Kaverini petti miestään luonani :(

Eikö se nyt ole hyvä, että Ap:n miehen kaveri sai pillua. Kotinne maine hyvine karkeloineen kasvaa. Ap kyllä pettää ystävänsä luottamuksen, jos kertoo asiasta, eikä se ole myöskään moraalisesti mitenkään oikein. Aina noista viininhuuruisista seikkailuista, ei olla kovin ylpeitä jälkikäteen. Olisi itsekästä pilata toisen parisuhde oman sädekehän kiillotuksen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

Tilaisuus olisi varmasti tehnyt miehestäsi varkaan uudemmankin kerran, ellei pettäminen olisi tullut ilmi heti ensimmäisellä kerralla ja hän nähnyt, millaisen vaikutuksen se jätti sinuun. Jossain vaiheessa hän olisi jäänyt kiinni joka tapauksessa ja tuo sama rumba olisi tapahtunut. Älä syyttele sivullisia miehesi teosta.

Tuollaisessa tilanteessa minä kyllä keskustelisin ystävän kanssa asiasta. Haluaisin tietää mikä hänet sai tekemään tuollaista; viina vai kosto miehelle, joka petti ensin? Aikamoista, että kehtaa tuollaista tehdä sinun luonasi! Ja kyllä olen sitä mieltä, että pettäjät pitää käräyttää, mutta pitää myös saada tietää tämän pettäjän versio asiasta, jos kyse hyvästä ystävästä. Mä en käräyttäisi, jos ystäväni kertoisi, että miehensä on pettänyt ja hän petti kostoksi.

Ihan turha täällä huudella ap.lle, että mitä se sulle kuuluu. Kyllä ihmiselle todellakin kuuluu se mitä hänen omassa kotonaan tapahtuu. Kun tapahtunut viellä sotii omaa moraalikäsitystä vastaan niin ei sitä ole pakko vain nieleskellä ja olla hiljaa. Minä kertoisin likkakaverin miehelle! Nämä hässijät olisivat ex kamuja.

Miksi pitäisi likkakaverin kanssa ensin keskustella? Pettämiseen kun ei hyväksyttyä syytä ole ja olettaisin ystävän tietävän jos kyseessä vapaa suhde.

Ei juma!

Täällä yllytätte aloittajaa kääntymään kaveriaan vastaan.

Ap, et varmana käännä selkääsi kaverillesi.

Jos se on pettänyt niin sitten on, se on hänen "ongelmansa".

Sä oot sen kaveri, joten et kavalla sitä! Se on salaisuus joita nyt kavereiden kesken on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

Taitaa kuitenkin suurin osa haluta tietää.

En jätä pettäjää käräyttämättä muutaman tyhmän ämmän takia jotka mieluummin elävät valheessa.

Etkö ollenkaan käsitä kuinka inhottavalta voi tuntua jos joutuu salailemaan pettämistä ja katsomaan silmiin petettyä. En pysty siihen.

Eikä kenelläkään ole vastuuta sinun pällivioistasi ja siitä miten pettämisen otat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

Suurinosa ihmisistä haluaa mahdollisuuden päättää itse elääkö valheessa.

Jos sinä haluat elää pettäjän kanssa, ei muiden miljoonien ihmisten tarvitse sinun mt-ongelmien takia suostua mihinkään kollektiiviseen, pettäjiä ei käräytetä paskaan.

Viestintuojan ampujat ovat typeriä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikoinaan vastaava "ongelma" veljeni kanssa. Hän oli parisuhteessa.

Usein kulkivat mun ja kavereideni mukana baareissa ja bilettämässä. Hänen tyttöystävänsä kyllästyi ajoissa, että lähti kotiin ajoissa. Broidi ei. Vaan tuon tuosta tuli mun luokse sitten yöksi. Asuin kaupungin keskustassa ja hänen olisi pitänyt taksilla mennä kotiinsa periferiaan.

