Onko paras osa elämässä olla rikas kotirouva, jonka mies hoitaa työssä käynnin ja rahat kotiin?

Ei olla rikkaita mutta pysytellään keskituloisina vaikka mies vain töissä. Minusta on ihanaa olla aamulla lasten kanssa, lähettää isommat kouluun. Päivän aikana hoidan siivoamiset ja ruoan, ei iso homma kun sen tekee päivittäin.

Iltapäivällä koululaisten ei tarvitse tulla tyhjään kotiin ja voin auttaa läksyissä.

Mies tekee pitkiä päiviä ja saa tulla siistiin kotiin ja katettuun pöytään.

Olen kyllä palaamassa töihin mutta en pidä mitään kiirettä. En työstä saa mitään verrattuna aikaan lasten kanssa. Olen onnellinen että meillä on tilanne jossa saan kasvattaa lapseni itse.

Mulle kelpaisi tuollainen elämä. Mutta ei löytynyt sellaista miestä

Vierailija kirjoitti:

Kolmonen kysyy, että miksi kotirouvana olo olisi jotenkin tasa-arvotonta tai riippuvaista? Kysehän on vain työnjaosta ei vallanjaosta.

Tässäpä se ydin, mitä av-mammojen on vaikea ymmärtää.

Aloituksessa viitataan vielä miehen yksinkertaisuuteen, mikäli perheensä elättää (jos tulot on sellaiset, että sillä koko perhe elää, voisi olettaa juuri päinvastaista).

Jokainen voi tehdä työnjakonsa kuten parhaaksi näkee, miksi se ulkopuolisia niin häiritsee? Kateus, että joillakin on mahdollisuus valita?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä sekä työssäkäyvien että kotiäitien kommentit saa paljon alapeukkuja? Onko todella niin, että useimpien mielestä se oma valinta on ainut oikea jonka mukaan kaikkien muidenkin pitäisi elää?

En missään nimessä ajattele oman elämäntyylini olevan ainut oikea, vaan juuri päinvastoin, eli työssäkynti  pitäisi olla normi. Itse olen erinäisistä syistä ajautunut kotiäidiksi ja sitten rouvaksi.

Alapeukutan vain suoraviivaisia oletuksia, esim. jos väitetään kotonaolon automaattisesti tarkoittavan kunnianhimon kohdistamista lapsiin, tai sisustamista tms. Tai että normityössä luodaan uutta, käytetään päätäntävaltaa, etsitään ratkaisuja... 

Eläkettä kyllä jokaisen kotiäidin pitää ajatella. Suomessa on käsittääkseni henkilökohtaiset eläkkeet.  Tosin, tässäkin ketjussa puhuttiin rikkaista kotirouvista. Monella sellaisella voi olla isompi eläke kuin ikänsä työskenneellä pienyrittäjällä tai pienipalkkaisella.

Edelleen aika hälyttävää huomata kuinka vähän kotirouvia kunnioitetaan. Ilmeisesti mielessä siintää joku kotihoidontuen avulla elelevän ja prostituoidun risteytys.

