Kaverini petti miestään luonani :(

En voisi ikimaailmassa mennä kertomaan  asiasta kaverin miehelle. Voin ilmaista mielipiteeni pettämisestä kaverilleni, mutta minun tehtäväni ei todellakaan olisi kieliminen. Se on kokonaan kaverini valinta, kertooko hän vai ei. Hänen ja puolisonsa väliset asiat ei todellakaan kuulu minulle.

Itse en pettäisi miestäni mistään hinnasta, mutta en myöskään käräyttäisi ystävääni. se ei vaan yksinkertaisesti kuulu minulle.

Vierailija kirjoitti:

Urho Kekkosella oli monta rakastajatarta avioliittonsa aikana. Anita Hallama kertoi, että kukaan ei halunut satuttaa Sylviä, siksi kaikki pitivät visusti suunsa kiinni.

Tuo oli armeliasta aikaa, julkisuuden henkilöt saivat olla rauhassa, ei heidän yksityiselämäänsä retosteltu lehdissä.

..But that's none of your business, darling?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö tämä muka teitä häiritsisi? Minusta kyllä tuntuu pahalta kaverin moraalittomuus. En erityisemmin edes pidä hänen miehestään, mutta ei se tee teosta sen hyväksyttävämpää.

Entä sitten, Ei se oikeuta sua menemään kaveris ja sen miehen väliin! Munkin vaimo sano mulle ku ruvettiin olemaan yhessä: jos petät, piä se omana tietonas. Eli ei kaikki suhtaudu asioihin samoin ku sä. Mietipä, jos sä kerrot kaverilles, sulla ehkä ei ole sitä kaveria enää sen jälkeen. Voi käydä niinkin että siltä hajoaa liitto ja ystävyyssuhde. Sitä tuskin toivot. Kehotan pitämään asian omana tietonasi.

No jos olet tuollaisen sopimuksen kumppanisi kanssa tehnyt, niin sitten et varmaan pettäisi vaimoasi jonkun todistajan läsnäollessa. Kaiken lisäksi sellaisen todistajan läsnäollessa ja tämän todistajan omassa kodissa, jonka tiedät olevan pettämistä vastaan.

Jos petät, niin huolehdi sitten niin kuin vaimosi halusi, että kukaan ei saa tietää. Se on SINUN vastuullasi. Ja tuota vastuuta et voi muiden harteille lykätä.  Jos petät niin, että muut saavat tietää, he eivät todellakaan ole sinulle ja vaimollesi yhtään mitään velkaa, vaan saavat toimia oman arvomaailmansa mukaisesti, ja laittaa kissan pöydälle, jos se tuntuu heistä oikealta ratkaisulta. Se on sitten voivoi sulle ja sun vaimollesi, jos ette kestä muiden ihmisten rehellisyyttä. Mutta he eivät ole mitään pettämisen piilottelusopimuksia tehneet eikä heiltä sellaista voi vaatia jos he tahtomattaan joutuvat tuollaista todistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse en pettäisi miestäni mistään hinnasta, mutta en myöskään käräyttäisi ystävääni. se ei vaan yksinkertaisesti kuulu minulle.

Juuri näin. Olisi tosi halpamaista mennä kertomaan ystävän puolisolle, jos ystävä tekee jotain hölmöyksiä. Vain pahantahtoiset ihmiset voivat kavaltaa ystävänsä.

Vaikka paheksuukin asiaa, jonka ystävä on tehnyt, niin jos ei ole kyse henkirikoksesta, niin muille ei luottamuksellista asiaa kerrota, eikä muutenkaan mennä kahden ihmisen välejä ronkkimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en pettäisi miestäni mistään hinnasta, mutta en myöskään käräyttäisi ystävääni. se ei vaan yksinkertaisesti kuulu minulle.

Juuri näin. Olisi tosi halpamaista mennä kertomaan ystävän puolisolle, jos ystävä tekee jotain hölmöyksiä. Vain pahantahtoiset ihmiset voivat kavaltaa ystävänsä.

Vaikka paheksuukin asiaa, jonka ystävä on tehnyt, niin jos ei ole kyse henkirikoksesta, niin muille ei luottamuksellista asiaa kerrota, eikä muutenkaan mennä kahden ihmisen välejä ronkkimaan.

