Teen rakenneultria ja tämä ärsyttää vanhemmissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.

Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.

No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.

Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä

Ikävä kuulla kokemuksestasi :( luonnollisesti ultraajilla on eri tapoja toimia ja teille olisi kyllä pitänyt kertoa mitä poikkeamia epäillään. Itse kyllä kerron jokaisen rakenteen kohdalla mitä näin ja miltä näyttää. Myös niissä valitettavissa tilanteissa jossa epäilen poikkeavuutta niin kerron kyllä että nyt epäilen esim sydämessä poikkeavuutta ja kerron syyn miksi näin epäilen. Se tietty täytyy korostaa että vielä lääkäri katsoo ja varmistaa asian. On kyllä käynyt niinkin etten oikeasti ole saanut esim aortan kaarta näkyviin joka on haastavaa jos viikkoja alle 20 ja jos äidillä paljon massaa vatsalla. Tällöin kyllä sanon etten epäile mitään vikaa mutta en saa näkyviin jonka takia katsotaan uudelleen. Vanhemmilla on mielestäni oikeus tietää jos jotain epäillään

Ap

Tässä ultrassa ja siinä lääkärinkin tekemässä jäi jopa yksi poikkeavuus näkemättä, napasuonen puuttuminen. Äitiyspolilla vasta huomattiin kun jouduin sinne tarkempiin tutkimuksiin. Tämä ensimmäinen ultraaja oli kirjoittanut omakantaan sydämestä ja sitten " tämä ja tämä jää epäselväksi" kohtia, mutta niissä ei ollut sitä sydäntä minkä vuoksi olimme seuraavana päivänä sinne menossa uudelleen. Lääkäri oli nuiva, mutta ymmärrän kyllä jos hänellä oli käsitys että tiesimme poikkeavuuksista ja silti vain kyselemme sukupuolta.

Erittäin ikävä kokemus muutenkin ja sitten tuollaiset ultraajat vielä. Mukavaa, että sinä edes kerrot löydöksistäsi vanhemmille

"3"

Tietämättömyys on kyllä usein pahinta näissä. Siksi pitäisi kyllä aina kertoa vanhemmilla jos jotakin epäillään. Kuitenkin omasta lapsesta kyse. Olen pahoillani vauvan menettämisestä. Tuo on asia jota työssäni joutuu ajoittain kohtaamaan mutta siihen ei koskaan totu.

Tuli kuitenkin nyt mieleen että entinen työkaveri kertoi aikoinaan että havaitsi pahan poikkeaman sikiön aivoissa mutta ohjasi vanhemmat lääkärille sillä selityksellä että sikiön asento on liian hankala aivojen rakenteiden selvittämiseen. Vanhemmat ei tietty epäilleet silloin vielä mitään pahaa mutta lääkärillä sitten paljastui. Koin että tämä työkaveri halusi jättää sen ikävän puolen eli vammasta kertomisen lääkärille koska ei itse halunnut kohdata vanhempien kyselyä ja surua. Oli mielestäni väärin koska vahva epäily poikkeavuudesta oli. Eli sanoisin että kyllä tämä on mahdollista ettei kaikkea kerrota vanhemmille mutta se ei ole meillä mikään yleinen toimintamalli vaan jokaisen ultraajan oma päätös toimia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on pahin rakennepoikkeavuus jonka oot löytänyt ultrassa? Ja miten kerroit siitä?

T. Kätilö joka ultrakoulutuksessa (sattuipa hyvin tämä keskustelu)

Varmaankin anenkefelia eli aivottomuus :( en ymmärrä miten ei oltu huomattu nt ultrassa, päästä siis käytännössä puuttui puolet ja kuoppa vain aivojen tilalla. Todella harvinaista että sikiö edes elää 20 viikolle asti. Sanoin äidille että valitettavasti nyt on huonoja uutisia eikä kaikki näytä normaalilta. Sitten kerroin ja näytin mitä olin löytänyt ja lääkäri sitten tuli varmistamaan ja keskustelemaan jatkosta.

Ap

Meidän ensimmäinen lapsi oli tälläinen. Lääkäri ultrasi ja sanoi kaiken olevan normaalia. Sitten kysyi halutaanko np-ultraan. Viisi minuuttia myöhemmin kätilö tiputti pommin päälle. Raskaus oli silloin 12+5. Eli jos olisimme luottaneet lääkärin sanaan kaikki hyvin niin kuinka pitkälle raskaus olisi mennyt.