Joillekin ihmisille perhe on yritys jossa jokaisella on oma tehtävänsä ja kotirouva toimii sihteerin ja varatoimitusjohtajan tai niinkuin meidän tapauksessamme toimitusjohtajan pestissä. Miehen ura saattaa joskus jopa olla tulos sen taustapirun suunnitelmallisuudesta ja tuesta. Meidän kohdallamme näin on. Mies tienaa viisinkertaisesti nyt sen minkä silloin kun tutustuimme. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä miten voi hyödyntää osaamistaan ja miten strategisesti toimien voi nostaa palkkaansa lyhyessä ajassa. Me keskustelemme jatkuvasti hänen työkuvioistaan mutten puutu hänen varsinaiseen työntekoon. Mun tehtävä on nähdä milloin on aika tehdä muutoksia. Nyt kun lapset ovat kasvaneet isommiksi olen alkanut tekemään hieman omia projekteja joissa mies on myös osallinen omalla tavallaan. Olemme kumpikin hyvin joustavia eikä mun ole koskaan tarvinnut hoitaa lapsia ja kotia yksin. Rahat ovat yhteiset, yhteisellä tilillä. Kun mies haluaa ostaa minulle jotakin niin idea tulee häneltä spontaanisti ja vaikka se ei sitten salaisuus ole loppuun asti ja raha menee yhteiseltä tililtä niin ei se ole yhtään sen arvottomampi kuin joku salaisesti "omalta" tililtä ostettu. Olemme silti kumpikin yksilöitä ja jos jostain syystä tiet joskus erkanevat niin rahat menevät puoliksi ja kumpikin saa silloin sen minkä on ansainnut. Jostain syystä en kuitenkaan usko että ero koskaan tulee ajankohtaiseksi mutta tietenkään koskaan ei voi olla täysin varma. 

Tottakai! Niitähän on pilvinpimein. Joka toinen suomalainen on rikas.

Minusta olisi paljon hauskempaa olla itse rikas kuin olla rikkaan miehen tuloton puoliso. Omat rahani olen joutunut hankkimaan töissä käymisellä kuten miehenikin.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen aika hälyttävää huomata kuinka vähän kotirouvia kunnioitetaan. Ilmeisesti mielessä siintää joku kotihoidontuen avulla elelevän ja prostituoidun risteytys.

Joillekin ihmisille perhe on yritys jossa jokaisella on oma tehtävänsä ja kotirouva toimii sihteerin ja varatoimitusjohtajan tai niinkuin meidän tapauksessamme toimitusjohtajan pestissä. Miehen ura saattaa joskus jopa olla tulos sen taustapirun suunnitelmallisuudesta ja tuesta. Meidän kohdallamme näin on. Mies tienaa viisinkertaisesti nyt sen minkä silloin kun tutustuimme. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä miten voi hyödyntää osaamistaan ja miten strategisesti toimien voi nostaa palkkaansa lyhyessä ajassa. Me keskustelemme jatkuvasti hänen työkuvioistaan mutten puutu hänen varsinaiseen työntekoon. Mun tehtävä on nähdä milloin on aika tehdä muutoksia. Nyt kun lapset ovat kasvaneet isommiksi olen alkanut tekemään hieman omia projekteja joissa mies on myös osallinen omalla tavallaan. Olemme kumpikin hyvin joustavia eikä mun ole koskaan tarvinnut hoitaa lapsia ja kotia yksin. Rahat ovat yhteiset, yhteisellä tilillä. Kun mies haluaa ostaa minulle jotakin niin idea tulee häneltä spontaanisti ja vaikka se ei sitten salaisuus ole loppuun asti ja raha menee yhteiseltä tililtä niin ei se ole yhtään sen arvottomampi kuin joku salaisesti "omalta" tililtä ostettu. Olemme silti kumpikin yksilöitä ja jos jostain syystä tiet joskus erkanevat niin rahat menevät puoliksi ja kumpikin saa silloin sen minkä on ansainnut. Jostain syystä en kuitenkaan usko että ero koskaan tulee ajankohtaiseksi mutta tietenkään koskaan ei voi olla täysin varma. 

Minäkin tienaan huomattavasti enemmän kuin mieheen tutustuessani, ja niin tienaa hänkin. Yleensä kilpailullisilla aloilla on urakehitystä ja perheen sisällä noista ura-asoista keskustellaan ja neuvoa kysytään ihan kahden uran perheissäkin. Välillä täällä huvittaa kun joku kotirouva ylpeilee tehneensä miehensä kun valitsee ne vaatteet ja edustaa sievästi vieressä. Kotirouva on mahdollinen valnta jos sen itselleen hyväksi kokee. Kannattaa muistaa, että siinä kyllä antaa roolimallia tyttärilleen naisen asemasta. Itse uraäitinä olisin surullinen jos tyttäreni jäisi "vain" kotirouvaksi (tyyliin Mrs Jack Smith) hyödyntämättä lahjojaan, mutta tuo ei taida olla todennäköistä (valmistuu juuri oikiksesta). Sitten kun kotiherrat ovat yhtä yleisiä ja hyväksyttyjä kuin kotirouvat minulla ei ole mitään tuota vastaan.

