Lue keskustelun säännöt.
Kyllä on vaikeaa saada koiranpentua :(
21.02.2017 |
Ollaan ihan tavallinen lapsiperhe ja ollaan etsitty Shetlanninlammaskoiran pentua puolisen vuotta. Tuntuu, että kasvattajilta voedään käsistä nuo pennut ja mikään tavis lapsiperhe, joka etsii kotikoiraa ja harrastuskaveria ei ole listan alkupäässä siinä vaiheessa, kun pennuille etsitään koteja. Osa ei tietysti edes myy lapsiperheeseen koiranpentuja tai haluaa, että koiraa käytetään näyttelyissä jne. Onko tämä nykyään ihan normaali trendi, että koiraa on näin vaikeaa saada? Alkaa ihan usko loppua :(
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Me kun etsittiin Shelttiä niin yksi ihan vastuullinen ja niissä piireissä maineikas kasvattaja sanoi minulle, että ei myy meille pentua, koska pentujen emä on arka. Siinä vaiheessa olin itsekin sitä mieltä, että en todella edes halua pentua kyseiseltä kasvattajalta, jos pennuttaa aran koiran. Perusteena pennuttamiselle oli se, että kun koira oli niin mieletön agilitytykki, joten voisi periytyä jälkeläisillekin tuo ominaisuus... Lisäksi oli sitten arka eikä millään tavoin helposti lähestyttävä.
Näihin äärimmäisyyksiin törmää suosituissa roduissa, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten etsittiin leonberginkoiran pentua.No otettiin sitten yhteyttä yhteen kenneliin kun sielä oli pennut. Kasvattaja vastas, että dinne pitää mennä ensin käymään ja luomaan joku hemmetin kaverisuhde ennen ku edes harkitsee että voisimme saada pennun. Sitten jos pennun ostaa se pitää punnita kerran viikossa ja ilmoittaa hänelle ja syöttää samaa ruokaa mitä hän ja merkkiä ei saa vaihtaa ja hintahan oli suunnilleen 90€ säkki.Myös pitäis ruveta käymään kylässä näyttämässä sielä tätä koiraa sille kasvattajalle yms. Ja koirallahan oli hintaa1600€.
Jäi kyllä ostamatta ja ostettiin sitten toisesta kennelistä ja siellä ei ollut mitään ihme vaatimuksia ja ihan normaali koira siitä kasvoi.
Voi luoja, sairasta... Se on KOIRA, ei mikään lapsi. Ei adoptiolapsiakaan käydä näyttämässä missään tai lähetetä tietoja painonkehityksestä. Laki rinnastaa koiran esineeseen, eli kun raha on vaihtanut omistajaa, ei ostajalla ole mitään velvoitteita myyjää kohtaan. Ei niin mitään. Ja vaikka tällaisia vaadittaisiin sopimuksessa, ne ovat lain edessä pätemättömiä. Jokainen saa syöttää koiralleen mitä ikinä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten etsittiin leonberginkoiran pentua.No otettiin sitten yhteyttä yhteen kenneliin kun sielä oli pennut. Kasvattaja vastas, että dinne pitää mennä ensin käymään ja luomaan joku hemmetin kaverisuhde ennen ku edes harkitsee että voisimme saada pennun. Sitten jos pennun ostaa se pitää punnita kerran viikossa ja ilmoittaa hänelle ja syöttää samaa ruokaa mitä hän ja merkkiä ei saa vaihtaa ja hintahan oli suunnilleen 90€ säkki.Myös pitäis ruveta käymään kylässä näyttämässä sielä tätä koiraa sille kasvattajalle yms. Ja koirallahan oli hintaa1600€.
Jäi kyllä ostamatta ja ostettiin sitten toisesta kennelistä ja siellä ei ollut mitään ihme vaatimuksia ja ihan normaali koira siitä kasvoi.Voi luoja, sairasta... Se on KOIRA, ei mikään lapsi. Ei adoptiolapsiakaan käydä näyttämässä missään tai lähetetä tietoja painonkehityksestä. Laki rinnastaa koiran esineeseen, eli kun raha on vaihtanut omistajaa, ei ostajalla ole mitään velvoitteita myyjää kohtaan. Ei niin mitään. Ja vaikka tällaisia vaadittaisiin sopimuksessa, ne ovat lain edessä pätemättömiä. Jokainen saa syöttää koiralleen mitä ikinä haluaa.
