Kaverini petti miestään luonani :(

Minua häiritsisi ja puhuisin kaverin kanssa asiasta. En suoraan lähtisi ketään käräyttelemään, mieluummin annan vaihtoehdoksi itse kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko täällä aikuiset ihmiset hylkäävät heti ystävänsä jos tämä käyttäytyy (ei edes tarkoituksella) vastoin teidän omia henkilökohtaisia periaatteita tai moraalisääntöjä? Ei herranjumala sentään, ei minkäänlaista lojaalisuutta ystäviä kohtaan eikä mitään ymmärrystä. En koskaan pystyisi luottamaan tuollaiseen "ystävään" missään asioissa. Miehet pitäisivät kaverinsa puolia tällaisessa tilanteessa, mutta naiset ovat itse menossa kertomaan pettämisestä miehelle josta eivät edes itse pidä, ihan vaan koska oma moraali sanelee myös sen miten muiden ihmisten kuuluu käyttäytyä?

Ja sellaiseenko ihmiseen voi luottaa, josta on ihan ok kusettaa omaa elämänkumppania, huijata toinen tuhlaamaan ainut elämänsä pelkkään valheeseen?

Toisten parisuhteet eivät kuulu siihen ystävyyteen millään lailla. Minä ainakin kohtelen ystäviäni eri tavoin kuin muita ihmisiä ja eri tavoin kuin miestäni ja myös vaadin heiltä eri asioita. Mieheltäni vaadin sitä ettei hän petä, mutta ystäviltäni minä en voi sitä vaatia kun minä en ole sen parisuhteen toinen osapuoli. Ystäviltäni kuitenkin odotan lojaaliutta ja rehellisyyttä minua kohtaan, ei se ole minun asiani jos ystävä ei ole rehellinen äitiään tai siskoaan kohtaan, heillä on erilainen suhde kuin minulla ja ystävälläni. Aika jännä että nykyaikana on vielä näin mustavalkoisesti ajattelevia ihmisiä ja on kyllä selvää, että minun tuttavapiiriini tuollaisia ei kuulu ensimmäistäkään.

Omassa elämässäni en hyväksy pettämistä, mutta ystävien elämä on heidän elämäänsä enkä menisi puuttumaan siihen.

En tiennyt että aikuiset ihmiset eivät osaa käyttäytyä parisuhteessa. Mennään ja pannaan kaikkea mikä liikkuu.. Eikä kerrota puolisolle vaikka olisi saanut taudin / tulee raskaaksi toiselle miehelle. Sun kaverisi on ehta lortto.

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran jeesussyndroomaisen jankutus, kuinka hänen velvollisuutensa on kertoa petetylle. Kohta alkaa vakuuttelu kuinka "minä ainakin haluaisin, että minulle kerrottaisiin". No, voin vain toivoa, että kaikille tuon hokijoille jonakin päivänä se viesti tulee.

Mitä ei tiedä, se ei voi loukata. Jos haluaa loukata niin sitten kannattaa tietysti juosta kertomaan. Tai vielä mieluummin lähettää viesti anonyymista sähköpostiosoitteesta tai perinteinen kirje ilman lähettäjän nimeä, sillähän ne ihmisten parisuhteet yleensä saadaan kuntoon. not.

Eli jos sinulle ei kerrota, että lounassoppaasi on kustu niin se on ok, koska et tiedä. Kertominen olisi loukkaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko täällä aikuiset ihmiset hylkäävät heti ystävänsä jos tämä käyttäytyy (ei edes tarkoituksella) vastoin teidän omia henkilökohtaisia periaatteita tai moraalisääntöjä? Ei herranjumala sentään, ei minkäänlaista lojaalisuutta ystäviä kohtaan eikä mitään ymmärrystä. En koskaan pystyisi luottamaan tuollaiseen "ystävään" missään asioissa. Miehet pitäisivät kaverinsa puolia tällaisessa tilanteessa, mutta naiset ovat itse menossa kertomaan pettämisestä miehelle josta eivät edes itse pidä, ihan vaan koska oma moraali sanelee myös sen miten muiden ihmisten kuuluu käyttäytyä?

Ja sellaiseenko ihmiseen voi luottaa, josta on ihan ok kusettaa omaa elämänkumppania, huijata toinen tuhlaamaan ainut elämänsä pelkkään valheeseen?

Toisten parisuhteet eivät kuulu siihen ystävyyteen millään lailla. Minä ainakin kohtelen ystäviäni eri tavoin kuin muita ihmisiä ja eri tavoin kuin miestäni ja myös vaadin heiltä eri asioita. Mieheltäni vaadin sitä ettei hän petä, mutta ystäviltäni minä en voi sitä vaatia kun minä en ole sen parisuhteen toinen osapuoli. Ystäviltäni kuitenkin odotan lojaaliutta ja rehellisyyttä minua kohtaan, ei se ole minun asiani jos ystävä ei ole rehellinen äitiään tai siskoaan kohtaan, heillä on erilainen suhde kuin minulla ja ystävälläni. Aika jännä että nykyaikana on vielä näin mustavalkoisesti ajattelevia ihmisiä ja on kyllä selvää, että minun tuttavapiiriini tuollaisia ei kuulu ensimmäistäkään.

