Lue keskustelun säännöt.
Teen rakenneultria ja tämä ärsyttää vanhemmissa
17.02.2017 |
Ei ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä tällä vaan muistuttaa mikä on näiden ultrien tarkoitus.
Ensinnä sikiön sukupuolen selvittäminen. Rakenneultra ei ole tätä varten vaikka todella moni tuntuu näin ajattelevan. Voin katsoa sukupuolta jos vanhemmat niin toivoo mutta vasta kun rakenteet on ensin katsottu läpi. Kerron kyllä sukupuolen jos varmasti näen mutta en halua antaa epävarmoja veikkauksia mikäli sikiön asento on huono tai napanuora peittää näkyvyyden. Hirveästi aikaa tähän selvittelyyn ei voi käyttää koska aikatauluissa on pysyttävä. Joskus ärsyttää kun vanhempien suurin huolenaihe on se kumpi tulee ja sitä kysellään koko ajan. Ymmärrän että asia kiinnostaa ja voi tehdä vauvasta todellisemman. Kuitenkin kun olen työssäni törmännyt myös vakaviin rakennepoikkeavuuksiin ja nähnyt vanhempien tuskan, niin sukupuoli näyttäytyy todella merkityksettömänä asiana.
Eräs kokemus vuosien takaa. Vanhemmat kysyi heti kun aloitin ultraamisen että kumpi se on. Olivat pettyneitä kun sanoin etten osaa vielä sanoa ja katson nämä rakenteet tästä ensin. Joka välissä he kyselivät, että joko vilautat jalkoväliin, onko nyt kuvassa peppu, entä löytyykö pippeli. Olin tällöin heti huomannut erään selkeän poikkeaman sikiön rakenteissa ja tutkin sitä. Vanhemmat kyseli enkö voisi jo siirtyä pyllypuolelle kun jännittää se sukupuoli. Jouduin sanomaan että nyt ei taideta ruveta sitä selvittelemään koska valitettavasti löysin rakenteesta x poikkeaman jota lääkärin on pikimmiten katsottava. Uskomatonta kyllä nämä vanhemmat kysyi silti että ehditkö yhtään nähdä sitä sukupuolta!
Joskus myös vanhempien pettymys sukupuoleen käy ilmi todella selvästi ja jopa niin että minulle ollaan vihaisia "väärästä" tiedosta. Tämä toki harvinaista mutta tapahtuu silti silloin tällöin. Ymmärrän että kuuden pojan äiti on toivonut tyttöä eikä arvioni poikasikiöstä ehkä ole sitä mitä haluttiin kuulla. Joskus äidit on sanoneet että aikoo mennä jollekin paremmalle ultraajalle selvittämään sukupuolen. Yleensä sanonkin että suosittelen itsekin yksityisiä tähän tarkoitukseen mikäli haluaa varmemman arvion. Joskus vanhemmille on luvattu jossakin aiemmassa ultrassa vaikkapa tyttöä mutta itse havaitsenkin sikiön olevan poika. Tällöin on tullut kuultua "mutta meille luvattiin että..." Yritän aina korostaa että parhaassakin tapauksessa nämä on vain arvioita ja virheen mahdollisuus on olemassa. En suosittele ketään hankkimaan suurempia vauvahankintoja ultran sukupuoliarvion perusteella. Virheitä on tapahtunut kokeneillekin ultraajille.
Lopuksi vielä pieni ärsytyksen aihe joka on taukoamaton puhuminen ultrauksen aikana. Joskus on vaikea keskittyä haastavien osien kuten aivojen rakenteiden tutkimiseen kun vanhemmat kyselevät taukoamatta. Osa ottaa hiljaisuuden myös heti merkkinä että jotain on vialla ja joudun keskeyttämään mittauksen ja selittämään kesken kaiken heille. Tarvitsen vain hieman keskittymisrauhaa jotta saan varmasti kaiken oikein katsottua ja mielelläni tarkistan vaikka useampaan kertaan jos en saa heti hyvää näkymää. Vanhemmille selitän mitä ruudulla näkyy heti kun olen saanut kyseisen rakenteen katsottua. Muutenkin kyllä vastaan kysymyksiin mielelläni mutta vasta kun olen tutkinut kunnolla.
