Naiset rehellisiä vastauksia onko miehen pituudella väliä
Niin siis ihan se kroppa pituus. Ja jotta tulis mielenkiintoisempaa mies on muuten täydellinen komea, iso kalu, lihaksikas, siniset silmät, rikas jne... mitä noita ihme vaatimuksia sit ikinä onkaan. Mutta hän on lyhyt.
Kommentit (160)
Nainen olet juuri sopivan tiukka ja minä haluan sinut.
Olen 158 cm, mies on 173 mielestäni juuri sopiva pituusero. Sanotaanko, että jos etsisin miestä niin liian pitkä olisi epämieluisampi kuin vaikka 170 cm mies. On pituudella vähän siis väliä, mutta tuskin se parisuhdetta estäisi.
Olen 153cm, mieheni on 160cm. Ollaan just sopivia toisillemme.
Olen 161cm, mies 192cm. Monenlaista hankaluutta tuo kokoero. Yleisesti olen ollut kiinnostunut n. 165-175cm miehistä, mutta tämän kanssa natsasi kaikki henkisellä tasolla joten tässä sitä ollaan. Pekka ja Pätkä.
Tavallaan. Viehätyn enemmän pitkistä miehistä (olen naiseksi aika pitkä, 174cm), mutta jos miehessä olisi kaikki aivan täydellistä, niin tuskin pituus olisi este.
Ihan ilman mitään rakkauksia jne. Olen tuntenut fyysistä vetovoimaa itseäni paljon lyhyempään mieheen ja tehnyt hänen kanssaan vielä 2 lastakin, vaikka hän on ollut minua kohtaan järkyttävä paska.
En kadu mitään. Nää mun lapset on ihan herranjestas sentään sellasis, että ei kukaan voi tällasia mistään tilata.
Ihan sama, kuin tää isä sanois että joo, kauhee on tää muija, ei osaa hengittää, synnyttää, eikä lentää.
Pikku-ukot kävelevät ylikenopystyssä, juukelin nopeilla "singeri" askelilla, yrittävät olla yli hauskoja ja pyrkivät ryhmissä vitsinikkareiksi. Suurin osa TV julkkiksista ovat täysiä tappeja.
Pakko myöntää, että on sillä merkitystä. Ehkä vähemmän, jos tunnen miehen muutenkin ja hän on muilta osin viehättävä. Olen itse 162 ja tykkään eniten noin 180-senttisistä miehistä. Nykyinen kumppanini on 187 cm ja vaikka pidän häntä komeana, meillä on mielestäni vähän liikaakin pituuseroa. Se vaikuttaa esim. seksin aikana, kun ei ylety edes suutelemaan toista kunnolla. Ja välillä on lapsellisen pieni olo hänen vierellään, jos itselläni ei ole korkokenkiä. Omaan makuuni sellainen 15-20 cm pidempi mies olisi paras, mutta jos muut ominaisuudet kompensoi, ehkä sellainen 10 cm pidempikin voisi kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan perseessä. Myös naisen pituudella on useimmille miehille väliä. Kuka haluaa yli 190 cm naisen? Tai alle 150 cm? Eivät ainakaan keskimittaiset. Tietenkään miehille pituus ei ole ehdoton este.
Ei minua haittaa naisen pituus suuntaan tai toiseen. Itse olen 179cm. Pitkät naiset on "komeita", ylvään näköisiä joten olisihan se hienoa semmoisen vieressä kulkea. Erittäin lyhyet naiset taas pysyvät jotenkin "nuorekkaampina" oli ikää sitten, vaikka yli 50. Eikä sillä, että keskimittaisissa naisissa mitään vikaa olisi.
Lyhyille naisille ei luulis olevan, pitkille tietty on.
N182
Olen 162cm ja mieheni on 192cm. En minä ole huomannut, että pituusero olisi jotenkin hankala. Parisuhdemarkkinoilla en edes noteeraa lyhyitä miehiä, koska ovat usein aggressiivisia ja huomionkipeitä pellejä.
