Lue keskustelun säännöt.
Teen rakenneultria ja tämä ärsyttää vanhemmissa
17.02.2017 |
Ei ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä tällä vaan muistuttaa mikä on näiden ultrien tarkoitus.
Ensinnä sikiön sukupuolen selvittäminen. Rakenneultra ei ole tätä varten vaikka todella moni tuntuu näin ajattelevan. Voin katsoa sukupuolta jos vanhemmat niin toivoo mutta vasta kun rakenteet on ensin katsottu läpi. Kerron kyllä sukupuolen jos varmasti näen mutta en halua antaa epävarmoja veikkauksia mikäli sikiön asento on huono tai napanuora peittää näkyvyyden. Hirveästi aikaa tähän selvittelyyn ei voi käyttää koska aikatauluissa on pysyttävä. Joskus ärsyttää kun vanhempien suurin huolenaihe on se kumpi tulee ja sitä kysellään koko ajan. Ymmärrän että asia kiinnostaa ja voi tehdä vauvasta todellisemman. Kuitenkin kun olen työssäni törmännyt myös vakaviin rakennepoikkeavuuksiin ja nähnyt vanhempien tuskan, niin sukupuoli näyttäytyy todella merkityksettömänä asiana.
Eräs kokemus vuosien takaa. Vanhemmat kysyi heti kun aloitin ultraamisen että kumpi se on. Olivat pettyneitä kun sanoin etten osaa vielä sanoa ja katson nämä rakenteet tästä ensin. Joka välissä he kyselivät, että joko vilautat jalkoväliin, onko nyt kuvassa peppu, entä löytyykö pippeli. Olin tällöin heti huomannut erään selkeän poikkeaman sikiön rakenteissa ja tutkin sitä. Vanhemmat kyseli enkö voisi jo siirtyä pyllypuolelle kun jännittää se sukupuoli. Jouduin sanomaan että nyt ei taideta ruveta sitä selvittelemään koska valitettavasti löysin rakenteesta x poikkeaman jota lääkärin on pikimmiten katsottava. Uskomatonta kyllä nämä vanhemmat kysyi silti että ehditkö yhtään nähdä sitä sukupuolta!
Joskus myös vanhempien pettymys sukupuoleen käy ilmi todella selvästi ja jopa niin että minulle ollaan vihaisia "väärästä" tiedosta. Tämä toki harvinaista mutta tapahtuu silti silloin tällöin. Ymmärrän että kuuden pojan äiti on toivonut tyttöä eikä arvioni poikasikiöstä ehkä ole sitä mitä haluttiin kuulla. Joskus äidit on sanoneet että aikoo mennä jollekin paremmalle ultraajalle selvittämään sukupuolen. Yleensä sanonkin että suosittelen itsekin yksityisiä tähän tarkoitukseen mikäli haluaa varmemman arvion. Joskus vanhemmille on luvattu jossakin aiemmassa ultrassa vaikkapa tyttöä mutta itse havaitsenkin sikiön olevan poika. Tällöin on tullut kuultua "mutta meille luvattiin että..." Yritän aina korostaa että parhaassakin tapauksessa nämä on vain arvioita ja virheen mahdollisuus on olemassa. En suosittele ketään hankkimaan suurempia vauvahankintoja ultran sukupuoliarvion perusteella. Virheitä on tapahtunut kokeneillekin ultraajille.
Lopuksi vielä pieni ärsytyksen aihe joka on taukoamaton puhuminen ultrauksen aikana. Joskus on vaikea keskittyä haastavien osien kuten aivojen rakenteiden tutkimiseen kun vanhemmat kyselevät taukoamatta. Osa ottaa hiljaisuuden myös heti merkkinä että jotain on vialla ja joudun keskeyttämään mittauksen ja selittämään kesken kaiken heille. Tarvitsen vain hieman keskittymisrauhaa jotta saan varmasti kaiken oikein katsottua ja mielelläni tarkistan vaikka useampaan kertaan jos en saa heti hyvää näkymää. Vanhemmille selitän mitä ruudulla näkyy heti kun olen saanut kyseisen rakenteen katsottua. Muutenkin kyllä vastaan kysymyksiin mielelläni mutta vasta kun olen tutkinut kunnolla.