Ihmiset voivat tietysti vapaasti hakeutua kaltaiseensa seuraan. Mun ystäväpiiriin taas ei kuulu ihmisiä jotka pettää puolisoaan - kuten ei myöskään sellaisia jotka esim. huijaa perinnönjaossa, varastelee kaupoissa tai kaltoinkohtelee lapsiaan. Kertonee ihmisestä, jos tärkein ystävien valintaperuste on heidän valmius tukea sitä kun sinä kohtelet muita ihmisiä huonosti ja vielä valehtelet päälle.

Moraalittomat ihmiset itkevät täällä kun pettäjä saatiin kiinni :D

Pettäjätkö täällä vastailee, kun noin aggressiivisesti vastustetaan kertomista. On se h*lvetin hienoa olla se naurunalainen puoliso, joka elää valheessa kun kukaan ei vaivaudu kertomaan.

Onneksi minulle kerrottiin joskus. Jatkoin miehen kanssa, mutta loppui ne kulissit.

Keskustelisin kaverin kanssa ihan ensimmäiseksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko täällä aikuiset ihmiset hylkäävät heti ystävänsä jos tämä käyttäytyy (ei edes tarkoituksella) vastoin teidän omia henkilökohtaisia periaatteita tai moraalisääntöjä? Ei herranjumala sentään, ei minkäänlaista lojaalisuutta ystäviä kohtaan eikä mitään ymmärrystä. En koskaan pystyisi luottamaan tuollaiseen "ystävään" missään asioissa. Miehet pitäisivät kaverinsa puolia tällaisessa tilanteessa, mutta naiset ovat itse menossa kertomaan pettämisestä miehelle josta eivät edes itse pidä, ihan vaan koska oma moraali sanelee myös sen miten muiden ihmisten kuuluu käyttäytyä?

Ja sellaiseenko ihmiseen voi luottaa, josta on ihan ok kusettaa omaa elämänkumppania, huijata toinen tuhlaamaan ainut elämänsä pelkkään valheeseen?

Toisten parisuhteet eivät kuulu siihen ystävyyteen millään lailla. Minä ainakin kohtelen ystäviäni eri tavoin kuin muita ihmisiä ja eri tavoin kuin miestäni ja myös vaadin heiltä eri asioita. Mieheltäni vaadin sitä ettei hän petä, mutta ystäviltäni minä en voi sitä vaatia kun minä en ole sen parisuhteen toinen osapuoli. Ystäviltäni kuitenkin odotan lojaaliutta ja rehellisyyttä minua kohtaan, ei se ole minun asiani jos ystävä ei ole rehellinen äitiään tai siskoaan kohtaan, heillä on erilainen suhde kuin minulla ja ystävälläni. Aika jännä että nykyaikana on vielä näin mustavalkoisesti ajattelevia ihmisiä ja on kyllä selvää, että minun tuttavapiiriini tuollaisia ei kuulu ensimmäistäkään.

Ihmiset voivat tietysti vapaasti hakeutua kaltaiseensa seuraan. Mun ystäväpiiriin taas ei kuulu ihmisiä jotka pettää puolisoaan - kuten ei myöskään sellaisia jotka esim. huijaa perinnönjaossa, varastelee kaupoissa tai kaltoinkohtelee lapsiaan. Kertonee ihmisestä, jos tärkein ystävien valintaperuste on heidän valmius tukea sitä kun sinä kohtelet muita ihmisiä huonosti ja vielä valehtelet päälle.

Tämä.

Jokainen ihminen maailmassa voi olla varma, että jos etenkin minun asunnossani joku pettäisi toista ihmistä, jonka itse etenkin tuntisin, niin mä en miettis hetkeäkään, ettenkö kertois petetylle. Oma syy oma vika, kuka käski olla sika.

Jos ystäväni kertoisi harrastaneensa seksiä jonkun kanssa, en missään tapauksessa menisi kertomaan siitä ystäväni miehelle tai kellekään muulle. Minulle saa kertoa kaikki huolet, huuleni ovat sinetöidyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos ystäväni kertoisi harrastaneensa seksiä jonkun kanssa, en missään tapauksessa menisi kertomaan siitä ystäväni miehelle tai kellekään muulle. Minulle saa kertoa kaikki huolet, huuleni ovat sinetöidyt.

