En saa enää ikinä töitä...

Minkälaisia töitä olet hakenut?

On syytä ihan vakavasti alkaa orientoitua siihen että töissä et enää tule happanemaan. En sano tätä ilkeästi, vaan samassa veneessä ollaan. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia, muitakin kuin perinteinen työelämä.

Tiedän tunteen - olin pitkään työttömänä. Kun viimein sain työpaikan, olin ikionnellinen. Mutta nyt en enää ole, vaan tunnen joutuneeni ansaan. Työpaikassani on todella töykeitä ja ilkeitä ihmisiä, täällä on yhtä helvettiä olla. On myös mukavia, mutta joudun valitettavasti työskentelemään juuri niiden hirviöiden kanssa :-( Joka päivä kotiin palatessa mietin irtisanoutumista tai että teen itselleni jotain.

Joten vaikka työttömyys masentaa, yritä silti olla onnellinen siitä, että lähelläsi on vain mukavia ihmisiä nyt, oma perhe. Ei työllisyyskään aina herkkua ole.

Ihan sama fiilis, nyt työttömyyttä takana 1 v 5 kk. Kymmeniä hakemuksia, ei yhtään haastattelua. Mulla on takana korkeakoulututkinto, valmistuin luokkani parhaana. Työuraa lähes 20 vuotta, ikää pian 40. Oon ihan hyvä työntekijä, kielitaitoinen, hyvä koneiden kanssa. Tunnollinen puurtaja. Mutta eipä se ketään tunnu kiinnostavan. Olen aika hukassa elämäni kanssa, turhuuden tunne on voimakas.

Vierailija kirjoitti:

On syytä ihan vakavasti alkaa orientoitua siihen että töissä et enää tule happanemaan. En sano tätä ilkeästi, vaan samassa veneessä ollaan. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia, muitakin kuin perinteinen työelämä.

Mitä ne mahdollisuudet ovat? Kun itse näen pelkän mustan seinän edessäni ja tuntuu että olen ihan umpikujassa. Uutta ammattia en ole vielä miettinyt opiskelevani.. hoitoalalle minusta ei ole.

Kun noususuhdanne saadaan käytiin, sinustakin tullaan tappelemaan vielä työmarkkinoilla. Kuka saa sinut töihin.

Näin on ollut jokaisella sukupolvella, lasku- ja noususuhdanteita osuus kohdalle ja välillä ollaan työttömänä ja sitten revitään käsistä.

Tänään Yle kirjoitti, joistakin työntekijöistä on jo pulaa.

Minä olen hakenut töitä noin vuoden, työttömyydestä kuitenkin vähemmän aikaa. Viime viikolla tuli vahva tunne, etten tule enää koskaan saamaan töitä. En ole onneksi koskaan määritellyt itseäni työn kautta, joten sikäli varmaan helpompaa kuin ap:lla. Silti on tietysti hieman outo fiilis. Mutta miksipä kukaan nelikymppistä enää haluaa palkata?

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama fiilis, nyt työttömyyttä takana 1 v 5 kk. Kymmeniä hakemuksia, ei yhtään haastattelua. Mulla on takana korkeakoulututkinto, valmistuin luokkani parhaana. Työuraa lähes 20 vuotta, ikää pian 40. Oon ihan hyvä työntekijä, kielitaitoinen, hyvä koneiden kanssa. Tunnollinen puurtaja. Mutta eipä se ketään tunnu kiinnostavan. Olen aika hukassa elämäni kanssa, turhuuden tunne on voimakas.

Sulla ois varmaan sit mahdollisuus palkkatukeen. Siitä vois olla hyötyä kun kyselet työnantajilta palkkaushaluja, joten kysypä TE-toimistosta...

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hakenut töitä noin vuoden, työttömyydestä kuitenkin vähemmän aikaa. Viime viikolla tuli vahva tunne, etten tule enää koskaan saamaan töitä. En ole onneksi koskaan määritellyt itseäni työn kautta, joten sikäli varmaan helpompaa kuin ap:lla. Silti on tietysti hieman outo fiilis. Mutta miksipä kukaan nelikymppistä enää haluaa palkata?

Niin minäkn olen hakenut jo yli vuoden töitä, jo ennen kuin jäin työttömäksi. No, en tiedä määrittelenkö itseäni työn kautta, mutta olen kai aika työorientoitunut ihminen ja tämä kotonaolo tuntuu tosi raskaalta. Haastattelukutsut saa aina toivon viriämään, mutta nyt on tullut käytyä jo yli 10 haastattelua ilman työpaikkaa....  Viikonloppuna se jysähti todellisesti takaraivoon että oikeasti taidan jäädä työttömäksi loppuelämäkseni...  :( En olisi ikinä uskonut että vähän yli nelikymppisenä mun työurani oli tässä, mutta siltähän tämä vaikuttaa... lamaantuminen ja negatiivinen fiilis alkaa näkyä jo haastattelussakin. Miksi kukaan palkkaisikaan minua. Oikeasti, tosi kamala tunne. 

