Lue keskustelun säännöt.
Kyllä on vaikeaa saada koiranpentua :(
21.02.2017 |
Ollaan ihan tavallinen lapsiperhe ja ollaan etsitty Shetlanninlammaskoiran pentua puolisen vuotta. Tuntuu, että kasvattajilta voedään käsistä nuo pennut ja mikään tavis lapsiperhe, joka etsii kotikoiraa ja harrastuskaveria ei ole listan alkupäässä siinä vaiheessa, kun pennuille etsitään koteja. Osa ei tietysti edes myy lapsiperheeseen koiranpentuja tai haluaa, että koiraa käytetään näyttelyissä jne. Onko tämä nykyään ihan normaali trendi, että koiraa on näin vaikeaa saada? Alkaa ihan usko loppua :(
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanokaa, että juu, agilityä aiotaan kyllä kokeilla ja muutamassa näyttelyssäkin käydä. Kun raha vaihtaa omistajaa, saatte tehdä pennun kanssa mitä haluatte tai olla tekemättä. Jos ei kyse ole sijoituskoirasta, kasvattajalla ei ole koiraan kaupan jälkeen mitään oikeuksia.
Näin me tehtiin, oltiin kahteen kasvattajaan yhteydessä ja saatii shelttipentu kuukauden päästä ensimmäisistä kyselyistä. Sopivaan aikaan satuttiin kyselemään ennen kuin uutta pentuetta oli vielä "julkistettu" muille kuin tämän toisen kasvattajan omille piireille. No, ollaan me ties missä agilityissä ja doboissa käytykin koiran kanssa, mutta ihan omasta tahdostamme, ei siksi että silloin "luvattiin" kasvattajalle niin tehdä.
No, me ollaankin lapseton pariskunta. Koira on ihan täydellinen ja sheltti rotuna mahtava. Lapsiperheissä varsinkin ihana, suosittelen kyllä. Omani on reipas, helppo kouluttaa, ei hauku. Olen kuullut, että jotkut etsivät sopivia pentuja kauankin, mutta kyllä noita värivirheellisiä yms kotikoiriksi menee melkein joka pentueesta joku. Vaikeampaa on löytää joku "harrastetähti" menestyneistä aksakoirista tms. Kärsivällisyyttä.
Olen kuullut, että ne pennut mitkä jää pentuvälitykseen ei välttämättä ole kovin harkituista yhdistelmistä tai kasvattajalla tapana pennuttaa samaa kouraa tiuhaan, sukusiitosprosentti voi olla korkea jne. Siksi ne pennut ei mene niin hyvin kaupaksi.
Joo, kannattaa tietysti perehtyä ja tutkia itse myös tarkkaan minkä pennun ottaa. Suosittelisinkin, että valitsee ensin kasvattajan jonka kanssa tulee juttuun ja voi käydä kylässä tutustumassa koiriin vaikkei pentuja silloin olisikaan. Kasvattajalle voi sanoa ihan kunnolla, että etsitte vaikka värivirheellistä/isoa shelttiä, koska tulisi kotikoiraksi. Sitten kun sopiva pentu tulee ja olette hyvissä väleissä kasvattajaan, hän ottaa teihin yhteyttä ja saatte kotikoiran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan kasvattajalle voi valehdella silmät ja suut täyteen. Kun koiran ostaa, siirtyy omistusoikeus ostajalle. Myyjällä ei todellakaan ole mitään laillista keinoa vaatia koiran ostajilta yhtikäs mitään. Eli valehdelkaa että aiotte harrastaa näyttelyitä. Mikään ei teitä sido. Naurettavaksi mennyt tämä koiratouhu... ja kyllä olen itsekin kahden koiran omistaja.
