Kaverini petti miestään luonani :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö tämä muka teitä häiritsisi? Minusta kyllä tuntuu pahalta kaverin moraalittomuus. En erityisemmin edes pidä hänen miehestään, mutta ei se tee teosta sen hyväksyttävämpää.

-ap

Ei häiritsisi, ei ollenkaan.

Eikä kuulu sulle millaiset arvot sun kaverilla on tai mitä sun kaveri tekee tai jättää tekemättä.

Älä puutu.

Nää ihmiset, joita ei muka häiritsisi ja jotka käskevät olla puuttumatta näihin asioihin ovat yleensä niitä ihmisiä jotka pettävät. Yrittävät täällä manipuloida ihmisiä olla hiljaa, jotta voivat rauhassa pettää miehiään/naisiaan. Ja ne jotka sanoo ettei kuulu ap:lle....niin kyllä kuuluu! Jos kerran Ap:n kotona sitä seksiä harrastivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

Sinun miehesi voi puhua katumuksesta, mutta fakta on se, että yhdellä ajanhetkellä elämässä hän on rankannut kertapanon ylemmäs kuin teidän liittonne. Sinun tuskasi ja mielenterveytesi ei ole sen vertaa hänelle merkinnyt, että olisi pitänyt housut jalassa. Sinulle ehkä riittää että hän jälkikäteen näyttelee katuvaa - tai ehkä jopa oikeasti katuukin - minulle ei riittäisi. Minä en haluaisi jatkaa ihmisen kanssa joka on edes ohikiitävän hetken ajan pitänyt parin minuutin nautintoa tärkeämpänä kuin meidän koko yhteistä elämäämme. Ja siksi minä haluaisin tietää ja saada tilaisuuden etsiä rinnalle sellainen ihminen jonka vihkilupaukset ei lennä parin kaljan jälkeen katuojaan.

Niin mutta kun tilaisuus teki varkaan.

Ehkäpä osaa nykyään pikkuisen paremmin peitellä jälkensä myös, sillä kyllähän niitä tilaisuuksia on maailma ääriään myöten täynnä. Kaikki ei vaan ole varkaita tai pettureita.

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että miksi te haukutte petettyä naista siitä, että hän on antanut kerran elämässään pettämisen anteeksi? Mikä siinä on niin pahaa, että ei heivaa vaikka pitkää liittoa yhden virheen vuoksi? Ethän sinäkään voi sen varmempi oman miehesi uskollisuudesta olla. Et voi tietää, vaikka hän olisi pettänyt sinua, mutta ei vaan ole kertonut eikä sitä ole tehnyt kukaan muukaan. Joten jos sinulla on oikeus elää parisuhteessa luottamuksen varassa, niin kai saa petettykin päättää tehdä? Eikö ne parisuhteet luottamukseen perustu?

Saathan sinä syödä vaikka lautasellisen ripulia aamiaiseksi jos haluat, ei siinä ole mitään pahaa.

Sinulla on oikeus elää vaikka minkälaisen epärehellisen huoripukin kanssa jos haluat, eihän sinua voi kieltää.

Muiden ei ole kuitenkaan mikään pakko fanittaa ja ihailla päätöksiäsi.

Minä en elä petturin kanssa. Olen sinkku. Kunhan vaan ihmettelen tuota intoa haukkua täysin tuntematonta naista vain siksi, että hän valitsi toisin kuin sinä hänen sijassaan olisit valinnut. En vaan pysty ymmärtämään tuollaista haukkumista. Olen itsekin sitä mieltä että petetyllä on oikeus tietää, jotta hän voi tehdä omat päätöksensä suhteensa tulevaisuudesta, siitä missä hänen rajansa kulkee. Mutta olen myös sitä mieltä, että petetyllä tulee olla myös oikeus valita toisin kuin minä valitsisin, ilman että häntä haukutaan siitä valinnasta.

Kukaan ei ole sinua pyytänyt ihailemaan tuon naisen päätöstä, mutta kai sitä vois vaikka olla hiljaa jos ei mitään hyvää sanottavaa keksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani"

- Mitä ihmettä, hänhän nimenomaan OLI huolissaan sinusta!

Mistä noin päättelet? En tästä tapauksesta tiedä, mutta aika useinhan se kertoja on pettäjän kakkonen. Luuletko tosiaan, että se ämmä joka miehen kanssa pettää, on huolissaan miehen vaimosta? Luuletko että hänellä olisi puhtaasti sen vaimon etu ja hyvinvointi mielessään kun kertoo miehen salasuhteesta?

Ehei kuule, ei hän vaimosta ole huolissaan, hän haluaa miehen parisuhteen loppuvan jotta saisi miehen kokonaan itselleen. Tai sitten hän kertoo satuttaakseen miestä, halusta kostaa miehelle. Ja ne kakkosetkin kyllä osaa hurskastella miten petetyllä "on oikeus tietää", vaikka oikeasti heitä ei voisi vähempää kiinnostaa sen petetyn vaimon hyvinvointi. Petetyn oikeus tietää on heille ainoastaan keino saada jotain itselleen, joko sen miehen tai koston. Petetyllä on välinearvo ja hänen "oikeutensa tietää" on pelkästään kakkosen omaa sädekehän kiillotusta.

Olet oikeasti todella sekaisin päästäsi. Luulet että sinun epärehellinen munaansa kurissa pitämätön sontaukkosi on toisille ihmisille joku saalis.