Vain pahantahtoiset ihmiset katsovat popparipussi kädessä vierestä kun höynäytettävä pilaa elämänsä petturin rinnalla. Ja sitten vielä kehdataan haukkua muita halpamaisiksi. Katsoisitte peiliin ja häpeäisitte.

Siiri-hiiri kirjoitti:

..But that's none of your business, darling?

Sadannen kerran. Tässä ei ole kyse siitä, kertooko joku kolmas henkilö ap:lle vai ei. Silloin mietittäisiin sitä, kuuluuko asia hänelle. Nyt mietitään sitä kerrotaanko asia petetylle, jolloin olennainen kysymys on se, kuuluuko asia petetylle vai ei.

Munankipeät mammat olisi heti käräyttämässä ystäväänsä että saisi hänen miehensä omaan sänkyyn.

Sää-lit-tä-vää!

Jokainen pilatkoon oman parisuhteensa ihan itse. Ei siihen avustajia tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm aina jännä... Ehkä itse en puuttuisi, tässä oma tarinani ja perustelin sille, miksi en puuttuisi:

Mun eräs kaverini käytti mua alibinaan, kun petti poikakaveriaan työkaverinsa kanssa. Tunsin myös kaverini miehen oman mieheni kautta. Mielestäni mun kaveri laittoi mut hankalaan välikäteen, en pitänyt siitä yhtään..Salailua kesti puoli vuotta.

Kaverini kertoi miehelleen olevansa mun luona, kun oli salarakkaansa luona. Mä sanoin, että en aio valehdella jos miehensä kysyy multa suoraan, onko nainen luonani. Miehensä sitten erään kerran tulikin käymään mun luona (ilmeisesti tarkastamassa tilanteen, mutta ei kysynyt mitään koska jällkikäteen selvisi, että ei taas halunnut laittaa mua välikäteen). Juotiin siinä kahvit ja rupateltiin, ja siitä alkoi sitten satunnainen kahvittelu. Kävin miehen luona välillä kahvilla ja hän minun, meillä oli hauskaa ja auteltiin toisiamme myös työjutuissa puolin ja toisin.

Erosin omasta poikaystävästäni (etäsuhde) samoihin aikoihin kun kaverini erosi miehestään, ja me tietysti jäimme miehen kanssa ystäviksi. Kaverini muutti yhteen salarakkaansa kanssa ja jossain vaiheessa siinä huomattiin, että meillähän on kaveruutta syvällisempiä tunteita tämän kaverini ex-poikakaverin kanssa...Siinä vaiheessa myös pyysin anteeksi sitä, että olin ollut osallisena salaamaan pettämistä. Mies ei ollut vihainen vaan koki sen niin,että kenties ilman sitä, emme olisi koskaan tutustuneet lähemmin hänen kanssaan.

Kunnioituksesta eksiämme kohtaan pidettiin suhteemme salassa jokusen kuukautta ja kaverini yritti tässä välin vielä saada exäänsä (minun nykyistäni, siis) takaisin.. lähetteli mm.rakkauskirjeitä ja tunnusti kaipaavansa tätä.. poikakaverinsa ei vastannut niihin mitään, mutta näytti kirjeet minulle. Hän kertoi, että ei joka tapauksessa voisi rakastaa exäänsä enää, koska tämä petti häntä. En kertonut ikinä kaverilleni, että näin ne kirjeet tai tiesin hänen vonkaavan exäänsä takaisin..Olemme olleet nyt yhdessä kymmenen vuotta mieheni kanssa joista viisi naimisissa. Ilman kaverini salasuhdetta emme olisi nyt tässä. Joten luotan siihen, että asiat selviävät aikanaan ilman puuttumistakin. Mikä on tarkoitettu, se tapahtukoon. <3

Eli AP:n ei tule kertoa miehelle, koska mies voi tulla sitten tiedusteluretkelle ja kahville AP:n luokse, ihastua, rakastua...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. "Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

"Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta."

- Niin kaikki pettäjät sanoo jäätyään kiinni. Humala ei ole puolustus vaan tekosyy.

"Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä."

- Kuulemma...

"Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani"

- Mies ei edes ollut kertomassa, vaan luuli päässeensä kuin koira veräjästä. Jäätyään kiinni joutui keksimään syitä miksi ei its3 kertonut.

"No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani"

- Mitä ihmettä, hänhän nimenomaan OLI huolissaan sinusta!

"hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään."