Jos minulla on tuonkaltaisia tilanteita elämässä, että pelkään jotain pahaa ja samalla törmään huolettomiin ihmisiin, joiden suurin huolenaihe on omaani verrattuna höyhenenkevyt, olen visusti hiljaa. Eikö ole ihanaa ettei heidän tarvitse kantaa painavaa pelon taakkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.

Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.

No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.

Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä

Ikävä kuulla kokemuksestasi :( luonnollisesti ultraajilla on eri tapoja toimia ja teille olisi kyllä pitänyt kertoa mitä poikkeamia epäillään. Itse kyllä kerron jokaisen rakenteen kohdalla mitä näin ja miltä näyttää. Myös niissä valitettavissa tilanteissa jossa epäilen poikkeavuutta niin kerron kyllä että nyt epäilen esim sydämessä poikkeavuutta ja kerron syyn miksi näin epäilen. Se tietty täytyy korostaa että vielä lääkäri katsoo ja varmistaa asian. On kyllä käynyt niinkin etten oikeasti ole saanut esim aortan kaarta näkyviin joka on haastavaa jos viikkoja alle 20 ja jos äidillä paljon massaa vatsalla. Tällöin kyllä sanon etten epäile mitään vikaa mutta en saa näkyviin jonka takia katsotaan uudelleen. Vanhemmilla on mielestäni oikeus tietää jos jotain epäillään

Ap

Tässä ultrassa ja siinä lääkärinkin tekemässä jäi jopa yksi poikkeavuus näkemättä, napasuonen puuttuminen. Äitiyspolilla vasta huomattiin kun jouduin sinne tarkempiin tutkimuksiin. Tämä ensimmäinen ultraaja oli kirjoittanut omakantaan sydämestä ja sitten " tämä ja tämä jää epäselväksi" kohtia, mutta niissä ei ollut sitä sydäntä minkä vuoksi olimme seuraavana päivänä sinne menossa uudelleen. Lääkäri oli nuiva, mutta ymmärrän kyllä jos hänellä oli käsitys että tiesimme poikkeavuuksista ja silti vain kyselemme sukupuolta.

Erittäin ikävä kokemus muutenkin ja sitten tuollaiset ultraajat vielä. Mukavaa, että sinä edes kerrot löydöksistäsi vanhemmille

"3"

Tietämättömyys on kyllä usein pahinta näissä. Siksi pitäisi kyllä aina kertoa vanhemmilla jos jotakin epäillään. Kuitenkin omasta lapsesta kyse. Olen pahoillani vauvan menettämisestä. Tuo on asia jota työssäni joutuu ajoittain kohtaamaan mutta siihen ei koskaan totu.

Tuli kuitenkin nyt mieleen että entinen työkaveri kertoi aikoinaan että havaitsi pahan poikkeaman sikiön aivoissa mutta ohjasi vanhemmat lääkärille sillä selityksellä että sikiön asento on liian hankala aivojen rakenteiden selvittämiseen. Vanhemmat ei tietty epäilleet silloin vielä mitään pahaa mutta lääkärillä sitten paljastui. Koin että tämä työkaveri halusi jättää sen ikävän puolen eli vammasta kertomisen lääkärille koska ei itse halunnut kohdata vanhempien kyselyä ja surua. Oli mielestäni väärin koska vahva epäily poikkeavuudesta oli. Eli sanoisin että kyllä tämä on mahdollista ettei kaikkea kerrota vanhemmille mutta se ei ole meillä mikään yleinen toimintamalli vaan jokaisen ultraajan oma päätös toimia.

Ap

Miten työyhteisössänne on puhuttu tällaisen asian hoitamisesta? Pitäisi kai olla joko jokin sovittu, yhteinen toimintamalli tai sitten lupa hoitaa asia haluamallaan tavalla. Juupas-eipäs -kiistely kuulostaa kummalliselta ja siltä, ettei työyhteisössä ole käsitelty asiaa kunnolla.