Ei olisi minulle. Jo neljän viikon kesäloman viimeisinä päivinä kaipaan töihin. Mutta mä tykkäänkin työstäni. 

Ei rikkaan miehen eikä naisen tarvitse käydä töissä. Tähän ketjuun vastanneet kotirouvat ovat naimisissa hyväpalkkaisen miehen kanssa ja se on aivan eri asia kuin olla rikas.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen aika hälyttävää huomata kuinka vähän kotirouvia kunnioitetaan. Ilmeisesti mielessä siintää joku kotihoidontuen avulla elelevän ja prostituoidun risteytys.

Joillekin ihmisille perhe on yritys jossa jokaisella on oma tehtävänsä ja kotirouva toimii sihteerin ja varatoimitusjohtajan tai niinkuin meidän tapauksessamme toimitusjohtajan pestissä. Miehen ura saattaa joskus jopa olla tulos sen taustapirun suunnitelmallisuudesta ja tuesta. Meidän kohdallamme näin on. Mies tienaa viisinkertaisesti nyt sen minkä silloin kun tutustuimme. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä miten voi hyödyntää osaamistaan ja miten strategisesti toimien voi nostaa palkkaansa lyhyessä ajassa. Me keskustelemme jatkuvasti hänen työkuvioistaan mutten puutu hänen varsinaiseen työntekoon. Mun tehtävä on nähdä milloin on aika tehdä muutoksia. Nyt kun lapset ovat kasvaneet isommiksi olen alkanut tekemään hieman omia projekteja joissa mies on myös osallinen omalla tavallaan. Olemme kumpikin hyvin joustavia eikä mun ole koskaan tarvinnut hoitaa lapsia ja kotia yksin. Rahat ovat yhteiset, yhteisellä tilillä. Kun mies haluaa ostaa minulle jotakin niin idea tulee häneltä spontaanisti ja vaikka se ei sitten salaisuus ole loppuun asti ja raha menee yhteiseltä tililtä niin ei se ole yhtään sen arvottomampi kuin joku salaisesti "omalta" tililtä ostettu. Olemme silti kumpikin yksilöitä ja jos jostain syystä tiet joskus erkanevat niin rahat menevät puoliksi ja kumpikin saa silloin sen minkä on ansainnut. Jostain syystä en kuitenkaan usko että ero koskaan tulee ajankohtaiseksi mutta tietenkään koskaan ei voi olla täysin varma. 

Olen kotona hoitamassa vauvaa mutta samalla päivän aikana teen miehen yrityksen paperihommia. Meillä ei ole yhteistä tiliä eikä mies maksa palkkaa mutta antaa rahaa jos omani loppuu. Kun aloin hoitamaan yrityksen asioita kynnys rahan kysymiseen pieneni, aikaisemmin se hävetti koska joku ylpeys siitä etten loisi toista (vaikka tiedän sen olevan hölmöä kun yhteistä lasta hoidan ja mies ajattelee tienaavansa perheelle, ei itselleen).

Avioehtoa ei ole joten jos ero sattuu saan osani.

Vierailija kirjoitti:

Ei rikkaan miehen eikä naisen tarvitse käydä töissä. Tähän ketjuun vastanneet kotirouvat ovat naimisissa hyväpalkkaisen miehen kanssa ja se on aivan eri asia kuin olla rikas.