- Pyysitkö apua? Ehkä nimenomaan koki "velvollisuutensa" loppuneen eikä halunnut tunkeilla tai udella enempää, vaan jättää teidät selvittämään tilannetta rauhassa.

"Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää."

- Katumus pettämisestä vai katumus kiinni jäämisestä?

"Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin."

- Ei jumalauta. Sen KERTOJAN takia mielenterveytesi romahti? Se kuule romahti miehesi tekojen, ei kenenkään sanojen takia. :D miehesi takia myös parisuhteesi kärsi. Et voi tosissasi syyttää viatonta ihmistä tuollaisista asioista, joihin miehesi on syypää. :D

"Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani."

- Totta. Mutta se ei edelleenkään ole kertojan vika, vaan pettäjän.

Aikamoista. Uhrin kokemus on ollut väärä ja tuntemukset ovat siis mielestäsi olleet väärin tunnettu.

Mikä siinä on niin vaikea tajuta, että toisen ihmisen puolesta päättäminen on väärin?

Itse olen myös pettäjän uhri ja vielä oikein kunnon sarjapettäjän, sukupuolella ei edes ollut väliä, kaikki kävi. Ja näitä p*rkeleen "hyvää" tarkoittavia hölmöjä piisasi. "Kyllä sulla on oikeus tietää". On oikeus, mutta kun halua ei enää ollut kuunnella niitä juttuja aina vaan. Ero oli jo selvä, kun aina vaan tultiin mussuttamaan oikeudestani tietää. Haistatin p*skat jo viimeiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö tämä muka teitä häiritsisi? Minusta kyllä tuntuu pahalta kaverin moraalittomuus. En erityisemmin edes pidä hänen miehestään, mutta ei se tee teosta sen hyväksyttävämpää.

Entä sitten, Ei se oikeuta sua menemään kaveris ja sen miehen väliin! Munkin vaimo sano mulle ku ruvettiin olemaan yhessä: jos petät, piä se omana tietonas. Eli ei kaikki suhtaudu asioihin samoin ku sä. Mietipä, jos sä kerrot kaverilles, sulla ehkä ei ole sitä kaveria enää sen jälkeen. Voi käydä niinkin että siltä hajoaa liitto ja ystävyyssuhde. Sitä tuskin toivot. Kehotan pitämään asian omana tietonasi.

Kaikki ei suhtaudu kuten sinun vaimosi. Minä olen sanonut miehelleni, että minä haluan ehdottomasti tietää, siitäkin huolimatta etten todennäköisesti anna anteeksi. Olen yrittänyt tehdä selväksi miten tärkeä asia tämä minulle on ja toivovani että tuossa tilanteessa kunnioitus minua kohtaan on suurempi kuin itsekästä toive pitää minusta kiinni valheen voimalla. Tietysti ymmärrän mikä ristiriita tästä seuraa, mutta vielä suurempi ristiriita olisi mielestäni peräänkuuluttaa rehellisyyttä ja kunnioitusta ja silti valehdella antavansa anteeksi. Joten näillä mennään.

Ja ihmettelen mikä ihmeen vasta-argumentti tuo suhteen mahdollinen katkeaminen on. Eli mielestäsi juuri niitä, joille uskollisuus on tärkein elämänarvo ja pettäminen täysi deal breaker on kaikkein hyväksyttävintä sumuttaa? Eikö tuolla logiikalla juuri sille sinun hälläväliä -asenteiselle vaimollesi olisi melko ok kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. "Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

"Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta."

- Niin kaikki pettäjät sanoo jäätyään kiinni. Humala ei ole puolustus vaan tekosyy.

"Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä."

- Kuulemma...

"Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani"

- Mies ei edes ollut kertomassa, vaan luuli päässeensä kuin koira veräjästä. Jäätyään kiinni joutui keksimään syitä miksi ei its3 kertonut.

"No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani"

- Mitä ihmettä, hänhän nimenomaan OLI huolissaan sinusta!

"hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään."

- Pyysitkö apua? Ehkä nimenomaan koki "velvollisuutensa" loppuneen eikä halunnut tunkeilla tai udella enempää, vaan jättää teidät selvittämään tilannetta rauhassa.

"Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää."

- Katumus pettämisestä vai katumus kiinni jäämisestä?

"Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin."

