Suomalainen muslimiäiti vastaa asiallisiin kysymyksiin 20min

Olen itsekin miettinyt palaamista pidemmän aikaa.. Mutta se on ja tulee olemaan todella vaikeaa minulle..:(

olin ollut aina kiinnostunut eri elämänkatsomuksista, ihan sen takia että halusin ymmärtää muita ihmisiä, ja heidän tapaansa katsoa tätä maailmaa.

Minulla oli paljon ystäviä ja tuttuja erilaisista taustoista (ei kuitenkaan muslimeja) ja kävin mielenkiinnosta läpi useita uskontoja (siis ihan tutkien ja katsellen, en mitään omaa etsien). Islamin ohi kuljin muutamaan kerran.

Jossain vaiheessa vain havahduin siihen, että tässä on nyt sellainen juttu, joka tuntuu todella oikealta ja todelliselta.

saa kysyä, jos halusit erityisesti tietää jostain asiasta...

olen itse ollut kiinnostunut islamista jo monen vuotta ja koraaninkin olen omistanut jo tosi kauan.. haluaisin kääntyä koko sydämestäni, mutta se ei vaan ole mahdollista nykyisessä elämäntilanteessani... Ja tämä riistää minua.. someday somehow

että kuinka kauan aikaa te " saatte tutustua toisiinne kunnes " on mentävä" naimisiin.. minun mielestäni se vaan on niin hassua että heti mennään naimisiin, kun olen tottunut tähän suomalaiseen kulttuuriin että ensin seurustellaan monen monta vuotta ja sitten vasta aletaan miettiä avioliittoa...

haluaisin sanoa sinulle, että musliminhan sinusta (tai kenestä tahansa) tekee uskontunnustus. Ei sinun tarvitse muuttaa koko elämääsi, vaan tehdä se, minkä pystyt ja jaksat. Jumala tietää kunkin ihmisen taakat ja vaikeudet, eikä hän odota meiltä yhtään enempää, kuin mihin pystymme.

Voisithan lausua uskontunnustuksen, ja olla muslimi näyttämättä sitä ulospäin. Jumala tietäisi sen, ja se on kaikkein tärkeintä.

periaatteessa toiseen voi tutustua ihan rajoittamattoman ajan, mutta siihen ei saa kuulua mitään intiimiä, ei kosketteluja eikä kaksinoloa. Itse avioiduin aikanani todella nopeasti, ja minulle se oli hyvä ratkaisu. Tuli jonkinlainen sisäinen varmuus, että tässä se nyt on, ja niin se on ollut jo monta vuotta alhamdulillah.



Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että joku on jonkun kanssa aikomatta viettää loppuelämäänsä tämän kanssa (taidan olla aika avioliitto-orientoitunut...).

paljon kiitoksia vastailuistasi.. Tiedän kyllä aika paljon joten eniten minua pelottaakin tuo tulevaisuus.. Sinulta taitaa loppua aika :)

Joten kiitoksia vielä kerran.. Itse minäkin olen ajatellut hoitaa asiat noin, mutta olen saanut sen käsityksen (muutamalta suomalaiselta siskolta) että se on tärkeämpää että on uskovainen ulkoapäin. Eli umman tuomio pelottaa, koska en todellakaan ole valmis mihinkään radikaaliin piiitkään aikaan. Ja minä uskon että Jumala sen tietää eikä minua siitä tuomitse. Luulen että hänelle on tärkeämpää sydämeni usko eikä se esim käytänkö huivia....:/

ja lauantaisin minulta ei lopu aika ennen puoltayötä, eli jos haluat keskustella, niin jatketaan vaan:)

mites sinun vanhempasi suhtautui asiaan..? Käytätkö minkälaista pukeutumista? entä lasten kasvatus. Saavatko he laulaa ja soittaa, piirrellä jne.. Eli kuten varmaan huomaat, eniten minua kiinnostaa tälläinen normaali arki. Mieheni kautta olen saanut sitä jonkin verran nähdä ja kokea, mutta haluaisin kuulla " suomalaisen" version:)

Oliko rukoilun opettelu kamalan vaikeaa?

Toivottavasti et loukkaannu kysymyksistäni..:D Ja jos et johonkin halua vastata niin ihan vapaasti vaan..