Itse en ole edes miehiin päin suuntautunut, silti katson että on oikein paljastaa heidän touhunsa jos pettävät naisiaan.

Olet tosi säälittävä tapaus, jos luulet että KAIKKI haluavat petturin itselleen.

Toisilla ihmisillä on omanarvontunto ja joku TASOVAATIMUS kumppaneilleen.

Petturit ovat laatutietoisille ja itseään kunnioittaville ihmisille alinta saastaa.

Kirjoitit ensimmäisessä viestissäsi siitä ettei asiat ole mustavalkoisia.

Sinulle näyttää olevan kun et näe sellaista mahdollisuutta olevan, että ihminen voisi ihan vaan rehellisyyden nimissä käräyttää petturin, ilman että haluaa sen sontakasan itselleen.

Mene nyt oikeasti takas sinne terapeutille, ja kerro että olet denialisti läheisriippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

Sinun miehesi voi puhua katumuksesta, mutta fakta on se, että yhdellä ajanhetkellä elämässä hän on rankannut kertapanon ylemmäs kuin teidän liittonne. Sinun tuskasi ja mielenterveytesi ei ole sen vertaa hänelle merkinnyt, että olisi pitänyt housut jalassa. Sinulle ehkä riittää että hän jälkikäteen näyttelee katuvaa - tai ehkä jopa oikeasti katuukin - minulle ei riittäisi. Minä en haluaisi jatkaa ihmisen kanssa joka on edes ohikiitävän hetken ajan pitänyt parin minuutin nautintoa tärkeämpänä kuin meidän koko yhteistä elämäämme. Ja siksi minä haluaisin tietää ja saada tilaisuuden etsiä rinnalle sellainen ihminen jonka vihkilupaukset ei lennä parin kaljan jälkeen katuojaan.

Niin mutta kun tilaisuus teki varkaan.

Ehkäpä osaa nykyään pikkuisen paremmin peitellä jälkensä myös, sillä kyllähän niitä tilaisuuksia on maailma ääriään myöten täynnä. Kaikki ei vaan ole varkaita tai pettureita.

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että miksi te haukutte petettyä naista siitä, että hän on antanut kerran elämässään pettämisen anteeksi? Mikä siinä on niin pahaa, että ei heivaa vaikka pitkää liittoa yhden virheen vuoksi? Ethän sinäkään voi sen varmempi oman miehesi uskollisuudesta olla. Et voi tietää, vaikka hän olisi pettänyt sinua, mutta ei vaan ole kertonut eikä sitä ole tehnyt kukaan muukaan. Joten jos sinulla on oikeus elää parisuhteessa luottamuksen varassa, niin kai saa petettykin päättää tehdä? Eikö ne parisuhteet luottamukseen perustu?

Saathan sinä syödä vaikka lautasellisen ripulia aamiaiseksi jos haluat, ei siinä ole mitään pahaa.

Sinulla on oikeus elää vaikka minkälaisen epärehellisen huoripukin kanssa jos haluat, eihän sinua voi kieltää.

Muiden ei ole kuitenkaan mikään pakko fanittaa ja ihailla päätöksiäsi.

Minä en elä petturin kanssa. Olen sinkku. Kunhan vaan ihmettelen tuota intoa haukkua täysin tuntematonta naista vain siksi, että hän valitsi toisin kuin sinä hänen sijassaan olisit valinnut. En vaan pysty ymmärtämään tuollaista haukkumista. Olen itsekin sitä mieltä että petetyllä on oikeus tietää, jotta hän voi tehdä omat päätöksensä suhteensa tulevaisuudesta, siitä missä hänen rajansa kulkee. Mutta olen myös sitä mieltä, että petetyllä tulee olla myös oikeus valita toisin kuin minä valitsisin, ilman että häntä haukutaan siitä valinnasta.

Kukaan ei ole sinua pyytänyt ihailemaan tuon naisen päätöstä, mutta kai sitä vois vaikka olla hiljaa jos ei mitään hyvää sanottavaa keksi.

Jos joku valitsee paskan ja palvoo sitä, en hirveästi ihaile ja imartele häntä.

Ei ansaitse kehuja ja kannustuksia sellaiset erilaiset ja poikkeavat elämänvalinnat.

Oikea ja täysjärkinen tapa reagoida tietoon petetyksi tulemisesta, on heivata petturi helvettiin.

Vähä-järkinen tapa on syytellä kaikkia muita kuin pettäjää asiasta ja laittaa sormet korviin.

Ei tässä ole mitään sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

Sinun miehesi voi puhua katumuksesta, mutta fakta on se, että yhdellä ajanhetkellä elämässä hän on rankannut kertapanon ylemmäs kuin teidän liittonne. Sinun tuskasi ja mielenterveytesi ei ole sen vertaa hänelle merkinnyt, että olisi pitänyt housut jalassa. Sinulle ehkä riittää että hän jälkikäteen näyttelee katuvaa - tai ehkä jopa oikeasti katuukin - minulle ei riittäisi. Minä en haluaisi jatkaa ihmisen kanssa joka on edes ohikiitävän hetken ajan pitänyt parin minuutin nautintoa tärkeämpänä kuin meidän koko yhteistä elämäämme. Ja siksi minä haluaisin tietää ja saada tilaisuuden etsiä rinnalle sellainen ihminen jonka vihkilupaukset ei lennä parin kaljan jälkeen katuojaan.