Ap lisää, se on totta kuten joku kirjoitti ylempänä että me emme ala arvailemaan mistä vammasta voisi olla kyse eikä diagnooseja tee muu kuin lääkäri. Kuitenkin joku selitys vanhemmille on hyvä antaa jos siirtää lääkärin tutkittavaksi kuten se että epäilee tietyn rakenteen olevan poikkeava. Ei kuitenkaan pidä maalata piruja seinille ennen tarkempaa tutkimusta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jännittänyt jokaista ultraa niin paljon, etten ole saanut sanaa suustani ja sitten kun on saanut helpotuksesta huokaista, että kaikki onkin hyvin, sieltä suusta on vaan pulpahtanut ulos kysymys, että kumpi se on.

Todellakin tärkeintä on ollut, että vauva on kunnossa, mutta se tilanne on vain niin tunteilla ladattu, etten vain ole kyennyt mihinkään järkevämpää keskusteluun.

Jälkeenpäin olen nolostellut, kun taas istuttiin tuppisuina miehen kanssa, et varmaan kaikki muut pariskunnat kyselee, juttelee keskenään ja ihastelee vauvaa ääneen, että mitähän se ultraajakin ajatteli meistä. Että ilmeisesti onkin ollut tyytyväinen kun ollaan oltu hiljaa ja sitten lopuksi ajatellut, että idiootit, kun vain sukupuoli on kiinnostanut. 😏

Ihmisillä on eri tapoja toimia kun jännittää ja tietty muutenkin. Hiljaisuus on parempi kun taukoamaton pulina :D siis tutkimuksen kannalta.

Ap

Esikoisen ja nykyisen raskauden ultraaja on alussa jo selvittänyt, mitä varten se rakenneultra on ja kysynyt haluammeko tietää sukupuolen, jos se haaroväli ruudulle sattuu osumaan.

Koko ultrauksen ajan selitti, mitä on mittailemassa ja mittailtuaan kertoi mitat ja lisäsi vielä perään että mitta on ihan ok. Ei tuossa tarvinnut itse kysellä mitään, eikä myöskään olla raastavassa epätiedon tilassa kaikessa hiljaisuudessa (kuten oli esikoisen kontrolliultrassa rv40+1, ultraaja ei koko puolituntisen aikana sanonut sanaakaan ja minä pidättelin itkua kun pelkäsin pahinta).

Esikoisen sukupuolta ei näkynyt ultrassa ja se oli ihan fine! Oli itseasiassa kiva odottaa ensimmäistä lastaan tietämättä sukupuolesta mitään ja vain arvailla :). Toisen kohdalla halusin tietää sukupuolen, niin jo raskausaikana voisi myydä "väärän väriset" esikoiselta jääneet vauvan vaatteet ja tarvikkeet. Sehän näkyikin sitten melkosen selkeänä heti kun näytölle kuva ilmestyi :D. Nyt ei ole pinkkiä tarviketta ja tyllimekkoja odottamassa pikkuveljen syntymää.

Ehkä sinä AP voisit myös jo heti tapaamisen alussa selittää, että tarkoitus ei ole selvittää sukupuolta eikä sen haarovälin etsimiselle välttämättä jää tärkeiltä mittauksilta aikaa. Selittele pitkin ultrausta, mitä olet mittaamassa ja voithan toki pyytää mittausrauhaa kohteliaasti. Minulle ei ainakaan jäänyt mitään kysyttävää kielen päälle, kun niin hyvin (ehkä liiankin, en kaikkea edes ymmärtänyt) valmiiksi jo selitettiin.

Älä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.

Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.

No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.

Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä

Ikävä kuulla kokemuksestasi :( luonnollisesti ultraajilla on eri tapoja toimia ja teille olisi kyllä pitänyt kertoa mitä poikkeamia epäillään. Itse kyllä kerron jokaisen rakenteen kohdalla mitä näin ja miltä näyttää. Myös niissä valitettavissa tilanteissa jossa epäilen poikkeavuutta niin kerron kyllä että nyt epäilen esim sydämessä poikkeavuutta ja kerron syyn miksi näin epäilen. Se tietty täytyy korostaa että vielä lääkäri katsoo ja varmistaa asian. On kyllä käynyt niinkin etten oikeasti ole saanut esim aortan kaarta näkyviin joka on haastavaa jos viikkoja alle 20 ja jos äidillä paljon massaa vatsalla. Tällöin kyllä sanon etten epäile mitään vikaa mutta en saa näkyviin jonka takia katsotaan uudelleen. Vanhemmilla on mielestäni oikeus tietää jos jotain epäillään

Ap

Tässä ultrassa ja siinä lääkärinkin tekemässä jäi jopa yksi poikkeavuus näkemättä, napasuonen puuttuminen. Äitiyspolilla vasta huomattiin kun jouduin sinne tarkempiin tutkimuksiin. Tämä ensimmäinen ultraaja oli kirjoittanut omakantaan sydämestä ja sitten " tämä ja tämä jää epäselväksi" kohtia, mutta niissä ei ollut sitä sydäntä minkä vuoksi olimme seuraavana päivänä sinne menossa uudelleen. Lääkäri oli nuiva, mutta ymmärrän kyllä jos hänellä oli käsitys että tiesimme poikkeavuuksista ja silti vain kyselemme sukupuolta.