Tämä kysymys on mun mielestä aina vähän kun kysyisi että onko se mehu parempaa punaisesta vai sinisestä purkista: ei sillä ole mitään väliä, kiinnostaa vaan onko se mehun maku hyvä! Siis sisältö ratkaisee!
Miehen pitää olla reilusti pidempi, koska käytän mielelläni kenkiä joissa edes pieni korko joten sanotaan niin että siinä 180 cm menisi se hyväksynnän raja (- ehkä 1cm) jos muuten on kroppa kondiksessa. Toisaalta en kullä haluaisi mitään 183cm luurankolaihaa kukkakeppiäkään. Haluan ja tarvitsen sellaisen miehen jonka erottaa pimeässäkin heti mieheksi, eli pitää olla ne hartiat ja isot kädet, pituutta ja rotevuutta.
Olen itse näyttävä nainen, sen lisäksi vahva persoona joka jo sillä perusteella tarvitsee miehen kokoisen miehen, en voisin ihan psykologisessa mielessä olla esim vain hivenen itseäni pidemmän hintelän miehen kanssa vaikka olisi mikä hurmurinmuuten. Sorry, mutta minusta mieheltä häviää heti kaikki viehätysvoima jos on lyhyt tai muuten hyvin pieni (heikko) rakenteinen.
No eipä juuri ole. T. N180cm, M177cm.
Hohhoijaa näitä pituusjuttuja ja -vaatimuksia. Miten ennen vanhaan pärjättiin?
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa näitä pituusjuttuja ja -vaatimuksia. Miten ennen vanhaan pärjättiin?
Mistä olet saanut päähäsi että ulkonäköasiat olisivat pelkästään nykypäivään sidottuja? Aivan samoin oli 1500- tai 1800- luvulla toiset miehet tyttöjen mieleen enemmän kuin toiset, aivan samoin toisilla tytöillä riitti kosijoita joka sormelle, kun taas jotkut tytöt jäivät kokonaan ilman, tai hädin tuskin yksi jonka kanssa päätyivät yhteen. Voin vinkkinä kertoa että silloinkaan suosioon eivät vaikuttaneet henkiset ominaisuudet...
Muistan kerrotun eräästä tämän seudun vanhaisännästä, joka oli nuoruudessaan ollut tyttöjen mieleen. Hänellä kerrottiin olevan lapsia ympäri pitäjää, ja osa näistä lapsista oli parisuhteissa olevien naisten kanssa tehty. Tämän saman miehen kerrottiin nusaisseen omissa häissään piian paksuksi, ja piika siis ei todellakaan ollut häitten morsian... Pitkä, komea mies, niin aikalaiset tuota vanhaisäntää muistelivat... Jännä, kun sillä pituudella ei kuulemma pitäisi olla mitään merkitystä...
Olen itse 170cm ja exäni oli 184 cm pitkä ja nykyinen avopuoliso on 181cm. Mutta mulla on ollut välissä miehet, joista toinen oli 174cm ja toinen ei kertonut pituuttaan mutta mielestäni oli aavistuksen lyhyempi kuin minä. Ei mulle merkkaa sinällään pituus mitään, kunhan nyt ei ihan 150 cm ole
Ei oo miehen pitiudella väliä.
Mutta tosi rakkaudella on.
Itse olen lyhyt nainen, ja mikä onni ja ilo, sain elämänkumppaniksi, itseni pituisen miehen.
Toisin kuin puhutaan ja ennustellaan, aina lyhyys ei ole geneettistä.
Minä olen 163/cm pitkå ja aviopuolisoni 171 cm pitkä.
Vasta armeijaan lähteneen poikamme pituus on 179 cm.
No jaa, ehkä hän ei olekaan meidän poikamme? Ehkä sauna tonttu toi pojan, jonain lauantai-iltana, salaa.