Totuus eutanasiasta lääkäreiltä - Siitä voi tulla saattohoidon korvike!

Vierailija kirjoitti:

Olen terveyskeskuslääkäri, vastuullani on kolme hoitokotia, kotisairaanhoito ja yleensäkin paljon vanhuksia potilaina. En minä halua kuolemanlääkäriksi ryhtyä, sen hoitakoon jokin muu taho. Pyrkimys on hyvään saattohoitoon ja yleensäkin elämän viimeisten vuosien hyvään elämän laatuun.

Ei sinun tarvitsisikaan. Tapauksia on niin vähän, että homma voitaisiin antaa lääkäreille, jotka kokevat sen moraalinsa mukaiseksi.

Mä kannatan eutanasiaa. Mutta vasta näiden keskusteluiden myötä olen tullut tietoiseksi, että saattohoito on todella surkealla tolalla suomessa.

Siitä olen samaa mieltä, että ihmisille pitää antaa inhimmillinen kuolema myös saattohoidon kautta. Joten se ensin kuntoon, ennenkuin keskitytään kehittämään eutanasialakeja.

Perilliset odottavat kieli pitkällä perintörahoja, näinhän se tulee pikemmin ja sopivammin. Minun ex- mieheni oli täysin keskittynyt odottamaan anopin kuolemaa. Jo nuorena hän oli sitä mieltä ettei meidän kannata säästää omaa asuntoa, kun hänen äitinsä on niin sairaan lihava että kohta kuitenkin kuolee  ja hän saa perinnön ainoana lapsena. Kun anoppi sitten yli 80-vuotiaana kuoli, olikin yllätys perinnönjaossa olikin 3 rintaperillistä ja heidän lapsensa. Pikku yllätys oli ihan oikein. hänelle. Ettekö tajua eutanasia on vain ilo niille perijöille. Odottavan aika on pitkä.

Minkä ihmeen takia se olisi lääkärin työtä se eutanasia, kyllähän siihen kelpaa vähemmälläkin koulutuksella. Minusta sen voisi delegoida vaikka omaisille ja jos ei ole omaisia sitten talonmiehelle  tai nykyään huoltomiehelle. Kai nyt kuka tahansa pystyy myrkyn juottamaan, ei siihen mitään koulutusta tarvita, ei lääkäreiden tarvitse työssään potilaitaan tappaa.  Tulee uusi pyövelin ammatti. Halukkaat täältä palstalta haluavat ilmeisesti uuteen näin suosittuun virkaan.Eikös se ollut  "talonmies se EPOn laittaja, vai joku pt.

Voi helvetti sentään.

Äitini hoivakodissa ja siellä on hyvä olla.

Paljon hyviä hetkiä äidin kanssa vaikka hänellä alzheimer.

Ei aina muista minua mutta mukavaa meillä on. Ja taatusti äitini ei halua kuolla.

Tajuaa ajoittain paljonkin ja välillä harhainen.

Niin moni tappamassa turhaan että armokuolemaa en hyväksy.

Ja kyllä saattohoito on on erittäin hyvää ja kivut saadaan pois.

Mutta kun ei olla lähellä ja läsnä niin hyvä huudella.

Hoitovakodit on tänä päivänä koteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nanao kirjoitti:

Jos on kuolemassa, eikä toivoa ole niin onko se nyt sama kuoleeko heti vai vaikka viikon päästä. En näe eroa. (älkääkä viisastelko, että sittenhän kannattaa kaikkien kuolla heti, kun kuitenkin joskus kuollaan)

Niin mutta se menisi siihen että hekin jotka eivät osaa pitää puoliaan tapettaisiin. Artikkelissa mainittiin miten on käynyt esim. Belgiassa. Muistisairaisiin! Miten ihminen joka ei edes muista mitä on sanonut aiemmin voisi mitenkään ilmaista tahtoaan? Entä jos muuttaa mieltään? Hänelle joku uskottelisi että ettekös te muista että me sovittiin siitä eutanasiasta silloin aiemmin. -Ai jaa, no kaipa se on minulle sitten parhaaksi. Sairasta!

Muistisairaskin kärsii.

Ja kuule nauttii myös elämästä. Taas äidin kanssa nähdään viikon päästä. Pitkälle edennyt alzheimer ja musta ei kärsi.

Varmasti paljon positiivisempi kuin sinä.

Toki harhoja on välillä hänellä mutta muuten menee kyllä ihan kivasti jos äidin sanoja uskominen,

Vierailija kirjoitti:

Ja taatusti äitini ei halua kuolla.

Miksi hänen pitäisikään, jos ei halua? Eutanasia on jokaisen oma asia, ei kenenkään sivullisen. Päätös siitä tehdään itse samalla tavalla kuin itsemurhasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nanao kirjoitti:

Jos on kuolemassa, eikä toivoa ole niin onko se nyt sama kuoleeko heti vai vaikka viikon päästä. En näe eroa. (älkääkä viisastelko, että sittenhän kannattaa kaikkien kuolla heti, kun kuitenkin joskus kuollaan)

Niin mutta se menisi siihen että hekin jotka eivät osaa pitää puoliaan tapettaisiin. Artikkelissa mainittiin miten on käynyt esim. Belgiassa. Muistisairaisiin! Miten ihminen joka ei edes muista mitä on sanonut aiemmin voisi mitenkään ilmaista tahtoaan? Entä jos muuttaa mieltään? Hänelle joku uskottelisi että ettekös te muista että me sovittiin siitä eutanasiasta silloin aiemmin. -Ai jaa, no kaipa se on minulle sitten parhaaksi. Sairasta!

Muistisairaskin kärsii.

Ja kuule nauttii myös elämästä. Taas äidin kanssa nähdään viikon päästä. Pitkälle edennyt alzheimer ja musta ei kärsi.

Varmasti paljon positiivisempi kuin sinä.

Toki harhoja on välillä hänellä mutta muuten menee kyllä ihan kivasti jos äidin sanoja uskominen,

Miten tämä sinun tarinasi liittyy eutanasiaan. Selvästikkään äitisi ei tarvitse eutanasiaa.

Nyt taas kaikki mielensäpahoittajat täällä kertomassa hyväkuntoisista muistisairaista. Itse puhuin niistä muistisairaista, jotka eivät ota enää minkäänlaista kontaktia maailmaan, makavat suu auki sängyllä täysin jäykistyneinä. Hoitaja tulee välillä nostamaan pyörätuoliin ja kärrää päivähuoneeseen, jäykistynyt muistisairas tuetaan tyynyillä etteivät luut hinkkaa yhteen. Siellä se istuu päivähuoneessa pyörätuolissa, lähinnä nukkuu suu auki niin että kuorsaus käy. Omaiset käyvät ehkä kerran kuukaudessa hetken ajan katsomassa, koska toinen ei ole enää yhtään läsnä. Onko tuo enää teidän mielestä elämää?

Ja eihän pahasti muistisairas kykene omasta elämästään enää päättämään, mutta hoitotahdon voi tehdä sairauden alkuvaiheilla. Siihen voi laittaa ehdoksi, että omaiset auttavat arvioimaan tilanteen kun sairaus on edennyt lopulliseen vaiheeseen.

Ei eutanasian olekaan tarkoitus olla mikään piikki peppuun joka toiselle-ratkaisu. Vaan pitkän harkinnan tulos, kun väistämätön on edessä ja toivoa ei ole.