Kaverini petti miestään luonani :(

Vierailija kirjoitti:

Myös luottamuksellisen tiedon kertominen on pettämistä.

Eli mitä luottamuksellista tietoa on tässä ap:n keississä? Ei ainakaan petoksen ilmitulo jos ap kerran itse herää nussintaan.

Kyllä minä kertoisin jos omassa kodissani tehtäisiin riettauksia. Nyt se kaverin mies joutuu tuhlaamaan elinaikaansa huijarin kanssa.

Mulla on aika kovat moraalivaatimukset ystäville ja tietysti sitten myös itsellenikin. Ja mulla on siihen varaa, koska itse en ole pettänyt ikinä.

Vaatisin kaveria kertomaan miehelleen ja en todellakaan menisi minnekään yhteisiin illanviettoihin jos ei ole kertonut. Tulisi itsellekin niin kurja olo esittää siinä,  kun tietää ettei toinen tiedä millainen lunttu sen puoliso on. Oli se petetty osapuoli sitten miten ei-mukava tahansa, niin ei se tuollaista ansaitse.

Aina jotenkin järkyttää tämä ihmisten julmuus. Ei kuulu sinulle, katso vaan pois ja unohda koko juttu. Joku tuhlaa ainutkertaisen elämänsä epärehellisessä suhteessa ihmisen kanssa jota ei tunne alkuunkaan, muut tietää mutta asianosainen ei koska se ei muka ole kenenkään asia kertoa. Te olette aivan hirveitä ihmisiä, joka ikinen jonka mielestä pettämisen pimittäminen on ok.

Sinällään mua ei ehkä pitäisi kiinnostaa jos omalle kohdalle noin kävisi, mutta en luottaisi pettäjäkaveriin jatkossa enää pätkääkään. Kaikilla lähipiirini uskottomilla on moraalinen kompassi epäkunnossa. Osa käyttäytyy kyllä sääntöjen mukaan, mutta se johtuu rangaistuksen pelosta, ei siitä että ymmärtäisivät miksi "väärin" ei vaan saa tehdä.

Hmmm aina jännä... Ehkä itse en puuttuisi, tässä oma tarinani ja perustelin sille, miksi en puuttuisi:

Mun eräs kaverini käytti mua alibinaan, kun petti poikakaveriaan työkaverinsa kanssa. Tunsin myös kaverini miehen oman mieheni kautta. Mielestäni mun kaveri laittoi mut hankalaan välikäteen, en pitänyt siitä yhtään..Salailua kesti puoli vuotta.

Kaverini kertoi miehelleen olevansa mun luona, kun oli salarakkaansa luona. Mä sanoin, että en aio valehdella jos miehensä kysyy multa suoraan, onko nainen luonani. Miehensä sitten erään kerran tulikin käymään mun luona (ilmeisesti tarkastamassa tilanteen, mutta ei kysynyt mitään koska jällkikäteen selvisi, että ei taas halunnut laittaa mua välikäteen). Juotiin siinä kahvit ja rupateltiin, ja siitä alkoi sitten satunnainen kahvittelu. Kävin miehen luona välillä kahvilla ja hän minun, meillä oli hauskaa ja auteltiin toisiamme myös työjutuissa puolin ja toisin.

Erosin omasta poikaystävästäni (etäsuhde) samoihin aikoihin kun kaverini erosi miehestään, ja me tietysti jäimme miehen kanssa ystäviksi. Kaverini muutti yhteen salarakkaansa kanssa ja jossain vaiheessa siinä huomattiin, että meillähän on kaveruutta syvällisempiä tunteita tämän kaverini ex-poikakaverin kanssa...Siinä vaiheessa myös pyysin anteeksi sitä, että olin ollut osallisena salaamaan pettämistä. Mies ei ollut vihainen vaan koki sen niin,että kenties ilman sitä, emme olisi koskaan tutustuneet lähemmin hänen kanssaan.

