Teen rakenneultria ja tämä ärsyttää vanhemmissa

Minua on aina ärsyttänyt äitien puhe tyttö/poikaLUPAUKSISTA. Ei sitä voi luvata ultralla katsomalla.

Itse olin esikoisen kohdalla todella yllättynyt vauvan sukupuolesta. Olin koko alkuraskauden aivan varma, että tyttö se on, mutta rakenneultrassa näyttikin pojalta. Olin ihan ymmälläni kuinka oma intuitioni oli niin väärässä. Poika oli tietysti myös yhtä tervetullut. :) Saattoi ultraajakin ihmetellä reaktiotani. En siis pettynyt sukupuoleen, vaan omaan väärään luulooni.

Omassa rakenneultrassa en edes halunnut tietää sukupuolta vaan ainoastaan, että kaikki olisi niin kuin olla pitää. Ultraajana yksityisellä oli kokenut lääkäri, joka välittömästi huomasi jotain olevan pahasti vialla. Pyysi tulemaan sairaalaan heti seuraavana päivänä. Kyllähän siitä jo tiesi, että tämä raskaus ei tule päättymään hyvin, vaikka yritinkin pysyä toiveikkaana.

Otettiin sisään sairaalaan. Uusi lapsivesipunktio. Ja sitten se valtava ultraamisen määrä - aina pyydettiin jonkun alan erikoislääkäri paikalle tutkimaan kuvaa. Heitä oli siinä useita samanaikaisestikin pohtimassa yhdessä vauvan tilaa. Voitte olla varmoja, että siinä tilanteessa en todellakaan kysellyt ylimääräisiä, koska tyhmempikin tajuaa tilanteen olevan erittäin vakava. Kyllä he vamasti kertovat, kun tietävät tarkemmin.

Diagnoosina oli todella vakava rakennevika, raskaus keskeytettiin lain puitteissa viimeisellä hetkellä. Synnytin kuolleen vauvan. Kätilö kertoi sen olevan poika. Vasta sillä hetkellä tajusin, että ai niin - vauvalla oli sukupuolikin.

Meillä ei seuraavana päivänä lääkärikään lähtenyt arvailemaan mistä löydökset voisivat johtua, vaikka aika perus löydökset ovat tähän mikä meillä sitten todettiin. Osaisitko sinä ap näiden löydösten perusteella arvata jotain? Älä nyt ota huomioon sitä, että raskaus on jouduttu keskeyttämään, ettei se vaikuta mielipiteeseesi.

Napasuonen puuttuminen, aivoissa golfpallo, käden asento, lapsiveden määrä afi22. Napasuonen puuttuminen huomattiin tosiaan vasta myöhemmin, aivojen joku juttu ei myöskään myöhemmin näkynyt varmuudella. Näitä kun kotona sitten googlettelin ennen lopullista diagnoosia, niin aika todennäköistä oli tämä. Äitiyspolin lääkäri sentään vähän "valmisteli" minua, että mihin voisi viitata.

Ymmärrän ettei hoitaja halua puhua, mutta että seuraavan päivän lääkärikään ei lähtenyt arvailemaan mistä voisi johtua, vaikka kysyin, kyllä varmaan jotain vaihtoehtoja olisi voinut sanoa, että mistä johtuu, ettei minun tarvitse hädissäni kotona sitten yrittää etsiä tietoa ja odottaa päiviä sitä vastausta. Erittäin pettynyt olen kyllä ultraajan sekä lääkärinkin toimintaan

"3"

Tämä aloitus jopa vähän helpotti oloani. Kun itseänikin vituttaa se turhamainen hömpötys, mitä jotkut siellä rakenneultrassa harrastaa. Näkevät vain sen jonain vauvalle vilkuttelu -tapahtumana ja just luulevat, että sen tarkoitus on vain katsoa se sukupuoli.

Raskauden sujuminen hyvin ei ole mikään itsestäänselvyys ja tosiaan joku sukupuoli on ultraajan pienin kiinnostuksenkohde, kun hän jos kuka tietää, että aina kaikki ei ole hyvin.