Pidän työstäni ja parasta on kun voi yleensä nähdä huojentuneen ilmeen vanhempien kasvoilla kun ultra on ohi ja kaikki hyvin. Aina ei valitettavasti näin ole.
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Minusta kurjaa että ap edes vihjailee, etteikö vanhempia kiinnosta lapsen terveys koska sukupuoli kiinnostaa. Eikai ne sulje toisiaan pois. Se että lapsessa olisi jotain rakenteellista vikaa, on niin kipeä asia että monet ei halua sitä ajatella ennenkuin on pakko. Ja miksi oikeasti pitäisikään, raskaudesta tulisi nauttia eikä vaan pelätä kaikkea. Mulla kolme keskenmenoa takana, ja kuopuksen raskaudessa en suostunut pelkäämään, koska halusin nauttia siitä onnesta mikä sisälläni kasvoi vihdoinkin. Ja lapsen sukupuoli on myös yksi niitä raskauden positiivisia puolia (oli se kumpi tahansa) joten mieluusti keskityin siihen enkä murehtimiseen. Nautin täysin rinnoin ja ostelin tulevalle tytölleni mekkoja ja virkkasin vaaleanpunaisia tossuja.
Sukupuoli monesti tekee vauvasta konkreettisemman. Niin isälle kuin äidille. Siksi se tuntuu tärkeältä.
No tottahan se on ettei kaikkia kiinnosta siinä ultrassa kun enimmäkseen se sukupuoli!! Mullakin useampi tuttu jotka hehkuttaneet ultraan pääsyä juurikin että saa tietää kumpi on. Ap tuolla toteaa että ymmärtää että se kiinnostaa ja tekee vauvasta todellisemman. Hän myös katsoo sukupuolen jos näkee vaikkei se edes kuulu tutkimukseen! Eli ei tarvisi ees katsoa. Mitä itse ajattelet tilanteesta jossa ultraaja tekee vaativaa tutkimusta sikiön rakenteille ja äiti hihkuu että siirry jo jalkoväliin?? Kuulostaako että äitiä kiinnostaa että onko ne aivot kunnossa vai ei. Miksei voi odottaa tutkimuksen loppuun jollon ultraaja luvannut katsoa asiaa? Minusta ei vaikuta että tälläiset vanhemmat arvostaa ultraajan työtä paljoakaan jos ei malta kuunnella ja odottaa jotta se todellinen ultran tarkoitus saadaan tehdyksi. Ap sanoi että suurin osa vanhemmista on normaaleja ja ymmärtää miksi ovat ultrassa mutta sitten nuo jotka suuttuu kun sukupuoli ei näy tai kärttää sitä kesken tutkimuksen häiriten näin työrauhaa niin voisi vähän miettiä!! Olen kärkäs koska minullakin valitettavasti raskas vauvan menetys taustalla. Kyseessä oli pikkuaivojen epämuodostuma ja osittain puuttui muitakin osia. Seuraavassa raskaudessa itkin ja rukoilin kun ultrattiin näitä osia. Kun kaikki oli normaalisti niin itkin taas helpotuksesta ja onnesta. Kyllä ymmärrän miltä apstä voi tuntua kun on näitä minun kohtalon kokeneita ja niitä jotka sanoo kesken aivojen ultraamisen että siirry jo kattomaan kumpi on! Kyllä tulee olo että sekö eniten kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin ensimmäisen raskauteni aikana into piukassa rakenneultraan juuri sukupuolta ajatellen. Silloin oli ajatuksessa lastenhuoneen tapettien värit ja lelut.
Rakenneultrassa kuitenkin ainoa tieto mikä tuli oli se, ettei sykettä löytynyt.