- Ei jumalauta. Sen KERTOJAN takia mielenterveytesi romahti? Se kuule romahti miehesi tekojen, ei kenenkään sanojen takia. :D miehesi takia myös parisuhteesi kärsi. Et voi tosissasi syyttää viatonta ihmistä tuollaisista asioista, joihin miehesi on syypää. :D

"Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani."

- Totta. Mutta se ei edelleenkään ole kertojan vika, vaan pettäjän.

Aikamoista. Uhrin kokemus on ollut väärä ja tuntemukset ovat siis mielestäsi olleet väärin tunnettu.

Mikä siinä on niin vaikea tajuta, että toisen ihmisen puolesta päättäminen on väärin?

Itse olen myös pettäjän uhri ja vielä oikein kunnon sarjapettäjän, sukupuolella ei edes ollut väliä, kaikki kävi. Ja näitä p*rkeleen "hyvää" tarkoittavia hölmöjä piisasi. "Kyllä sulla on oikeus tietää". On oikeus, mutta kun halua ei enää ollut kuunnella niitä juttuja aina vaan. Ero oli jo selvä, kun aina vaan tultiin mussuttamaan oikeudestani tietää. Haistatin p*skat jo viimeiselle.

Kertomatta jättäminenkin on valinta ja mitä suurimmassa määrin petetyn puolesta päättämistä. Asiasta tietävä puoliso voi aina tehdä tietoisen päätöksen: jäädä pettäjän rinnalle tai lähteä. Tietämättömältä riistetään oikeus päättää, koska ei ole muka hänen asiansa tietää onko koko hänen parisuhteensa ja elämänsä silkkaa kusetusta vai ei. Yeah right.

Sinuna en olis kyllä pannut. Kerro nyt sille miehellesi jo.

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö tämä muka teitä häiritsisi? Minusta kyllä tuntuu pahalta kaverin moraalittomuus. En erityisemmin edes pidä hänen miehestään, mutta ei se tee teosta sen hyväksyttävämpää.

-ap

Nykyään ei moraali ole muotia, mutta itse olen olut samassa tilanteessa ja laitoin välit poikki kaveriin mutta pidin silti yhteydet hänen puolisoonsa. Omaan itse niin korkean moraalin etten ole  halukas hengaamaan sellaisen kanssa joka ei suhteessa saa pidettyä housuja jalassa, aikuinen ihminen osaa mennä vaikka yksin hotelliin, joten tuolalisia tilanteita ei synny jos niitä ei synnytetä. Ongelmaa minulla ei ollut muussa kun että olin sairaan pettynyt ystävääni,aika sama mitä muut sanoo mutta näin toimin ja olen tyytyväienn ratkaisuuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. "Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

"Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta."

- Niin kaikki pettäjät sanoo jäätyään kiinni. Humala ei ole puolustus vaan tekosyy.

"Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä."

- Kuulemma...

"Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani"

- Mies ei edes ollut kertomassa, vaan luuli päässeensä kuin koira veräjästä. Jäätyään kiinni joutui keksimään syitä miksi ei its3 kertonut.

"No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani"

- Mitä ihmettä, hänhän nimenomaan OLI huolissaan sinusta!

"hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään."

- Pyysitkö apua? Ehkä nimenomaan koki "velvollisuutensa" loppuneen eikä halunnut tunkeilla tai udella enempää, vaan jättää teidät selvittämään tilannetta rauhassa.

"Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää."

- Katumus pettämisestä vai katumus kiinni jäämisestä?

"Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin."

- Ei jumalauta. Sen KERTOJAN takia mielenterveytesi romahti? Se kuule romahti miehesi tekojen, ei kenenkään sanojen takia. :D miehesi takia myös parisuhteesi kärsi. Et voi tosissasi syyttää viatonta ihmistä tuollaisista asioista, joihin miehesi on syypää. :D

"Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani."

- Totta. Mutta se ei edelleenkään ole kertojan vika, vaan pettäjän.

Aikamoista. Uhrin kokemus on ollut väärä ja tuntemukset ovat siis mielestäsi olleet väärin tunnettu.

Mikä siinä on niin vaikea tajuta, että toisen ihmisen puolesta päättäminen on väärin?