Erittäin ikävä kokemus muutenkin ja sitten tuollaiset ultraajat vielä. Mukavaa, että sinä edes kerrot löydöksistäsi vanhemmille

"3"

Tietämättömyys on kyllä usein pahinta näissä. Siksi pitäisi kyllä aina kertoa vanhemmilla jos jotakin epäillään. Kuitenkin omasta lapsesta kyse. Olen pahoillani vauvan menettämisestä. Tuo on asia jota työssäni joutuu ajoittain kohtaamaan mutta siihen ei koskaan totu.

Tuli kuitenkin nyt mieleen että entinen työkaveri kertoi aikoinaan että havaitsi pahan poikkeaman sikiön aivoissa mutta ohjasi vanhemmat lääkärille sillä selityksellä että sikiön asento on liian hankala aivojen rakenteiden selvittämiseen. Vanhemmat ei tietty epäilleet silloin vielä mitään pahaa mutta lääkärillä sitten paljastui. Koin että tämä työkaveri halusi jättää sen ikävän puolen eli vammasta kertomisen lääkärille koska ei itse halunnut kohdata vanhempien kyselyä ja surua. Oli mielestäni väärin koska vahva epäily poikkeavuudesta oli. Eli sanoisin että kyllä tämä on mahdollista ettei kaikkea kerrota vanhemmille mutta se ei ole meillä mikään yleinen toimintamalli vaan jokaisen ultraajan oma päätös toimia.

Ap

Miten työyhteisössänne on puhuttu tällaisen asian hoitamisesta? Pitäisi kai olla joko jokin sovittu, yhteinen toimintamalli tai sitten lupa hoitaa asia haluamallaan tavalla. Juupas-eipäs -kiistely kuulostaa kummalliselta ja siltä, ettei työyhteisössä ole käsitelty asiaa kunnolla.

nykyään on kyllä se linja että vanhemmille pitää antaa selitys jos jatkotutkimuksiin siirrytään. En osaa sanoa käyttääkö monikin silti syynä sitä ettei saa esim tiettyä rakennetta näkyviin ja siksi lääkärille. Tämä oma kokemus on vuosien takaa jolloin ohjeistus ollut tyyliä, jos havaitset poikkeavaa niin siirrä potilas lääkärin tutkittavaksi. Nykyään jokainen voi lukea esim kannasta mitä itsestä on kirjoitettu joten vähän ikävä jos paikan päällä sanoo ettei nähnyt sydäntä kunnolla mutta kannan raportissa lukee että havaittu poikkeama/epäily jonka vuoksi lääkärin kontrolliin.

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää, se on totta kuten joku kirjoitti ylempänä että me emme ala arvailemaan mistä vammasta voisi olla kyse eikä diagnooseja tee muu kuin lääkäri. Kuitenkin joku selitys vanhemmille on hyvä antaa jos siirtää lääkärin tutkittavaksi kuten se että epäilee tietyn rakenteen olevan poikkeava. Ei kuitenkaan pidä maalata piruja seinille ennen tarkempaa tutkimusta.

Tietäen nykypäivän vanhempien tarmon googlettaa, voi olla jopa parempi että lisäselvitysten tarpeesta ei niin tarkasti kerrota. Riittänee, että ultraaja toteaa että haluaisi lääkärin vielä tarkastavan, kun ei nyt itse saanut kaikkea näkyviin tai ei ole ihan varma tuloksista. Netti on täynnä "liian lyhyt sejase-mitta, ei löydy sitäjatätä, sejatuo oli liian iso - MITÄ TÄÄ TARKOITTAA" -kyselijöitä, joiden stressi ei varsinaisesti lievene tuolla tavalla. Lisäksi pitäisi pitää mielessä että mihin perhe on seuraavaksi menossa, eli jos on vain varattu ultra-aika ja siellä näkyy poikkeavuus josta kerrotaan, niin pitää olla myös aikaa huolehtia siitä että perhe saa tarvittaessa apua. Tästä näkökulmasta on myös ihan perusteltua jättää lääkärin tarkistettavaksi ja kerrottavaksi, sillä onhan se resurssien "haaskaamista", jos perhe on hajalla ja tuen tarpeessa ennen kuin on edes saanut lääkäriltä tiedon siitä onko jokin hätänä vaiko ei.