Jos joskus rakenneultraan asti pääsen, en kysele mitään vaan annan ultraajan tutkia ja toivon vain, että kaikki olisi hyvin. Raskauteni on mennyt kesken rv 20 juuri ennen koko ultraa, koska lapsiveteni menivät ennenaikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin Ap:lta kysyä, että jos ultrassa ei havaita poikkeamia, katsotaanko vastasyntynyttä sillä silmällä että onhan kaikki ok? Siis että jos vaikka aivoissa/sydämessä olisikin jotain vialla, missä vaiheessa ja miten se huomataan? kuitenkin vastasyntynyt pitäisin ainakin "tutkia" suht hyvin? Vai huomataanko ne vasta myöhemmin, esim jos kehitys ei vastaa ikää tms?

Toivottavasti ymmärrät pointtini, vaikea muotoilla!

Kyllä jokaista vastasyntynyttä toki tarkkaillaan jo ihan voinnin takia, jos tarvii esim apua hengittämiseen tms. Tällöin voidaan tietty havaita myös joitain poikkeamia, esim sydänvioista on edelleen vain osa mahdollista selvittää ultralla. Lääkäri myös katsoo vauvan ennen kotiinlähtöä. Se miten pian mahdollinen ultrassa havaitsematta jäänyt sydänvika havaitaan syntymän jälkeen riippuu myös vian vakavuudesta. Osa voidaan havaita heti lapsen voinnin perusteella mutta osaa ei niin helposti. Esim. pieni reikä sydämessä on suht yleinen löydös joka myös usein kasvaa umpeen jo muutaman päivän aikana. Osa tietty ei ja niitä kontrolloidaan. Onneksi hengenvaarallisia löydöksiä kuitenkin on melko harvoin. Aivoja tietty vaikeampi tutkia heti synnyttyä. Jos jotain epäilyä on niin vauvalle voi tehdä esim. aivojen magneettikuvauksen josta voi löytää rakennepoikkevuuksia. Todella moni vamma on kuitenkin sellainen että sen huomaa vasta ajan kuluessa, esim siitä ettei lapsen kehitys etenekään normaalisti. Joskus kehityshäiriöitä näkyy vasta vuosienkin päästä. Se onkin kamalan tuskallista vanhemmuudessa, että kun ei voi koskaan olla varma. Vaikka ultrat olisi ok niin silti ei voi taata mitään. Synnytyksessä voi sattua asioita jotka johtaa lapsen vammautumiseen. Kuitenkaan ei kannata vain pelätä pahinta, vaan suurimmalla todennäköisyydellähän kaikki  on kuitenkin kunnossa. Ja jos ei ole niin sitten on elettävä sen mukaan. Tsemppiä!

Sinulla ap myös varmaan kokemusta siitä, että miten äidit joilla aiemmin löydetty poikkeavuuksia ja raskaus jouduttu keskeyttämään ovat suhtautuneet seuraavaan ultraan? Itse olen nyt raskaana ja aivan paniikissa, että entä jos meille käy taas huonosti. Pelottaa ensimmäinen ultrakin todella kovin, mutta eniten pelkään rakenneultraa, koska viimeksi kävi miten kävi. Entä jos taas käy. Osaako äidit olla yhä yhtä "luottavaisin mielin" kun siinä aiemmassa, vai ovatko selvästi aivan paniikissa? Normaalisti tuskin ollaan aivan paniikissa, vaan uskotaan, että siellä kaikki on kuitenkin hyvin.

"3"

Vierailija kirjoitti:

Omassa rakenneultrassa en edes halunnut tietää sukupuolta vaan ainoastaan, että kaikki olisi niin kuin olla pitää. Ultraajana yksityisellä oli kokenut lääkäri, joka välittömästi huomasi jotain olevan pahasti vialla. Pyysi tulemaan sairaalaan heti seuraavana päivänä. Kyllähän siitä jo tiesi, että tämä raskaus ei tule päättymään hyvin, vaikka yritinkin pysyä toiveikkaana.

Otettiin sisään sairaalaan. Uusi lapsivesipunktio. Ja sitten se valtava ultraamisen määrä - aina pyydettiin jonkun alan erikoislääkäri paikalle tutkimaan kuvaa. Heitä oli siinä useita samanaikaisestikin pohtimassa yhdessä vauvan tilaa. Voitte olla varmoja, että siinä tilanteessa en todellakaan kysellyt ylimääräisiä, koska tyhmempikin tajuaa tilanteen olevan erittäin vakava. Kyllä he vamasti kertovat, kun tietävät tarkemmin.