No tässä tulee taas vastaan se, että kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Eli kasvattaja voi valita, kenelle koiransa myy ja siksi voi ladella kaikenlaisia ehtoja. Itsekin myyn ensisijaisesti tuttuihin perheisiin, koska mielelläni seuraan pentujen elämää jatkossakin. Mitään velvoitteita en tietenkään kasvatinostajilleni aseta.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan ihan tavallinen lapsiperhe ja ollaan etsitty Shetlanninlammaskoiran pentua puolisen vuotta. Tuntuu, että kasvattajilta voedään käsistä nuo pennut ja mikään tavis lapsiperhe, joka etsii kotikoiraa ja harrastuskaveria ei ole listan alkupäässä siinä vaiheessa, kun pennuille etsitään koteja. Osa ei tietysti edes myy lapsiperheeseen koiranpentuja tai haluaa, että koiraa käytetään näyttelyissä jne. Onko tämä nykyään ihan normaali trendi, että koiraa on näin vaikeaa saada? Alkaa ihan usko loppua :(
Mikset ota kodinvaihtajaa, jossei näyttelyt kiinnosta? Saa niitä pentuinakin, katso esim. tuolta:
https://www.facebook.com/groups/nuoretkodinvaihtajat/
http://kulkurit.fi/category/kotia-etsivat-kaikki/kotia-etsivat-koirat-p…
http://viipurinkoirat.fi/suomessa-kotia-etsivat
Pakkoko niitä koiria on teettämällä teettää, kun on niin paljon ilman kotia? :'(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten etsittiin leonberginkoiran pentua.No otettiin sitten yhteyttä yhteen kenneliin kun sielä oli pennut. Kasvattaja vastas, että dinne pitää mennä ensin käymään ja luomaan joku hemmetin kaverisuhde ennen ku edes harkitsee että voisimme saada pennun. Sitten jos pennun ostaa se pitää punnita kerran viikossa ja ilmoittaa hänelle ja syöttää samaa ruokaa mitä hän ja merkkiä ei saa vaihtaa ja hintahan oli suunnilleen 90€ säkki.Myös pitäis ruveta käymään kylässä näyttämässä sielä tätä koiraa sille kasvattajalle yms. Ja koirallahan oli hintaa1600€.
Jäi kyllä ostamatta ja ostettiin sitten toisesta kennelistä ja siellä ei ollut mitään ihme vaatimuksia ja ihan normaali koira siitä kasvoi.Voi luoja, sairasta... Se on KOIRA, ei mikään lapsi. Ei adoptiolapsiakaan käydä näyttämässä missään tai lähetetä tietoja painonkehityksestä. Laki rinnastaa koiran esineeseen, eli kun raha on vaihtanut omistajaa, ei ostajalla ole mitään velvoitteita myyjää kohtaan. Ei niin mitään. Ja vaikka tällaisia vaadittaisiin sopimuksessa, ne ovat lain edessä pätemättömiä. Jokainen saa syöttää koiralleen mitä ikinä haluaa.
Paska laki. Sitä pitäisi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ottaa rotukoira kotikoiraksi?
Vierailija kirjoitti:
Tutulla on sheltti, joka ei vaikuta ihan tervepäiseltä. Muutenkin olen ajatellut, että niiden hermorakenne ei olisi kovin vahva vaan mieluummin usein juuri päinvastaista. Toivottavasti olen väärässä.
Itselläni eli vanhaksi asti tolleri. Sitä ei suositella ensimmäiseksi koiraksi, vaan meillä oli sellainen ihmeyksilö, että sen kanssa pärjäilimme oikein mukavasti. Kaipauksella sitä nyt muistamme.
Ja ajan kanssa katselemme, josko uusi koira tulis vastaan. Voi olla, ettei sellaista tulekaan, kun ensimmäiseksi koiraksi osui täydellinen yksilö, jonka jättämiä saappaita ei toinen pysty täyttämään. Mutta ehkä joku erilainen yksilö sitten.