Pidän työstäni ja parasta on kun voi yleensä nähdä huojentuneen ilmeen vanhempien kasvoilla kun ultra on ohi ja kaikki hyvin. Aina ei valitettavasti näin ole.
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Onko tullut vastaan tapauksia missä alkuraskauden seulat olleet todella minimit (1:100 000) ja silti ollut kromosomihäiriö?
Mistä tällainen voi johtua, että niin pieleen näyttää? Tällainen kokemus vain..
Minulle ei ole tullut vastaan. Ovathan nämä kuitenkin suhteellisen harvinaisia. Mutta valitettavasti jonkunhan on oltava se 1 niistä 100 000 jonka kohdalla käy huono tuuri. Se ettei seula anna mitään viitettä että kromosomihäiriö on niin johtuu vain siitä että aina ei ole mitään ultralla havaittavia asioita jotka kertoisi häiriöstä. Ultra + verikoe paljastaa 80% kromosomihäiriöistä joten siihen jää vielä se 20% jota ei löydetä tutkimuksista huolimatta. Olen ollut kyllä hoitamassa tapausta jossa on yllätyksenä syntynyt esim vauva jolla downin syndrooma, eikä ole mitään viitettä raskauden aikana siitä ollut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö anusastresia ja anorektaali malformaatio näkyä ultrassa? Normaalien lisäksi tehty viikolla 28 lisäksi supistelujen takia. Ei siis kukaan ollut huomannut.
On tosi harvinaisia löydöksiä. En muista yhtään kohdalleni sattuneen tai kenenkään kollegan puhuneen. Luulen että peräaukon ja -suolen alueen rakennepoikkeavuuksia voi olla haasteellinen todeta ultrassa. Sellainen tapaus kyllä on että virtsaputki puuttui kokonaan ja rakko oli epämuodostunut. Tästä voisi kyllä jotain vihiä saada ultrassa, jossa rakon pitäisi ainakin näkyä. On kyllä pidemmän aikaa tästä, joten luulen että harvinaistenkin poikkeamien toteaminen nykytekniikalla on helpompaa kuin 10-15 vuotta sitten. Esimerkiksi perinatologit, eli sikiötutkimukseen erikoistuneet lääkärit osaavat näitäkin katsoa vähän eri tavalla kun me "tavalliset" ultraajat.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mä edelleen kaipaan vastausta siihen miksi ultraamista ei saa kuvata? Henkilökunnan kuvaaminen ei ole mitenkään yksiselitteisesti kiellettyä, henkilökunta voi kieltää potilasta kuvaamasta omaa hoitoaan jos se vaarantaa hoidon. Jos kyseessä on ultralaitteoden herkkyys, niin silloinhan kännyt pitäisi kokonaan sammuttaa käynnin ajaksi eikä minulle ainakaan ole sellaista ohjetta annettu.
Tämä nyt on vaan sääntö ettei julkisen terveydenhuollon toimenpiteitä saa kuvata. Ei nykyään niinkään ole kyse enää siitä, että laitteet häiriintyisivät, mutta se voi kyllä häiritä ultraajan työtä. Tavallaan myös näkisin että toisen työn kuvaaminen ei ehkä ole ok, voit tietysti kysyä ultraajalta sopiiko kuvaaminen hänelle mutta yleensä kai noudatetaan näitä ohjeita eli kuvata ei saa. Meilläkin on kielto puhelimille jo poliklinikan ovessa. Jotenkin tätä pitäisin aika itsestäänselvyytenä. Yksityisellähän sitten saa mahdollisesti koko ultrauksen dvd:lle joten tässäkin sitten suosittelen sinne menoa jos haluaa ihastella myöhemmin vauvaa :)
ap