Diagnoosina oli todella vakava rakennevika, raskaus keskeytettiin lain puitteissa viimeisellä hetkellä. Synnytin kuolleen vauvan. Kätilö kertoi sen olevan poika. Vasta sillä hetkellä tajusin, että ai niin - vauvalla oli sukupuolikin.

Koskettava kirjoitus. Itselleni kävi sama vajaat kaksi vuotta sitten, toisen lapsen kohdalla. Lapseni oli myös poika. Minulla on yksi lapsi eli esikoiseni, mutta en tiedä uskallanko enää ikinä yrittää uutta lasta vaikka haluaisinkin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei seuraavana päivänä lääkärikään lähtenyt arvailemaan mistä löydökset voisivat johtua, vaikka aika perus löydökset ovat tähän mikä meillä sitten todettiin. Osaisitko sinä ap näiden löydösten perusteella arvata jotain? Älä nyt ota huomioon sitä, että raskaus on jouduttu keskeyttämään, ettei se vaikuta mielipiteeseesi.

Napasuonen puuttuminen, aivoissa golfpallo, käden asento, lapsiveden määrä afi22. Napasuonen puuttuminen huomattiin tosiaan vasta myöhemmin, aivojen joku juttu ei myöskään myöhemmin näkynyt varmuudella. Näitä kun kotona sitten googlettelin ennen lopullista diagnoosia, niin aika todennäköistä oli tämä. Äitiyspolin lääkäri sentään vähän "valmisteli" minua, että mihin voisi viitata.

Ymmärrän ettei hoitaja halua puhua, mutta että seuraavan päivän lääkärikään ei lähtenyt arvailemaan mistä voisi johtua, vaikka kysyin, kyllä varmaan jotain vaihtoehtoja olisi voinut sanoa, että mistä johtuu, ettei minun tarvitse hädissäni kotona sitten yrittää etsiä tietoa ja odottaa päiviä sitä vastausta. Erittäin pettynyt olen kyllä ultraajan sekä lääkärinkin toimintaan

"3"

Hankala sanoa ilman tarkempia tietoja ja näkemättä itse, mutta golfpallo löydökset usein viittaa kromosomihäiriöihin, MUTTA mikään näistä ei vielä yksittäin sinänsä ole todella huolestuttava. Tosin tuo tilanne jossa useita löydöksiä niin antaa kyllä viitettä että jotain on vialla. Napasuonen puuttuminen ei aina kerro mistään, mutta useinhän se liittyy kehityshäiriöihin joten aina tutkitaan tarkemmin jos tällainen löytyy. Todella ikävä juttu että menetitte vauvan :( Selvisikö syy lopulta?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei seuraavana päivänä lääkärikään lähtenyt arvailemaan mistä löydökset voisivat johtua, vaikka aika perus löydökset ovat tähän mikä meillä sitten todettiin. Osaisitko sinä ap näiden löydösten perusteella arvata jotain? Älä nyt ota huomioon sitä, että raskaus on jouduttu keskeyttämään, ettei se vaikuta mielipiteeseesi.

Napasuonen puuttuminen, aivoissa golfpallo, käden asento, lapsiveden määrä afi22. Napasuonen puuttuminen huomattiin tosiaan vasta myöhemmin, aivojen joku juttu ei myöskään myöhemmin näkynyt varmuudella. Näitä kun kotona sitten googlettelin ennen lopullista diagnoosia, niin aika todennäköistä oli tämä. Äitiyspolin lääkäri sentään vähän "valmisteli" minua, että mihin voisi viitata.

