Viinipullon jakaminen miehen kanssa - fail!
Pakko my jonnekin avautua kun jurppii. Joka kerta kun ostan viikonlopuksi pullon viiniä, on lopputulema se että mies imasee siitä leijonanosan ja minä saan ehkä desin jos en väkisten juo samaan tahtiin (eli sen puolikkaan pullon illassa). Siemailen itse vähissä erin ja se puolikas riittää koko viikonlopuksi. Tai riittäisi, ellei ukko vetäis ekana iltana sen puolikkaan ja tokana kävis pokkana kaatamasa itelleenkin kun käyn kippaamassa lorauksen lasiin. Kun urputan aiheesta (enkö saa juoda viiniäni rauhassa ilman että joutuu pitää puoliaan) kaataa hän ehkä osan takaisin minun lasiini, ja kun katson monttu auki että mit vit.. niin selitys kuuluu että hän on isompi ja syö ja juo muutenkin enemmän ni hänelle kuuluu enemmän. Taidan olla suhteessa henkisen teinin kanssa. Paperilla on kuitenkin miltei nelikymppinen.
Ei mulla muuta 😧
Kommentit (98)
Minulla myös on kokemusta miehestä, jonka kanssa ei mitään voinut jakaa tasapuolisesti. Tämä ahne idiootti kahmi kaiken itselleen heti jos silmä vältti, oli kyse juomasta tai ruuasta. Kerran tei kotiviiniä ja tuli ihan hyvää. Ihmettelin, että mihin niitä pulloja alkoi hävitä, niin tämä neropatti jakeli kavereilleen sitä minun tekemää ja kustantamaa viiniä omanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me otettiin yhteinen maissilastulautanen ravintolassa. Mies ahmi kuin viimeistä päivää, ei jutellut mitään, minä puhuin kun halusin rupatella ruokailun lomassa. Kohta lautanen oli tyhjä ja itse sain kaksi lastua..
On muuten todellä ärsyttävää kun joku istuu siinä ruokapöydässä lässyttämässä jotain jonninjoutavaa kun haluaa syödä.
No ruokailutilanteita on monenlaisia, mutta jos menen vaimon kanssa illalliselle, niin kyllä siinä se juttelu on pääroolissa ja samalla syödään pikkuhiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan tyypillistä, kun miehen kanssa asuu ja aikaansa viettää. Me olimme taannoin syömässä ulkona ja tavoistani poiketen minun teki hirveästi mieli jälkkäriä. Kyseisessä ravintolassa on kehuttu "kahden hengen jälkkärilautanen", jonka tilaamista ehdotin. Mies vaikeroi, että ei kai, hänellä on maha niin täynnä, että ei hän mitään jaksa. No, pidin pääni ja vakuuttelin, että mulle kyllä mahtuu hänenkin osuutensa. Kun lautanen saapui pöytään, ehdin maistaa vain pari lusikallista, kun koko (JÄTTIMÄINEN) jälkkäri oli hävinnyt lautaselta miehen kitaan. Että kuinkahan olisi käynyt, jos miehen maha EI olisi ollut ihan täynnä ja sen olisi tehnyt mieli tuota jälkkäriä. Olisin ehkä ehtinyt nippa nappa lusikkaan tarttua...
Oletko sokea, vai miten on mahdollista että mies ehti syödä kaiken huomaamattasi sillä aikaa, kun sinä söit kaksi lusikallista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me otettiin yhteinen maissilastulautanen ravintolassa. Mies ahmi kuin viimeistä päivää, ei jutellut mitään, minä puhuin kun halusin rupatella ruokailun lomassa. Kohta lautanen oli tyhjä ja itse sain kaksi lastua..
On muuten todellä ärsyttävää kun joku istuu siinä ruokapöydässä lässyttämässä jotain jonninjoutavaa kun haluaa syödä.
Tämä. On todella ärsyttäviä nämä tyypit jotka kuvittelee että ruokailu on joku seurusteluhetki. Varsinkin silloin kun on kova nälkä ja haluaisi nopesti mahan täyteen ja näin nauttia ruoasta.
Sitten syönnin jälkeen voidaan kyllä rupatella vaikka kahvia juodessa.
No sinun kannattaa varmaan mennä ihan yksin syömään. :)
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan tyypillistä, kun miehen kanssa asuu ja aikaansa viettää....
Ei ole. Sinä vain olet valinnut puolisoksi jonkun juntin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on syönyt lapsenkin osuuden pizzasta...
Ja sinä päätit lisääntyä tämän valopään kanssa koska:____________?
Meneekö teillä kaikki muukin keskeltä tasan? Rahoitatteko perheen elämää samalla euromäärällä, pesettekö pyykkiä yhtä usein ja miten on alotteiden laita? Melko raskasta tuollainen kyttääminen.