Itse olen myös pettäjän uhri ja vielä oikein kunnon sarjapettäjän, sukupuolella ei edes ollut väliä, kaikki kävi. Ja näitä p*rkeleen "hyvää" tarkoittavia hölmöjä piisasi. "Kyllä sulla on oikeus tietää". On oikeus, mutta kun halua ei enää ollut kuunnella niitä juttuja aina vaan. Ero oli jo selvä, kun aina vaan tultiin mussuttamaan oikeudestani tietää. Haistatin p*skat jo viimeiselle.

Joo, ja muilla on oikeus päättää, etteivät osallistu tuollaiseen kusetukseen. Jos haluat jäädä pettäjän kanssa suhteeseen, niin se on sun oma valinta. Mutta et voi vaatia muita näyttelemään ja valehtelemaan sun suhteen olevan jotain muuta kuin se on. Miksi muiden ihmisten pitäisi valehdella sun mielenrauhan vuoksi, jos valehtelu ei ole heille yhtään luonteenomaista eivätkä he halua sellaisiksi ihmisiksi tulla. Sähän tässä yrität päättää muiden ihmisten puolesta ja painostaa heitä valehtelijoiksi niin kuin kumppanisikin on/oli sinua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi aikeissa lähteä kertomaan kaverinsa vaimolle asiasta?

Mieheni mielestä pitäisi antaa koko asian olla. En kestä! Kysyn nyt kaverilta mitä aikoo tehdä.

-ap

Ihan oikeasti: kuuluuko tämä asia sinulle?

Asia kuuluu melko voimakkaasti niille, joita petetään. Ja kuka sen tiedon toimittaa, ellei ap?

Kaikki pettäjät ovat täällä vinkumassa, ettei saisi kertoa. Olette aika surkeita ihmisenkuvatuksia.

Noille "ei kuulu sulle" ja "anna olla" ihmisille voisi perustellusti esittää kysymyksen: KUULUUKO puolisosi sinulle pelleksesi sen jälkeen mitä olet hänelle tehnyt?

Tai miksette ANNA vieraiden sukupuolielimien OLLA?

Mistä päättelet, että kaikki jotka ovat kertomista vastaan, ovat itse pettäjiä? Onko mielessäkään käynyt, että joukossa voisi olla myös petettyjä, jotka eivät olisi halunneet tietää?

Minun mieheni on pettänyt minua kerran. Hän oli humalassa ja tilaisuus teki varkaan. Hän katui tekoaan saman tien jo ja on katunut sitä siitä asti, nyt jo lähes 20 vuotta. Hän teki todella pahan virheen ja todellakin otti siitä opikseen. Ei ole sen jälkeen kuulemma käynyt mielessäkään toistaa samaa virhettä.

Minulle sitten tuli eräs ihminen tästä kertomaan. Kertoi siinä vaiheessa, kun mies itse vielä punnitsi, että kannattaako kertoa minun kannaltani. Hän tiesi että kertominen olisi helpottanut hänen omantunnon tuskiaan, mutta hän tunsi minut niin hyvin, että halusi miettiä myös sitä, mitä tällainen tieto tekee minulle. No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani eikä myöskään ollut kiinnostunut auttamaan minua jälkipyykissä. Hän kertoi siksi, että "petetyllä on oikeus tietää". Sen jälkeen kun hän oli "velvollisuutensa" minua kohtaan täyttänyt, hän jätti minut oman onneni nojaan selviämään.

Minä en edes harkinnut mieheni jättämistä, koska hänen katumuksensa oli niin silminnähtävää. Hän teki kaikkensa auttaakseen minua ja hyvittääkseen tekonsa minulle, mutta silti luottamus oli särkynyt. Ja minun mieleni ja itsetuntoni oli särkynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen, josta irti räpiköiminen kesti kolme vuotta. Sen jälkeen kesti vielä melkein toiset kolme vuotta, ennen kuin luottamus ylipäätään ihmisiin oli palannut entiselleen ja parisuhteemmekin alkoi vihdoin taas kukoistamaan.

Jälkeen päin voin rehellisesti sanoa, että en olisi halunnut tietää. En keksi mitään hyvää, mitä sain siitä, että sain kärsiä melkein kuusi vuotta yhden virheen vuoksi, joka ei koskaan ole toistunut. Tuo kertoja varmaan tarkoitti hyvää, mutta hänen takiaan minun mielenterveyteni romahti ja parisuhteemme kärsi myös pahoin. Mieheni on tietysti kärsinyt tästä kaikesta myös, mutta hän kokee itse ansainneensa sen. Minä sain kärsiä ilman omaa ansiotani.