Rikkailla on usein sellainen ajattelutapa, että pääomia ei syödä vaan niitä kartutetaan, jotta seuraavakin sukupolvi saisi perittävää. Köyhät kuluttaa perityt omaisuutensa joka sukupolvessa eikä perittävää juurikaan jää.

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin olisin vaikka katuh*uora. Niidenkään ei tarvitse työskennellä 24/7.

Miten niin työskennellä 24/7. Ei mun ainakaan tarvitse. Ruokaa teen kun huvittaa/tarvitsee, siivooja käy, ei tässä kahden aikuisen taloudessa niin hirveästi työskenneltävää ole. Ja elän ihan omilla rahoillani, en miehen.

Aika turvatonta olla kotona jos ammattitaito ruostunut ja avioehto tai avoliitossa ja muuten bersaukinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin olisin vaikka katuh*uora. Niidenkään ei tarvitse työskennellä 24/7.

Miten niin työskennellä 24/7. Ei mun ainakaan tarvitse. Ruokaa teen kun huvittaa/tarvitsee, siivooja käy, ei tässä kahden aikuisen taloudessa niin hirveästi työskenneltävää ole. Ja elän ihan omilla rahoillani, en miehen.

Tämä on se kun kaikki ei pysty käsittämään että yhdenvertainen suhde ei muodostu rahasta jota tuo talouteen.

Jäin asiantuntijatehtävistä kotiin kun esikoinen syntyi. Halusimme lapsia pienellä ikäerolla ja molemmat hlausimme että lapset hoidettaiisiin 3 v ikään asti kotona. Tuli sitten hyvä työtarjous kun kuopus oli reilu 1 v. Olin jo menossa töihin kun kuopuksen työllistävä ja hankala sairaus todettiin. Jäin kotiin hoitamaan lapsia. Kun nuorinkin 3 niin olisin palannut töihin mutta yritys joss aolin töissä meni konkkaan. Jäin kotiin työttömäksi. Jotain pikkupätkiä lukuunottamatta olen ollut nyt kotona 13 vuotta.

Onneksi itsellä säästöjä ennestään ja nytkin jää. Mies kun maksaa mielellään elämisemme kun saa tehdä uraa. Meidän lapset sairasti aivan tuhottomasti kotihoidossakin. Silti mies ei ole ollut päivääkään poissa töistä lasten takia. Saa tehdä työmatkoja huoleti (tänä vuonna jo komme reissua ulkomaille). Minä hoidan kodin pääosin ja lasten asiat. Toki mieskin kuljettaa lapsia joskus kavereille kylään jne mutta minä huolehdin läksyt, lääkäriajat jne.

Tullaan toimeen hyvin. minä olen onnellinen. Lapset viety kouluun, keittiö siivottuna, istun hetken kuunnellen musiikkia ja kohta jatkan veroilmoituksen täyttöön. Sitten haen lapset koulusta ja vien yhden lääkäriin jne.

Ymmärrän niitä jotka haluavat mennä töihin ja viedä lapset hoitoon. Mutta minulle sopii tämä meidän tilanne.

Mä en jaksais olla kotirouva. Olishan se hetken aikaa kivaa mutta ei pitemmän päälle. Sitä samaa päivästä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen aika hälyttävää huomata kuinka vähän kotirouvia kunnioitetaan. Ilmeisesti mielessä siintää joku kotihoidontuen avulla elelevän ja prostituoidun risteytys.

