En saa enää ikinä töitä...

Vierailija kirjoitti:

Mitä teet seuraavat 20 vuotta? Ehei, mitä teet seuraavat 30 vuotta? Eläkeikää hilataan ylöspäin luultavasti jo muutaman vuoden sisällä nostetaan rutkasti. Rahat on valtiolla loppu,  joten pakko tehdä jotain.

Itsellä sama tilanne: satoja hakemuksia, ammattitaitoa jne. Ei ne merkitse mitään, valitettavasti. Töitä ei ole, enkä usko että tuleekaan. Vielä jokin aika sitten uskoin toisin. Nyt en usko enää mihinkään. Sori, en osaa auttaa.

Ei valtion rahat ole loppu ja muutenkin velan ottaminen olis nyt halpaa. Elvyttämällä sen kautta vaikka tehdä niitä työpaikkoja nousua odotellessa. Säästyisi pitemmän päälle paljon kun ihmiset eivät syrjäytyisi. Mutta ei, kun pitää vaan pelotella velanotolla ja antaa ihmisten vajota, paljonko lämmittää valtionvelan määrä kortistossa?

Sinä nro 17 työkyttömyyseläkeläinen, minulla myös sama tilanne. Tunnen edelleen itseni ö luokan kansalaiseksi, kun en ole enää duunissa. Mutta nyt on vaan asennoiduttava niin, että elämässä on paljon muitakin asioita kun työ.

Mistä meille muka olisi töitä, vaikka niitä jossain vaiheessa voisikin terveydentilan niin salliessa yrittää tehdä edes osa-aikaisesti, kun näilleosaaville terveillekään ihmisille niitä ei löydy. Millä minäkin selittäisin 10 v. aukon CV ssä.

Niin ikävä on lukea näitä tarinoita. Tsemppiä itse kullekin.

Minulla työttömyyttä nyt takana 2v. Ei kovin hyvältä enää näytä... Ikääkin vasta reilusti alle 40v. Mutta kun vuodet on vierähtänyt kotona lasten kanssa ja opiskellessa, niin ei ole työkokemusta, joten mitenpä minua kukaan palkkaisi.

En oikein jaksa enää uskoa, että joskus vielä töitä saisin. Todella epätoivoinen olo alkaa jo olla.

Nautit elämästä ja unohdat ne työasiat. Yritykset panostaa nykyisin nuoriin, keski-ikäiset jäävät loppuelämäksi työttömiksi.

Vierailija kirjoitti:

Sinä nro 17 työkyttömyyseläkeläinen, minulla myös sama tilanne. Tunnen edelleen itseni ö luokan kansalaiseksi, kun en ole enää duunissa. Mutta nyt on vaan asennoiduttava niin, että elämässä on paljon muitakin asioita kun työ.

Mistä meille muka olisi töitä, vaikka niitä jossain vaiheessa voisikin terveydentilan niin salliessa yrittää tehdä edes osa-aikaisesti, kun näilleosaaville terveillekään ihmisille niitä ei löydy. Millä minäkin selittäisin 10 v. aukon CV ssä.

Niin ikävä on lukea näitä tarinoita. Tsemppiä itse kullekin.

Onneks ei ole enää harvinaista eikä outo asia olla työtön. Ei minuakaan oikein enää edes kiinnosta työn saanti, mut eipä näyttäs kiinnostavan yrityksiä minun työpanoksenikaan.

Minä teen paremman puutteessa osa-aikaista pätkää alipalkattuna duunarina. Tuillahan minä oikeasti elän, ei tällä palkalla makseta edes vuokraa. Lapsilla on onneksi kaikki ihan hyvin.

Tämmöistä tää on. Ehkä saan syksyllä uuden pätkän, ehkä en. Ikääkin karttuu koko ajan. Olin myös koko vuosikurssini paras opiskelija aikoinaan ja valmistuin hyvämaineisesta ulkomaisesta yliopistosta loistavin arvosanoin.

Toivo on itselläkin jo jotenkin kuollut.

Aurinko paistaa juuri nyt, katsokaa ulos ikkunasta ja lähtekää kävelylle! Ainutkertaista elämää on turha hukata huonon työllisyystilanteen voivotteluun ja itsesyytöksiin! Elä ja nauti, huomisesta ei voi koskaan tietää.

Vierailija kirjoitti:

Kun tietää yrittäneensä ja yhä yrittävänsä sen pitää riittää.

Tämä oli mielestäni hyvä ohje. Ketjussa on useampi todennut elämänlaatunsa parantuneen jo sillä, että on tajunnut lopettaa paniikinomaisen työn hakemisen.

Minusta on hämmentävää, että sain runsaasti alapeukkua, kun heitin ehdotuksena ostaa firman ja kerroin hyviä kokemuksia siitä ratkaisusta. Mikä siinä on teidän mielestä ongelma? Jos sattuu olemaan hiukan rahaa sijoittaa siihen yritykseen ja on ennakkoluuloton + sattuu löytymään kiinnostava firma, niin sehän on loistava ratkaisu erityisesti ikääntyvälle ihmiselle. Se vaan on fakta, että viisikymppisten on vaikea työllistyä, niin ei kannata sulkea silmiä tuolta vaihtoehdolta. Ei se kaikille sovi, mutta sitä ei moni tule ajatelleeksi. Sitä mietitään, että pitäisi perustaa firma. Miksei voisi ostaa? Saa valmiin, toimivan konseptin. Eikä pienet firmat maltaita maksa.

Monelle on yrittäjyys on ollut ihan mukavaa palkkauran jälkeen. Monet ovat vannoneet, ettei heistä olisi yrittäjiksi, mutta ovatkin innostuneet tosissaan asiasta.