Mitä tuohon sukupuolen selvittämiseen tulee niin onhan tässä paljon eroja siinä miten vanhemmat suhtautuu sen selvittämiseen. Joillekin on ollut tärkeää tietää kumpi kuollut sikiö on (esim nimenvalinta ja hautaus) jonka ymmärrän täysin. Osa taas ei ole halunnut edes kuolleen sikiön tai myöhäisen keskeytyksen jälkeen tietää kumpi vauva oli. Syynä tällöin sanottu että silloin vauvasta tulee todellisempi ja kun se on menettänyt niin ei halua siitä mitään ns. persoonallista selville jolloin tuntuisi pahemmalle. Tämänkin ymmärrän täysin. Jokainen käsittelee menetyksiä eri tavalla ja sukupuoli joka tapauksessa on sivuseikka näissä oli suhtautumine mikä hyvänsä. Lähinnä ultran aikana pointtina se, että jos epäillään poikkeavuutta ja vaaditaan tarkempia selvityksiä niin ensisijaisesti ei ole tärkeintä katsoa sitä sukupuolta siinä tapauksessa. Enkä kyllä tuota yhtä esimerkkiä lukuunottamatta muista, että kenellekään olisi ollut siinä kohtaa tärkeää tietää sitä jos vauva ei ole kunnossa. Siinä vaiheessa jos vauvan tietää menettävänsä niin voi tietenkin sekin tulla mieleen että kumpi on kyseessä. Yleensähän vauvan kyllä näkeekin sitten pian ja tietää sitten viimeistään sukupuolenkin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle pahinta oli odotella ensinnäkin sitä tietoa melkein viikko tietäen että jotain on pielessä, mutta ei ollut heti varmaa että selviääkö vauva vai onko jotain pahempaa ja sitten toinen viikko odottelua keskeytykseen menoa, vauva kun potki jo todella kovin. Viimeiseen asti elättelin toiveita, että on vain kyse jostain muusta, joten tavallaan varmaan helpompaa saada heti tietää ettei vauva selviä jos näin asia on. Varmasti kyllä suuri shokki, itse ehtisin valmistautua asiaan kun löydökset viittasivat niin pahasti kromosomihäiriöön ja niitä tuli pikkuhiljaa lisää.
Näin me ihmiset ollaan erilaisia, itselläni unohtui koko sukupuoli siinä kohtaa kun sai tietää kromosomeista, asialla ei ollut enää merkitystä ja tiesin että saadaan se kuitenkin tietää vauvan synnyttyä. Hirveää olisi ollut, jos ei oltais kysytty sukupuolta ollenkaan. Tässäkin ihmiset on niin erilaisia, joillekkin niin on helpompaa.
Meilläkin siihen lopullisen diagnoosin saamiseen meni jonkin aikaa ja se odottelu todella oli kaikkein pahinta. Vaikka tosiaan ultran perusteella jo oltiinkin lähes kaikki toivo menetetty. Keskeytykseen oltaisiin mekin päädytty, mutta vauva menehtyi omia aikojaan hieman ennen sitä.
Tässä tosiaan ihmiset on niin erilaisia, ja kaikki tavat ja tunteet ihan yhtä hyviä. Suurin osa kuulemani mukaan haluaa sukupuolen kuitenkin jossain vaiheessa tietää ja näkeehän sen näillä viikoilla yleensä synnytyksessäkin.
Jotenkin jälkikäteen on tuntunut kummalta, että kysyin jo siinä heti huonojen uutisten perään sukupuolta ja olen välillä miettinyt miltä se kuulosti ulospäin. Kai sitä oli osittain niin shokissa, ja jotenkin kummasti sukupuoli muuttui tärkeäksi vasta siinä vaiheessa. Rakenneviat oli meille jo kovinkin tarkasti selitetty. Halusin kai vähän edes tietää "kenet" menetän. Ultraava lääkäri suhtautui kyllä pyyntööni ihan neutraalisti.
Ps. Bongasin tuolta aiemmasta ketjusta, että olet uudestaan raskaana: onnittelut ja tsemppiä odoukseen! Itse olen saanut menetyksen jälkeen kaksi tervettä lasta. Molemmissa raskauksissa tarjottiin kromosomitutkimuksia heti alussa ja keskusteluapua neuvolan kautta.
Kysyn nyt kerran tilaisuus on kysyä saman kokeneelta. Olitko pelosta sekaisin koko seuraavan raskauden, vai pystyitkö luottamaan että tällä kertaa kaikki on hyvin? Raskauteni on vasta aivan alussa enkä ole vielä uskaltanut edes tavallaan hyväksyä koko asiaa, että vauva on tulossa, pelottaa niin. Epätodennäköistä sama kohtalo, mutta onhan niitä muitakin mahdollisia ongelmia.