Mies tarvitsee enemmän viiniä päihtyäkseen. Sama on ruokien kanssa, miehet tarvitsevat enemmän. Ei se ole tasapuolista jos jaetaan yhteinen pullo/lautanen puolet-puolet. Mies jää silloin vajaaksi ja nainen saa yllinkyllin.
Ap, ymmärrän sinua. Jos miehen tissuttelu ylittää sietokyvyn eikä hän halua siitä luopua, joudut ehkä taas luopumaan miehestä.
50: jos sulla olisi auto ja se olisi sosialisoituna 2/3 ajasta, olisitko ilahtunut?
Kyllä te olette kuin luotu toisillenne.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän sinua. Jos miehen tissuttelu ylittää sietokyvyn eikä hän halua siitä luopua, joudut ehkä taas luopumaan miehestä.
50: jos sulla olisi auto ja se olisi sosialisoituna 2/3 ajasta, olisitko ilahtunut?
Kiitos, ihan kiva että joku ymmärsi pointin ☺
Muille; yhdellä viinipullolla ei viitattu siihen örvellykseen, vaan se viinipullo on se määeä johon on raja vedetty sen älyttömän juomisen takia. Sen kyllä tuolla ylempänä jo kirjoitin kertaalleen.
Eiköhän kaikki vedä omat sietokykynsä rajat omissa suhteissaan, on asioita joiden kanssa voi ja joiden kanssa ei voi elää. Tai syytä ainakin olisi. Muuten tulee tallotuksi omassa suhteessaan. Sen jos jonkin olen itse oppinut. Toki toisenkin rajoja tulee kunnioittaa. Jos miehellä se olis myös juomisessa, lähinnä että enemmän tarttis saada eikä siitä luovuta, niin sitten suhde pitää päättää. Minulla se nyt menee tässä. Ei todella voida ostaa tonkkaa viiniä koska ukko ei lopettais ennen kuin tonkka on tyhjä ja humala maksimoitu. Ja humala ei tähän taloon enää tule.
Dekanteri-idea sensijaan oli loistava!
Nää teidän kirjoittamanne jutut vaikuttaa ihan siltä kuin ne miehet olis teidän pahimpia vihamiehiänne. Miksi te inhoamienne ihmisten kanssa pariudutte? Kuulostaa ihan uskomattomalta
Luojalle kiitos oma mies osaa ottaa muut huomioon. Tosin mun on pakko myöntää että itse en osaa vetää rajaa jos kyse on kakusta. Vedän naaman turvoksiin kakkua ja huomaamatta rohmuan niin ettei miehelle jää mitään. Onneksi mies vaan nauraa sille kun ei kauheasti kakusta pidä.
Vierailija kirjoitti:
Nää teidän kirjoittamanne jutut vaikuttaa ihan siltä kuin ne miehet olis teidän pahimpia vihamiehiänne. Miksi te inhoamienne ihmisten kanssa pariudutte? Kuulostaa ihan uskomattomalta
On eri asia inhoaa yhtä piirrettä kun koko ihmistä. Yhtä piirrettä on helppo ihmisen muuttaa jos yhtään ajattelee kumppaniaan ja yhteistä tulevaisuutta. Parisuhteessa on osattava jakaa asioita tasapuolisesti.
Voi v*ttu mitä ongelmia. Ensinnäkin jos alkoholi on ongelma, ei kannattaisi ostaa edes sitä yhtä pulloa. Pullosta viiniä saa jonkun neljä lasillista. Onhan se nyt ihan surkea määrä kahdelle ihmiselle viikonlopuksi.
Minun mieheni ainankin on aikuinen ihminen joka tekee omat ratkaisunsa. Ei ole minun asiani rajoittaa hänen syömisiään tai juomisiaan. Mies hankkii omat juomansa ja minä omani. Ruuat on yhteisiä ja niitä saa syödä silloin kun maistuu. Kaupasta saa lisää.
Mitäs jos miehellä on kaapissa karkkipussi ja vaimo syö sen?
Ymmärrän aloittajan ärsytystä täysin. Minulla on lukuisa joukko samankaltaisia kokemuksia. Minä pienikokoinen, hidassyömäinen ja -juomainen ihminen. Se, mihin tässä kiinnitän huomiota: mies on jotenkuten toipuva alkoholisti - mutta joka ei pääse juomatavoistaan irti. On aika turha yrittää rajoittaa entisen alkoholistin "viinin nautiskelua". Mies juo humalahakuisesti nopeasti, ei mausta nautiskellen.
Entisenä tissuttelualkoholistina sanon, että ongelmasta pääsee, kun ei osta sitä yhtäkään viinipulloa. Mikäli nainen haluaa nautiskella viininsä rauhassa ja hitaasti omaan tahtiin - se on kylmän viileästi oma pullo, omin varoin ostettu. Näpit irti muilta. Ikävä toki riidellä viinasta - tästä on seurauksia kansanperinteessä riittämiin - mutta hommatkoon toipuva alkoholisti itse omat juomansa. Mikäli se juominen ei pysy kohtuudessa, niin kirjoittajan on tehtävä johtopäätökset tilanteesta.