No, minusta sinä "osta yritys" -tyyppi kerroit aika vaaleanpunaisten lasien läpi tarinaasi. Siis tämä "Mies on ihan innoissaan, kun työ ei sido 8-16 vaan töitä tehdään, kun niitä on, muuten voi tuijottaa digiboksia kotona. Ja kun on oikein härdelli työrintamalla, niin tilin saldo paisuu mukavasti"

Että ei kun ostamaan parilla tonnilla yritys, eikä tarvitse tehdä kuin satunnaisesti töitä ja muut ajat voi loikoilla laakereillaan. Niinkö se meneekin? Kun sinä ja miehesi olette noin tehokkaita, niin kas kun ette opeta muitakin yrittäjiä. Siis niitä, jotka tekevät ympäripyöreitä päiviä, eivät pääse lomille eivätkä voi sairastua ilman tulojen äkillistä pudotusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä sydäntäsärkevää kun ahkerat ja motivoituneet ihmiset syrjäytetään työelämästä. Aivan kuin yhteiskunta olisi ryhtynyt kansalaisten viholliseksi.

Työikäisiä on yksinkertaisesti liikaa verrattuna työpaikkoihin. 

Pitääkö työpaikkoja lisätä vai alkaa eliminoida työikäisiä?

Eli työpaikkoja on tarjolla liian vähän työikäisten määrään nähden.

Minä olen vähän samassa tilanteessa kuin sinä ap. Vähän alle 40, on maisteripaperia ja jatkotutkintoa ja oman alan työkokemusta yli 15 vuotta. Taitava it-hommissa jne.. Olen terve ja raitis enkä mitenkään syrjäytynyt tai kremppainen. Olisi kova hinku töihin ja motivaatiota vaikka muille jakaa. Sata työhakemusta, ei yhtään työpaikkaa.. Olen hakenut omalta alalta ja oman alan vierestä. Tämä on ihan tosi typerää. Fiksua, koulutettua ja motivoitunutta ihmistä makuutetaan kotona, tulee tosi kalliiksi yhteiskunnalle. Kannattiko kouluttaa minut? Luulen että kaikki tutkintoni ovat maksaneet veronmaksajille yhteensä 200 000 e. Ansiosidonnaiseni siihen päälle.. Ja jos masennun toimettomuudesta niin hoitokulut vielä siihen päälle. Mitä järkeä?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hämmentävää, että sain runsaasti alapeukkua, kun heitin ehdotuksena ostaa firman ja kerroin hyviä kokemuksia siitä ratkaisusta. Mikä siinä on teidän mielestä ongelma? Jos sattuu olemaan hiukan rahaa sijoittaa siihen yritykseen ja on ennakkoluuloton + sattuu löytymään kiinnostava firma, niin sehän on loistava ratkaisu erityisesti ikääntyvälle ihmiselle. Se vaan on fakta, että viisikymppisten on vaikea työllistyä, niin ei kannata sulkea silmiä tuolta vaihtoehdolta. Ei se kaikille sovi, mutta sitä ei moni tule ajatelleeksi. Sitä mietitään, että pitäisi perustaa firma. Miksei voisi ostaa? Saa valmiin, toimivan konseptin. Eikä pienet firmat maltaita maksa.

Monelle on yrittäjyys on ollut ihan mukavaa palkkauran jälkeen. Monet ovat vannoneet, ettei heistä olisi yrittäjiksi, mutta ovatkin innostuneet tosissaan asiasta.

No kun se työttömän "hiukan rahaa" ei todellakaan riitä minkään kannattavan yrityksen ostoon! Ehkä sellaisen perintömaatilan, jossa joutuu maksamaan vain sisarosuuksia. Työtön ei saa edes luottoa, jolla ostaa mitään.

Olen ollut joskus parhaina yritystenperustamisvuosina yritysneuvojana, hyvällä menestyksellä. Siitä viisastuneena osaan tehdä tulossuunnitelmia enkä taatusti perusta yritystä!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vähän samassa tilanteessa kuin sinä ap. Vähän alle 40, on maisteripaperia ja jatkotutkintoa ja oman alan työkokemusta yli 15 vuotta. Taitava it-hommissa jne.. Olen terve ja raitis enkä mitenkään syrjäytynyt tai kremppainen. Olisi kova hinku töihin ja motivaatiota vaikka muille jakaa. Sata työhakemusta, ei yhtään työpaikkaa.. Olen hakenut omalta alalta ja oman alan vierestä. Tämä on ihan tosi typerää. Fiksua, koulutettua ja motivoitunutta ihmistä makuutetaan kotona, tulee tosi kalliiksi yhteiskunnalle. Kannattiko kouluttaa minut? Luulen että kaikki tutkintoni ovat maksaneet veronmaksajille yhteensä 200 000 e. Ansiosidonnaiseni siihen päälle.. Ja jos masennun toimettomuudesta niin hoitokulut vielä siihen päälle. Mitä järkeä?

Kirjoitinko minä tuon? En sentään, kun ikää on enemmän ja luultavasti koulutus on maksanut enemmän, eikä ole it- ja kielitaitoa.

Olen hakenut niin monenlaisia työpaikkoja, että en ole itsekään varma, olisko enemmän syytä itkeä vai nauraa. Luultavasti useampi työnantajan on hakemustani nauranut, jos ei sitten säälistä itkenyt.

Parhaiten olen saanut pätkätyötä sellaisissa paikoissa, joihin olen itsekin ollut epäpätevä, kun ei ole ollut päteviä hakijoita. Sitäkin korttia kannattaa kokeilla.