Tolleri eli novascotiannoutaja on niin sisäsiittoinen, että kaikki rodun yksilöt ovat toisilleen läheisempää sukua kuin sisarukset. En tukisi ikänä noin sisäsiittoisten eläinten tahallista teettämistä! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rescuepojan mamma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan ihan tavallinen lapsiperhe ja ollaan etsitty Shetlanninlammaskoiran pentua puolisen vuotta. Tuntuu, että kasvattajilta voedään käsistä nuo pennut ja mikään tavis lapsiperhe, joka etsii kotikoiraa ja harrastuskaveria ei ole listan alkupäässä siinä vaiheessa, kun pennuille etsitään koteja. Osa ei tietysti edes myy lapsiperheeseen koiranpentuja tai haluaa, että koiraa käytetään näyttelyissä jne. Onko tämä nykyään ihan normaali trendi, että koiraa on näin vaikeaa saada? Alkaa ihan usko loppua :(
Mikset ota kodinvaihtajaa, jossei näyttelyt kiinnosta? Saa niitä pentuinakin, katso esim. tuolta:
https://www.facebook.com/groups/nuoretkodinvaihtajat/
http://kulkurit.fi/category/kotia-etsivat-kaikki/kotia-etsivat-koirat-p…
http://viipurinkoirat.fi/suomessa-kotia-etsivat
Pakkoko niitä koiria on teettämällä teettää, kun on niin paljon ilman kotia? :'(
Top tykkänään tuon kasvattajien ja rotukoiran ostajien syyllistämisen kanssa. Se, että joku teettää pentuja setelinkuvat silmissä, ja se, että joku OSTAA halpoja pentuja setelinkuvat silmissä, ei ole kasvattajien vika. On aivan järjetöntä lähteä syyllistämään vastuullisia ihmisiä toisten vastuuttomuuksista. Rescuekoira ja rotukoira ovat varmasti yhtä hyviä lemmikkejä ja ansaitsevan hyvin elämän. Silti, jos joku haluaa ostaa pitkäikäisen lemmikin mieluummin kasvattajalta, niin ei se ole hänen syynsä että jossain toisaalla on joku muu päättänyt toisin.
Tuttua. Koiranpennun saaminen voi oikeasti olla lähes yhtä vaikeaa nykyään kuin työpaikan saaminen, riippuen tietysti siitä, kuinka suosittu rotu on kyseessä. Sekarotuisia saa helposti, samaten chihuahuoita ja mittelspitzejä.
Siskoni sai odottaa shiba inu -rotuista koiraa kolme vuotta, kun kasvattajat luovuttivat pennut ainoastaan tutuille ja sellaisille, joilta jo ennestään löytyi kotoa shiba. Tähän lisäksi tietysti vaatimus näyttelyistä. Luulen, että shelttien kanssa on vähän sama ongelma. Toisaalta ymmärrettävää, sillä pentuekoot ovat pieniä ja kasvattajilla on varaa valita, onhan kysyntä suurempaa kuin tarjonta. Ostajan näkökulmasta ikävä tilanne "kilpailla" muiden ostajakandidaattien kanssa.
Kasvattajat vaativat myös heti ensikättelyssä kattavaa kertomusta itsestä ja perheestä. Ja sitten kun on kirjoittanut kahden sivun romaanin, niin tulee ilmi, ettei kasvattaja aio myydä koiraa vaikka olisi kuinka hyvä ja huolehtiva koti tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallista, että rescue-koirista on tuo kuva, että ovat kaikki traumatisoituneita sekopäitä. Aika paljon on niitäkin rescue-tapauksia, jotka ovat syntyneet sen jälkeen tai vähän ennen kun niiden emo on pelastettu eli ovat tottuneet ihmisiin ja kasvaneet niiden keskuudessa eläen aikalailla tavallista koiranelämää. Toki jotkut joutuvat sitten elämään kennelioloissakin, mutta mitenpä se joidenkin ihan suomalaisten kennelien oloista sitten eroaa (mittakaava toki voi olla suurempi). Jonkin verran noita pentuja otetaan nuorena ihan kotihoitoonkin, joten ainoa ero tuollaiseen kalliiseen rotupentuun on se, etteivät ne ole mitään hienoa rotua ja varta vasten teetetty tähän maailmaan, jossa koiria on jo ihan liikaa.