Olen aika utelias tapaus:)

Luulen että vanhempani olisivat olleet ihan rauhallisia asian suhteen, ellen olisi ruvennut sitten " lopulta" käyttämään huivia. Ja sekin lähinnä siksi, että he ajattelivat sen haittaavan sosiaalisia suhteitani, työnsaantiani jne.

Heidän silmissäänhän olin nätti nuori tyttö, jolla oli loistava tulevaisuus edessä ja sitten hän meni ja tukahdutti itsensä huivin alle.. Ainahan vanhemmat haluavat lapselleen parasta, ja näyttää että vuosien kuluessa vanhempani ovat alkaneet ymmärtää, että islam on minulle se paras asia, sillä se tekee minut onnelliseksi.

Pukeudun ihan perinteisesti (aika lailla arabityyliin), mutta kasvot pidän paljaina, työssäkäyvälle se olisi aika hankalaa. Jälkikasvu käy tavallista päiväkotia, ja siellä piirtelee ja lauleskelee siinä missä muutkin. Kyllä meillä raikaa pää-olkapäät-peppu-polvet-varpaat;)

Sellaista musiikkia, missä on instrumentteja (eli siis juuri musiikkia) emme kotona kuuntele, sillä uskon sen kuuluvan siihen kiellettyyn sarjaan. Sen mitä kodin ulkopuolella kuulee niin sitten kuulee.

Minulla koko rukouksen oppiminen arabiaksi kesti viikon, tein niin että pidin kädessä arabian kielistä tekstiä ja luin siitä aina mitä en muistanut. Viikon lopussa sitten osasin ne alhamdulillah. Luin siis aina rukousaikaan samalla kun harjoittelin liikkeitä.

Eihän tuossa mitään henkkoht kysymyksiä ollut;)

Vierailija:

mites sinun vanhempasi suhtautui asiaan..? Käytätkö minkälaista pukeutumista? entä lasten kasvatus. Saavatko he laulaa ja soittaa, piirrellä jne.. Eli kuten varmaan huomaat, eniten minua kiinnostaa tälläinen normaali arki. Mieheni kautta olen saanut sitä jonkin verran nähdä ja kokea, mutta haluaisin kuulla " suomalaisen" version:)

Oliko rukoilun opettelu kamalan vaikeaa?

Toivottavasti et loukkaannu kysymyksistäni..:D Ja jos et johonkin halua vastata niin ihan vapaasti vaan..

Olen aika utelias tapaus:)

Vierailija:

paljon kiitoksia vastailuistasi.. Tiedän kyllä aika paljon joten eniten minua pelottaakin tuo tulevaisuus.. Sinulta taitaa loppua aika :)

Joten kiitoksia vielä kerran.. Itse minäkin olen ajatellut hoitaa asiat noin, mutta olen saanut sen käsityksen (muutamalta suomalaiselta siskolta) että se on tärkeämpää että on uskovainen ulkoapäin. Eli umman tuomio pelottaa, koska en todellakaan ole valmis mihinkään radikaaliin piiitkään aikaan. Ja minä uskon että Jumala sen tietää eikä minua siitä tuomitse. Luulen että hänelle on tärkeämpää sydämeni usko eikä se esim käytänkö huivia....:/

että todellakin tärkeintä on se, mitä ihmisellä on sydämessä. Minulle sykäys kääntymiseen (ajattelin että en koskaan ala käyttämään huivia, tai mene naimisiin tai mitään sellaista) oli se, kun luin hadithin, joka kertoo siitä, että kun näkee jotain väärää, se täytyy koettaa muuttaa kädellä, jos ei kädellä, niin sanoilla, ja jos ei sanoilla, niin sitten täytyy edes sydämessään toivoa sitä muutosta.

Minusta se kertoo kaiken, ja se sai minut lopulta kääntymään.

Tiesin etten koskaan voisi olla 100% täydellinen, mutta että tärkeintä on se, mitä minulla on sydämessä. Jumala tietää sen, ja sinun uskosi on Jumalaa varten, eikä ihmisiä varten.

Kun profeetta lähetti erään seuralaisensa kertomaan islamista, tiedätkö mikä oli asia, jonka hän halusi tämän seuralaisen ensin opettavan heille?