Tosin herkkiä juttujahan nämä. Jokainen perhe ja jokainen työntekijä on oma persoonansa omine elämänkokemuksineen. Turha heitellä kiviä, kun on kyse näin isoista asioista. :)

Kaksi kertaa olen rakenneultrassa käynyt ja molemmilla kerroilla pitänyt pääni kiinni ja kuunnellut jos on jotain kuunneltavaa.

Esikoisen kanssa oli vielä se tapa että lääkäri ultraa eikä sitä kuvaa saanut nähdä. Joten siinä sitten makasin ja tuijottelin kattoa tunnin kun toinen teki töitään.

Toisella kerralla isosta ruudusta näki koko ajan mitä ultraaja tekee ja oli sekin tunti vähän tylsä kun kuvasta ei mitään tajunnut. Mies oli ihan innoissaan tosin.

Vierailija kirjoitti:

Älä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.

Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.

No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.

Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä

Ikävä kuulla kokemuksestasi :( luonnollisesti ultraajilla on eri tapoja toimia ja teille olisi kyllä pitänyt kertoa mitä poikkeamia epäillään. Itse kyllä kerron jokaisen rakenteen kohdalla mitä näin ja miltä näyttää. Myös niissä valitettavissa tilanteissa jossa epäilen poikkeavuutta niin kerron kyllä että nyt epäilen esim sydämessä poikkeavuutta ja kerron syyn miksi näin epäilen. Se tietty täytyy korostaa että vielä lääkäri katsoo ja varmistaa asian. On kyllä käynyt niinkin etten oikeasti ole saanut esim aortan kaarta näkyviin joka on haastavaa jos viikkoja alle 20 ja jos äidillä paljon massaa vatsalla. Tällöin kyllä sanon etten epäile mitään vikaa mutta en saa näkyviin jonka takia katsotaan uudelleen. Vanhemmilla on mielestäni oikeus tietää jos jotain epäillään

Ap

Tässä ultrassa ja siinä lääkärinkin tekemässä jäi jopa yksi poikkeavuus näkemättä, napasuonen puuttuminen. Äitiyspolilla vasta huomattiin kun jouduin sinne tarkempiin tutkimuksiin. Tämä ensimmäinen ultraaja oli kirjoittanut omakantaan sydämestä ja sitten " tämä ja tämä jää epäselväksi" kohtia, mutta niissä ei ollut sitä sydäntä minkä vuoksi olimme seuraavana päivänä sinne menossa uudelleen. Lääkäri oli nuiva, mutta ymmärrän kyllä jos hänellä oli käsitys että tiesimme poikkeavuuksista ja silti vain kyselemme sukupuolta.

Erittäin ikävä kokemus muutenkin ja sitten tuollaiset ultraajat vielä. Mukavaa, että sinä edes kerrot löydöksistäsi vanhemmille

"3"

Tietämättömyys on kyllä usein pahinta näissä. Siksi pitäisi kyllä aina kertoa vanhemmilla jos jotakin epäillään. Kuitenkin omasta lapsesta kyse. Olen pahoillani vauvan menettämisestä. Tuo on asia jota työssäni joutuu ajoittain kohtaamaan mutta siihen ei koskaan totu.

Tuli kuitenkin nyt mieleen että entinen työkaveri kertoi aikoinaan että havaitsi pahan poikkeaman sikiön aivoissa mutta ohjasi vanhemmat lääkärille sillä selityksellä että sikiön asento on liian hankala aivojen rakenteiden selvittämiseen. Vanhemmat ei tietty epäilleet silloin vielä mitään pahaa mutta lääkärillä sitten paljastui. Koin että tämä työkaveri halusi jättää sen ikävän puolen eli vammasta kertomisen lääkärille koska ei itse halunnut kohdata vanhempien kyselyä ja surua. Oli mielestäni väärin koska vahva epäily poikkeavuudesta oli. Eli sanoisin että kyllä tämä on mahdollista ettei kaikkea kerrota vanhemmille mutta se ei ole meillä mikään yleinen toimintamalli vaan jokaisen ultraajan oma päätös toimia.