Ymmärrän ettei hoitaja halua puhua, mutta että seuraavan päivän lääkärikään ei lähtenyt arvailemaan mistä voisi johtua, vaikka kysyin, kyllä varmaan jotain vaihtoehtoja olisi voinut sanoa, että mistä johtuu, ettei minun tarvitse hädissäni kotona sitten yrittää etsiä tietoa ja odottaa päiviä sitä vastausta. Erittäin pettynyt olen kyllä ultraajan sekä lääkärinkin toimintaan

"3"

Hankala sanoa ilman tarkempia tietoja ja näkemättä itse, mutta golfpallo löydökset usein viittaa kromosomihäiriöihin, MUTTA mikään näistä ei vielä yksittäin sinänsä ole todella huolestuttava. Tosin tuo tilanne jossa useita löydöksiä niin antaa kyllä viitettä että jotain on vialla. Napasuonen puuttuminen ei aina kerro mistään, mutta useinhän se liittyy kehityshäiriöihin joten aina tutkitaan tarkemmin jos tällainen löytyy. Todella ikävä juttu että menetitte vauvan :( Selvisikö syy lopulta?

ap

Selvisi, trisomia 18. Näin meillekkin VASTA äitiyspolilla sanottiin, että yksinään mikään näistä ei olisi kovin huolestuttavaa, mutta yhdessä voivat viitata kromosomihäiriöön. Otettiin punktio josta sitten selvisi.

"3"

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ap myös varmaan kokemusta siitä, että miten äidit joilla aiemmin löydetty poikkeavuuksia ja raskaus jouduttu keskeyttämään ovat suhtautuneet seuraavaan ultraan? Itse olen nyt raskaana ja aivan paniikissa, että entä jos meille käy taas huonosti. Pelottaa ensimmäinen ultrakin todella kovin, mutta eniten pelkään rakenneultraa, koska viimeksi kävi miten kävi. Entä jos taas käy. Osaako äidit olla yhä yhtä "luottavaisin mielin" kun siinä aiemmassa, vai ovatko selvästi aivan paniikissa? Normaalisti tuskin ollaan aivan paniikissa, vaan uskotaan, että siellä kaikki on kuitenkin hyvin.

"3"

On kyllä kokemusta. Tähän vaikuttaa vielä paljon se että onko edellinen poikkeama ollut sellainen jolla on suuri todennäköisyys uusiutua eli jokin geneettinen häiriö. Tämä kyllä suhteellisen harvinaista mutta on ollut tapaus jossa vaikea ja harvinainen vamma todettu esikoisella. Perinnöllisyyslääkäri havainnut että riski saada samaa vammaa sairastava lapsi on 30% seuraavassa raskaudessa. Nämä vanhemmat olivat todella peloissaan uudessa raskaudessa koska riski oli todella suuri. Tehtiin ensimmäinen ultra jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja pyrittiin selvittämään onko riskiä että tässä raskaudessakin sama. Luonnollisesti vaatii todella hyvää ammattitaitoa ja herkkyyttä ihmisten kohtaamiseen kun taustalla on näin vaikeat asiat. Onneksi tämä tarina päättyi onnellisesti ja saivat terveen lapsen. Tottakai huoli on aivan omaa luokkaansa myös niillä joilla on havaittu edellisessä raskaudessa häiriö ja jouduttu keskeyttämään tai vauva kuollut myöhäisillä viikoilla, vaikka ei olisi mitään riskiä saman toistumisesta. Silloin kyllä voi huomata että vanhempien kiinnostus on siinä että onkai lapsi terve ja esim sukupuoli kysymykset ei niin nouse esiin kun on todellisia pelkoja. Voin lohdutukseksi sinulle sanoa, että en ole 10 vuoden aikana törmännyt yhteen enkä kuullut kollegoiltakaan, että sama nainen olisi joutunut kaksi kertaa peräkkäin keskeyttämään raskauden myöhäisillä viikoilla rakennevian takia. Useimmiten nuo ovat vain todella todella huonoa tuuria jonka riski on jokaista raskautta kohti minimaalinen. Jonkun vaan on oltava se 1/30 000 joka jonkun harvinaisen vamman joutuu lapsellaan kohtaamaan. Pelko ja paniikki ovat ihan normaaleja tunteita kun takana on iso menetys. Ollaan kyllä joskus tarjottu lisäultria sikiön tarkempaan tarkasteluun jos taustalla on rakennepoikkeavuus, tällöin syynä ei yleensä ole epäily uusiutumisesta (ellei sitten ole erikseen havaittu että riski uusiutua) vaan myös vanhempien mielenrauha. Yleensä tällöin ainakin meillä ultran tekee alunalkaenkin lääkäri. 