Unohda Sheltti. Mulla vahvasti se kuva, että Shelttipiirit eivät ole kovin avoimia muita kohtaan. Näkyy just siinä, että pennut myydään mielellään tutuille, ei ensimmäiseksi koiraksi, ei lapsiperheisiin, pitää harrastaa tai käydä näyttelyissä jne. Kasvattajat voivat olla vaativia myös ja en tarkoita tällä vain normaaleja vaatimuksia terveystarkastuksista vaan ihan ylipäänsä odotuksena voi olla, että koira on elämäsi keskipiste. Tämä oli itselleni niin raskas koettelemus, kun pentua etsin Shelttikasvattajilta, että lopulta päädyin vaihtamaan rotua ihan täysin ja kappas, kun hävisi nihkeys ja ylimielisyys mitä oli havaittavissa Shelttipiireissä. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin shelttikasvattajiin, mutta omalle kohdalle niitä sattui vain liian monta :( Onneksi mukana oli ihaniakin kasvattajia, joiden kanssa synkkasi, mutta sopivaa pentua ei vain osunut kohdalle tai koira ei tullut tiineeksi jne.
Missä vaiheessa alat kyselemään pennuista? Monesti koiran pennuista kysellään joko suunnitelmista (ainakin jos tuntee kasvattajan) tai astutuksen jälkeen alustavia kyselyitä, sitten kun pennut ovat syntyneet, niin milloin pääse katsomaan jne. Kilpailu on kovaa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän hassuksi on touhu päässyt. Ja kun viimein saat ostettua pennun, et pääse kasvattajasta millään eroon. Jotenkin ne kuvittelevat vielä "omistavansa" koiran, vaikka raha on vaihtanut omistajaa ilman sen suurempia sitoumuksia.
Joo, vaan eivätpä omista. Itse tekisin aika nopeasti rikosilmoituksen häirinnästä. Ei minulla ole mitään mielenkiintoa pitää yhteyttä koirani kasvattajaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma viime vuonna. Haluttiin borderterrieri ja kolmeen kasvattajaan oltiin yhteydessä, mutta ei onnistanut. Kovasti kyseltiin, viedäänkö näyttelyyn jne ja kun etsittiin vain kotikoiraa niin pudottiin listan hännille. Päädyttiin sitten ottamaan sekarotuinen kääpiökoira ja tämä oli paras päätös ikinä. Kohta vuoden ikäinen koira on tuonut valtavasti iloa ja on hyväluonteinen ja helposti koulutettava. Suosittelen! 😊
Näissä kääpiömixeissä on älyttömän paljon pentutehtailua, jopa itä- ja etelärajojen yli tullutta. Muistakaa olla todella tarkkana ja kriittisiä niitä ostaessanne. Itselläkin on sekä seropi että rotukoira. Pentutehtailu on kuitenkin jotain aivan järkyttävää, vaikkei minulla mitään antipatioita seropeja kohtaan muuten olekaan.
Tarkkana kannattaa ilman muuta olla. Meidän kasvattajamme oli suomalainen, laittoi tiheään kuvaa emosta pentujen kanssa ja pennusta yksinään. Loistava kasvattaja olikin. Ei voitaisi olla tyytyväisempiä, mutta olimme varmasti myös onnekkaita.
Nää koiratouhut on menneet ihan älyttömiksi. Ostaja ei saa edes hintaa kysyä, kun sitähän ei passaa kysellä. Ymmärrän, että "onko pentuja, paljonko maksaa?" ei miellytä, mutta jos laittaa sen cv:n ja kysyy hintaa niin jopa siitä voi tulla lunta tupaan. Kasvattajien armoilla on koiran ostajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä koirat on vuosien saatossa tullut ihan itekseen taloon. Hassua, että jotkut odottelee vuosia jotain koiraa. Meillä koirat näköjään valitsee perheen, eikä toisinpäin.
Noh, onnea! Toivottavasti saatte joskus hyvän koiran itsellenne.
Vierailija kirjoitti:
Unohda Sheltti. Mulla vahvasti se kuva, että Shelttipiirit eivät ole kovin avoimia muita kohtaan. Näkyy just siinä, että pennut myydään mielellään tutuille, ei ensimmäiseksi koiraksi, ei lapsiperheisiin, pitää harrastaa tai käydä näyttelyissä jne. Kasvattajat voivat olla vaativia myös ja en tarkoita tällä vain normaaleja vaatimuksia terveystarkastuksista vaan ihan ylipäänsä odotuksena voi olla, että koira on elämäsi keskipiste. Tämä oli itselleni niin raskas koettelemus, kun pentua etsin Shelttikasvattajilta, että lopulta päädyin vaihtamaan rotua ihan täysin ja kappas, kun hävisi nihkeys ja ylimielisyys mitä oli havaittavissa Shelttipiireissä. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin shelttikasvattajiin, mutta omalle kohdalle niitä sattui vain liian monta :( Onneksi mukana oli ihaniakin kasvattajia, joiden kanssa synkkasi, mutta sopivaa pentua ei vain osunut kohdalle tai koira ei tullut tiineeksi jne.