Jumalan ykseys. Se että ei ole muuta jumalaa kuin Jumala.

Sen jälkeen profeetta sanoi, että kun he hyväksyvät tämän, opeta heille rukous...

Entä sitten suomalaiset perinnejuhlat..?esim joulu. Etkö ikävöi..? Ehkä uskoni ei kuitenkaan ole niin vahva koska en pysty kuvittelemaan ettenkö viettäisi perheeni parissa esim. joulua. Luulen ettei se perheelleni olisi mikään shokki jos kääntyisin, koska olen ko " perheen muslimi" ja en ole moneen vuoteen syönyt sikaa jne.. Äitini minulle aikoinaan koraaninkin hankki ja edelleen ostaa islamista kertovaa kirjallisuutta:D hassu mamma...

Eniten minua varmaankin " pelottaa" juuri tuo pukeutuminen (en voisi myöskään kuvitella ettenkö ikinä enää menisi bikinät päälle rannalle nauttimaan auringosta) ja tuo " suomalaisen kulttuurin unhtaminen" siis ei kokonaisuudessaan mutta minä olen aina ollut jouluihminen.. En uskonnollisista syistä vaan sen ihanan tunnelman. Ehkä se minun uskoni on todellakin vielä niin pientä, kun nämä pelot vievät voiton... :(

Uskon vain ja ainoastaan yhteen Jumalaan ja uskon että profeetta Muhammed oli hänen profeettansa, viimeinen sellainen..

Vierailija:

Entä sitten suomalaiset perinnejuhlat..?esim joulu. Etkö ikävöi..? Ehkä uskoni ei kuitenkaan ole niin vahva koska en pysty kuvittelemaan ettenkö viettäisi perheeni parissa esim. joulua. Luulen ettei se perheelleni olisi mikään shokki jos kääntyisin, koska olen ko " perheen muslimi" ja en ole moneen vuoteen syönyt sikaa jne.. Äitini minulle aikoinaan koraaninkin hankki ja edelleen ostaa islamista kertovaa kirjallisuutta:D hassu mamma...

Eniten minua varmaankin " pelottaa" juuri tuo pukeutuminen (en voisi myöskään kuvitella ettenkö ikinä enää menisi bikinät päälle rannalle nauttimaan auringosta) ja tuo " suomalaisen kulttuurin unhtaminen" siis ei kokonaisuudessaan mutta minä olen aina ollut jouluihminen.. En uskonnollisista syistä vaan sen ihanan tunnelman. Ehkä se minun uskoni on todellakin vielä niin pientä, kun nämä pelot vievät voiton... :(

olen siis kääntynyt ~10v sitten.

Ensimmäisen joulun vietin, toisena jouluna olin kotona mutta en viettänyt joulua, kolmantena jouluna olinkin jo sitten naimisissa ja poissa kotoa..

Pukeutumiseen kasvoin pikkuhiljaa, ensin housuista hameisiin, tavallisista paidoista isompiin, sitten huiviin, ja viimeiseksi vielä jilbaab sisävaatteiden päälle.

En tiedä olenko poikkeus, mutta en koe millään tapaa menettäneeni suomalaisuutta. Minulle se suomalaisuus ei ole joulu, tai mikään tuollainen yksittäinen asia. Suomalaisuus minulle merkitsee äänioikeutta täällä, sitä että edelleen olen niin luontoihminen kuin olla ja voi, sitä että olen kasvanut itsenäiseksi ja omat asiat hoitavaksi naiseksi (ja se on minusta musliminaiselle loistava luonteenpiirre!). Se on paljon enemmän kuin joku joulu:)

Minulla on oma suomalainen menneisyyteni, suomalaiset ystävät ja kieli jota rakastan.

Tulen aina olemaan suomalainen muslimi.

Minulla on omia pikku perinteitä, jotka kumpuavat juuri suomalaisuudestani.

Yksi niistä on kulkea aamun ekalla junalla Kauppatorin rantaan katselemaan heräävää toria kesäaamuna. Istua siellä vielä raikkaassa meri-ilmassa ja katsoa miten kaupunki alkaa herätä, kojuja pystytetään, ensimmäiset lautat kulkevat Suomenlinnaan. Lokitkaan eivät vielä niin aikaisin huuda kovin vaativasti:)

Sellaisia pieniä asioita...