Olet varmaan hyvin ylpeä itsestäsi, kun osaat säilyttää toisen kusetukset. No kun on tarpeeksi epärehellisiä ystäviä, niin lopulta joutuu vielä itsekin heidän kusetuksen kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

Ei jeesus sä olet tyhmä. Ei se mies sulle olisi kertonut, ellet olisi ensin kuullut muualta. :D ja senkin jälkeen menee vielä läpi "mietin miten sulle kertoisin" -selitykset. Ihan uskomatonta, kaikki klassikot heitetty tiskiin ja silti sä pidät miehen sanaa ainoana totuutena. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

Sinun miehesi voi puhua katumuksesta, mutta fakta on se, että yhdellä ajanhetkellä elämässä hän on rankannut kertapanon ylemmäs kuin teidän liittonne. Sinun tuskasi ja mielenterveytesi ei ole sen vertaa hänelle merkinnyt, että olisi pitänyt housut jalassa. Sinulle ehkä riittää että hän jälkikäteen näyttelee katuvaa - tai ehkä jopa oikeasti katuukin - minulle ei riittäisi. Minä en haluaisi jatkaa ihmisen kanssa joka on edes ohikiitävän hetken ajan pitänyt parin minuutin nautintoa tärkeämpänä kuin meidän koko yhteistä elämäämme. Ja siksi minä haluaisin tietää ja saada tilaisuuden etsiä rinnalle sellainen ihminen jonka vihkilupaukset ei lennä parin kaljan jälkeen katuojaan.

Niin mutta kun tilaisuus teki varkaan.

Ehkäpä osaa nykyään pikkuisen paremmin peitellä jälkensä myös, sillä kyllähän niitä tilaisuuksia on maailma ääriään myöten täynnä. Kaikki ei vaan ole varkaita tai pettureita.

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että miksi te haukutte petettyä naista siitä, että hän on antanut kerran elämässään pettämisen anteeksi? Mikä siinä on niin pahaa, että ei heivaa vaikka pitkää liittoa yhden virheen vuoksi? Ethän sinäkään voi sen varmempi oman miehesi uskollisuudesta olla. Et voi tietää, vaikka hän olisi pettänyt sinua, mutta ei vaan ole kertonut eikä sitä ole tehnyt kukaan muukaan. Joten jos sinulla on oikeus elää parisuhteessa luottamuksen varassa, niin kai saa petettykin päättää tehdä? Eikö ne parisuhteet luottamukseen perustu?

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö tämä muka teitä häiritsisi? Minusta kyllä tuntuu pahalta kaverin moraalittomuus. En erityisemmin edes pidä hänen miehestään, mutta ei se tee teosta sen hyväksyttävämpää.

Entä sitten, Ei se oikeuta sua menemään kaveris ja sen miehen väliin! Munkin vaimo sano mulle ku ruvettiin olemaan yhessä: jos petät, piä se omana tietonas. Eli ei kaikki suhtaudu asioihin samoin ku sä. Mietipä, jos sä kerrot kaverilles, sulla ehkä ei ole sitä kaveria enää sen jälkeen. Voi käydä niinkin että siltä hajoaa liitto ja ystävyyssuhde. Sitä tuskin toivot. Kehotan pitämään asian omana tietonasi.

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö tämä muka teitä häiritsisi? Minusta kyllä tuntuu pahalta kaverin moraalittomuus. En erityisemmin edes pidä hänen miehestään, mutta ei se tee teosta sen hyväksyttävämpää.

-ap

Minua häiritsisi ja sanoisin kaverilleni että kuulin mitä he tekivät, ja ilmoittaisin että minun kodissa ei enää ikinä tapahdu sellaista. Olisin jo silloin yöllä mennyt paikan päälle kysymään että mikä on "hätänä" pettäjät on perseestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. "Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

"Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta."

- Niin kaikki pettäjät sanoo jäätyään kiinni. Humala ei ole puolustus vaan tekosyy.

"Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä."

- Kuulemma...

"Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani"

- Mies ei edes ollut kertomassa, vaan luuli päässeensä kuin koira veräjästä. Jäätyään kiinni joutui keksimään syitä miksi ei its3 kertonut.

"No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani"

- Mitä ihmettä, hänhän nimenomaan OLI huolissaan sinusta!

"hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään."

- Pyysitkö apua? Ehkä nimenomaan koki "velvollisuutensa" loppuneen eikä halunnut tunkeilla tai udella enempää, vaan jättää teidät selvittämään tilannetta rauhassa.

"Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää."

- Katumus pettämisestä vai katumus kiinni jäämisestä?

"Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin."

- Ei jumalauta. Sen KERTOJAN takia mielenterveytesi romahti? Se kuule romahti miehesi tekojen, ei kenenkään sanojen takia. :D miehesi takia myös parisuhteesi kärsi. Et voi tosissasi syyttää viatonta ihmistä tuollaisista asioista, joihin miehesi on syypää. :D

"Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani."

- Totta. Mutta se ei edelleenkään ole kertojan vika, vaan pettäjän.

Kerro vaan. Menetät kaverin, olipas taas sen arvoista...

Urho Kekkosella oli monta rakastajatarta avioliittonsa aikana. Anita Hallama kertoi, että kukaan ei halunut satuttaa Sylviä, siksi kaikki pitivät visusti suunsa kiinni.

No ei se järvikään soutamalla kulu. Pillu on tehty pantavaksi, hienoa jos ystäväsi sen ymmärtää.