Niin mutta kun tilaisuus teki varkaan.

Ehkäpä osaa nykyään pikkuisen paremmin peitellä jälkensä myös, sillä kyllähän niitä tilaisuuksia on maailma ääriään myöten täynnä. Kaikki ei vaan ole varkaita tai pettureita.

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että miksi te haukutte petettyä naista siitä, että hän on antanut kerran elämässään pettämisen anteeksi? Mikä siinä on niin pahaa, että ei heivaa vaikka pitkää liittoa yhden virheen vuoksi? Ethän sinäkään voi sen varmempi oman miehesi uskollisuudesta olla. Et voi tietää, vaikka hän olisi pettänyt sinua, mutta ei vaan ole kertonut eikä sitä ole tehnyt kukaan muukaan. Joten jos sinulla on oikeus elää parisuhteessa luottamuksen varassa, niin kai saa petettykin päättää tehdä? Eikö ne parisuhteet luottamukseen perustu?

Saathan sinä syödä vaikka lautasellisen ripulia aamiaiseksi jos haluat, ei siinä ole mitään pahaa.

Sinulla on oikeus elää vaikka minkälaisen epärehellisen huoripukin kanssa jos haluat, eihän sinua voi kieltää.

Muiden ei ole kuitenkaan mikään pakko fanittaa ja ihailla päätöksiäsi.

Minä en elä petturin kanssa. Olen sinkku. Kunhan vaan ihmettelen tuota intoa haukkua täysin tuntematonta naista vain siksi, että hän valitsi toisin kuin sinä hänen sijassaan olisit valinnut. En vaan pysty ymmärtämään tuollaista haukkumista. Olen itsekin sitä mieltä että petetyllä on oikeus tietää, jotta hän voi tehdä omat päätöksensä suhteensa tulevaisuudesta, siitä missä hänen rajansa kulkee. Mutta olen myös sitä mieltä, että petetyllä tulee olla myös oikeus valita toisin kuin minä valitsisin, ilman että häntä haukutaan siitä valinnasta.

Kukaan ei ole sinua pyytänyt ihailemaan tuon naisen päätöstä, mutta kai sitä vois vaikka olla hiljaa jos ei mitään hyvää sanottavaa keksi.

Jos joku valitsee paskan ja palvoo sitä, en hirveästi ihaile ja imartele häntä.

Ei ansaitse kehuja ja kannustuksia sellaiset erilaiset ja poikkeavat elämänvalinnat.

Eli sua v*tuttaa kun kaikki eivät ymmärrä elää juuri sinun arvojesi ja moraalikäsitystesi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani"

- Mitä ihmettä, hänhän nimenomaan OLI huolissaan sinusta!

Mistä noin päättelet? En tästä tapauksesta tiedä, mutta aika useinhan se kertoja on pettäjän kakkonen. Luuletko tosiaan, että se ämmä joka miehen kanssa pettää, on huolissaan miehen vaimosta? Luuletko että hänellä olisi puhtaasti sen vaimon etu ja hyvinvointi mielessään kun kertoo miehen salasuhteesta?

Ehei kuule, ei hän vaimosta ole huolissaan, hän haluaa miehen parisuhteen loppuvan jotta saisi miehen kokonaan itselleen. Tai sitten hän kertoo satuttaakseen miestä, halusta kostaa miehelle. Ja ne kakkosetkin kyllä osaa hurskastella miten petetyllä "on oikeus tietää", vaikka oikeasti heitä ei voisi vähempää kiinnostaa sen petetyn vaimon hyvinvointi. Petetyn oikeus tietää on heille ainoastaan keino saada jotain itselleen, joko sen miehen tai koston. Petetyllä on välinearvo ja hänen "oikeutensa tietää" on pelkästään kakkosen omaa sädekehän kiillotusta.

Olet oikeasti todella sekaisin päästäsi. Luulet että sinun epärehellinen munaansa kurissa pitämätön sontaukkosi on toisille ihmisille joku saalis.

Itse en ole edes miehiin päin suuntautunut, silti katson että on oikein paljastaa heidän touhunsa jos pettävät naisiaan.

Olet tosi säälittävä tapaus, jos luulet että KAIKKI haluavat petturin itselleen.

Toisilla ihmisillä on omanarvontunto ja joku TASOVAATIMUS kumppaneilleen.

Petturit ovat laatutietoisille ja itseään kunnioittaville ihmisille alinta saastaa.

Kirjoitit ensimmäisessä viestissäsi siitä ettei asiat ole mustavalkoisia.

Sinulle näyttää olevan kun et näe sellaista mahdollisuutta olevan, että ihminen voisi ihan vaan rehellisyyden nimissä käräyttää petturin, ilman että haluaa sen sontakasan itselleen.

Mene nyt oikeasti takas sinne terapeutille, ja kerro että olet denialisti läheisriippuvainen.

Sulla se on mustavalkoinen maailma. Ikävän ahdas.

Ja heti perään: minä en ole koskaan pettänyt puolisoani, minua on.

Vierailija kirjoitti:

Asia kuuluu ap:lle koska kaveri alkoi säätämään ap:n luona!! Aika törkeää asettaa ap vaikeaan asemaan. Jos kaveri olisi pettänyt miestään vaikka hotellissa, asia olisi fine ja ap:n ei tarvitsisi sotkeutua. Ällöttävää, että toisten kotia käytetään kutuluolana ja pettämispaikkana.