Toivon sinulle paljon onnea matkaan tähän raskauteen! muista, että todella suurella todennäköisyydellä kaikki on hyvin ja tämä vauva tulee syliin asti. Uskon että mikäli kaipaat niin keskusteluapua ainakin saa näiden tunteiden käsittelyyn. Pelkopolilla on myös näitä tapauksia ollut käsittelyssä. 

ap

Etkö voi hoitaa asiaa näin:

Kutsut mamman paikalle. 

Mamma istuu penkille ja kysyt noniin, haluatteko tietää sukupuolta? Ne sanoo joo. 

Sanot okei katson ensin rakenteet että sikiö on terve eikä ole mitään poikkeavaisuuksia. Lopuksi voidaan katsoa että jos sukupuolen selvitys onnistuu. 

Näin vanhemmat tietää että se ainut asia mitä ne pinnalliset idiootit haluaa tulla kahtomaan tulee sitten lopuksi.. Ihan sama onko vauva kehitysvammainen ja kasvaa jalka päässä kuhan sillä on pippeli. 

Itse olen ultrassa ollu kaksi kertaa ja itselleni tärkeintä oli se että lapsi on terve. Tottakai sukupuoli olisi hyvä tietää ja ultraaja molemmilla kerroilla sano että ei anna 100% takuuta mutta molemmilla kerroilla viekkasi tyttöä ja kaksi tyttöä syntyi. 

Ammattitaitoa, ystävä hyvä! Ammattitaitoa se vaan vaatii, että osaa suhtautua hankaliinkin asiakkaisiin oikein.

Toivottavasti sinä olet kehityskelpoinen työntekijä ja pyrit tekemään työsi tänään paremmin kuin eilen.

Opettele sanomaan tarpeeksi topakasti mutta ystävällisesti, että tämä vauva ujostelee sukupuoltaan ja on sellaisessa asennossa, että sitä ei millään näe. Itse en ole koskaan kysynyt, mutta joskus lääkäri on kysynyt, haluanko tietää kun on selvästi nähnyt. Toisaalta olen tavannut synnytyslaitoksella äidin valmiin lapsen kanssa, ja lääkäri oli ollut  kovasti helpottunut kun ei sukupuolta ollut kysytty, kun väärin olisi mennyt vielä viimeisessäkin ultrassa.

Havaituista poikkeavuuksista pitäisi ehdottomasti antaa jotain vihjettä eikä olla olevinaan ikään kuin ei olisi mistään mitään havaintoa. Vanhemmat tuntevat itsensä huijatuksi ja / tai pitävät sinua osaamattomana, jos jälkeen päin paljastuu, että kyllä olisi pitänyt nähdä jo siinä ultrassa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei seuraavana päivänä lääkärikään lähtenyt arvailemaan mistä löydökset voisivat johtua, vaikka aika perus löydökset ovat tähän mikä meillä sitten todettiin. Osaisitko sinä ap näiden löydösten perusteella arvata jotain? Älä nyt ota huomioon sitä, että raskaus on jouduttu keskeyttämään, ettei se vaikuta mielipiteeseesi.

Napasuonen puuttuminen, aivoissa golfpallo, käden asento, lapsiveden määrä afi22. Napasuonen puuttuminen huomattiin tosiaan vasta myöhemmin, aivojen joku juttu ei myöskään myöhemmin näkynyt varmuudella. Näitä kun kotona sitten googlettelin ennen lopullista diagnoosia, niin aika todennäköistä oli tämä. Äitiyspolin lääkäri sentään vähän "valmisteli" minua, että mihin voisi viitata.

Ymmärrän ettei hoitaja halua puhua, mutta että seuraavan päivän lääkärikään ei lähtenyt arvailemaan mistä voisi johtua, vaikka kysyin, kyllä varmaan jotain vaihtoehtoja olisi voinut sanoa, että mistä johtuu, ettei minun tarvitse hädissäni kotona sitten yrittää etsiä tietoa ja odottaa päiviä sitä vastausta. Erittäin pettynyt olen kyllä ultraajan sekä lääkärinkin toimintaan

"3"

Hankala sanoa ilman tarkempia tietoja ja näkemättä itse, mutta golfpallo löydökset usein viittaa kromosomihäiriöihin, MUTTA mikään näistä ei vielä yksittäin sinänsä ole todella huolestuttava. Tosin tuo tilanne jossa useita löydöksiä niin antaa kyllä viitettä että jotain on vialla. Napasuonen puuttuminen ei aina kerro mistään, mutta useinhän se liittyy kehityshäiriöihin joten aina tutkitaan tarkemmin jos tällainen löytyy. Todella ikävä juttu että menetitte vauvan :( Selvisikö syy lopulta?

ap

Selvisi, trisomia 18. Näin meillekkin VASTA äitiyspolilla sanottiin, että yksinään mikään näistä ei olisi kovin huolestuttavaa, mutta yhdessä voivat viitata kromosomihäiriöön. Otettiin punktio josta sitten selvisi.