Ymmärrän kyllä tuon sukupuolen kysymisen ja tuskin ultraajakaan on siitä mitään kummallista ajatellut, varmasti ymmärtävät, että justiinsa saanut kuulla että ei tulekkaan vauvaa, niin halutaan tietää että kumpi hän olisi ollut. Meille iski menetyksen kauheus vasta synnytyksen jälkeen, siis se todellinen menetyksen tunne, tottakai aiemminkin oli kova paikka, mutta silloin se vasta jotenkin iski vasten kasvoja. Kaipa sekin johtui vain siitä, että vauva muuttui raskausajan tunteista todelliseksi kun häntä pideltiin sylissä. Otettiinko sinulta missä vaiheessa raskautta kromosomitestit?
"3"
Olin sekä pelosta sekaisin että yllättävän rauhallinen. Puhtaat tulokset istukkabiopsiasta helpottivat vähän, mutta kyllähän ne raskaudet silti olivat loppuun asti tunnelmaltaan erilaisia kuin ensimmäinen. Kiintymisessä kesti kauemmin, vasta joskus aika loppuvaiheessa tuli se rakkauden tuntemus.
Otin heti seuraavan raskauden alussa n. rv 8 yhteyttä sikiötutkimusyksikköön, missä edellinen trisomia oli tutkittu, ja sieltä pääsin neuvontakäynnille ja valitsimme istukkabiopsian, joka tehtiin muistaakseni aika samoilla viikoilla kuin nt-ultra ja tulokset tulivat noin viikossa. Nykyään Helsingissä tarjotaan myös äidin verestä otettavaa nipt-testiä, joka ei aiheuta keskenmenoriskiä, mutta jonka tulokset ovat n. 95% varmat.
Kävin muutaman kerran neuvolapsykologilla puimassa pelkoja, se auttoi, koska sattui hyvä tyyppi kohdalle. Menimme myös yksityiselle varhaisrakenneultraan rv 17-18 ja sieltäkin sai jonkin verran mielenrauhaa.
Ota ihmeessä vastaan kaikki tuki mitä tarjotaan :) Ei siinä mitään häviäkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut tämän ihan saman tuttavapiirissäni! Kovasti puhutaan että rakenneultrassa saa sitten varmaan tietää sukupuolen ja minä aina siihen muistutan että niin ja saatte siis selville ettei vauvassa ole rakennepoikkeamia. Tuntuu todella monella olevan rakenneultrassa ainoa odotus se sukupuolen tieto. Minua ainakin kiinnosti vauvan terveys eniten.
Minä itsekin pyysin kätilöltä tietää sukupuolta, mutta esitin pyyntöni nimenomaan että: "Jos kaikki rakenteet näyttää olevan kunnossa ja jos jää aikaa niin saisiko sukupuolta mahdollisesti nähdä?" Kätilö varmisti ensin että kaikki on ok ja lopuksi sitten saimme tietää odottavamme tervettä tyttöä. :)
Ap:n alkuperäinen avaus oli sellainen perinteinen oksennus kun on väsynyt asiakkaisiin ja asiakkaat on aina väärässä.
Jatko kommenteissa ap:sta on tullut ihan ammattitaitoinen ja empaattinen kuva.
Aika pitkälle sai ketjua lukea ennenkuin selvisi miksi tämä vanhempien kiinnostus vauvansa sukupuoleen on ap:lle niin vaikea käsitellä. Ap:lla on itsellään kolme samaa sukupuolta olevaa lasta. Ap, ei ole mitään hävettävää siinä että käsittelee omia tunteitaan tähän lasten sukupuoli asiaan ammattilaisen kanssa. Kun pääset sinuiksi asian kanssa niin sinua ei niin ärsytä tulevien vanhempien sukupuolen kysyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut vähintään kuusi kertaa rakenneultrassa ja kukaan (siis ainakaan kuudesta eri ultraajasta..) ei ole kysynyt haluanko tietä vauvan sukupuolen. Kaikki vauvat ihan terveitä. Sen lisäksi on tehty ultria jatkoraskauden seurannassa lukuisia eikä silloinkaan kukaan ole kysynyt tiedänkö tai tahdonko tietää. (Olisin halunnut tietää... ) Eli missä ovat ne ultraajat, jotka muka kysyvät halutaanko tietää sukupuoli?