Kolme tervettä lasta olen tämän jälkeen synnyttänyt, eikä heidän rakenneultrissaan sukupuoli ollut ajatuksissa ollenkaan.
Mä edelleen kaipaan vastausta siihen miksi ultraamista ei saa kuvata? Henkilökunnan kuvaaminen ei ole mitenkään yksiselitteisesti kiellettyä, henkilökunta voi kieltää potilasta kuvaamasta omaa hoitoaan jos se vaarantaa hoidon. Jos kyseessä on ultralaitteoden herkkyys, niin silloinhan kännyt pitäisi kokonaan sammuttaa käynnin ajaksi eikä minulle ainakaan ole sellaista ohjetta annettu.
Vierailija kirjoitti:
Onko tullut vastaan tapauksia missä alkuraskauden seulat olleet todella minimit (1:100 000) ja silti ollut kromosomihäiriö?
Mistä tällainen voi johtua, että niin pieleen näyttää? Tällainen kokemus vain..
No siis, jos riski on 1:100000 niin sehän siis tarkoittaa, että yhdellä sadastatuhannesta on kyseessä oleva poikkeavuus. Kyse ei siis ole pieleen näyttämisestä vaan todennäköisyydestä, joku on siis ihan oikeasti se yksi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä sukupuolen tietämisessä on niin tärkeetä? En tajua? Me ei oltais haluttu tietää mutta silti se paljastettiin, vaikka heti aluksi sanottiin ettei haluta tietää. Harmitti.
Minusta on ainakin kummallista olla tietämättä, jos se tutkimuksen aikana näkyi. En ymmärrä yhtään, miksi halutaan pitää yllätyksenä ja sekin alue on kuitenkin ultrassa vilahtanut. Kummallista, jos ultran tehnyt henkilö tietää meidän vauvan sukupuolen ja me ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko sukupuoli näkyä jo nt ultrassa viikolla 13?
Eipä oikeastaan. Kaikki näyttävät pojilta noilla viikoilla. T. Ei ap
Tämä on vanhaa tietoa. Sukupuolen pystyy jo noilla viikoilla kohtuullisella todennäköisyydellä toteamaan, mutta se tehdään erilailla kuin rakenneultran aikoihin. Ultraääniä tekeviä hoitajia ei ole vain koulutettu siihen, enkä usko, että monia lääkäreitäkään on. Voitte vaikka etsiä itse pubmedistä. Itse olen pystynyt "arvaamaan" huvinvuoksi oikein 5 lasta, joista yksi itse ultraten, toinen toisen tekemää ultraa katsoen ja kaksi sopivista kuvista. Sanon tätä arvaamiseksi, koska menetelmä ei ole kuvista tai toisen katsomaa ultraa tehden yhtä luotettava kuin koulutetun henkilön itse tekemä.
Minkäköhän takia alapeukut??? Ettekö siis usko, no käykää pubmedissa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.
Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.
No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.
Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä
Saanko kysyä mikä poikkeavuus teillä löytyi ja miksi päädyttiin keskeytykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.
Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.
No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.
Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä
Saanko kysyä mikä poikkeavuus teillä löytyi ja miksi päädyttiin keskeytykseen?
Trisomia 18
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.
Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.
No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.
Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä
Kerron omankin kokemukseni vastaan kaltaisesta tilanteesta. Meillä löytyi tuo sama trisomia 18 ja poikkeamat huomattiin jo heti ultran alussa. Oltiin etukäteen ajateltu, ettei haluta tietää sukupuolta, vain sillä oli väliä että vauva on terve. Mutta kun kuunneltiin siinä sitä pitkää listaa kaikesta, mikä on pielessä ja hetki hetkeltä kävi selvemmäksi ettei vauva selviä hengissä ulos kohdusta, halusinkin tietää sukupuolen. Jotenkin se tuntui minulle tärkeältä siinä kohdassa, saada kuulla vauvasta myös jotain "normaalia" ja todellisemmaksi tekevää. Pääsimme sitten miettimään hautalaattaan laitettavaa nimeä yms.