"3"

Ikävä kuulla :( Se näissä kyllä on hankalaa että eri sikiöillä samakin häiriö voi ilmetä eri tavoilla. Luulen että jotakin kromosomihäiriötä sinullakin on alunperin mietitty kun useampi siihen viittaava poikkeama havaittu, mutta varmasti voinut olla vaikea määrittää mikä on kyseessä ja miten vakavasta on kyse. 

ap

Mulla on perussairaus, joka voi vaikuttaa raskauteen ja sikiön kehitykseen paljonkin, joten mua ultrattiin ihan alusta asti kerran kuussa ja lopussa viikon välein. Plus sitten rakenneultrat. Mitään komplikaatioita ei mulle onneksi tullut ja mun raskaus ja vauva oli ihan oppikirjaesimerkki normaalista raskaudesta ja kehittyvästä sikiöstä. Monenlaista ultraajaa tuli kuitenkin tavattua, asiallista ja hyvää käytöstä toki kaikilta sain :) Eli voinee todeta, että ihan ovat ammattilaisetkin ihmisiä siinä missä ne äiditkin ;) Neuvolan alkuraskauden rakenneultraaja oli kaikkein vähäpuheisin, vähän jäi sellainen fiilis, että olisiko sanonut edes kaiken olevan kunnossa ellen itse olisi kysynyt, vai siitäkö olisi pitänyt päätellä kun ei sano mitään. Mutta kun kysyin ultrauksen päätteeksi mitä näkyi, niin kertoi että kaikki oli kohdillaan ja näkyvissä mitä niillä viikoilla on ja koko vastaa viikkoja.

Mukavimmat (lääkäreitähän ne mulla olivat) ultraajat ovat olleet erikoistuvia jotka käyttivät mua "harjoituskappaleena", sillä he osasivat sanoa heti alkuun zoomailevansa treenin vuoksi pidempään ja monesta kulmasta. Ei siis syytä huoleen. Monesti myös ehkä harjoituksen vuoksi kertoivat tarkemmin mitä näkivät, vaikkei siis syytä kummemmin ollutkaan.

Kaikille asiaa ammatikseen tekeville suosittelen kertomaan rehellisesti jo alkuun, että mitä tehdään ja pyytämään, että ensin katsotaan ja keskustellaan sitten, jos tuntuu, että keskittyminen herpaantuu keskustellessa. Jotkut ultraajat ovat mullakin olleet itse puheliaita eli ilmeisesti joillakin pysyy keskittyminen kasassa nimenomaan puhuessa. Niin me ollaan ihmiset erilaisia :)

Vierailija kirjoitti:

Onko läskiä äitiä vaikeampi ultrata? Vaikuttaako läskin määrä näkyvyyteen? Sanotteko ultrattavalle tällöin että hän on läski?

Jos on paljon ylipainoa niin kyllähän se tietenkin vaikeuttaa ultraamista ja näkyvyys voi olla heikompi. Kuten sanoin aiemmin niin joskus esim sydämen rakenteet on kinkkisiä nähdä etenkin jos viikkoja alle 20 tai ihan juuri se 20 ja sitten äidillä on vähän enemmän vatsaa vielä edessä. Mutta koskaan ei kyllä sanota äidille mitään tuommoista että ei nyt näy koska olet läski. Enkä muutenkaan kommentoi ultrattavan painoa mitenkään, varmasti hän itsekin asiasta tietää jos painoa on liikaa. Painosta olen keskustellut vain silloin kun tein kontrolliultria raskausdiabetestä sairastaville äideille. Enkä kyllä silloinkaan todellakaan sanonut ainakaan noin kun esitit asian, vaan tyylillä "hyvä että paino on pysynyt kurissa" tai "painonnousua kannattaa nyt tarkkailla". 

ap

Minulta on ultraaja ihan jokainen kerta kysynyt että haluanko sukupuolen selville jos näkyy. Ekalla kertaa en halunnut, muulloin kyllä.  Joka kerta on mennyt oikein ultraajan arvio. Kolmen tytön jälkeen itsekkin bongasin näytöltä jotain ylimääräistä, ultraaja oli ihana ja nappasi kuvan siitä :) Mutta eri juttu varmasti olisi ollut jos jotain poikkeavaa olisi löytynyt. 