Siivoushommia riittää

Minä olen 54-v. työtön akka ja luovuttanut työnhakemisen suhteen. Miksi meitä ikäloppuja ei päästetä suosiolla eläkkeelle roikkumasta kortistosta ja kohdennettaisiin voimavarat nuorten saamiseksi työelämään? Miksi ikäisiäni kiusataan te-toimistojen tempuilla, kun kaikki tietävät että ikäisiäni ei kukaan enää ota töihin? Annettaisiin nuorille mahdollisuus työllistyä ja päästettäisiin ikäiseni pois turhaan viemästä te-toimistojen voimavaroja.

Vierailija kirjoitti:

Siivoushommia riittää

Jep, puolalaisille ja virolaisille...

Mä sain kun työttömyyttä 2-v. takana. Opiskelin duunariksi ja ikää on 53-v.

Entinen yt uhri (esimies). Onnellisempi kuin koskaan. Pieni palkka, mut itse ansaittua rahaa. Tsemppiä hakuun!

Vierailija kirjoitti:

Kun noususuhdanne saadaan käytiin, sinustakin tullaan tappelemaan vielä työmarkkinoilla. Kuka saa sinut töihin.

Näin on ollut jokaisella sukupolvella, lasku- ja noususuhdanteita osuus kohdalle ja välillä ollaan työttömänä ja sitten revitään käsistä.

Tänään Yle kirjoitti, joistakin työntekijöistä on jo pulaa.

Anteeksi vaan, mutta tämä kuulostaa suurimmalta bullshitiltä ikinä! työttömiä on puoli miljoonaa ja on muka työvoimapulaa... justiinsa juu. -ap

On kyllä sydäntäsärkevää kun ahkerat ja motivoituneet ihmiset syrjäytetään työelämästä. Aivan kuin yhteiskunta olisi ryhtynyt kansalaisten viholliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoushommia riittää

Jep, puolalaisille ja virolaisille...

Samalla palkalla myös suomalaisille.

Ymmärrän hyvin. Itsellä hieman eri tilanne mutta olot on saman suuntaiset.

Jouduin (en päässyt) työkyvyttömyyseläkkeelle vaikean sairauden vuoksi.

Nyt kotona vuosi ja tunnen itseni täysin toisenluokan kansalaiseksi.

Ei mitään toivoa työelämästä tai parisuhteesta ja ikää "vasta" 39v.

Kukaan tarvitse -fiilis aiheuttaa erakoitumisen ja itseinhon minulla. Onneksi sinulla on sentään perhettä.

Ei vaan pysty sisäistämään että se oli siinä, elämäni siis :(

Vittu mitä paskaa!

Te-toimistojen listoilla roikkuu valtavasti ihmisiä, jotka eivät koskaan työllisty. Sairaita, iäkkäitä, päihde-ja mielenterveysongelmaisia. Miksi heitä ei voida laittaa eläkkeelle suosiolla, koska heidän työllistymisensä on täysin toivotonta. He eivät kykene töihin eikä kukaan työnantaja palkkaa heitä edes tuettuna. Kohdennettaisin työllistämistoimet heihin, joilla on mahdollisuus työllistyä,eli nuoriin.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä sydäntäsärkevää kun ahkerat ja motivoituneet ihmiset syrjäytetään työelämästä. Aivan kuin yhteiskunta olisi ryhtynyt kansalaisten viholliseksi.

Työikäisiä on yksinkertaisesti liikaa verrattuna työpaikkoihin. 

Ihan samassa veneessä, ap. Tosin itse olen ollut työttömänä jo kohta 1,5 vuotta. Tänä aikana kymmeniä, ellei jo satoja, hakemuksia ihan kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, mihin voisi vähänkin olla saumaa. En ole nirso. Niistä paikoista, joista ylipäätään vaivaudutaan vastaamaan, ilmoitetaan, että hakijoita on ollut 150-440, ja tällä kertaa valinta ei kohdistunut minuun... Kaksi kertaa olen päässyt "haastatteluun". Ensimmäinen tehtiin videon välityksellä, enkä tarkalleen edes tiedä, kuka minua haastatteli. Haastattelun jälkeen en koskaan saanut mitään vastausta. Aikaa on kuitenkin  kulunut niin paljon, etten mitään enää odota. Toinen "haastattelu" oli puhelimitse. Olin juuri lenkillä soiton saadessani, mutta haastattelija halusi hoitaa asian juuri sillä hetkellä. Ja päin helvettiähän se sitten meni. Olin aivan toiseen asiaan orientoitunut, hengästynyt kuin mikäkin läähättäjä ja aivoissa pätkäisi ihan täysin. Melkoista kohtalon ivaa.