Tätä on rodussa kuin rodussa, kasvattajia joka lähtöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittu ja kallis nykyään noista pyydetään jo 1400e pennusta. Ja moni tahtoo näyttely ym. harrastuksen kotiin johon pennun myy. Yleensä nämä varataan jo niistä suunnitteilla olevista pentueista. Kannattaa laajentaa tuota valikoimaa jos sen pennun haluaa nopeasti. Ja jatkuvasti on kodinvaihtajia näihin kannattaa tutustua jos pelkkä kotikoira haussa, kaikki eivät ole näistä mitään häirikköjä.
Älkää nyt niin kauheasti korostako sitä "vain kotikoiraksi lapsiperheeseen" kun se särähtää juuri sille, että lapset kinuaa koiraa, jonka äiti on mennyt lupaamaan vaikka ei lapsikatrastaankaan jaksa hoitaa ja isäntä on vastaan koko ajatusta, kersat retuuttaa pentua hinnasta pitkin ojia kenenkään perään katsomatta ja pukee vauvanvaatteita pennun päälle pienimmän tökkiessä samalla pentua silmään. Ja sitten kun koira puree, laitetaan äkkiä kiertoon tai lopetetaan.... Juu ei pentua tällaiseen kotiin.
Korosta sitä, että olet hankkimassa pitkän harkinnan jälkeen koiraa itsellesi harrastuskaveriksi ja vaikka et näyttelyhullu olekaan, voit toki muutamassa näyttelyssä lähialueella käydä. Ja että tottakai koiran kanssa harrastetaan, perustottista, agilityä nyt ainakin, koska shelttikin on toki työkoira pohjimmiltaan ja vaatii aktiivista tekemistä. Olet perehtynyt rotuun, sen terveyteen ja terveysongelmiin, turkin hoitoon jne. Koira on aikuisten vastuulla ja aikuiset ulkoiluttavat ja kouluttavat koiran.
Kysele kasvattajilta puhelimitse ja sähköpostilla ja yritä olla asialla jo ennen pentujen syntymää. Ole valmiina tekemään pentuvaraus ja maksamaan varausmaksu. Älä yritä hankkia koiraa joltain agilityaktiivikasvattajalta tai kovin innokkaalta näyttelykasvattajalta vaan pikemmin joltain tavalliselta "muutaman pentueen kasvattajalta", kuitenkin terveystarkastukset tehtynä.
Ruotsistakin saa pentuja - kannattaa ottaa selvää. Facessa löytyy varmaan ryhmiä, sekä Suomesta että Ruotsista, joissa voi ilmoittaa pentueista tai ostoaikomuksista. Ainakin villakoirille näitä löytyy, itse kun olen villakoirapentua hommaamassa alkukesästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanokaa, että juu, agilityä aiotaan kyllä kokeilla ja muutamassa näyttelyssäkin käydä. Kun raha vaihtaa omistajaa, saatte tehdä pennun kanssa mitä haluatte tai olla tekemättä. Jos ei kyse ole sijoituskoirasta, kasvattajalla ei ole koiraan kaupan jälkeen mitään oikeuksia.
Juuri näin, jos koirasta maksaa 1200-1300 € ja kasvattaja vielä jäävää kauppakirjassa itsensä pois kaikes vastuusta koiran mahdollisten rodulle tyypillisten sairauksien osalta, niin ei tarvitse kyllä ostajakandidaateista rehellinen olla siitä, kuinka hienoja aktiviteetteja sitä nyt koiralle tullaan tarjoamaan. Moni kasvattaja on mennyt vähän päästään sekaisin ja koirat on nostettu elämää suuremmaksi asiaksi.