Itse löysin Sheltin puolessa vuodessa. Ensimmäinen koira ja lapsiperhe. Vastuullinen kasvattaja kysessä, joten ei se Sheltin saaminen niin mahdotonta aina ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmillista sinänsä että haluatte tietyn rodun, netti on pullollaan kodittomia koiria, myös pentuja :(
mutta toivottavasti löydätte teille sopivan koiran!
Nimenomaan vastuullinen ihminen tutustuu rotuihin ja valitsee itselleen sopivan. Se ei ole mikään harmi.
Hyvä että on vaikeaa! :)
Tottakai menee edelle sellaiset perheet jotka aktiiviharrastaa ja menee mahdollisimman paljon koiran ehdoilla. Siis jos vaihtoehtona on kaksi perhettä, niin tottakai tuollainen vie voiton, ei kai se mikään yllätys voi kenellekkään olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että on vaikeaa! :)
Tottakai menee edelle sellaiset perheet jotka aktiiviharrastaa ja menee mahdollisimman paljon koiran ehdoilla. Siis jos vaihtoehtona on kaksi perhettä, niin tottakai tuollainen vie voiton, ei kai se mikään yllätys voi kenellekkään olla?
Elämää ei voi eikä pidä elää koiran ehdoilla. Koira sopeutuu perheensä elämään eikä toisinpäin.
T. Sheltin omistaja
On toi kyllä jännä, että koiran saadakseen pitää olla kokemusta koirista 20 vuotta, aikomus lenkkeillä 5 tuntia päivässä ja lisäksi harrastaa kaikkea mahdollista. Kissan saat ihan sillä, että menet hakemaan.
Miksi muuten näyttelyissä käyminen on kasvattajien mielestä autuus ja onni? Tuskinpa se koira mitenkään nauttii näyttelyistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että on vaikeaa! :)
Tottakai menee edelle sellaiset perheet jotka aktiiviharrastaa ja menee mahdollisimman paljon koiran ehdoilla. Siis jos vaihtoehtona on kaksi perhettä, niin tottakai tuollainen vie voiton, ei kai se mikään yllätys voi kenellekkään olla?Elämää ei voi eikä pidä elää koiran ehdoilla. Koira sopeutuu perheensä elämään eikä toisinpäin.
T. Sheltin omistaja
Samaa mieltä! En missään tapauksessa etsi perhettä, joka "elää koiran ehdoilla". Käsittämätön ja kamala ajatus. Laitan aktiiviharrastajat muiden edelle siksi, että heillä on yleensä kokemusta ja järkeä koiran kasvattamiseen, mutta ehkä vielä tärkeämpi syy on siinä, että kisaava koira on "esillä". Se on ensinnäkin parhaimmillaan mainos kasvatustyölleni mutta se tarkoittaa myös sitä, että minulla on mahdollisuus nähdä sitä kisoissa ja seurata sen elämää. T: kasvattaja
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, että rescue-koirista on tuo kuva, että ovat kaikki traumatisoituneita sekopäitä. Aika paljon on niitäkin rescue-tapauksia, jotka ovat syntyneet sen jälkeen tai vähän ennen kun niiden emo on pelastettu eli ovat tottuneet ihmisiin ja kasvaneet niiden keskuudessa eläen aikalailla tavallista koiranelämää. Toki jotkut joutuvat sitten elämään kennelioloissakin, mutta mitenpä se joidenkin ihan suomalaisten kennelien oloista sitten eroaa (mittakaava toki voi olla suurempi). Jonkin verran noita pentuja otetaan nuorena ihan kotihoitoonkin, joten ainoa ero tuollaiseen kalliiseen rotupentuun on se, etteivät ne ole mitään hienoa rotua ja varta vasten teetetty tähän maailmaan, jossa koiria on jo ihan liikaa.
Minulla on rescue-koiria ja sanoisin, että hyvä jos niistä on kuva, että ovat kaikki traumatisoituneita sekopäitä, koska sellaisen sieltä voi kuitenkin helpostikkin saada, huonohermoisen, sosiaalistamattoman, jolla voi olla huonoja kokemuksia.