Valitettavasti tulevaisuus yhdessä ei näytä kovin hyvältä, jos joutuu miettimään, vahtaamaan, pettymään, jne. kumppanin alkoholin käyttöä. Jo seurusteluvaiheessa kannattaa kiinnittää huomiota, miten kumppani käyttää alkoholia, tupakkaa, jne.
Ongelman ydin lienee alkoholismi, joka näyttäytyy siten, että mies nopeasti juo sen alkoholin, mitä on tarjolla. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota ensisijaisesti. Toiseksi tietenkin siihen, että mies röyhkeästi ja itsekkäästi juo kumppanille tarkoitetun osuuden/annokset. Viiniä voi kaataa laseihin annosmäärinä mittaa käyttäen. Jakaa kuin lapsena limsapullo...
Aloittajalle: hyvä kun nostit aiheen esiin! Kautta aikojen miehet ovat syöneet ja juoneet herkut, yms. (kirjaimellisesti) tippaakaan välittämättä siitä, että jääkö herkuista, nautiskeluista, osuutta muille - etenkään naiselle. Tämä johtuu siitä, että äidit passaavat poikiaan, antavat parhaat palat, jättävät itse syömättä/juomatta, että pojalle riittäisi. Mies oppii siihen, että kaikki mitä on tarjolla, kuuluu yksinoikeudella hänelle.
Entä jos kyseessä olisi suklaalevy? Miksi ihmeessä suklaalevyn jakaminen on helpompaa kuin viinipullon jakaminen? Ilman muuta alat jakaa nesteen puoliksi. Dekanteri ja mitta käyttöön. Ja heti. Siten pysyy tiedossa paitsi omat annokset, myös kumppanin nauttimat. Kulauttakoon nesteen vaikka heti. Siinä meni osuus viinistä. Siinä se.
Kaikessa lapsellisuudessaankin toimiva ratkaisu. Tai sitten oma pullo jokaiselle. Viinipullon tasapuolinen nautiskelu ei onnistu, jos vastapuolena on alkoholisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan tyypillistä, kun miehen kanssa asuu ja aikaansa viettää. Me olimme taannoin syömässä ulkona ja tavoistani poiketen minun teki hirveästi mieli jälkkäriä. Kyseisessä ravintolassa on kehuttu "kahden hengen jälkkärilautanen", jonka tilaamista ehdotin. Mies vaikeroi, että ei kai, hänellä on maha niin täynnä, että ei hän mitään jaksa. No, pidin pääni ja vakuuttelin, että mulle kyllä mahtuu hänenkin osuutensa. Kun lautanen saapui pöytään, ehdin maistaa vain pari lusikallista, kun koko (JÄTTIMÄINEN) jälkkäri oli hävinnyt lautaselta miehen kitaan. Että kuinkahan olisi käynyt, jos miehen maha EI olisi ollut ihan täynnä ja sen olisi tehnyt mieli tuota jälkkäriä. Olisin ehkä ehtinyt nippa nappa lusikkaan tarttua...
Oletko sokea, vai miten on mahdollista että mies ehti syödä kaiken huomaamattasi sillä aikaa, kun sinä söit kaksi lusikallista?
Kyllä mulla näkö on tallella, mutta mun käsityksen mukaan tuollaiset jälkkärit syödään hitaasti nautiskellen ja kunnolla maistellen. Ei siten, että heitetään puolet kakkupalasta kerralla huiviin. En ymmärrä, miksi joku edes haluaa vetää tuollaiset nautiskeluherkut suurin piirtein pureskelematta niellen. Mieheni on kasvanut veljeslauman keskellä ja joskus mietin, että niiden on varmaan ihan oikeasti pitänyt opetella ahmimaan mahdollisimman nopeasti, että on lapsena kerennyt saamaan oman osansa. Mä en ole tottunut sellaiseen ja vieläkin, melkein 20 vuoden yhteiselon jälkeen, hämmästystä herättää tuo tahti ja tyyli. Mutta oma vikanihan tuo tietenkin oli. Tällä kokemuksella olisi jo pitänyt tajuta, ettei missään nimessä yhteistä lautasta, vaan molemmille omat lautaset, omat reviirit.
Kyllä jotkut ihmiset osaa tehdä elämästä vaikeaa. Ihan kaikesta täytyy nipottaa. Osta itsellesi se oma pullo ja anna miehesi juoda oma. Tai ostakaa vaikka kolme tai pönikkä, niinkuin joku sanoi. Elämässä on niin paljon isompiakin ongelmia. Vaikutat erittäin tylsältä nipottajalta. Aina Inkeri Ankeinen taitaa olla asialla.