Jos sanoisit uskontunnustuksen tänään, ja pikkuhiljaa koettaisit oppia rukousta, mitä häviäisit siinä? Jos uskot, tiedät sen itse sydämessäsi, ja Jumala tietää sen. Mitä häviät sanomalla sen ääneen?

Vierailija:

Uskon vain ja ainoastaan yhteen Jumalaan ja uskon että profeetta Muhammed oli hänen profeettansa, viimeinen sellainen..

Olen itsekin tätä miettinyt että miksen sanoisi uskontunnustusta jo nyt..Miksen? En todellakaan tiedä.. Jos tietäisin niin en varmaankaan tässä näin eksyneenä olisi..

Kai se usko tosiaan pikkuhiljaa siitä kasvaa, tällä hetkellä kaikki vielä tuntuu niin mahdottomalta. Ja vielä se että asun todella pienessä kaupungissa. Vertaistukea on todella vaikeata saada. Kihlattuni asuu Espanjassa joten hänkään ei täällä olisi tukemassa..

Pelkään että jään yksin.

Onpas elämä taas vaikeaa.. :D

Minkä asian olet kokenut vaikeimmaksi arkipäivissäsi?

uskon että jos sanot shahadan tulet pian huomaamaan kuina uskosi kuin itsestään vahvistuu ja huomaat kaipaavasi enemmän uskontekoja arkeesi yms. Se johtuu siitä, että kun palvelija lähestyy Jumalaansa, Jumala tulee vielä lähemmäksi häntä!! Ylistys Jumalalle, ei ole muuta Jumalaa kuin Jumala ja Muhammed oli hänen sanansaattajansa! Allaahu akbar! Jumala on suurin. Rukoilen puolestasi!

saavat minut ärsyyntymään. Nykyään vaan mikään ei enää saa minua epätoivon partaalle;) Ei siis todellakaan mikään, eikä edes pms-aikaan...

Elämäni on ihan tavallista, islam vain sävyttää kaiken siinä.

Töissä ajattelin ensin, että pukeutumiseni aiheuttaisi jotain ongelmia, mutta olen huomannut, että se itseasiassa helpottaa työtäni.

Minua on jotenkin kai helpompi lähestyä, kun olen niin " julkinen" huivini vuoksi.



Tuntuu vähän kummalliselta sanoa, mutta minusta tuntuu että elämäni on kaikin puolin yhtä helppoa kuin ennen muslimiksi tuloani, ehkä jopa helpompaa. Varmaan se tekee aika paljon, että olen luonteeltani aika temperamenttinen ja ulospäinsuuntautunut, eikä islam ole minusta särmää pois hionut;)



Niin kuin ohi kulkenut sisko sanoi, asiat kyllä selkeytyvät. Jos uskoo, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja että Muhammed on Hänen profeettansa, sen todistamalla tulee muslimiksi.



Ashadu an laa ilaaha ilAllah wa ashadu anna muhammadan rasuulullah.

Miten se siten tapahtuisi? Täytyisikö minun tulla Helsinkiin asti? siis niitä kahta todistajaa ajatellen.. Teitähän on aika paljon siellä..? Onko teillä yhteisiä tapaamisia jne..? Onko sinulla enää yhtään vanhaa ei-muslimi ystävää? Käytkö useinkin moskeijassa? vai riittääkö sinulle kotona rukoilu? Ja iahan mielenkiinnosta.. Katsotko tv:tä? Siis ihan kaikki leffat ja sarjat..?? koska kuulin ettei se olisi hyväksyttävää. Mutta esim. mieheni perhe viettää vapaa-aikansa tv:tä katselemalla....Ja vielä musiikista niin uleva anoppini sanoi minulle että hän uskoo että niin kauniiin asian on pakko olla lähtöisin Jumalalta. tiedään ettei tuo soveltaminen ole óikei, vaan islam on sitä mitä koraani ja perimätieto sanoo. Mutta tällä hetkellä luulen että jos joskus käännyn myös minusta tulee tuollainen " soveltaja" mikä sitten in väärin..Argh kuinka sekavaa!!