Ahdistaa ja itkettää. Maanantaina alkais työt puolen vuoden sairausloman jälkeen :("

Ahdistuneisuushäiriö on tämän vuoden hiivasyndrooma.

Viiden vuoden päästä on taas joku uusi selitys elämän vmäisyydelle.

Huomenna kello soittamaan kahdeksalta, sunnuntaina seitsemältä. Unikin tulee illalla aikaisemmin, kun olet aamulla noussut ajoissa ylös. Maanantai sujuu helpommin, kun et nyt enää viikonloppuna nuku pitkään. 

Ihme ammattisaikuttaja!

Fuduthan tuollaiselle pitäisi antaa.

Tuommoset sairauslomien väärinkäyttäjät on yhtenä syynä näihin työelämän tehostamisprojekteihin. Et saa sympatiaa, itsekäs lusmu.

Joka aamu herätys klo 5 töihin lähtöä varten, diagnooseina vakava masennus, ahdistuneisuusushäiriö ja traumaperäinen stressihäiriö. Rankkaa on välillä ja tekisi mieli luovuttaa, mutta mitä se auttaisi?

Pitkäaikainen sairauslomalla oleminen ei auta toipumaan/elämään psyykkisten häiriöiden kanssa. Tarvitset kokemuksen siitä, että voit oppia elämään normaalia arkea ongelmistasi huolimatta.

Voi mitä kommentteja :( minulta kyllä saat sympatiaa! Itsellänikin on ahdistuneisuushäiriö, ja tekisin mitä vain, jotta voisin olla normaali. Tätä ongelmaa en toivoisi kellekään, ihan oikeasti ei ole helppoa elää jatkuvassa ahdistuneisuudessa. Päivittäin tuntuu kuinka kurkkua kuristaa ja rintakehää painaa, luulen että kuolen stressiin ennen kuin täytän 30 vuotta :( sairauslomalle en uskalla jäädä, mutta työpaikkaa yritän vaihtaa (nykypäivän työelämässä se ei kyllä helppoa ole).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Irtisanoudu.

Kyllä tilallesi tulijoita on.

No en. Haluan vaan parantua ja tulla terveeksi.

Arvatkaa millasta on kun joutuu herään 7:ltä kun on tottunut nukkua puolille päivin.

Terveyskeskuksesta en saanut aikaa psykiatrille vaikka mulla on ahdistuneisuus häiriö.

Arvaas millasta on herätä joka aamu 3.30, kävellä yli 3 kilometriä bussiasemalle ja hypätä 5 aikaan bussiin että olis ajoissa töissä. Ja takaisin kotona olen n.16.30. Ennen sentään sain nukkua 5 asti mutta bussivuoroja vähennettiin juuri näistä työmatkalais vuoroista eikä kämppää löydä tosta vaan. Niin ja mulla on oikeasti diagnisoitu masennus ja maanis-depressiivisyys.

Vierailija kirjoitti:

Arvatkaa millasta on kun joutuu herään 7:ltä kun on tottunut nukkua puolille päivin.

Se on epämukavaa, mutta aikuinen ihminen pystyy tekemään tarvittaessa yhden työpäivän vaikka kokonaan valvotun yön jälkeen.

Miten te pystytte taloudellisesti olemaan kuukausien sairaslomilla? Kun eihän sitä täyttä liksaakaan saa kuin parin kk ajalta ja sitten jo pienempää summaa..

Vierailija kirjoitti:

Miten te pystytte taloudellisesti olemaan kuukausien sairaslomilla? Kun eihän sitä täyttä liksaakaan saa kuin parin kk ajalta ja sitten jo pienempää summaa..

Palkkaa saa niin kauan, mitä tes asiasta sanoo. Itse sain palkkaa neljän viikon ajan ja seuraavat yli neljä kuukautta sain Kelan sairauspäivärahaa. Onneksi oli säästössä pahanpäivänvaraa. Olisin kyllä mieluummin ollut töissä täydellä palkalla, mutta ei se aina mene oman halun mukaan.

Kuten joku kirjoitti, ala jo viikonloppuna muuttaa rytmiä. Vaikka vähänkin. Ja eka päivä menee huonommillakin unilla, maanantai-iltana oletkin jo väsynyt ja nukahdat ajoissa. Kamalan pitkä saikku sulla! Itse sain vastaavasta diagnoosista vain kuusi viikkoa, että saatiin lääkitys käyntiin ja hoitotasolle. Sitten vain tulta päin! Psykiatrin hoidossa olin, ja hän kannusti töihin heti kun voi. Kai sulla on lääkitys ja terapia kunnossa? Tsemppiä!