En tiedä miltä kysymykseni sukupuolesta mahtoi ultraajan korviin kuulostaa sillä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.
Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.
No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.
Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä
Kerron omankin kokemukseni vastaan kaltaisesta tilanteesta. Meillä löytyi tuo sama trisomia 18 ja poikkeamat huomattiin jo heti ultran alussa. Oltiin etukäteen ajateltu, ettei haluta tietää sukupuolta, vain sillä oli väliä että vauva on terve. Mutta kun kuunneltiin siinä sitä pitkää listaa kaikesta, mikä on pielessä ja hetki hetkeltä kävi selvemmäksi ettei vauva selviä hengissä ulos kohdusta, halusinkin tietää sukupuolen. Jotenkin se tuntui minulle tärkeältä siinä kohdassa, saada kuulla vauvasta myös jotain "normaalia" ja todellisemmaksi tekevää. Pääsimme sitten miettimään hautalaattaan laitettavaa nimeä yms.
En tiedä miltä kysymykseni sukupuolesta mahtoi ultraajan korviin kuulostaa sillä hetkellä.
Minulle pahinta oli odotella ensinnäkin sitä tietoa melkein viikko tietäen että jotain on pielessä, mutta ei ollut heti varmaa että selviääkö vauva vai onko jotain pahempaa ja sitten toinen viikko odottelua keskeytykseen menoa, vauva kun potki jo todella kovin. Viimeiseen asti elättelin toiveita, että on vain kyse jostain muusta, joten tavallaan varmaan helpompaa saada heti tietää ettei vauva selviä jos näin asia on. Varmasti kyllä suuri shokki, itse ehtisin valmistautua asiaan kun löydökset viittasivat niin pahasti kromosomihäiriöön ja niitä tuli pikkuhiljaa lisää.
Näin me ihmiset ollaan erilaisia, itselläni unohtui koko sukupuoli siinä kohtaa kun sai tietää kromosomeista, asialla ei ollut enää merkitystä ja tiesin että saadaan se kuitenkin tietää vauvan synnyttyä. Hirveää olisi ollut, jos ei oltais kysytty sukupuolta ollenkaan. Tässäkin ihmiset on niin erilaisia, joillekkin niin on helpompaa.
"3"
Vierailija kirjoitti:
Minulle pahinta oli odotella ensinnäkin sitä tietoa melkein viikko tietäen että jotain on pielessä, mutta ei ollut heti varmaa että selviääkö vauva vai onko jotain pahempaa ja sitten toinen viikko odottelua keskeytykseen menoa, vauva kun potki jo todella kovin. Viimeiseen asti elättelin toiveita, että on vain kyse jostain muusta, joten tavallaan varmaan helpompaa saada heti tietää ettei vauva selviä jos näin asia on. Varmasti kyllä suuri shokki, itse ehtisin valmistautua asiaan kun löydökset viittasivat niin pahasti kromosomihäiriöön ja niitä tuli pikkuhiljaa lisää.
Näin me ihmiset ollaan erilaisia, itselläni unohtui koko sukupuoli siinä kohtaa kun sai tietää kromosomeista, asialla ei ollut enää merkitystä ja tiesin että saadaan se kuitenkin tietää vauvan synnyttyä. Hirveää olisi ollut, jos ei oltais kysytty sukupuolta ollenkaan. Tässäkin ihmiset on niin erilaisia, joillekkin niin on helpompaa.
Meilläkin siihen lopullisen diagnoosin saamiseen meni jonkin aikaa ja se odottelu todella oli kaikkein pahinta. Vaikka tosiaan ultran perusteella jo oltiinkin lähes kaikki toivo menetetty. Keskeytykseen oltaisiin mekin päädytty, mutta vauva menehtyi omia aikojaan hieman ennen sitä.
