noinkin iso b) jäänyt kotiin lapsen kanssa. Ihan järjetöntä touhua! Itse en suostuisi- itse asiassa en ees seurustelisi minua monta kertaa enemmän tienaavan kanssa juuri siksi etten halua kuulla siipeilysyytöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksais olla kotirouva. Olishan se hetken aikaa kivaa mutta ei pitemmän päälle. Sitä samaa päivästä toiseen.

Ei minulla ainakaan ole ollut vaikeuksia olla kotirouvana, ja eihän kotirouvan päivät yhtä ja samaa tarvitse olla päivästä toiseen, eivätkä ne sellaisia olekkaan, kuten joku kuvittelee. Kotirouvan päiviään viettävällä on VAPAUS tehdä kaikenlaista ja mennä minne milloinkin, mutta tuotahan ne tylsässä, päivästä toiseen rutinoituneessa työssään käyvät naiset juuri kadehtiikin.  Jokaikinen työpäivä on mentävä töihin, ja vapaat ovat niin lyhykäiset, että sitten kasautuvat kaikki kotiaskareet tehtäviksi, koska työpäivien jälkeen ei ehdi, eikä jaksa.  Univelkaakin valittavat työssä kävijät hyvin paljon, jota kotirouvilla ei ole.  Saa nukkua niin paljon kuin nukuttaa, jos ei ole enää pieniä lapsia jaloissa pyörimässä, ja jo aikuisten lasten muutettua pois kodistaan, on kotirouvan päivät todellakin ihania.  Työssä käyvän miehen kanssa ehtii seurustella ihan tarpeeksi silloinkin kun mies on kotona, ja on vaan hyvä, että mies on töissä sen kahdeksan tuntia päivästä, sillä silloin kotirouva saa olla ihan rauhassa ja yksin. Minä ainakin nautin yksin- olostani omassa kodissani, ja saan harrastaa mitä milloinkin.  Hälinää ja meteliä on nykyaikana liikaakin ympäristössä, joten itse nautin ainakin hiljaisuudesta aika-ajoin omassa kotonani.

Paras osa elämässä olisi olla rikkaan ja eläinrakkaan perheen hemmoteltu, hyvin hoidettu kultainennoutaja.

Ehdottomasti on. Rikkaan miehen kotirouva/-äiti on nero. Hän ei ole vain kotirouva ja -äiti, hän on myös eläkkeellä. 

Käsi sydämellä; kuka tekisi töitä, jos ei olisi pakko? 

Mä en häpeä myöntää sitä, että olisin mielelläni rikkaan miehen vaimo tai rikkaan perheen perijätär, jonka ei olisi ikinä pakko mennä töihin. 

Ja hyödyllisiä asioita voi tehdä, vaikkei kävisikään missään riistäjäfirmassa tms. töissä. 

Kiva yrittää miellyttää miestä joka käänteessä, ettet saisi kenkää, ja silti tulee joku uhkea blondi ottamaan paikkasi tai mies tekee konkan ja jäät täysin tyhjän päälle ilman miestä ja ilman ammattia.

Vierailija kirjoitti:

No tuota, tuota tuokkeroista ... En kyllä suostuisi edes rikkaan miehen kotiorjaksi. Paitsi jos mies maksaa tarpeeksi korkeaa palkkaa, että työeläke kasvaa. Jos ei maksa, niin olisin puilla paljailla siinä vaiheessa, kun se rikas mies vaihtasi naisensa uudempaa vuosimalliin tai kuolla kupsahtaisi. Pelkän kansaneläkkeen varassa ei nykypäivänä oikein tahdo tulla toimeen. Parempi on olla itsellinen nainen, jolla on oma virkaura ja kohtalaisen hyvä eläke tiedossa.

Jos aviomies kuolee, leskeytynyt vaimo alkaa saamaan leskeneläkettä, ja sehän lasketaan nimenomaan miehen tuloista, että sepä sitten siitä köyhyydestä rikkaan ja kuolleen miehen leskenä.

Jos taasen rikas mies vaihtaisi kotirouva-vaimonsa uuteen vaimoon, niin rikkaalle miehelle se aiheuttaa ilman avioehtoja melkoisen loven rikkauksiinsa, kun pitääkin osittaa omaisuus puoliksi.

Ja joissakin tapauksissa myös avioeron jälkeen mies määrätäänkin maksamaan elatustukea entiselle vaimolleen, joka on tehnyt kotirouvan hommia tarpeeksi pitkään, niin summakin nousee sitä myöten, ja tottakai miehen tulojen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kenen mielestä on ihan parasta olla elättinä ja toisesta riippuvainen? En ymmärrä sellaisten ihmisten ajatusmaailmaa. Tulee mieleen, että ovat joko laiskoja tai lahjattomia, tai molempia, kun eivät halua, osaa tai viitsi tehdä mitään omaa juttua. Jos omaksi jutuksi riittää päämäärätön oleilu toisen kustannuksella, niin aika heikkolahjaiselta vaikuttaa.

Tulee tietysti sulle yllätyksenä, mutta kotirouvalla voi ihan totta olla omaakin omaisuutta/rahaa, esim. perittyä - tai oltuaan parikymmentä vuotta hyväpalkkaisessa duunissa jotain on jäänyt omaan sukanvarteen. Näistä molemmat kohdat pätee muhun itseeni.

Aloituksessa mainitaan "rikas kotirouva" -  rouva joka elää miehensä tuloilla ei ole rikas, silloinhan mies on se rikas(?) vaan rikas kotirouva on nimenomaan sellainen jolla on omaa varallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ja jonkun mielestä elämä olisi tylsää kotirouvana, kun päivät ovat samanlaisia. No, se on kyllä ihan itsestä kiinni. (Mitä ne päivät ovat tavallisella työssäkävjällä, elleivät samanlaisia? En pidä peruskuviota töihin-kauppaan-kotiin-ehkä kuntosalille kovinkaan erityisenä tai mielenkiintoisena). 

Minun kalenterini on niin täynnä, etten millään ehtisi töihin :).

No näin. mulla ei varsinaisesti ole "kalenteri täynnä" mutta kyllä musta tuntuu etten silti ehtisi töihin, kun on tottunut tähän slow lifeen (enkä ainakaan viitsisi mennä töihin, tarpeeksi tehty jo nuorempana). Pitkät aamuhetket loikoilua tv:n/leffan ääressä, sitten koiran kanssa lenkki, pitkä rauhallinen aamupala ja sitten pitkin päivää mitä sattuu mieleen juolahtamaan, riippuen aika paljon siitäkin onko mieskin kotosalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei rikkaan miehen eikä naisen tarvitse käydä töissä. Tähän ketjuun vastanneet kotirouvat ovat naimisissa hyväpalkkaisen miehen kanssa ja se on aivan eri asia kuin olla rikas.

Usein se rikkaus on kuitenkin seurausta intohimosta uraansa ja palveluiden luomista kohtaan jolloin ei halua edes lopettaa työntekoa vaikka omistaisi miljardeja. Silloin kun on yrittäjä ja varakas, voi toki vähän aikaa keskittyä kotiin ja lapsiin.