Kunnioituksesta eksiämme kohtaan pidettiin suhteemme salassa jokusen kuukautta ja kaverini yritti tässä välin vielä saada exäänsä (minun nykyistäni, siis) takaisin.. lähetteli mm.rakkauskirjeitä ja tunnusti kaipaavansa tätä.. poikakaverinsa ei vastannut niihin mitään, mutta näytti kirjeet minulle. Hän kertoi, että ei joka tapauksessa voisi rakastaa exäänsä enää, koska tämä petti häntä. En kertonut ikinä kaverilleni, että näin ne kirjeet tai tiesin hänen vonkaavan exäänsä takaisin..Olemme olleet nyt yhdessä kymmenen vuotta mieheni kanssa joista viisi naimisissa. Ilman kaverini salasuhdetta emme olisi nyt tässä. Joten luotan siihen, että asiat selviävät aikanaan ilman puuttumistakin. Mikä on tarkoitettu, se tapahtukoon. <3

Kerro asia suoraan kaverisi miehelle. Avoin peli on kaikista tärkeintä. Yleensä petetty puoliso on viimeinen joka saa tietää pettämisestä, mutta hänen pitäisi olla ensimmäinen. Ei ole sinun syyksi mitä kaverisi tekee, mutta velvollisuutesi on kertoa asiasta hänen miehelleen, koska kaverisi asetti sinut näin hankalaan asiaan. Jos sopivat keskenään, kukaan ei ole sinua kohtaan katkera. Et voi myydä periaatteitani kaverisi pakottamana. Jos et itse ole pettäjä, asian salailu tekee sinusta kaverisi rikoskumppani. Itse kertoisin oitis kaverini puolisolle.

Nämä jotka kieltää kertomasta on itse luultavasti pettäjiä, jotka ei halua kenenkään kertovan omista seikkailuistaan.

Kannattaa jutella kaverille ja kysyä aikooko hän itse kertoa vai pitää salassa. Onko heillä lupa pettää jne.

Minä luultavasti kertoisin. Olisin itse maailman kiitollisin sille joka käräyttäyisi puolison, jos pettää. Luottamus on minulle suhteessa tärkein asia ja pettävä ihminen on maailman epäluotettavin yksilö.

Mies sitte itse päättäköön jääkö suhteeseen vai jättääkö hupakon.

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran jeesussyndroomaisen jankutus, kuinka hänen velvollisuutensa on kertoa petetylle. Kohta alkaa vakuuttelu kuinka "minä ainakin haluaisin, että minulle kerrottaisiin". No, voin vain toivoa, että kaikille tuon hokijoille jonakin päivänä se viesti tulee.

Mitä ei tiedä, se ei voi loukata. Jos haluaa loukata niin sitten kannattaa tietysti juosta kertomaan. Tai vielä mieluummin lähettää viesti anonyymista sähköpostiosoitteesta tai perinteinen kirje ilman lähettäjän nimeä, sillähän ne ihmisten parisuhteet yleensä saadaan kuntoon. not.

Ai kaikki jotka peräänkuuluttavat rehellisyyttä ansaitsevat tulla parisuhteissaan petetyksi? Jo on logiikka. Kyllä se mun mielestä on niin päin, että ne joista on ok elää valheessa voisivat pariutua keskenään, juosta kilpaa vieraissa ja keksiä rauhassa kalavaleitaan. Antaisi meidän uskollisten ja rehellisten löytää toisemme. Ja huom jos virhearvio on tehty ja eksytty kumminkin kalavalekaverin puolisoksi, niin parempi kaikille että erhe tulee ilmi ja molemmat vapautuvat etsimään kaltaistaan.

Ymmärrän ap ajatus- ja arvomaailmaasi täysin.

Mm. en hyväksyisi ilman omaa lupaani, että kaverini pettää miestään minun kotonani. Koti ei ole pelkät ulkokuoret vaan ne henkiset arvot, joiden pohjalta kodin turvallisuuden tunne rakennetaan.

Juttele ensin kaverisi kanssa, mutta minä pitäisin kiinni omasta etiikastani ja toisin sen myös ystävälleni esille. Omassa tapauksessani kuitenkin varautuisin siihen, että ystävyyteni myös loppusi siihen.

Jos alat vaatia kaveriasi kertomaan miehelleen, on sellainenkin mahdollisuus että hän pelastaa nahkansa väittämällä miehelleen sinun pettäneen miestäsi. Näin hän varmistaa ettei miehensä usko sinua jos menet kertomaan hänelle kaverisi syrjähypystä. ;) Rehellinen jää hetkessä alakynteen epärehellisyyteen kykenevän kanssa.