Ap juttele kaverisi kanssa, ilmaise, ettet pitänyt tapahtumasta.

Tuo osallisuutesi tekee tilanteesta sietämättömän. Jos kerrot kaverisi miehelle menee välit poikki kaverisi kanssa. Jos taas et ja hänen miehensä saa siitä kuulla myöhemmin olet miehen mielessä parittaja ja saatanan bordellin pitäjä. Jos et kerro kenellekään kiusaa ajatus sinua lopun elämääsi. Itse pyytäisin ensin kaveria itse kertomaan ja sitten puhut itse miehelle. Saat mielenrauhan kun teet niinkuin sinusta on oikein. Itsepä ovat hölmöilleet naiskentelemalla kotonasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

Sinun miehesi voi puhua katumuksesta, mutta fakta on se, että yhdellä ajanhetkellä elämässä hän on rankannut kertapanon ylemmäs kuin teidän liittonne. Sinun tuskasi ja mielenterveytesi ei ole sen vertaa hänelle merkinnyt, että olisi pitänyt housut jalassa. Sinulle ehkä riittää että hän jälkikäteen näyttelee katuvaa - tai ehkä jopa oikeasti katuukin - minulle ei riittäisi. Minä en haluaisi jatkaa ihmisen kanssa joka on edes ohikiitävän hetken ajan pitänyt parin minuutin nautintoa tärkeämpänä kuin meidän koko yhteistä elämäämme. Ja siksi minä haluaisin tietää ja saada tilaisuuden etsiä rinnalle sellainen ihminen jonka vihkilupaukset ei lennä parin kaljan jälkeen katuojaan.

Niin mutta kun tilaisuus teki varkaan.

Ehkäpä osaa nykyään pikkuisen paremmin peitellä jälkensä myös, sillä kyllähän niitä tilaisuuksia on maailma ääriään myöten täynnä. Kaikki ei vaan ole varkaita tai pettureita.

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että miksi te haukutte petettyä naista siitä, että hän on antanut kerran elämässään pettämisen anteeksi? Mikä siinä on niin pahaa, että ei heivaa vaikka pitkää liittoa yhden virheen vuoksi? Ethän sinäkään voi sen varmempi oman miehesi uskollisuudesta olla. Et voi tietää, vaikka hän olisi pettänyt sinua, mutta ei vaan ole kertonut eikä sitä ole tehnyt kukaan muukaan. Joten jos sinulla on oikeus elää parisuhteessa luottamuksen varassa, niin kai saa petettykin päättää tehdä? Eikö ne parisuhteet luottamukseen perustu?

Saathan sinä syödä vaikka lautasellisen ripulia aamiaiseksi jos haluat, ei siinä ole mitään pahaa.

Sinulla on oikeus elää vaikka minkälaisen epärehellisen huoripukin kanssa jos haluat, eihän sinua voi kieltää.

Muiden ei ole kuitenkaan mikään pakko fanittaa ja ihailla päätöksiäsi.

Minä en elä petturin kanssa. Olen sinkku. Kunhan vaan ihmettelen tuota intoa haukkua täysin tuntematonta naista vain siksi, että hän valitsi toisin kuin sinä hänen sijassaan olisit valinnut. En vaan pysty ymmärtämään tuollaista haukkumista. Olen itsekin sitä mieltä että petetyllä on oikeus tietää, jotta hän voi tehdä omat päätöksensä suhteensa tulevaisuudesta, siitä missä hänen rajansa kulkee. Mutta olen myös sitä mieltä, että petetyllä tulee olla myös oikeus valita toisin kuin minä valitsisin, ilman että häntä haukutaan siitä valinnasta.

Kukaan ei ole sinua pyytänyt ihailemaan tuon naisen päätöstä, mutta kai sitä vois vaikka olla hiljaa jos ei mitään hyvää sanottavaa keksi.

Jos joku valitsee paskan ja palvoo sitä, en hirveästi ihaile ja imartele häntä.

Ei ansaitse kehuja ja kannustuksia sellaiset erilaiset ja poikkeavat elämänvalinnat.

Eli sua v*tuttaa kun kaikki eivät ymmärrä elää juuri sinun arvojesi ja moraalikäsitystesi mukaan.

Ei vituta, vaan en pysty arvostamaan.

Jos sinä haluat elää typerästi, elä vaan, mutta älä jumakauta tule vaatimaan jotain hyväksyntää ja ihailua sille säälittävälle pelleilyllesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani"

- Mitä ihmettä, hänhän nimenomaan OLI huolissaan sinusta!

Mistä noin päättelet? En tästä tapauksesta tiedä, mutta aika useinhan se kertoja on pettäjän kakkonen. Luuletko tosiaan, että se ämmä joka miehen kanssa pettää, on huolissaan miehen vaimosta? Luuletko että hänellä olisi puhtaasti sen vaimon etu ja hyvinvointi mielessään kun kertoo miehen salasuhteesta?