Entä missä välissä muka kysytte? Ei kai kukaan heti alkuun kehtaa ja sitten mistä sen lopetuksen osaa ennakkoida ennen kuin tutkimus on ohitse ja silloinko muka ultraaja alkaisi uudelleen ultraamaan..?
Niin paljon olen kuullut, että muille kerrotaan, että harmittaa todella, ettei minulle osu koskaan sellaista ultraajaa. Ja miksi ei voi olla yhteiset käytännöt?
Ja miksi kukaan ei ylipäätään mitään tutkimusta aloittaessaan KOSKAAN selitä mitä ylipäätään aikoo tehdä? Terveydenhuoltoalalla on paljon käytäntöä, joissa ei ole mitään käsitystä asiakkaan kohtaamisesta. Sitten kun on aivan pakko jotain sanoa, niin puristetaan väkisin, mutta muuten kaikki menee siten, että potilas/asiakas kertoo ja vastaanottaja on hiljaa.
Ja minulla on jo sekä tyttöjä että poikia, minua kiinnostaa lähinnä käytännön valmistelut vauvan tuloa varten.
Me kysyttiin vauvan sukupuolta siinä vaiheessa, kun ultraaja siirtyi ottamaan reiden mittaa. Sanottiin vaan, että jos siinä samalla näkyy sukupuoli, niin voi kertoa. Näkyi helposti, poika tuli. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää ap:n kaltaiset "ammattilaiset".
Häne mukaansa asiakkaiden pitää tietää, kuinka käyttäytyä rakenneultrassa. Suurin osa ainakaan ensikertalaisista ja ehkä nuoristakin vanhemmista eivät välttämättä paljoakaan tiedä siitä, mitä rakenneultrassa tehdään.
Ammattilainen sanoisi nätisti puhumisesta, että: "keskustellaanko myöhemmin, kun saan tämän ultran valmiiksi", samoin selittäisi, mitä tekee ja miksi.
Ammattilainen ei hermostu jostain sukupuolen kysymisestä, ihan normaalia kiinnostusta vanhemmilta.
On jo aikoihin eletty, kun ultraajatkin jo valittaa, miten asiakkaat ei osaa käyttäytyä. Ihan väärä asenne tuohon työhön ap:lla.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.
Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.
No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.
Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä
Vain lääkäri voi tehdä diagnooseja eikä hoitsut ota mitään kantaa varmentamattomiin asioihin. Eihän suuhygienistitkaan saa kertoa, millaisia reikiä ja kuinka paljon asiakkaan suusta löytyy vaan diagnosointi on lääkärin heiniä.
Uskomattoman ikävä kokemus sinulla, ja erittäin erittäin valitettavaa että jouduitte olemaan epätietoisuudessa. Teille olisi pitänyt kertoa perustelut, miksi löydöksistä saa puhua tarkemmin vain lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella ilkeä kommentti työtään tekevällä, hyvää tarkoittavalle ultraajalle. Ihmettelen näitä ihmisiä, joiden aina täytyy muka nokkelasti nolata työtään hyvin tekevä ihminen.
Aika paljon selkiäisi, jos ultraaja kertoisi (varsinkin ensikertalaisille) vanhemmille, mitä puuhaa. Jos jokin kohta vaatii keskittymistä ja hiljaisuutta, niin sitten sanoisi että "minä tässä nyt tutkin ja mittailen ensin rauhassa ja sitten voidaan jutella". Jos jotain huolestuttavaa löytyykin, mutta ei voi siitä kertoa, sanoisi jotenkin että "täällä nyt jotain on, katson vielä uudestaan ja sitten lääkäri kertoo teille tarkemmin mistä on kyse".
Herkässä tilassa olevat, jännittyneet, ensikertalaiset vanhemmat ovat herkkiä analysoimaan kaikenlaista, jos ei heille puhu ja kerro. Jutteleminen rauhoittaa hermostunuttakin asiakasta.
En nyt menisi tätä hoitajaa ruoskimaan, että vääränlainen olet ja olisit mennyt kammioon töihin, kun et ihmisten kanssa osaa olla. Ymmärrän, että turhauttaa, kun joitain vanhempia ei kiinnosta mikään muu kuin sukupuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n alkuperäinen avaus oli sellainen perinteinen oksennus kun on väsynyt asiakkaisiin ja asiakkaat on aina väärässä.