Mulla on pudonneet nuo pettäjäkaverit pikkuhiljaa pois kaveripiiristä. Kyllä siinä itselläkin menee maku, kun huomaa kuinka luontevasti kaveri pystyy valehtelemaan sille kumppanilleen. Pakostakin tulee fiilis, että se valehtelee varmaan minullekin vaikka mistä asioista. Miksi sellaista siis pitää kaverinaan, johon ei luota ja jota ei pysty millään tasolla enää kunnioittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm aina jännä... Ehkä itse en puuttuisi, tässä oma tarinani ja perustelin sille, miksi en puuttuisi:

Mun eräs kaverini käytti mua alibinaan, kun petti poikakaveriaan työkaverinsa kanssa. Tunsin myös kaverini miehen oman mieheni kautta. Mielestäni mun kaveri laittoi mut hankalaan välikäteen, en pitänyt siitä yhtään..Salailua kesti puoli vuotta.

Kaverini kertoi miehelleen olevansa mun luona, kun oli salarakkaansa luona. Mä sanoin, että en aio valehdella jos miehensä kysyy multa suoraan, onko nainen luonani. Miehensä sitten erään kerran tulikin käymään mun luona (ilmeisesti tarkastamassa tilanteen, mutta ei kysynyt mitään koska jällkikäteen selvisi, että ei taas halunnut laittaa mua välikäteen). Juotiin siinä kahvit ja rupateltiin, ja siitä alkoi sitten satunnainen kahvittelu. Kävin miehen luona välillä kahvilla ja hän minun, meillä oli hauskaa ja auteltiin toisiamme myös työjutuissa puolin ja toisin.

Erosin omasta poikaystävästäni (etäsuhde) samoihin aikoihin kun kaverini erosi miehestään, ja me tietysti jäimme miehen kanssa ystäviksi. Kaverini muutti yhteen salarakkaansa kanssa ja jossain vaiheessa siinä huomattiin, että meillähän on kaveruutta syvällisempiä tunteita tämän kaverini ex-poikakaverin kanssa...Siinä vaiheessa myös pyysin anteeksi sitä, että olin ollut osallisena salaamaan pettämistä. Mies ei ollut vihainen vaan koki sen niin,että kenties ilman sitä, emme olisi koskaan tutustuneet lähemmin hänen kanssaan.

Kunnioituksesta eksiämme kohtaan pidettiin suhteemme salassa jokusen kuukautta ja kaverini yritti tässä välin vielä saada exäänsä (minun nykyistäni, siis) takaisin.. lähetteli mm.rakkauskirjeitä ja tunnusti kaipaavansa tätä.. poikakaverinsa ei vastannut niihin mitään, mutta näytti kirjeet minulle. Hän kertoi, että ei joka tapauksessa voisi rakastaa exäänsä enää, koska tämä petti häntä. En kertonut ikinä kaverilleni, että näin ne kirjeet tai tiesin hänen vonkaavan exäänsä takaisin..Olemme olleet nyt yhdessä kymmenen vuotta mieheni kanssa joista viisi naimisissa. Ilman kaverini salasuhdetta emme olisi nyt tässä. Joten luotan siihen, että asiat selviävät aikanaan ilman puuttumistakin. Mikä on tarkoitettu, se tapahtukoon. <3

Ap ei kamalasti tykännyt tämän kaverinsa miehestä, joten ehkä sitten tosiaan kannattaa kertoa koska muuten voi käydä niin että hän ajautuu tämän kanssa salasuhteeseen ja eroaa omasta kivasta miehestään.

Kaveri vannoi ettei muista harrastaneensa seksiä mutta kun miehen kaveri varmisti asian niin myönsi että niin on voinut käydä. Vaikuttaa olevan tosi pahoillaan ja järkyttynyt. Lupasi kertovansa asiasta miehelleen.

En saa mielenrauhaa tästä. Myönsikö kaveri vain koska miehen kaveri myönsi? Menettikö oikeasti muistinsa? Aikooko kertoa oikeasti miehelleen? Voin pahoin, pitää varmaan pysyä etäällä kaverista jonkun aikaa. :(

-ap

Omallakin kohdallani olen miettinyt pitäisikö yhdelle petetylle kertoa kumppanin tekosista ja ainakin omassa kaveripiirissä olen huomannut, että ne jotka on joskus pettänyt tai pettävät lähes säännöllisesti (monimutkainen juttu, mutta en tätäkään hyväksy tai lähde täällä enempää avaamaan) ovat sitä mieltä, että ei pidä ja ne jotka eivät ole pettäneet (tai ainakin hyvin vahvasti uskon näin, sen verran hyvin tunnen nämä ihmiset) sanovat, että pitäisi...