Ehei kuule, ei hän vaimosta ole huolissaan, hän haluaa miehen parisuhteen loppuvan jotta saisi miehen kokonaan itselleen. Tai sitten hän kertoo satuttaakseen miestä, halusta kostaa miehelle. Ja ne kakkosetkin kyllä osaa hurskastella miten petetyllä "on oikeus tietää", vaikka oikeasti heitä ei voisi vähempää kiinnostaa sen petetyn vaimon hyvinvointi. Petetyn oikeus tietää on heille ainoastaan keino saada jotain itselleen, joko sen miehen tai koston. Petetyllä on välinearvo ja hänen "oikeutensa tietää" on pelkästään kakkosen omaa sädekehän kiillotusta.

Olet oikeasti todella sekaisin päästäsi. Luulet että sinun epärehellinen munaansa kurissa pitämätön sontaukkosi on toisille ihmisille joku saalis.

Itse en ole edes miehiin päin suuntautunut, silti katson että on oikein paljastaa heidän touhunsa jos pettävät naisiaan.

Olet tosi säälittävä tapaus, jos luulet että KAIKKI haluavat petturin itselleen.

Toisilla ihmisillä on omanarvontunto ja joku TASOVAATIMUS kumppaneilleen.

Petturit ovat laatutietoisille ja itseään kunnioittaville ihmisille alinta saastaa.

Kirjoitit ensimmäisessä viestissäsi siitä ettei asiat ole mustavalkoisia.

Sinulle näyttää olevan kun et näe sellaista mahdollisuutta olevan, että ihminen voisi ihan vaan rehellisyyden nimissä käräyttää petturin, ilman että haluaa sen sontakasan itselleen.

Mene nyt oikeasti takas sinne terapeutille, ja kerro että olet denialisti läheisriippuvainen.

Sulla se on mustavalkoinen maailma. Ikävän ahdas.

Ja heti perään: minä en ole koskaan pettänyt puolisoani, minua on.

Ahdas ja mustavalkoinen maailma, jos elämän arvona on rehellisyys.

No hoe itsellesi vaan sitä. Jankkaa ja jankuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani"

- Mitä ihmettä, hänhän nimenomaan OLI huolissaan sinusta!

Mistä noin päättelet? En tästä tapauksesta tiedä, mutta aika useinhan se kertoja on pettäjän kakkonen. Luuletko tosiaan, että se ämmä joka miehen kanssa pettää, on huolissaan miehen vaimosta? Luuletko että hänellä olisi puhtaasti sen vaimon etu ja hyvinvointi mielessään kun kertoo miehen salasuhteesta?

Ehei kuule, ei hän vaimosta ole huolissaan, hän haluaa miehen parisuhteen loppuvan jotta saisi miehen kokonaan itselleen. Tai sitten hän kertoo satuttaakseen miestä, halusta kostaa miehelle. Ja ne kakkosetkin kyllä osaa hurskastella miten petetyllä "on oikeus tietää", vaikka oikeasti heitä ei voisi vähempää kiinnostaa sen petetyn vaimon hyvinvointi. Petetyn oikeus tietää on heille ainoastaan keino saada jotain itselleen, joko sen miehen tai koston. Petetyllä on välinearvo ja hänen "oikeutensa tietää" on pelkästään kakkosen omaa sädekehän kiillotusta.

Olet oikeasti todella sekaisin päästäsi. Luulet että sinun epärehellinen munaansa kurissa pitämätön sontaukkosi on toisille ihmisille joku saalis.

Itse en ole edes miehiin päin suuntautunut, silti katson että on oikein paljastaa heidän touhunsa jos pettävät naisiaan.

Olet tosi säälittävä tapaus, jos luulet että KAIKKI haluavat petturin itselleen.

Toisilla ihmisillä on omanarvontunto ja joku TASOVAATIMUS kumppaneilleen.

Petturit ovat laatutietoisille ja itseään kunnioittaville ihmisille alinta saastaa.

Kirjoitit ensimmäisessä viestissäsi siitä ettei asiat ole mustavalkoisia.

Sinulle näyttää olevan kun et näe sellaista mahdollisuutta olevan, että ihminen voisi ihan vaan rehellisyyden nimissä käräyttää petturin, ilman että haluaa sen sontakasan itselleen.

Mene nyt oikeasti takas sinne terapeutille, ja kerro että olet denialisti läheisriippuvainen.

Sulla se on mustavalkoinen maailma. Ikävän ahdas.

Ja heti perään: minä en ole koskaan pettänyt puolisoani, minua on.

Siis voihan se olla mahdollista sekin, että on olemassa ihmisiä jotka haluavat itselleen petturimiehen.

Ihan varmasti sellaisiakin on, mutta sellaiset ihmiset ovat säälittäviä. He uskottelevat itselleen ettei pettäjä petä heitä, koska he ovat niin mahtavia muka, ettei pettäjää kiinnosta muut naiset.

Sehän on täyttä paskaa, sillä pettäjät pettävät puolisoitaan jopa rumempien naisten kanssa.

Pääasia on että saa vierasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani"

- Mitä ihmettä, hänhän nimenomaan OLI huolissaan sinusta!

Mistä noin päättelet? En tästä tapauksesta tiedä, mutta aika useinhan se kertoja on pettäjän kakkonen. Luuletko tosiaan, että se ämmä joka miehen kanssa pettää, on huolissaan miehen vaimosta? Luuletko että hänellä olisi puhtaasti sen vaimon etu ja hyvinvointi mielessään kun kertoo miehen salasuhteesta?