Ap

Miten työyhteisössänne on puhuttu tällaisen asian hoitamisesta? Pitäisi kai olla joko jokin sovittu, yhteinen toimintamalli tai sitten lupa hoitaa asia haluamallaan tavalla. Juupas-eipäs -kiistely kuulostaa kummalliselta ja siltä, ettei työyhteisössä ole käsitelty asiaa kunnolla.

nykyään on kyllä se linja että vanhemmille pitää antaa selitys jos jatkotutkimuksiin siirrytään. En osaa sanoa käyttääkö monikin silti syynä sitä ettei saa esim tiettyä rakennetta näkyviin ja siksi lääkärille. Tämä oma kokemus on vuosien takaa jolloin ohjeistus ollut tyyliä, jos havaitset poikkeavaa niin siirrä potilas lääkärin tutkittavaksi. Nykyään jokainen voi lukea esim kannasta mitä itsestä on kirjoitettu joten vähän ikävä jos paikan päällä sanoo ettei nähnyt sydäntä kunnolla mutta kannan raportissa lukee että havaittu poikkeama/epäily jonka vuoksi lääkärin kontrolliin.

Tämä siis ap

Ja tosiaan kyllä tapana on ultran alussa selittää ultran tarkoitus joka tietenkin suurimmalle osalle selvä juttu. Osalle asia ei ole niin selkeä siltikään vaikka asian kertoo.

Onko sinulla mennyt sukupuolen määrittely pieleen? Mitä vammoja yleensä löytyy?

Itselläni oli niin vahva intuitio sukupuolesta, että rakenneultrassa kun kysyttiin, haluanko tietää sukupuolen, niin vastasin "tiedän, että on poika mutta vahvista vaan vielä tämä vahva tunne" 😃

Ja poikahan se 😊

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla mennyt sukupuolen määrittely pieleen? Mitä vammoja yleensä löytyy?

Varmasti on. Yhden tiedän varmasti jossa olin tyttöä veikannut mutta äiti oli 3dssä selvittänyt että poika tuleekin :) kävi mulla kontrollissa uudelleen loppuraskaudesta yhden seurattavan asian vuoksi ja mainitsi vain asiasta. Ei ollut harmistunut eikä ollut ehtinyt ostaa pinkkiä :) synnäriltä kuulee välillä että on tullut ylläreitä kun onkin tullut eri merkkiä mitä veikattu. Harvoin kukaan muistaa kuka on ultrannut ketäkin joten ei voi tietää kuka on väärin katsonut. Varmaan siis itsekin olen useamman kerran veikannut väärin. Pahempi juttu kuitenkin jos jonkun vauvan terveyteen liittyvän asian on katsonut väärin tai jäänyt huomaamatta. Itselle ei tiettävästi näin ole käynyt. Toki paljon on semmoista jota ei ultrassa voi selvittää ja tulee siten yllärinä vanhemmille.

Yleisimmät on sydänvikoja, aivojen rakennepoikkeavuudet, munuaislaajentuma, selvät epämuodostumat jo ulkoisesti havaittavissa rakenteissa, kromosomihäiriöihin viittaavia merkkejä joskus tulee mutta on usein myös vääriä hälytyksiä. Niin ja tietty se surullinen löydös että sikiö on kuollut.

Ap

Arvostin suuresti sitä että pääsin kaikkiin ultriin ja asiat katsottiin hyvin.

Olin hyvin hermostunut ja suht nuori ensisynnyttäjä, yksin menin molempiin ultriiin sillä lapsen isä oli töissä ulkomailla.

Eka ultra tehtiin vasta viikolla 17, sillä neuvolassa oli käynyt moka ja raskaus oli merkattu kuukautta lyhyemmäksi.

Luulin olevani viikolla 14, mutta paljastuikin että kyseessä oli viikko 17.

Järkytyin kun kätilö sanoi että noilla viikoilla ei voi osallistua enää varhais seulontoihin, jonka jälkeen hän rauhoitteli että minun ikäiseni mahdollisuus saada esim down-lapsi on hyvin pieni. Hän oli ihana nainen.