Jatko kommenteissa ap:sta on tullut ihan ammattitaitoinen ja empaattinen kuva.
Aika pitkälle sai ketjua lukea ennenkuin selvisi miksi tämä vanhempien kiinnostus vauvansa sukupuoleen on ap:lle niin vaikea käsitellä. Ap:lla on itsellään kolme samaa sukupuolta olevaa lasta. Ap, ei ole mitään hävettävää siinä että käsittelee omia tunteitaan tähän lasten sukupuoli asiaan ammattilaisen kanssa. Kun pääset sinuiksi asian kanssa niin sinua ei niin ärsytä tulevien vanhempien sukupuolen kysyminen.
No aika kaukaa haettua :D eihän apllä ole mitään vaikeuksia käsitellä vanhempien pyyntöä selvittää sukupuolta?? Hänhän tekee sen vaikka virallisesti ei kuulu edes tutkimuksiin. Pointti lienee olleen se että vanhemmat ei aina ymmärrä rakenneultran tarkoitusta eli kyseessä ei ole sukupuolen selvitys ultra!! Mikä piru teitä vaivaa jotka ei ymmärrä lukemaansa? Sinusta ultraajan pitää käyttää kallista aikaa sikiösi haarojen tutkimukseen senkin uhalla että jotain poikkeavaa jää huomaamatta??
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää ap:n kaltaiset "ammattilaiset".
Häne mukaansa asiakkaiden pitää tietää, kuinka käyttäytyä rakenneultrassa. Suurin osa ainakaan ensikertalaisista ja ehkä nuoristakin vanhemmista eivät välttämättä paljoakaan tiedä siitä, mitä rakenneultrassa tehdään.
Ammattilainen sanoisi nätisti puhumisesta, että: "keskustellaanko myöhemmin, kun saan tämän ultran valmiiksi", samoin selittäisi, mitä tekee ja miksi.
Ammattilainen ei hermostu jostain sukupuolen kysymisestä, ihan normaalia kiinnostusta vanhemmilta.
On jo aikoihin eletty, kun ultraajatkin jo valittaa, miten asiakkaat ei osaa käyttäytyä. Ihan väärä asenne tuohon työhön ap:lla.
Voi luoja. Ap ja moni muu on toistanut apn sanomaa tässä ketjussa tuhat kertaa. Juuri näinhän hän toimii eli kertoo mitä tekee ja lopuksi kattoo sukupuolen jos aikaa. Terveydenhoitoalalla työskentelevänä tiedän ettei kaikki ihmiset osaa käyttäytyä joten ihan aiheellinen muistutus tämä aloitus myös ultraan tuleville
T. Edellinen
Kysykää nyt vielä joku että miksei ap selitä vanhemmille heti ultran tarkoitusta ja sitä että sukupuolta katsotaan lopuksi jos näkyy ja/tai aikaa jää... :D
Tämä ketju paljastaa kyllä hyvin millaiset asiakkaat tuottaa aplle ja kumppaneille vaikeuksia suorittaa työnsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia viestejä läpi, joten anteeksi, jos tästä on jo puhuttu...
Olisikohan ultraajalta liikaa vaadittu, että ultrauksen alussa kertoo, että tarvitsee työrauhaa, ja sen vuoksi on vaikea keskustella tutkimuksen aikana. Ja sitten kun on aina oleellisen kohdan saanut tutkittua, voisi vaikka todeta, että tähän mennessä kaikki hyvin (siis jos näin todellakin on).
Itse yhden kohtukuoleman jälkeen olin uuden raskauden aikana rakenneultrassa. Pelotti hirveästi, joten koko ultrauksen ajan yritin vain tulkita tutkijan ilmeitä ja päätellä niistä, mitä näkyy. Sukupuolta ei edes haluttu tietää. Olisi huomattavasti helpottanut, jos kätilö olisi edes välissä sanonut, että olen vasta katsonut sydämen, siellä näyttäisi kaikki olevan kunnossa, jatketaan sitten muiden rakenteiden tutkimista. Tällöin vanhempienkaan ei tarvitsisi pitää hermostunutta höpinää, vaan tietäisivät missä mennään.