Ehei kuule, ei hän vaimosta ole huolissaan, hän haluaa miehen parisuhteen loppuvan jotta saisi miehen kokonaan itselleen. Tai sitten hän kertoo satuttaakseen miestä, halusta kostaa miehelle. Ja ne kakkosetkin kyllä osaa hurskastella miten petetyllä "on oikeus tietää", vaikka oikeasti heitä ei voisi vähempää kiinnostaa sen petetyn vaimon hyvinvointi. Petetyn oikeus tietää on heille ainoastaan keino saada jotain itselleen, joko sen miehen tai koston. Petetyllä on välinearvo ja hänen "oikeutensa tietää" on pelkästään kakkosen omaa sädekehän kiillotusta.

Pettäjäthän eivät monestikaan paljasta olevansa varattuja. Jos pystyvät valehtelemaan elämänkumppanilleen, niin helpostihan he kykenevät esittämään jollekin tuntemattomalle, että vapaitahan tässä ollaan.

On olemassa naisia joita ei kiinnosta onko mies varattu.

On olemassa naisia jotka eivät olisi koskeneet pitkällä tikullakaan, jos olisivat tienneet että mies on oikeasti varattu.

Mustavalkoinen olet sinä jos uskottelet itsellesi että jälkimmäisiä naisia ei muka ole olemassa.

Sinä olet mustavalkoinen ja denialisti. Kohdistat kaiken pettymyksen, häpeän ja vihan väärään kohteeseen.

Totuudenpuhujiin ja ihmisiin jotka eivät pettämistä arvosta. Täysin väärät kohteet. Niin väärät kuin voi vaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani"

- Mitä ihmettä, hänhän nimenomaan OLI huolissaan sinusta!

Mistä noin päättelet? En tästä tapauksesta tiedä, mutta aika useinhan se kertoja on pettäjän kakkonen. Luuletko tosiaan, että se ämmä joka miehen kanssa pettää, on huolissaan miehen vaimosta? Luuletko että hänellä olisi puhtaasti sen vaimon etu ja hyvinvointi mielessään kun kertoo miehen salasuhteesta?

Ehei kuule, ei hän vaimosta ole huolissaan, hän haluaa miehen parisuhteen loppuvan jotta saisi miehen kokonaan itselleen. Tai sitten hän kertoo satuttaakseen miestä, halusta kostaa miehelle. Ja ne kakkosetkin kyllä osaa hurskastella miten petetyllä "on oikeus tietää", vaikka oikeasti heitä ei voisi vähempää kiinnostaa sen petetyn vaimon hyvinvointi. Petetyn oikeus tietää on heille ainoastaan keino saada jotain itselleen, joko sen miehen tai koston. Petetyllä on välinearvo ja hänen "oikeutensa tietää" on pelkästään kakkosen omaa sädekehän kiillotusta.

Olet oikeasti todella sekaisin päästäsi. Luulet että sinun epärehellinen munaansa kurissa pitämätön sontaukkosi on toisille ihmisille joku saalis.

Itse en ole edes miehiin päin suuntautunut, silti katson että on oikein paljastaa heidän touhunsa jos pettävät naisiaan.

Olet tosi säälittävä tapaus, jos luulet että KAIKKI haluavat petturin itselleen.

Toisilla ihmisillä on omanarvontunto ja joku TASOVAATIMUS kumppaneilleen.

Petturit ovat laatutietoisille ja itseään kunnioittaville ihmisille alinta saastaa.

Kirjoitit ensimmäisessä viestissäsi siitä ettei asiat ole mustavalkoisia.

Sinulle näyttää olevan kun et näe sellaista mahdollisuutta olevan, että ihminen voisi ihan vaan rehellisyyden nimissä käräyttää petturin, ilman että haluaa sen sontakasan itselleen.

Mene nyt oikeasti takas sinne terapeutille, ja kerro että olet denialisti läheisriippuvainen.

Sulla se on mustavalkoinen maailma. Ikävän ahdas.

Ja heti perään: minä en ole koskaan pettänyt puolisoani, minua on.

A: mikä tuossa oli ahdasta

B: mikä mustavalkoista

C: missä on väitetty että sinä olisit pettänyt

D: Luuletko ettei se nyt helvetti soikoon ole jokaiselle selvää että, sinua on petetty, niin ei sitä tarvitse enää julistaa. =D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. "Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

"Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta."

- Niin kaikki pettäjät sanoo jäätyään kiinni. Humala ei ole puolustus vaan tekosyy.

"Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä."

- Kuulemma...

"Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani"

- Mies ei edes ollut kertomassa, vaan luuli päässeensä kuin koira veräjästä. Jäätyään kiinni joutui keksimään syitä miksi ei its3 kertonut.

"No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani"

- Mitä ihmettä, hänhän nimenomaan OLI huolissaan sinusta!

"hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään."

- Pyysitkö apua? Ehkä nimenomaan koki "velvollisuutensa" loppuneen eikä halunnut tunkeilla tai udella enempää, vaan jättää teidät selvittämään tilannetta rauhassa.

"Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää."

- Katumus pettämisestä vai katumus kiinni jäämisestä?

"Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin."

- Ei jumalauta. Sen KERTOJAN takia mielenterveytesi romahti? Se kuule romahti miehesi tekojen, ei kenenkään sanojen takia. :D miehesi takia myös parisuhteesi kärsi. Et voi tosissasi syyttää viatonta ihmistä tuollaisista asioista, joihin miehesi on syypää. :D

"Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani."