Wanha datakääpä kirjoitti:

AP:n tuska on 100% itse aiheutettua. Elämä on vaikeaa kun ei osaa edes suullaan kommunikoida.

Joko lähetätte ohjeistuksen ultraan tuleville etukäteen tai kerrotte ohjeistuksen suullisesti kun ihmiset tulevat paikalle. Muuten he eivät voi tietää miten ultrassa "kuuluu" olla ja käyttäytyä.

-

Kaiken kaikkiaan AP on puhdasverinen ääliö siitä kategoriasta, johon tyypillisesti kuuluvat valitettavan usein mm. IT-palveluhenkilöt. Asenne on tyyliä: "Miksi nämä ihmiset kyselevät kaikkia typeryyksiä, jotka minä ammattini puolesta tiedän typeryyksiksi, joten heidänkin kuuluisi ne tietää typeryyksiksi."

Hei AP, jos asiakkaasi tietäisivät kaiken aiheesta he voisivat tehdä ultransa itsepalveluna eikä sinua tarvittaisi mihinkään. Mene urpo itseesi ja yritä muistaa, että hoitotyö jos mikä on 100% palveluammatti.

PS

Kyllä olen tarkoituksella epäkohtelias. Olen huomannut, että AP:n asenteella varustetut palveluhenkilöt ovat kohteliaan järkipuheen ulottumattomissa valtavan kokoisen egonsa takia.

AP on selkeästi erittäin pätevä, asiallinen ja ystävällinen ammattilainen, asennekin kohdillaan.  Sitä taas kirjoituksesi perusteella ei voi sinusta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Ammattitaitoa, ystävä hyvä! Ammattitaitoa se vaan vaatii, että osaa suhtautua hankaliinkin asiakkaisiin oikein.

Toivottavasti sinä olet kehityskelpoinen työntekijä ja pyrit tekemään työsi tänään paremmin kuin eilen.

Opettele sanomaan tarpeeksi topakasti mutta ystävällisesti, että tämä vauva ujostelee sukupuoltaan ja on sellaisessa asennossa, että sitä ei millään näe. Itse en ole koskaan kysynyt, mutta joskus lääkäri on kysynyt, haluanko tietää kun on selvästi nähnyt. Toisaalta olen tavannut synnytyslaitoksella äidin valmiin lapsen kanssa, ja lääkäri oli ollut  kovasti helpottunut kun ei sukupuolta ollut kysytty, kun väärin olisi mennyt vielä viimeisessäkin ultrassa.

Havaituista poikkeavuuksista pitäisi ehdottomasti antaa jotain vihjettä eikä olla olevinaan ikään kuin ei olisi mistään mitään havaintoa. Vanhemmat tuntevat itsensä huijatuksi ja / tai pitävät sinua osaamattomana, jos jälkeen päin paljastuu, että kyllä olisi pitänyt nähdä jo siinä ultrassa jotain.

Kyllä osaan suhtautua erilaisiin asiakkaisiin :) missään en ole sanonut että näyttäisin vanhemmille mahdollisen ärsytyksen. Eikä nämäkään asiat oikeasti ole mitään haudanvakavia juttuja (huom tämä juttu oli ennemmin pilke silmäkulmassa kirjoitettu + muistutus ultran tarkoituksesta) mutta ehkä kuitenkin sellaisia joita myös ultraan tulevien kannattaa omalla kohdallaan miettiä. Korostan vielä, että ei minua ärsytä sinällään jos sukupuolta kysytään mutta hieman kyllä se jos se on selvästi koko ultauksen pääfunktio. Joskus kun huomaa ettei vanhempia edes näytä kiinnostavan kun selostan kuvassa näkyviä aivojen rakenteita, kun seuraava kysymys on "etkö kuvaisi jo sinne haaraväliin". Mutta se on vain minun tunne ja ohimenevä. Johtuu siitä, että olen ollut havaitsemassa niitä tilanteita kun aivojen rakenteet ei ole kunnossa ja vanhemmat ovat joutuneet potkuhousujen värin sijasta miettimään raskaudenkeskeytystä. Mutta kaikkiin suhtaudun asiallisesti ja ystävällisesti vaikka kyselisivät mitä :)

ap

Kiitos ap, vaikutat erittäin pätevältä ja ammattitaitoiselta :)