Vierailija kirjoitti:

Kaveri ja mieheni kaveri (jotka eivät olleet ennen tavanneet) jäivät viininhuuruisen illan jälkeen meille yöksi. Yöllä sitten havahduin siihen kun kuulin heidän harrastavan seksiä. Kaverini mies ei siis ollut meillä. Aamulla oltiin kaikki hiljaa asiasta.

Tilanne ahdistaa minua, sillä en voi sietää pettämistä missään muodossa. Mitä pitäisi tehdä? Kertoa kaverini miehelle, yrittää saada kaveri tunnustamaan tälle vai antaa vain olla? Ahdistaa varsinkin sen takia, kun tämä tapahtui meillä. :(

En kantelisi asiasta. En tosin olisi kaverini kanssa tämän jälkeen tekemisissä ja syy tulisi hänelle selväksi. Miehen kaverillakaan ei olisi jatkossa asiaa luoksemme.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri vannoi ettei muista harrastaneensa seksiä mutta kun miehen kaveri varmisti asian niin myönsi että niin on voinut käydä. Vaikuttaa olevan tosi pahoillaan ja järkyttynyt. Lupasi kertovansa asiasta miehelleen.

En saa mielenrauhaa tästä. Myönsikö kaveri vain koska miehen kaveri myönsi? Menettikö oikeasti muistinsa? Aikooko kertoa oikeasti miehelleen? Voin pahoin, pitää varmaan pysyä etäällä kaverista jonkun aikaa. :(

-ap

Luultavasti myönsi vain, koska jäi kiinni. Muuten olisi laittanut humalan piikkiin ja ollut hiljaa asiasta. Reagoi nyt järkyttyneesti, koska tajuaa muiden pitävän asiaa vakavana. Ja voi tosiaan olla, että sanoo nyt sinulle sen, mitä tietää sinun haluavan kuulla, mutta ei oikeasti kerro miehelleen mitään. Jos pysyt etäällä, niin kaverin on helpompi jättää miehelleen kertomatta ja asia jää unholaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos alat vaatia kaveriasi kertomaan miehelleen, on sellainenkin mahdollisuus että hän pelastaa nahkansa väittämällä miehelleen sinun pettäneen miestäsi. Näin hän varmistaa ettei miehensä usko sinua jos menet kertomaan hänelle kaverisi syrjähypystä. ;) Rehellinen jää hetkessä alakynteen epärehellisyyteen kykenevän kanssa.

Ja tämä juuri on esimerkki siitä, miten hienoa on kun saa kerättyä ympärilleen niitä aidosti moraalin omaavia ja oikeita ystäviä. Tuo tilanne on vain ystävyyden mittari. Jos ystävä on valmis tuhoamaan viattoman ystävänsä pelastaakseen oman nahkansa, on päivänselvää ettei se ystävyyttä koskaan ollutkaan ja täten sen päättyminen ei ole niin kivuliasta mitä aidosta ystävästä luopuminen olisi.

Vierailija kirjoitti:

Viestittelin kaverin kanssa. Siltä oli sitten mennyt muisti, sanoo ettei muista viime yöstä paljoa. Uskomatonta! Miehen kaveri kyllä myönsi seksin harrastamisen, mutta sanoi ettei tiennyt kaverini olevan varattu. Kaveri on järkyttynyt, kamala soppa. Ahdistaa :(

-ap

Klassinen tilanne. Naisella huono omatunto ja väittää, että ei muista mitään, koska se lievittää hänen oloaan. Seuraavaksi istun odottamaan perätöntä raiskaussyytöstä. 

Minustakin ap on oikeassa, kun ei hyväksy pettämistä. Niin monet oikeastaan nauttivat kun auttavat ystäviään pettämään puolisoaan. Se kyllä kertoo jotain ystävänkin moraalista.

Itse haluaisin tietää, jos  puoliso pettää. Sehän tulee joka tapauksessa ilmi jossain vaiheessa ja on kipeää sitten miettiä sitäkin, miten minun hyväuskoisuudelleni on naureskeltu.

Tietysti pitäisi tietää enemmän, että oliko tapaus todella sattunut kaverin ollessa sammuneena, silloinhan olisi jo kysymys seksuaalirikoksesta.

Minusta liitossa on kauneinta se, että voi luottaa toiseen ja itsekin on uskollinen. Silloin on helppoa elää ja rakastaa. Jos se luottamus petetään, niin se on sitten näkemiin.

Jotkuthan antavat anteeksi pettämisen, mutta kyllä siitä aina arpi jää sydämeen.