Tässä tosiaan ihmiset on niin erilaisia, ja kaikki tavat ja tunteet ihan yhtä hyviä. Suurin osa kuulemani mukaan haluaa sukupuolen kuitenkin jossain vaiheessa tietää ja näkeehän sen näillä viikoilla yleensä synnytyksessäkin.
Jotenkin jälkikäteen on tuntunut kummalta, että kysyin jo siinä heti huonojen uutisten perään sukupuolta ja olen välillä miettinyt miltä se kuulosti ulospäin. Kai sitä oli osittain niin shokissa, ja jotenkin kummasti sukupuoli muuttui tärkeäksi vasta siinä vaiheessa. Rakenneviat oli meille jo kovinkin tarkasti selitetty. Halusin kai vähän edes tietää "kenet" menetän. Ultraava lääkäri suhtautui kyllä pyyntööni ihan neutraalisti.
Ps. Bongasin tuolta aiemmasta ketjusta, että olet uudestaan raskaana: onnittelut ja tsemppiä odoukseen! Itse olen saanut menetyksen jälkeen kaksi tervettä lasta. Molemmissa raskauksissa tarjottiin kromosomitutkimuksia heti alussa ja keskusteluapua neuvolan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.
Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.
No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.
Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä
Hoitajat ei voi kertoa diagooseja, vain lääkärit voivat. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle pahinta oli odotella ensinnäkin sitä tietoa melkein viikko tietäen että jotain on pielessä, mutta ei ollut heti varmaa että selviääkö vauva vai onko jotain pahempaa ja sitten toinen viikko odottelua keskeytykseen menoa, vauva kun potki jo todella kovin. Viimeiseen asti elättelin toiveita, että on vain kyse jostain muusta, joten tavallaan varmaan helpompaa saada heti tietää ettei vauva selviä jos näin asia on. Varmasti kyllä suuri shokki, itse ehtisin valmistautua asiaan kun löydökset viittasivat niin pahasti kromosomihäiriöön ja niitä tuli pikkuhiljaa lisää.
Näin me ihmiset ollaan erilaisia, itselläni unohtui koko sukupuoli siinä kohtaa kun sai tietää kromosomeista, asialla ei ollut enää merkitystä ja tiesin että saadaan se kuitenkin tietää vauvan synnyttyä. Hirveää olisi ollut, jos ei oltais kysytty sukupuolta ollenkaan. Tässäkin ihmiset on niin erilaisia, joillekkin niin on helpompaa.
Meilläkin siihen lopullisen diagnoosin saamiseen meni jonkin aikaa ja se odottelu todella oli kaikkein pahinta. Vaikka tosiaan ultran perusteella jo oltiinkin lähes kaikki toivo menetetty. Keskeytykseen oltaisiin mekin päädytty, mutta vauva menehtyi omia aikojaan hieman ennen sitä.
Tässä tosiaan ihmiset on niin erilaisia, ja kaikki tavat ja tunteet ihan yhtä hyviä. Suurin osa kuulemani mukaan haluaa sukupuolen kuitenkin jossain vaiheessa tietää ja näkeehän sen näillä viikoilla yleensä synnytyksessäkin.
Jotenkin jälkikäteen on tuntunut kummalta, että kysyin jo siinä heti huonojen uutisten perään sukupuolta ja olen välillä miettinyt miltä se kuulosti ulospäin. Kai sitä oli osittain niin shokissa, ja jotenkin kummasti sukupuoli muuttui tärkeäksi vasta siinä vaiheessa. Rakenneviat oli meille jo kovinkin tarkasti selitetty. Halusin kai vähän edes tietää "kenet" menetän. Ultraava lääkäri suhtautui kyllä pyyntööni ihan neutraalisti.
Ps. Bongasin tuolta aiemmasta ketjusta, että olet uudestaan raskaana: onnittelut ja tsemppiä odoukseen! Itse olen saanut menetyksen jälkeen kaksi tervettä lasta. Molemmissa raskauksissa tarjottiin kromosomitutkimuksia heti alussa ja keskusteluapua neuvolan kautta.