Kun ekassa ultrassa kaikki oli ollut hyvin, niin olin varma että rakenneultrassa paljastui jotain. Kysyinkin kätilöitä melkein heti että onhan siellä kaikki hyvin, hän sanoi ystävällisesti että katsotan nyt ensin. Kaikkii Oli hyvin ja tämän jälkeen kysyin että pystytkö näkemään sukupuolesta mitään. Terve tyttö, joskin hieman pienikokoinen, sieltä syntyi.

Kyllä oma kysymys oli ainakin se että onhan kaikki hyvin, enkä olisi ollut kumpaankaan sukupuoleen pettynyt.

Itse olin ainakin niin hermostunut että saatoin sanoa ihan höpöjä.

Kätilöt tekevät erittäin tärkeää ja hienoa työtä ja kaikenkaikkiaan pidän todella kurjana sitä että jotkut vanhemmat "pettyvät" sukupuoleen.

Onko läskiä äitiä vaikeampi ultrata? Vaikuttaako läskin määrä näkyvyyteen? Sanotteko ultrattavalle tällöin että hän on läski?

Haluaisin Ap:lta kysyä, että jos ultrassa ei havaita poikkeamia, katsotaanko vastasyntynyttä sillä silmällä että onhan kaikki ok? Siis että jos vaikka aivoissa/sydämessä olisikin jotain vialla, missä vaiheessa ja miten se huomataan? kuitenkin vastasyntynyt pitäisin ainakin "tutkia" suht hyvin? Vai huomataanko ne vasta myöhemmin, esim jos kehitys ei vastaa ikää tms?

Toivottavasti ymmärrät pointtini, vaikea muotoilla!

Vierailija kirjoitti:

Arvostin suuresti sitä että pääsin kaikkiin ultriin ja asiat katsottiin hyvin.

Olin hyvin hermostunut ja suht nuori ensisynnyttäjä, yksin menin molempiin ultriiin sillä lapsen isä oli töissä ulkomailla.

Eka ultra tehtiin vasta viikolla 17, sillä neuvolassa oli käynyt moka ja raskaus oli merkattu kuukautta lyhyemmäksi.

Luulin olevani viikolla 14, mutta paljastuikin että kyseessä oli viikko 17.

Järkytyin kun kätilö sanoi että noilla viikoilla ei voi osallistua enää varhais seulontoihin, jonka jälkeen hän rauhoitteli että minun ikäiseni mahdollisuus saada esim down-lapsi on hyvin pieni. Hän oli ihana nainen.

Kun ekassa ultrassa kaikki oli ollut hyvin, niin olin varma että rakenneultrassa paljastui jotain. Kysyinkin kätilöitä melkein heti että onhan siellä kaikki hyvin, hän sanoi ystävällisesti että katsotan nyt ensin. Kaikkii Oli hyvin ja tämän jälkeen kysyin että pystytkö näkemään sukupuolesta mitään. Terve tyttö, joskin hieman pienikokoinen, sieltä syntyi.

Kyllä oma kysymys oli ainakin se että onhan kaikki hyvin, enkä olisi ollut kumpaankaan sukupuoleen pettynyt.

Itse olin ainakin niin hermostunut että saatoin sanoa ihan höpöjä.

Kätilöt tekevät erittäin tärkeää ja hienoa työtä ja kaikenkaikkiaan pidän todella kurjana sitä että jotkut vanhemmat "pettyvät" sukupuoleen.

Joskus tosiaan raskaudenkestonkin suhteen tulee yllätyksiä vielä myöhäisimmilläkin viikoilla. Tuo on normaalia että äidit on huolissaan ja peloissaan ultrassa. Isoista asioista kyse. Yritän myös olla jokaiselle mukava ja pitää tilanteen rauhallisena, erityisesti jos äiti on todella hermostunut. Hienoa että sait hyvää kohtelua ja kaikki meni hyvin. Tätä toivon jokaiselle :)

Ap

Meillä ultraaja oli koko ajan hiljaa, minä olin koko ajan hiljaa ja mietin, että eikö ultrattavalle saa lainkaan puhua. Lopuksi hän sanoi, että valmista ja minä sanoin, että kiitos.

Sen jälkeen tein sairaalalle valituksen siitä, että asiakkaalle ei kerrota hänen omista asioistaan vaan edellytetään, että saadakseen tiedon esim. poikkeamista joutuu menemään yksityiselle ultraan.