Omani ovat pikkupentuina tarhalle päätyneitä, eivät olleet tottuneet lapsiin, miehiin, sisätiloissa elämiseen, yksin olemiseen (ilman toisia koiria), hinassa kävelemiseen, erilaisiin ympäristöihin jne. Ongelmia oli aluksi PALJON ja ihan varmasti hyvin moni olisi niiden kanssa luovuttanutkin. Itselläni oli rahkeita kuitenkin jatkaa, yksinasuminen on varmasti ollut yksi suuri etu (ei lapsia, joten olen voinut keskittää kaiken energiani koiriini, eikä ole lapset olleet vaarassa). Tarhaoloissa koirat saavat hyvin vähän yksilöllistä hoitoa, arat yksilöt eivät tarhaoloissa totu ihmisiin, koska pysyttelevät syrjässä ja sosiaaliset kaverinsa vievät kaiken huomion
Ei ole rescue-koirankaan etu, että se otetaan omistajalle joka elää jossain pilvilinnassa ja kuvittelee ettei rescue-tausta toisi mitään ongelmia yhteiselämään, joskus voikin tietysti olla näin, mutta minusta on parasta aina varautua siihen pahimpaan vaihtoehtoon.
Ja kyllä rotukoirassa on paljonkin eroa rescue-koiraan nähden, rotukoirasta tietää edes suunta-antavan arvion sen mahdollisista luonteenpiirteistä, vieteistä jne. Sekin on etu, että vanhemmat ovat nähtävissä ja luonne selvillä, koska monet luonneominaisuudet ja esim. huonohermoisuus on periytyvää. Rescue-koiran kohdalla ovat usein täysi arvoitus että mitä sieltä tulee ja pennun kohdalla, että millaiseksi se kasvaa, varsinkin suoraan tai lähes suoraan tarhalta otettuna (joku vuoden kotihoidossa ollut ehkä eri asia).
Vierailija kirjoitti:
Rescuepojan mamma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan ihan tavallinen lapsiperhe ja ollaan etsitty Shetlanninlammaskoiran pentua puolisen vuotta. Tuntuu, että kasvattajilta voedään käsistä nuo pennut ja mikään tavis lapsiperhe, joka etsii kotikoiraa ja harrastuskaveria ei ole listan alkupäässä siinä vaiheessa, kun pennuille etsitään koteja. Osa ei tietysti edes myy lapsiperheeseen koiranpentuja tai haluaa, että koiraa käytetään näyttelyissä jne. Onko tämä nykyään ihan normaali trendi, että koiraa on näin vaikeaa saada? Alkaa ihan usko loppua :(
Mikset ota kodinvaihtajaa, jossei näyttelyt kiinnosta? Saa niitä pentuinakin, katso esim. tuolta:
https://www.facebook.com/groups/nuoretkodinvaihtajat/
http://kulkurit.fi/category/kotia-etsivat-kaikki/kotia-etsivat-koirat-p…
http://viipurinkoirat.fi/suomessa-kotia-etsivat
Pakkoko niitä koiria on teettämällä teettää, kun on niin paljon ilman kotia? :'(
Top tykkänään tuon kasvattajien ja rotukoiran ostajien syyllistämisen kanssa. Se, että joku teettää pentuja setelinkuvat silmissä, ja se, että joku OSTAA halpoja pentuja setelinkuvat silmissä, ei ole kasvattajien vika. On aivan järjetöntä lähteä syyllistämään vastuullisia ihmisiä toisten vastuuttomuuksista. Rescuekoira ja rotukoira ovat varmasti yhtä hyviä lemmikkejä ja ansaitsevan hyvin elämän. Silti, jos joku haluaa ostaa pitkäikäisen lemmikin mieluummin kasvattajalta, niin ei se ole hänen syynsä että jossain toisaalla on joku muu päättänyt toisin.
Missä tuossa puhuttiin rahankuvista silmissä? Minusta on väärin teettää lisää koiria tahallaan kun niin moni ihana koira on ilman kotia paitsi ehkä joitain tiettyyn tarkoitukseen meneviä työkoiria.
Monesti ihmiset sekoittavat pidättyväisyyden ja arkuuden. Pidättyväisyys ja herkkyys ovat rotuun kuuluvia ominaisuuksia. Toki arkuuttakin on, mutta ei se ole niin yleistä kun annetaan ymmärtää. Kaikenkaikkiaan ihmiset tuntuvat aika vähän ymmärtävän koiran luonteesta, hyvin usein vieraita kohtana epäluuloisesti käyttäytyvää, vahtivat koiraakin voidaan pitää arkana ja pelokkaana :D