Mun luona toisinaan yöpyi mun kavereitakin. Kaikkien kanssa oli naitava. Voi helvetti, että pisti vihaksi. Mulla on vaan yksi kaveri, jota se ei pannu. Kavereihin alkoi välit viiletä, veli on veli, vaikka k-pää onkin. Helvetti mä mitään lunttuja tarvii lähellä, kun tuommosessa hulttioveljessäkin on tarpeeksi huolta.

Lisäksi se tyttöystävä alkoi mua ahdistelemaan sitten ja vaatimaan totuuksia. Hän epäili rankastikin paria tapausta, mutta eihän sille kukaan puhunut. Mä vaan toistin, että puhu sen miehes kanssa. Hän painosti ja oli kiva mulle, niin murruin. Tunnustin ne, joita se epäilikin. Suhteen lopetti samantien, mutta mun kanssa sitten alkoikin kaveerata enemmänkin.

Mä sain tuolta petetyltä osapuolelta anteeksi, hän ei syyttänyt mua mistään. Vaikka katsoin itse olleeni tilanteiden aiheuttaja, kun annoin yöpaikkaa kaikille mahdollisille seksinnälkäisille käytöstavattomille idiooteille. Mun itsesyytökset kaikkoni, kun petetyn kanssa juteltiin pitkään ja hartaasti.

Olen myöhemmin kertonut, että oli niitä muitakin. En mä kaikkia muista, omat kaverit kyllä, mutten niitä kaikkia yhden illan sutturoita.

Pettäjät ovat perseestä. Vaan oma napa tärkein. Ihmeellisiä hyväksikäyttäjiä.

Miksi annoit hänen olla tekemisissä kavereidesi kanssa jos kerran harrasti seksiä heidän kanssaan? Ei tulisi mieleenikään harrastaa seksiä siskoni kavereiden kanssa, koska tiedän kuinka epämieluisaa se olisi hänelle. 

Siinä oli jo vähän kuin hitsaannuttu yhteen, lähes samaa porukkaa, muttei ihan.. Kyllä mä jupisin ja toisinaan kieltäydyin ottamasta niitä yöksi. Yritin muka olla esteenä.

Olin myös naivi silloin, että jonkin verran laput silmillä kuljeskelin. Mutta äkkiähän se maailma aukeni, kun on tuommoisia kavereita ja veli.

Jos haluatte ettei teitä käräytetä, niin älkää pettäkö. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Ei juma!

Täällä yllytätte aloittajaa kääntymään kaveriaan vastaan.

Ap, et varmana käännä selkääsi kaverillesi.

Jos se on pettänyt niin sitten on, se on hänen "ongelmansa".

Sä oot sen kaveri, joten et kavalla sitä! Se on salaisuus joita nyt kavereiden kesken on.

Kaverit ei vaadi toista valehtelemaan eikä pitämään sellaista salaisuutta, joka on vastoin kaverin arvomaailmaa.

Mä en ymmärrä näitä "ei kuulu sulle" -juttuja. Ei ehkä, mutta se ei ole tässä pointti, vaan se kuuluuko asia petetylle miehelle. Ja totta helkkarissa kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä näitä "ei kuulu sulle" -juttuja. Ei ehkä, mutta se ei ole tässä pointti, vaan se kuuluuko asia petetylle miehelle. Ja totta helkkarissa kuuluu.

On aika pässinpäistä mennä sen jälkeen sanomaan ettei asia sulle kuulu, jos on tehnyt sen toisen nähden.

Jos asia ei toisille kuulu, niin silloin teette sen muualla kuin toisten kotona tai silmien edessä.

Minä sain tietää vasta kun olin avioliitossa ja raskaana. Olisin halunnut tietää aiemmin. Tällöinkin sain tietää niin että ulkopuolinen uhkasi kertoa, mies kertoi vasta kun minä häneltä kysyin että mikä tämä juttu on mitä tämä x haluaa minulle kertoa. Arvatkaa vaan voinko ikinä enää luottaa mieheeni. Ihan kauheaa. Ainoa tapa että olisin voinut tässä suhteessa olla onnellinen olisi ollut se että mies olisi kertonut asiasta itse ja heti. Tuntuu siltä että minut huijattiin tähän avioliittoon, joka ainoa päivä ajattelen asiaa ja mietin missä kaikessa mieheni minulle valehtelee.

Tykkiäberberiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri vannoi ettei muista harrastaneensa seksiä mutta kun miehen kaveri varmisti asian niin myönsi että niin on voinut käydä. Vaikuttaa olevan tosi pahoillaan ja järkyttynyt. Lupasi kertovansa asiasta miehelleen.

En saa mielenrauhaa tästä. Myönsikö kaveri vain koska miehen kaveri myönsi? Menettikö oikeasti muistinsa? Aikooko kertoa oikeasti miehelleen? Voin pahoin, pitää varmaan pysyä etäällä kaverista jonkun aikaa. :(

-ap

Kyllä jos kunnolla panee, niin muisti lähtee?! Kannattaa miettiä vähän miten ihmiset yleensä valehtelevat ja jos todella on unohtanut, niin suljetulle osastolle sellainen ja pikaisesti. On vain vaaraksi muille.

No aivan varmasti muistaa! Viimeistaan aamulla, kun kay aamupisulla, paikat on hellina ja vuotaa eritteita. Kaverisi valehtelee, jos sanoo ettei muista! Kaverisi lupasi kertoa miehelleen tana iltana. Voit siis hyvin soittaa hanen miehelleen huomenna ja kertoa pahoittelusi asian tiimoilta, samalla varmistat, etta mies saa tiedon, jotta ymmartaa hakeutua sukupuolitautitesteihin.

Totuus ei pala tulessakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

Suurinosa ihmisistä haluaa mahdollisuuden päättää itse elääkö valheessa.

Jos sinä haluat elää pettäjän kanssa, ei muiden miljoonien ihmisten tarvitse sinun mt-ongelmien takia suostua mihinkään kollektiiviseen, pettäjiä ei käräytetä paskaan.

Viestintuojan ampujat ovat typeriä ihmisiä.

Täysin samaa mieltä. Ottaa päähän tuollaiset laput silmillä eläjät, joita kiinnostaa vaan se että oma suhde näyttää hyvältä, sivuseikka onko se totta vai ei - ja vaativat että tämän takia kaikkien muidenkin pitäisi elää valheessa. Aikuiset ihmiset voivat itse ottaa vastuun parisuhteistaan ja valinnoistaan - pettäjä petoksestaan ja petetty pettäjän luokse jäämisestä ja siten uskottomuuden hiljaisesta hyväksymisestä. Se ei ole niiden syy, jotka haluavat rehellisen suhteen.

Itse kertoisin jo siitäkin syystä, että mikäli petetty saa joskus siitä tietää, ei hän kenties voisi ajatella muuta kuin että ap on ollut mukana juonessa.

Sinun asemassasi antaisin varmaankin kaverin kuulla kunniansa. Nimittäin kaverisi ei ainoastaan pettänyt miestään, vaan kaatoi vielä koko oman ongelmansa sinun harteillesi. Hänen pitäisi miettiä, kertoako vai ei. Hänen pitäisi miettiä, millä tavalla kertominen vaikuttaa hänen ihmissuhteisiinsa. Pettämällä sinun kattosi alla hän käytti hyväksi sinun ystävyyttäsi, ja teki omasta ongelmastaan sinun ongelmasi. 

Kertominen ei varmasti moraalisesta oikeellisuudestaan huolimatta helpota välttämättä sinun asemaasi: petetty voi arvostaa tekoasi, mutta onpa käynyt niinkin, että "sanansaattaja" onkin nähty varsinaisena suhteen pahanilmanlintuna, kun pettäjä on luikerrellut itsensä selville vesille. Teit niin tai näin, mikään ratkaisu ei välttämättä ole muuta kuin yksi vähiten huono ratkaisu toisten joukossa. Senpä vuoksi varmaan tekisin kaverille selväksi, että hän mokasi useammankin, kuin yhden ihmissuhteen.