Ei sitten sattunut tulemaan mieleen että niitä tulevia koteja saattaa se kasvattaja syynätä tarkemmin esim. siksi että sillä on vaikka seuraavat pennut tulossa paljon aktivointia vaativilta koirilta eli pennut ovat todennäköisesti myös samanlaisia... Jos alat kovastikin kusettaa kuinka harrastatte sitä ja tätä koiran kanssa mutta todellisuudessa etsittekin vaan perhe-ja sohvakoiraa niin se kasvattaja kun valkkaa teille se aktiivisen harrastuskoirana sieltä pentueesta niin sittenpä ei ole kellään kivaa kun se pentu kasvaa....
Älkää siis valehdelko kasvattajille, pliis. Yleensä niihin niiden vaatimuksiin on ihan pätevät syyt.
Cocker spaniel on ihana ja lapsiperheeseen sopiva rotu. Jaksaa liikkua pitkiäkin matkoja mutta ei välttämättä tarvitse paljoa liikuntaa. Ovat ahneita eli helppo kouluttaa herkuilla. Turkin voi itse ajella lyhyeksi, jolloin ei vaadi jatkuvasti pesua ja trimmausta. Suosittelen näitä omapäisiä suloisia sydämen valloittajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanokaa, että juu, agilityä aiotaan kyllä kokeilla ja muutamassa näyttelyssäkin käydä. Kun raha vaihtaa omistajaa, saatte tehdä pennun kanssa mitä haluatte tai olla tekemättä. Jos ei kyse ole sijoituskoirasta, kasvattajalla ei ole koiraan kaupan jälkeen mitään oikeuksia.
Juuri näin, jos koirasta maksaa 1200-1300 € ja kasvattaja vielä jäävää kauppakirjassa itsensä pois kaikes vastuusta koiran mahdollisten rodulle tyypillisten sairauksien osalta, niin ei tarvitse kyllä ostajakandidaateista rehellinen olla siitä, kuinka hienoja aktiviteetteja sitä nyt koiralle tullaan tarjoamaan. Moni kasvattaja on mennyt vähän päästään sekaisin ja koirat on nostettu elämää suuremmaksi asiaksi.
Ei sitten sattunut tulemaan mieleen että niitä tulevia koteja saattaa se kasvattaja syynätä tarkemmin esim. siksi että sillä on vaikka seuraavat pennut tulossa paljon aktivointia vaativilta koirilta eli pennut ovat todennäköisesti myös samanlaisia... Jos alat kovastikin kusettaa kuinka harrastatte sitä ja tätä koiran kanssa mutta todellisuudessa etsittekin vaan perhe-ja sohvakoiraa niin se kasvattaja kun valkkaa teille se aktiivisen harrastuskoirana sieltä pentueesta niin sittenpä ei ole kellään kivaa kun se pentu kasvaa....
Älkää siis valehdelko kasvattajille, pliis. Yleensä niihin niiden vaatimuksiin on ihan pätevät syyt.
Just näin! Kannattaa olla ihan rehellinen. Vaikka itse en kyllä usko siihen, että koko pentue voisi olla vaikkapa lupaava näyttely tai agilitypoppoo. Joillekin kasvattajille näitä tuntuu kuitenkin syntyvän ihan pelkästään :-D
Vierailija kirjoitti:
Suosittu ja kallis nykyään noista pyydetään jo 1400e pennusta. Ja moni tahtoo näyttely ym. harrastuksen kotiin johon pennun myy. Yleensä nämä varataan jo niistä suunnitteilla olevista pentueista. Kannattaa laajentaa tuota valikoimaa jos sen pennun haluaa nopeasti. Ja jatkuvasti on kodinvaihtajia näihin kannattaa tutustua jos pelkkä kotikoira haussa, kaikki eivät ole näistä mitään häirikköjä.
Kyllä joukossa on myös järkeviä kasvattajia, jotka ei oleta tai odota, että hänen koiransa pentue on pelkästään näyttely tai agility uraohjuksia. Joka pentueeseen syntyy niitä kotikoiraksi soveltuvia, joiden kanssa voi harrastaa omaksi iloksi.. Aktivointia vaatii moni rotu enkä itse lähtökohtaisesti ymmärrä ajatusta sohvakoirasta.