Joillekin ihmisille perhe on yritys jossa jokaisella on oma tehtävänsä ja kotirouva toimii sihteerin ja varatoimitusjohtajan tai niinkuin meidän tapauksessamme toimitusjohtajan pestissä. Miehen ura saattaa joskus jopa olla tulos sen taustapirun suunnitelmallisuudesta ja tuesta. Meidän kohdallamme näin on. Mies tienaa viisinkertaisesti nyt sen minkä silloin kun tutustuimme. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä miten voi hyödyntää osaamistaan ja miten strategisesti toimien voi nostaa palkkaansa lyhyessä ajassa. Me keskustelemme jatkuvasti hänen työkuvioistaan mutten puutu hänen varsinaiseen työntekoon. Mun tehtävä on nähdä milloin on aika tehdä muutoksia. Nyt kun lapset ovat kasvaneet isommiksi olen alkanut tekemään hieman omia projekteja joissa mies on myös osallinen omalla tavallaan. Olemme kumpikin hyvin joustavia eikä mun ole koskaan tarvinnut hoitaa lapsia ja kotia yksin. Rahat ovat yhteiset, yhteisellä tilillä. Kun mies haluaa ostaa minulle jotakin niin idea tulee häneltä spontaanisti ja vaikka se ei sitten salaisuus ole loppuun asti ja raha menee yhteiseltä tililtä niin ei se ole yhtään sen arvottomampi kuin joku salaisesti "omalta" tililtä ostettu. Olemme silti kumpikin yksilöitä ja jos jostain syystä tiet joskus erkanevat niin rahat menevät puoliksi ja kumpikin saa silloin sen minkä on ansainnut. Jostain syystä en kuitenkaan usko että ero koskaan tulee ajankohtaiseksi mutta tietenkään koskaan ei voi olla täysin varma. 

Minäkin tienaan huomattavasti enemmän kuin mieheen tutustuessani, ja niin tienaa hänkin. Yleensä kilpailullisilla aloilla on urakehitystä ja perheen sisällä noista ura-asoista keskustellaan ja neuvoa kysytään ihan kahden uran perheissäkin. Välillä täällä huvittaa kun joku kotirouva ylpeilee tehneensä miehensä kun valitsee ne vaatteet ja edustaa sievästi vieressä. Kotirouva on mahdollinen valnta jos sen itselleen hyväksi kokee. Kannattaa muistaa, että siinä kyllä antaa roolimallia tyttärilleen naisen asemasta. Itse uraäitinä olisin surullinen jos tyttäreni jäisi "vain" kotirouvaksi (tyyliin Mrs Jack Smith) hyödyntämättä lahjojaan, mutta tuo ei taida olla todennäköistä (valmistuu juuri oikiksesta). Sitten kun kotiherrat ovat yhtä yleisiä ja hyväksyttyjä kuin kotirouvat minulla ei ole mitään tuota vastaan.

mä veikkaan että lapseni on tyytyväinen minun antamaani roolimalliin että hoidan heidät itse kotona, autan läksyissä, kotona odottaa terveellinen ruoka, isä saa töiden jälkeen keskittyä pelkästään perheeseen ja yhteiseen aikaamme, harrastamme yhdessä perheenä ja minulla on aikaa kuskata lapsia harrastuksiin.

Lapset ovat pieniä vain vähän aikaa, uhraan sen 10 vuotta työelämästä heihin ja sitten palaan töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmonen kysyy, että miksi kotirouvana olo olisi jotenkin tasa-arvotonta tai riippuvaista? Kysehän on vain työnjaosta ei vallanjaosta.

Tässäpä se ydin, mitä av-mammojen on vaikea ymmärtää.

Aloituksessa viitataan vielä miehen yksinkertaisuuteen, mikäli perheensä elättää (jos tulot on sellaiset, että sillä koko perhe elää, voisi olettaa juuri päinvastaista).

Jokainen voi tehdä työnjakonsa kuten parhaaksi näkee, miksi se ulkopuolisia niin häiritsee? Kateus, että joillakin on mahdollisuus valita?

En usko että ap on mikään av-mamma vaan mies, todennäköisesti sinkku ja todennäköisesti näitä miesasialiikehörhöjä joiden mielestä kotiäidit on lompakkoloisia (vaikkakin samaan aikaan naisen paikka olisi nyrkin ja hellan välissä eikä missään hiivatin työelämässä tuhlaamassa veronmaksajien rahoja umpiturhassa julkisen sektorin suojatyöpaikassa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen aika hälyttävää huomata kuinka vähän kotirouvia kunnioitetaan. Ilmeisesti mielessä siintää joku kotihoidontuen avulla elelevän ja prostituoidun risteytys.