Kiva kuulla, ettei urallasi ole tullut vastaan kahta kertaa samoille vanhemmille tällaista, huojentaa vähän. Näin meille kyllä sanottiinkin, että erittäin epätodennäköistä että uudelleen tulisi, mutta ainahan voi tulla muita rakennevikoja :(

En kyllä itsekkään enää kysele sukupuolen perään, kun tällainen kokemus takana. Ei sitä vain ihminen jotenkaan osaa kuvitella, että omalle kohdalle sattuisi joten ehkä siksi ihmiset kyselee sukupuolta kun oletuksena on, että kaikki on hyvin. Itse en kyllä pidä enää mitään itsestäänselvyytenä.

"3"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattitaitoa, ystävä hyvä! Ammattitaitoa se vaan vaatii, että osaa suhtautua hankaliinkin asiakkaisiin oikein.

Toivottavasti sinä olet kehityskelpoinen työntekijä ja pyrit tekemään työsi tänään paremmin kuin eilen.

Opettele sanomaan tarpeeksi topakasti mutta ystävällisesti, että tämä vauva ujostelee sukupuoltaan ja on sellaisessa asennossa, että sitä ei millään näe. Itse en ole koskaan kysynyt, mutta joskus lääkäri on kysynyt, haluanko tietää kun on selvästi nähnyt. Toisaalta olen tavannut synnytyslaitoksella äidin valmiin lapsen kanssa, ja lääkäri oli ollut  kovasti helpottunut kun ei sukupuolta ollut kysytty, kun väärin olisi mennyt vielä viimeisessäkin ultrassa.

Havaituista poikkeavuuksista pitäisi ehdottomasti antaa jotain vihjettä eikä olla olevinaan ikään kuin ei olisi mistään mitään havaintoa. Vanhemmat tuntevat itsensä huijatuksi ja / tai pitävät sinua osaamattomana, jos jälkeen päin paljastuu, että kyllä olisi pitänyt nähdä jo siinä ultrassa jotain.

Kyllä osaan suhtautua erilaisiin asiakkaisiin :) missään en ole sanonut että näyttäisin vanhemmille mahdollisen ärsytyksen. Eikä nämäkään asiat oikeasti ole mitään haudanvakavia juttuja (huom tämä juttu oli ennemmin pilke silmäkulmassa kirjoitettu + muistutus ultran tarkoituksesta) mutta ehkä kuitenkin sellaisia joita myös ultraan tulevien kannattaa omalla kohdallaan miettiä. Korostan vielä, että ei minua ärsytä sinällään jos sukupuolta kysytään mutta hieman kyllä se jos se on selvästi koko ultauksen pääfunktio. Joskus kun huomaa ettei vanhempia edes näytä kiinnostavan kun selostan kuvassa näkyviä aivojen rakenteita, kun seuraava kysymys on "etkö kuvaisi jo sinne haaraväliin". Mutta se on vain minun tunne ja ohimenevä. Johtuu siitä, että olen ollut havaitsemassa niitä tilanteita kun aivojen rakenteet ei ole kunnossa ja vanhemmat ovat joutuneet potkuhousujen värin sijasta miettimään raskaudenkeskeytystä. Mutta kaikkiin suhtaudun asiallisesti ja ystävällisesti vaikka kyselisivät mitä :)

ap

Ihmisyys lienee kuitenkin sulle vähän vierasta. Mitä luulet, moniko vanhempi tulee ultraan miettien sikiön aivojen rakennetta (paha juttu) ja moniko miettien mikä sukupuoli (iloinen juttu)? Se on vaan ihmisen ominaisuus, että sitä kaikkein pahinta ei odoteta omalle kohdalle ellei sellaisesta ole aiempaa kokemusta.