Huoh miljoonannen kerran. Ap on kertonut tuon jo kymmenen kertaa ketjussa, että tekee juuri noin! Ja muutenkin ihmettelen näitä vanhempia joille ei ole itsestään selvää että annetaan työrauha ja jos kätilö sanoo että kattoo sukupuolta myöhemmin niin sitten sitä ei tivata enää joka välissä.
Anteeksi kovasti, että jouduit huokaamaan taas takiani. Kuten todettu, kaikkia viestejä en ehtinyt lukea läpi. Usein terveydenhuollon tutkimuksissa pyritään keskustelemaan potilaan kanssa, jotta tunnelma rentoutuisi ja henkilökunta saa tarvitsemaansa tietoa. Ultraus poikkeaa siis melko paljon monista muista tutkimuksista, joten minä en ihmettele yhtään, että hermostuneet vanhemmat höpöttävät kaikenlaista. Toki tuo sukupuolen tivaaminen on minustakin vähän turhaa.
Voisiko ap vielä kertoa syyn siihen, miksi lapsia ei saa tuoda rakenneultraan. Tämä syyn kertominen asiakkaalle motivoisi todennäköisesti noudattamaan ohjetta ja helpottaisi myös sen muistamista. Raskauden aikana saa miljoona käskyä ja kehoitusta ja ilman perusteluja niitä on hirveän vaikea muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ap vielä kertoa syyn siihen, miksi lapsia ei saa tuoda rakenneultraan. Tämä syyn kertominen asiakkaalle motivoisi todennäköisesti noudattamaan ohjetta ja helpottaisi myös sen muistamista. Raskauden aikana saa miljoona käskyä ja kehoitusta ja ilman perusteluja niitä on hirveän vaikea muistaa.
En ole aloittaja mutta eikö tuo ole ilmiselvää?? Raahaatko lapsia myös gynekäynneillesi? Ainaki nt ultra tehdään alakautta. Ei ehkä kiva lapselle olla mukana? Mulla katottii myös rakenneultrassa alakautta istukkaa kun oli kohdunsuun päällä. Vielä suurempi syy on lapsista aiheutunut häiriö! Toki itse ajattelet että eihän meidän matti mitään häiritse mutta kyllä iniseminen, kysely, hölötys ja huoneessa kiertely ja tavaroiden tutkiminen häiritsee! Ja vaikka sinulla olisi juuri se kiltti lapsi joka istuu hiljaa ja nätisti isän sylissä koko ultran niin todellakaan kaikki lapset ei ole näin joten parempi kieltää kaikki lapset. Ja sitten, entä jos ultrassa paljastuu esim kuollut sikiö? Mitä jos siinä on innoissaan isosisarus odottamassa vieressä kun kätilö sanoo että ei elonmerkkejä. Vaikea sanoa tämä jo vanhemmille mutta pitääkö kätilön miettiä vielä miten sanoo asian kun lapsikin siinä kuuntelee ja kyselee. Viimeisenä. Ei lapset varmaan hyödy mitään ultrassa olosta. Tylsää istua ja kattoa sumeaa näyttöä josta ei mitään selvää taatusti saa. Vanhemmille iso juttu mutta lapsille tuskinpa. En tajua miten kukaan edes miettii lapsen ottamista varsinkaan kunnalliseen seulontaultraan
Tänne onkin tullut paljon keskustelua. En nyt ehdi jokaiselle kommentoida tai vastata.
Tähän sanoisin, että ei automaattisesti tarkoita keskenmeno. Tuo seulonnoissa otettava hcg on myös eri asia kun se hcg jota katsotaan esim alkuraskaudesta (onko raskaus alkanut ja nouseeko normaalisti jne.) Tuo saamasi hcg riippuu myös siitä millä viikoilla verikoe otettu. Jos heti 9 viikolla niin on yleensä suurempi kuin jos 11-12 viikolla. Toki täytyy myös mainita, että joskus kyllä matalat seulontaverikoetuloksetkin voi viitata keskeytyneeseen keskenmenoon. Mutta on näitä havaittu silloinkin vaikka arvot olis ihan normaalit eli en tuon perusteella nyt yksistään pelkäisi pahinta.
ap