Joillekin ihmisille perhe on yritys jossa jokaisella on oma tehtävänsä ja kotirouva toimii sihteerin ja varatoimitusjohtajan tai niinkuin meidän tapauksessamme toimitusjohtajan pestissä. Miehen ura saattaa joskus jopa olla tulos sen taustapirun suunnitelmallisuudesta ja tuesta. Meidän kohdallamme näin on. Mies tienaa viisinkertaisesti nyt sen minkä silloin kun tutustuimme. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä miten voi hyödyntää osaamistaan ja miten strategisesti toimien voi nostaa palkkaansa lyhyessä ajassa. Me keskustelemme jatkuvasti hänen työkuvioistaan mutten puutu hänen varsinaiseen työntekoon. Mun tehtävä on nähdä milloin on aika tehdä muutoksia. Nyt kun lapset ovat kasvaneet isommiksi olen alkanut tekemään hieman omia projekteja joissa mies on myös osallinen omalla tavallaan. Olemme kumpikin hyvin joustavia eikä mun ole koskaan tarvinnut hoitaa lapsia ja kotia yksin. Rahat ovat yhteiset, yhteisellä tilillä. Kun mies haluaa ostaa minulle jotakin niin idea tulee häneltä spontaanisti ja vaikka se ei sitten salaisuus ole loppuun asti ja raha menee yhteiseltä tililtä niin ei se ole yhtään sen arvottomampi kuin joku salaisesti "omalta" tililtä ostettu. Olemme silti kumpikin yksilöitä ja jos jostain syystä tiet joskus erkanevat niin rahat menevät puoliksi ja kumpikin saa silloin sen minkä on ansainnut. Jostain syystä en kuitenkaan usko että ero koskaan tulee ajankohtaiseksi mutta tietenkään koskaan ei voi olla täysin varma. 

Minäkin tienaan huomattavasti enemmän kuin mieheen tutustuessani, ja niin tienaa hänkin. Yleensä kilpailullisilla aloilla on urakehitystä ja perheen sisällä noista ura-asoista keskustellaan ja neuvoa kysytään ihan kahden uran perheissäkin. Välillä täällä huvittaa kun joku kotirouva ylpeilee tehneensä miehensä kun valitsee ne vaatteet ja edustaa sievästi vieressä. Kotirouva on mahdollinen valnta jos sen itselleen hyväksi kokee. Kannattaa muistaa, että siinä kyllä antaa roolimallia tyttärilleen naisen asemasta. Itse uraäitinä olisin surullinen jos tyttäreni jäisi "vain" kotirouvaksi (tyyliin Mrs Jack Smith) hyödyntämättä lahjojaan, mutta tuo ei taida olla todennäköistä (valmistuu juuri oikiksesta). Sitten kun kotiherrat ovat yhtä yleisiä ja hyväksyttyjä kuin kotirouvat minulla ei ole mitään tuota vastaan.

mä veikkaan että lapseni on tyytyväinen minun antamaani roolimalliin että hoidan heidät itse kotona, autan läksyissä, kotona odottaa terveellinen ruoka, isä saa töiden jälkeen keskittyä pelkästään perheeseen ja yhteiseen aikaamme, harrastamme yhdessä perheenä ja minulla on aikaa kuskata lapsia harrastuksiin.

Lapset ovat pieniä vain vähän aikaa, uhraan sen 10 vuotta työelämästä heihin ja sitten palaan töihin.

 ei 7 v tarvi niin paljoa äitiä ettet voisi mennä työhön. 7 v on ip kerhot. Se on eläkkeestä pois se 10 v.