Joten aloittajalle sanoisin, että jos ja kun näet että kaverisi katuu tekoaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun tällaista tapahtuu, niin älä kerro. Jos kerrot, niin ole valmis sitten auttamaan kaverisi miestä tarvittaessa. Älä jätä häntä yksin sen tuskan kanssa, jonka kertomalla kaiketi aiheutat.

Elämä ei aina ole mustavalkoista.

Sinun miehesi voi puhua katumuksesta, mutta fakta on se, että yhdellä ajanhetkellä elämässä hän on rankannut kertapanon ylemmäs kuin teidän liittonne. Sinun tuskasi ja mielenterveytesi ei ole sen vertaa hänelle merkinnyt, että olisi pitänyt housut jalassa. Sinulle ehkä riittää että hän jälkikäteen näyttelee katuvaa - tai ehkä jopa oikeasti katuukin - minulle ei riittäisi. Minä en haluaisi jatkaa ihmisen kanssa joka on edes ohikiitävän hetken ajan pitänyt parin minuutin nautintoa tärkeämpänä kuin meidän koko yhteistä elämäämme. Ja siksi minä haluaisin tietää ja saada tilaisuuden etsiä rinnalle sellainen ihminen jonka vihkilupaukset ei lennä parin kaljan jälkeen katuojaan.

Niin mutta kun tilaisuus teki varkaan.

Ehkäpä osaa nykyään pikkuisen paremmin peitellä jälkensä myös, sillä kyllähän niitä tilaisuuksia on maailma ääriään myöten täynnä. Kaikki ei vaan ole varkaita tai pettureita.

Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että miksi te haukutte petettyä naista siitä, että hän on antanut kerran elämässään pettämisen anteeksi? Mikä siinä on niin pahaa, että ei heivaa vaikka pitkää liittoa yhden virheen vuoksi? Ethän sinäkään voi sen varmempi oman miehesi uskollisuudesta olla. Et voi tietää, vaikka hän olisi pettänyt sinua, mutta ei vaan ole kertonut eikä sitä ole tehnyt kukaan muukaan. Joten jos sinulla on oikeus elää parisuhteessa luottamuksen varassa, niin kai saa petettykin päättää tehdä? Eikö ne parisuhteet luottamukseen perustu?

Saathan sinä syödä vaikka lautasellisen ripulia aamiaiseksi jos haluat, ei siinä ole mitään pahaa.

Sinulla on oikeus elää vaikka minkälaisen epärehellisen huoripukin kanssa jos haluat, eihän sinua voi kieltää.

Muiden ei ole kuitenkaan mikään pakko fanittaa ja ihailla päätöksiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Munankipeät mammat olisi heti käräyttämässä ystäväänsä että saisi hänen miehensä omaan sänkyyn.

Sää-lit-tä-vää!

ÄLä viitsi projisoida omia säälittäviä puutteitasi toisiin.

Kertoo sinusta itsestäsi tuo oksennus, eikä kenestäkään muusta.

Vierailija kirjoitti:

"No, tuo ihminen joka minulle kertoi, ei ollut huolissaan minun tunteistani"

- Mitä ihmettä, hänhän nimenomaan OLI huolissaan sinusta!

Mistä noin päättelet? En tästä tapauksesta tiedä, mutta aika useinhan se kertoja on pettäjän kakkonen. Luuletko tosiaan, että se ämmä joka miehen kanssa pettää, on huolissaan miehen vaimosta? Luuletko että hänellä olisi puhtaasti sen vaimon etu ja hyvinvointi mielessään kun kertoo miehen salasuhteesta?

Ehei kuule, ei hän vaimosta ole huolissaan, hän haluaa miehen parisuhteen loppuvan jotta saisi miehen kokonaan itselleen. Tai sitten hän kertoo satuttaakseen miestä, halusta kostaa miehelle. Ja ne kakkosetkin kyllä osaa hurskastella miten petetyllä "on oikeus tietää", vaikka oikeasti heitä ei voisi vähempää kiinnostaa sen petetyn vaimon hyvinvointi. Petetyn oikeus tietää on heille ainoastaan keino saada jotain itselleen, joko sen miehen tai koston. Petetyllä on välinearvo ja hänen "oikeutensa tietää" on pelkästään kakkosen omaa sädekehän kiillotusta.