Ja vaikeammaksi kuulkaa menee koiran hankinta uuden eläinsuojelulain myötä. Pentutehtailijat kiittää!
Tuo on ihan totta. Niin on totiseksi ja sisäänpäin lämpiäväksi monet koirapiirit menneet eikä koiran ottajalla saisi olla muuta elämää kuin se koiraharrastus. On käynyt jopa mielessä pelastaa pentu tuollaiselta kasvattajalta. Eihän koiran kuulu olla mikään näyttelykappale tai harrastaa vaan mennä omistajansa mukaan eikä omistaja koiran mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan totta. Niin on totiseksi ja sisäänpäin lämpiäväksi monet koirapiirit menneet eikä koiran ottajalla saisi olla muuta elämää kuin se koiraharrastus. On käynyt jopa mielessä pelastaa pentu tuollaiselta kasvattajalta. Eihän koiran kuulu olla mikään näyttelykappale tai harrastaa vaan mennä omistajansa mukaan eikä omistaja koiran mukaan.
Niin samaa mieltä! Kuinka moni koira olisi onnellisempi kotikoirana ja harrastuskaverina mitä stressaantuneena näyttelykehässä juoksutettavana. Ymmärrän, että kasvattajat hakevat pakolliset näyttelytulokset jalostuskoirilleen ja toivovat joitakin pentuja käytettävän näyttelyissä, mutta semmosta yletöntä vaatimusta näyttelyistä yms en ymmärrä. Ja se on totinen tosi, että joka pentueessa ei voi olla 100% näyttelykelpoisia yksilöitä. Tai vaihtoehtoisesti 100% työkoirayksilöitä, vaikka kuinka olisi se työlinjainen suku. Näitäkin tapauksia on, että koira on otettu nimenomaan työkoiraksi ja sitten ei ole ollutkaan soveltuva työhönsä. Tämä jos mikä harmittaa ostajaa ja syystä. Että myös kasvattajalla on suuri vastuu tuossa kohtaa, että millä statuksella pentua myy ja välillä tuntuu, että kasvattajat ei itsekään näe tai halua nähdä sitä mahdollisuutta, että joka ikinen pentu ei ole lupaava vaikka työkoiraksi. Koirapiireissä on myös paljon olettamuksia tai asenteita, että koira on elämässä sijalla yksi. Omalla kohdallani se on kyllä niin, että oireettoman koiran terveystarkit saa siinä kohtaa odottaa pari kuukautta, jos tulee lapsen kohdalla rahareikä. Tätäkin olen kuullut ihmeteltävän, että miksei koiran tarkkeja hoideta ajallaan just silloin kuin "pitäisi"... No ei hoideta, kun lapsi menee edelle eikä koiraan liittyvillä asioilla ole oikeasti kiire, kun koira voi hyvin.
Tutulla on sheltti, joka ei vaikuta ihan tervepäiseltä. Muutenkin olen ajatellut, että niiden hermorakenne ei olisi kovin vahva vaan mieluummin usein juuri päinvastaista. Toivottavasti olen väärässä.
Itselläni eli vanhaksi asti tolleri. Sitä ei suositella ensimmäiseksi koiraksi, vaan meillä oli sellainen ihmeyksilö, että sen kanssa pärjäilimme oikein mukavasti. Kaipauksella sitä nyt muistamme.
Ja ajan kanssa katselemme, josko uusi koira tulis vastaan. Voi olla, ettei sellaista tulekaan, kun ensimmäiseksi koiraksi osui täydellinen yksilö, jonka jättämiä saappaita ei toinen pysty täyttämään. Mutta ehkä joku erilainen yksilö sitten.
Minä kasvatan shelttejä ja mulla pennut menee seuraavassa järjestyksessä: ensin tutuille, sitten lähellä asuville, sitten sellaisille jotka on kiinnostuneita näyttelyistä tai muusta tavoitteellisesta harrastamisesta. Yleensä tällaisia koteja löytyykin niin, ettei muille pentuja jääkään.