Kysyn nyt kerran tilaisuus on kysyä saman kokeneelta. Olitko pelosta sekaisin koko seuraavan raskauden, vai pystyitkö luottamaan että tällä kertaa kaikki on hyvin? Raskauteni on vasta aivan alussa enkä ole vielä uskaltanut edes tavallaan hyväksyä koko asiaa, että vauva on tulossa, pelottaa niin. Epätodennäköistä sama kohtalo, mutta onhan niitä muitakin mahdollisia ongelmia.
Ymmärrän kyllä tuon sukupuolen kysymisen ja tuskin ultraajakaan on siitä mitään kummallista ajatellut, varmasti ymmärtävät, että justiinsa saanut kuulla että ei tulekkaan vauvaa, niin halutaan tietää että kumpi hän olisi ollut. Meille iski menetyksen kauheus vasta synnytyksen jälkeen, siis se todellinen menetyksen tunne, tottakai aiemminkin oli kova paikka, mutta silloin se vasta jotenkin iski vasten kasvoja. Kaipa sekin johtui vain siitä, että vauva muuttui raskausajan tunteista todelliseksi kun häntä pideltiin sylissä. Otettiinko sinulta missä vaiheessa raskautta kromosomitestit?
"3"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis missä vaiheessa seuraavaa raskautta? Eniten pelottaa että pääsee taas noin pitkälle ennenkuin huomataan mahdolliset ongelmat.
Meitä ei kiinnostanut vauvan sukupuoli ollenkaan, ei haluttu tietää sitä etukäteen. Rakenneultrassa ultraaja kysyi lopuksi vielä odottavasti "Onko vielä jotain kysyttävää?" ihan kuin olisi odottanut, että kysytään sukupuolesta. Kiitettiin vain ja lähdettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi, mutta minulla on omakohtainen kokemus ultrattavan näkökulmasta.
Ultrattiin ja jossain vaiheessa kysyttiin, että näkyykö sukupuolta, ultraaja oli koko ultrauksen hiljaa löydöksistään, löysi poikkeamia, mutta ei voinut meille niistä sanoa mitään. Tottakai luultiin että kaikki on hyvin ja kysyttiin siitä sukupuolesta.
No ultraaja sanoi, ettei saanut sydäntä kunnolla näkyviin ja seuraavana päivänä pitäisi tulla uudestaan lääkärin vastaanotolle, edelleenkään ei puhunut mitään löydöksistään. Seuraavana päivänä mentiin sitten lääkärin ultrattavaksi ja kysyttiin heti että voiko jossain vaiheessa kurkata sukupuolta, ei me voitu tietää, että oltiin siellä oikeasti löydösten takia. Lääkäri sitten kertoi löydöksistään ja sukupuolen miettiminen jäi siihen. Kurkkasin omakantaan sitten ja tämä ensimmäinen ultraaja oli sinne jo kirjoittanut näistä löydöistään, miksei sanonut meille mitään, vaan muka sydäntä ei saanut näkyviin, vaikka löydöksiä oli useampi.
Tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 23, eikä todellakaan ollut enää sukupuolella mitään väliä, jäi kuitenkin paskanmaku suuhun tuosta ultraajasta kun ei voinut kertoa meille mitään, mitähän se lääkärikin mietti seuraavana päivänä kun huolta aiheuttaneita löytöjä tehty ja me vain kysellään sukupuolta, lääkäri vaikutti ihan siltä, että luuli meidän tietävän miksi ollaan siellä
Kerron omankin kokemukseni vastaan kaltaisesta tilanteesta. Meillä löytyi tuo sama trisomia 18 ja poikkeamat huomattiin jo heti ultran alussa. Oltiin etukäteen ajateltu, ettei haluta tietää sukupuolta, vain sillä oli väliä että vauva on terve. Mutta kun kuunneltiin siinä sitä pitkää listaa kaikesta, mikä on pielessä ja hetki hetkeltä kävi selvemmäksi ettei vauva selviä hengissä ulos kohdusta, halusinkin tietää sukupuolen. Jotenkin se tuntui minulle tärkeältä siinä kohdassa, saada kuulla vauvasta myös jotain "normaalia" ja todellisemmaksi tekevää. Pääsimme sitten miettimään hautalaattaan laitettavaa nimeä yms.