- Totta. Mutta se ei edelleenkään ole kertojan vika, vaan pettäjän.

Aikamoista. Uhrin kokemus on ollut väärä ja tuntemukset ovat siis mielestäsi olleet väärin tunnettu.

Mikä siinä on niin vaikea tajuta, että toisen ihmisen puolesta päättäminen on väärin?

Itse olen myös pettäjän uhri ja vielä oikein kunnon sarjapettäjän, sukupuolella ei edes ollut väliä, kaikki kävi. Ja näitä p*rkeleen "hyvää" tarkoittavia hölmöjä piisasi. "Kyllä sulla on oikeus tietää". On oikeus, mutta kun halua ei enää ollut kuunnella niitä juttuja aina vaan. Ero oli jo selvä, kun aina vaan tultiin mussuttamaan oikeudestani tietää. Haistatin p*skat jo viimeiselle.

Haista vaan itse.

Jos olisin työssäni saanut tällaisen asian tietää, ok hieman kaukaa haettua mutta ajatellaan nyt vaikka että kaksi potilasta olisi pannut sairaalaosastolla, niin mulla olisi lakisääteinen velvollisuus olla siitä hiljaa. Random potilaiden asioista siis. Mutta kun kyseessä on oma ystävä, hänet pitäisi käräyttää? Hyi helvetti mikä asenne. Ystävyys on nimenomaan sitä, että tiedetään toisistaan salaisuuksia ja ollaan sen luottamuksen arvoisia. Mut vasikoikaa toki vapaasti, saattehan puhtaan omantunnon vaikka kukaan ei tule teihin enää luottamaan. Luottamuksen voi menettää vain kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani"

- Mitä ihmettä, hänhän nimenomaan OLI huolissaan sinusta!

Mistä noin päättelet? En tästä tapauksesta tiedä, mutta aika useinhan se kertoja on pettäjän kakkonen. Luuletko tosiaan, että se ämmä joka miehen kanssa pettää, on huolissaan miehen vaimosta? Luuletko että hänellä olisi puhtaasti sen vaimon etu ja hyvinvointi mielessään kun kertoo miehen salasuhteesta?

Ehei kuule, ei hän vaimosta ole huolissaan, hän haluaa miehen parisuhteen loppuvan jotta saisi miehen kokonaan itselleen. Tai sitten hän kertoo satuttaakseen miestä, halusta kostaa miehelle. Ja ne kakkosetkin kyllä osaa hurskastella miten petetyllä "on oikeus tietää", vaikka oikeasti heitä ei voisi vähempää kiinnostaa sen petetyn vaimon hyvinvointi. Petetyn oikeus tietää on heille ainoastaan keino saada jotain itselleen, joko sen miehen tai koston. Petetyllä on välinearvo ja hänen "oikeutensa tietää" on pelkästään kakkosen omaa sädekehän kiillotusta.

En ole se kenelle vastasit, mutta minua ei ainakaan kiinnosta hevon humppaa se mitkä motiivit kertojalla on. Minua kiinnostaa tasan se, ettei minulta riistetä mahdollisuutta tehdä informoituja päätöksiä oman elämäni suurimmissa asioissa. Kuka ikinä palauttaakaan minun oikeuteni päättää omasta elämästäni itse saa minulta kukkapuskan, halauksen ja kopan kaljaa kiitokseksi. Ihan motiivista riippumatta. Ja ukonkin saa viedä uloskantohintaan jos löytyy käyttöä pettäjälle, minulla ei sellaiselle ole tarvetta.

Kysy neuvoa joltakin kaverisi miehen miespuoliselta kaverilta. Luulen, että se asia siitä hoituu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

Sinun miehesi voi puhua katumuksesta, mutta fakta on se, että yhdellä ajanhetkellä elämässä hän on rankannut kertapanon ylemmäs kuin teidän liittonne. Sinun tuskasi ja mielenterveytesi ei ole sen vertaa hänelle merkinnyt, että olisi pitänyt housut jalassa. Sinulle ehkä riittää että hän jälkikäteen näyttelee katuvaa - tai ehkä jopa oikeasti katuukin - minulle ei riittäisi. Minä en haluaisi jatkaa ihmisen kanssa joka on edes ohikiitävän hetken ajan pitänyt parin minuutin nautintoa tärkeämpänä kuin meidän koko yhteistä elämäämme. Ja siksi minä haluaisin tietää ja saada tilaisuuden etsiä rinnalle sellainen ihminen jonka vihkilupaukset ei lennä parin kaljan jälkeen katuojaan.

Niin mutta kun tilaisuus teki varkaan.

Ehkäpä osaa nykyään pikkuisen paremmin peitellä jälkensä myös, sillä kyllähän niitä tilaisuuksia on maailma ääriään myöten täynnä. Kaikki ei vaan ole varkaita tai pettureita.

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että miksi te haukutte petettyä naista siitä, että hän on antanut kerran elämässään pettämisen anteeksi? Mikä siinä on niin pahaa, että ei heivaa vaikka pitkää liittoa yhden virheen vuoksi? Ethän sinäkään voi sen varmempi oman miehesi uskollisuudesta olla. Et voi tietää, vaikka hän olisi pettänyt sinua, mutta ei vaan ole kertonut eikä sitä ole tehnyt kukaan muukaan. Joten jos sinulla on oikeus elää parisuhteessa luottamuksen varassa, niin kai saa petettykin päättää tehdä? Eikö ne parisuhteet luottamukseen perustu?