Miksi kaikkia muka ahdistaa nykyään? Jäävät vielä vellomaan siihen ahdistuksen tunteeseen...

Keskivaikea masennus ja jonkunsortin ahdistuneisuushäiriökin varmaan minulla, kello soi töihin aamuisin klo 05.45 ja herään mahakipuun ja ripulillw säntään, oksettaa ja ahdistaa.

Väkisin juon kahvin ja syön jotain, lähden sydän pamppaillen töihin. Kun pääsen aloittamaan työt, ahdistus helpottaa.

Syytä tohon en tiedä. Mutta niin kauan kun se helpottaa heti töihin päästyä, aion vaan jaksaa swn läpi joka ikinen aamu. Mitä mä kotona tekisin? Antaisin periksi sille kusipää-ahdistukselle??! En ikinä.

Outoa, että jollakin on puolen vuoden sairasloma ahdistuksen takia. Olen itse lukion toisella ja kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Koko ajan ahdistaa joku asia enemmän tai vähemmän, mutta silti pakotan itseni menemään aina kouluun. Mulle ei ole ehdotettukaan mitään sairaslomaa...

Onko mulla ihan väärä käsitys asiasta vai miten on, kun olen kunta-alalla töissä ja meillä ei kukaan ikinä ole millään pääsaikulla. Niin onko heti kelan rahoilla, eikä saa palkkaa ollenkaan, jos jää kuntatyönantajalla saikulle psyykkisin syin? Tällainen käsitys mulla on, ja se voisi myös selittää sen ettei uupumussaikkuja pidetä. Tietääkö joku?

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuksen syy on se, että olet tottunut liian helpolle. Kun ei tee mitään, ei saa myöskään mitään onnistumisen kokemuksia.

Mitäs jos tekee ja aina epäonnistuu? Se voi johtaa siihen, että lannistuu, eikä enää tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että jollakin on puolen vuoden sairasloma ahdistuksen takia. Olen itse lukion toisella ja kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Koko ajan ahdistaa joku asia enemmän tai vähemmän, mutta silti pakotan itseni menemään aina kouluun. Mulle ei ole ehdotettukaan mitään sairaslomaa...

Minun lapsella kanssa, on samanikäinen kuin sinä. Poissaoloja on, kun on aamuja ettei vaan kykene menemään. Käytkö sinä jossain juttelemassa? Onko ehdotettu lääkitystä?

Mun lapsi käy nuorisopsykiatrian polilla juttelemassa mutta toistaiseksi ei ole halunnut mitään lääkitystä.

Niin, jos nyt totta puhutaan, niin kenen mielestä on mukava herätä aamuisin ja lähteä töihin? Itselläni herätys joka aamu 5.30 ja työt alkaa klo 7. Väkisin sitä on itsensä revittävä ylös joka aamu, ja näin perjantaisin olen ihan raato! Pitäisikö minunkin vain lyödä hanskat tiskiin, ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Onko pakko jos ei haluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa, että jollakin on puolen vuoden sairasloma ahdistuksen takia. Olen itse lukion toisella ja kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Koko ajan ahdistaa joku asia enemmän tai vähemmän, mutta silti pakotan itseni menemään aina kouluun. Mulle ei ole ehdotettukaan mitään sairaslomaa...

Minun lapsella kanssa, on samanikäinen kuin sinä. Poissaoloja on, kun on aamuja ettei vaan kykene menemään. Käytkö sinä jossain juttelemassa? Onko ehdotettu lääkitystä?

Mun lapsi käy nuorisopsykiatrian polilla juttelemassa mutta toistaiseksi ei ole halunnut mitään lääkitystä.

Käyn juttelemassa koulupsykologilla vaan. Lääkitystä on ehdotettu, mutta mietin vielä että haluanko sitä. Tuntuu, että auttaisi enemmän jos voisin puhua jollekin mua vaivaavista asioista, mutta nyt niitä psykologikäyntejä on ollut vaan kerran kuussa... Ei hirveästi auta.

Ap, Jeesus rakastaa sinua. Olet ihana ja arvokas ihminen. Pystyit sitten työhön tai et.