En tiedä miltä kysymykseni sukupuolesta mahtoi ultraajan korviin kuulostaa sillä hetkellä.
Syöksyi varmaan,koneelle nillittämään aihe vapaalle tyhmästääidistä, joka kysyy abortoitavan lapsen sukupuolta
En jaksanut lukea kaikkia viestejä läpi, joten anteeksi, jos tästä on jo puhuttu...
Olisikohan ultraajalta liikaa vaadittu, että ultrauksen alussa kertoo, että tarvitsee työrauhaa, ja sen vuoksi on vaikea keskustella tutkimuksen aikana. Ja sitten kun on aina oleellisen kohdan saanut tutkittua, voisi vaikka todeta, että tähän mennessä kaikki hyvin (siis jos näin todellakin on).
Itse yhden kohtukuoleman jälkeen olin uuden raskauden aikana rakenneultrassa. Pelotti hirveästi, joten koko ultrauksen ajan yritin vain tulkita tutkijan ilmeitä ja päätellä niistä, mitä näkyy. Sukupuolta ei edes haluttu tietää. Olisi huomattavasti helpottanut, jos kätilö olisi edes välissä sanonut, että olen vasta katsonut sydämen, siellä näyttäisi kaikki olevan kunnossa, jatketaan sitten muiden rakenteiden tutkimista. Tällöin vanhempienkaan ei tarvitsisi pitää hermostunutta höpinää, vaan tietäisivät missä mennään.
Ei olis pitänyt lukea tätä ketjua. Rakenneultra parin viikon päästä ja nyt kauhea huoli, että onkohan jotain vialla. Sukupuolta ei haluta tietää, joten se asia ei kiinnosta. Haluan vain, että sikiö olisi terve.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia viestejä läpi, joten anteeksi, jos tästä on jo puhuttu...
Olisikohan ultraajalta liikaa vaadittu, että ultrauksen alussa kertoo, että tarvitsee työrauhaa, ja sen vuoksi on vaikea keskustella tutkimuksen aikana. Ja sitten kun on aina oleellisen kohdan saanut tutkittua, voisi vaikka todeta, että tähän mennessä kaikki hyvin (siis jos näin todellakin on).
Itse yhden kohtukuoleman jälkeen olin uuden raskauden aikana rakenneultrassa. Pelotti hirveästi, joten koko ultrauksen ajan yritin vain tulkita tutkijan ilmeitä ja päätellä niistä, mitä näkyy. Sukupuolta ei edes haluttu tietää. Olisi huomattavasti helpottanut, jos kätilö olisi edes välissä sanonut, että olen vasta katsonut sydämen, siellä näyttäisi kaikki olevan kunnossa, jatketaan sitten muiden rakenteiden tutkimista. Tällöin vanhempienkaan ei tarvitsisi pitää hermostunutta höpinää, vaan tietäisivät missä mennään.
Huoh miljoonannen kerran. Ap on kertonut tuon jo kymmenen kertaa ketjussa, että tekee juuri noin! Ja muutenkin ihmettelen näitä vanhempia joille ei ole itsestään selvää että annetaan työrauha ja jos kätilö sanoo että kattoo sukupuolta myöhemmin niin sitten sitä ei tivata enää joka välissä.
Ah haha haa... mikä viiltävä kommentti. En vaan voi lakata nauramasta. Joo, ei tosiaan ollut tärkein asia lapsen syntymässä se sukupuoli.