Saathan sinä syödä vaikka lautasellisen ripulia aamiaiseksi jos haluat, ei siinä ole mitään pahaa.

Sinulla on oikeus elää vaikka minkälaisen epärehellisen huoripukin kanssa jos haluat, eihän sinua voi kieltää.

Muiden ei ole kuitenkaan mikään pakko fanittaa ja ihailla päätöksiäsi.

Minä en elä petturin kanssa. Olen sinkku. Kunhan vaan ihmettelen tuota intoa haukkua täysin tuntematonta naista vain siksi, että hän valitsi toisin kuin sinä hänen sijassaan olisit valinnut. En vaan pysty ymmärtämään tuollaista haukkumista. Olen itsekin sitä mieltä että petetyllä on oikeus tietää, jotta hän voi tehdä omat päätöksensä suhteensa tulevaisuudesta, siitä missä hänen rajansa kulkee. Mutta olen myös sitä mieltä, että petetyllä tulee olla myös oikeus valita toisin kuin minä valitsisin, ilman että häntä haukutaan siitä valinnasta.

Kukaan ei ole sinua pyytänyt ihailemaan tuon naisen päätöstä, mutta kai sitä vois vaikka olla hiljaa jos ei mitään hyvää sanottavaa keksi.

Jos joku valitsee paskan ja palvoo sitä, en hirveästi ihaile ja imartele häntä.

Ei ansaitse kehuja ja kannustuksia sellaiset erilaiset ja poikkeavat elämänvalinnat.

Eli sua v*tuttaa kun kaikki eivät ymmärrä elää juuri sinun arvojesi ja moraalikäsitystesi mukaan.

Vituttaako itseäs?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani"

- Mitä ihmettä, hänhän nimenomaan OLI huolissaan sinusta!

Mistä noin päättelet? En tästä tapauksesta tiedä, mutta aika useinhan se kertoja on pettäjän kakkonen. Luuletko tosiaan, että se ämmä joka miehen kanssa pettää, on huolissaan miehen vaimosta? Luuletko että hänellä olisi puhtaasti sen vaimon etu ja hyvinvointi mielessään kun kertoo miehen salasuhteesta?

Ehei kuule, ei hän vaimosta ole huolissaan, hän haluaa miehen parisuhteen loppuvan jotta saisi miehen kokonaan itselleen. Tai sitten hän kertoo satuttaakseen miestä, halusta kostaa miehelle. Ja ne kakkosetkin kyllä osaa hurskastella miten petetyllä "on oikeus tietää", vaikka oikeasti heitä ei voisi vähempää kiinnostaa sen petetyn vaimon hyvinvointi. Petetyn oikeus tietää on heille ainoastaan keino saada jotain itselleen, joko sen miehen tai koston. Petetyllä on välinearvo ja hänen "oikeutensa tietää" on pelkästään kakkosen omaa sädekehän kiillotusta.

En ole se kenelle vastasit, mutta minua ei ainakaan kiinnosta hevon humppaa se mitkä motiivit kertojalla on. Minua kiinnostaa tasan se, ettei minulta riistetä mahdollisuutta tehdä informoituja päätöksiä oman elämäni suurimmissa asioissa. Kuka ikinä palauttaakaan minun oikeuteni päättää omasta elämästäni itse saa minulta kukkapuskan, halauksen ja kopan kaljaa kiitokseksi. Ihan motiivista riippumatta. Ja ukonkin saa viedä uloskantohintaan jos löytyy käyttöä pettäjälle, minulla ei sellaiselle ole tarvetta.

Nyt joutuu tosiaan punnitsemaan, kertoako vai ei.

Kun ei voi tietää, saako kukkapuskan ja korin kaljaa, jos petetty on täysjärkinen, vai murtaako jonkun illuusio uskollisesta puolisosta, jos petetty on "vähän erikoinen" valheessa mieluummin elävä.

Hmmm... mitenkähän on...kun ei voi tietää etukäteen, onko petetty normaaliälyinen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin työssäni saanut tällaisen asian tietää, ok hieman kaukaa haettua mutta ajatellaan nyt vaikka että kaksi potilasta olisi pannut sairaalaosastolla, niin mulla olisi lakisääteinen velvollisuus olla siitä hiljaa. Random potilaiden asioista siis. Mutta kun kyseessä on oma ystävä, hänet pitäisi käräyttää? Hyi helvetti mikä asenne. Ystävyys on nimenomaan sitä, että tiedetään toisistaan salaisuuksia ja ollaan sen luottamuksen arvoisia. Mut vasikoikaa toki vapaasti, saattehan puhtaan omantunnon vaikka kukaan ei tule teihin enää luottamaan. Luottamuksen voi menettää vain kerran.

Kukaan ei tule luottaan??? WHAT THE FUCK!

Rehellisyyttä ja uskollisuutta arvostavat eivät ole mielestäsi ketään.

Pettäjät eivät tietenkään tule luottamaan, mutta mitä heidän luottamuksellaan on arvoa.

Minä luotan pettäjän käräyttäjään enemmän, kuin pettämisen salaajaan. En ole mielestäsi "kukaan"

Olet kyllä tyhmä. Niin kuin lähärit monesti on.