En saa enää ikinä töitä...

Vierailija kirjoitti:

Te-toimistojen listoilla roikkuu valtavasti ihmisiä, jotka eivät koskaan työllisty. Sairaita, iäkkäitä, päihde-ja mielenterveysongelmaisia. Miksi heitä ei voida laittaa eläkkeelle suosiolla, koska heidän työllistymisensä on täysin toivotonta. He eivät kykene töihin eikä kukaan työnantaja palkkaa heitä edes tuettuna. Kohdennettaisin työllistämistoimet heihin, joilla on mahdollisuus työllistyä,eli nuoriin.

Onko 40+ liian vanha työmarkkinoille? Kun mielestäni ei! Lapset on tehty, olen motivoitunut ja haluan tehdä töitä vielä 20 vuotta...    Itkettää tää oma tilanne ( ja kaikkien muiden meidän jotka haluamme töihin ja osaksi yhteiskuntaa, siinä onnistumatta ) :(  -ap

Ap:lle tsempiksi - jos olet päässyt noin moneen haastatteluun saat varmasti töitä kun vain jaksat yrittää. Haastateltavien välillä ratkaisee yleensä tosi pienet asiat. Terkuin rekrytoija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te-toimistojen listoilla roikkuu valtavasti ihmisiä, jotka eivät koskaan työllisty. Sairaita, iäkkäitä, päihde-ja mielenterveysongelmaisia. Miksi heitä ei voida laittaa eläkkeelle suosiolla, koska heidän työllistymisensä on täysin toivotonta. He eivät kykene töihin eikä kukaan työnantaja palkkaa heitä edes tuettuna. Kohdennettaisin työllistämistoimet heihin, joilla on mahdollisuus työllistyä,eli nuoriin.

Onko 40+ liian vanha työmarkkinoille? Kun mielestäni ei! Lapset on tehty, olen motivoitunut ja haluan tehdä töitä vielä 20 vuotta...    Itkettää tää oma tilanne ( ja kaikkien muiden meidän jotka haluamme töihin ja osaksi yhteiskuntaa, siinä onnistumatta ) :(  -ap

Mikä ala? Et ole liian vanha mutta myös opiskele pysyäksesi kehityksen mukana. Digitalisointi tulee. Miten sinä työllistyt sen avulla?

Mitä teet seuraavat 20 vuotta? Ehei, mitä teet seuraavat 30 vuotta? Eläkeikää hilataan ylöspäin luultavasti jo muutaman vuoden sisällä nostetaan rutkasti. Rahat on valtiolla loppu,  joten pakko tehdä jotain.

Itsellä sama tilanne: satoja hakemuksia, ammattitaitoa jne. Ei ne merkitse mitään, valitettavasti. Töitä ei ole, enkä usko että tuleekaan. Vielä jokin aika sitten uskoin toisin. Nyt en usko enää mihinkään. Sori, en osaa auttaa.

Semmonen vinkki kaikille 40+ työntekijöille: ottakaa selvää työpaikoista, joissa työskentelee pääosin teidän ikäisiänne ja vanhempia. Sellaisiakin paikkoja on, joissa arvostetaan kokemusta. Riippuu tietysti alasta. Itse työllistyin paikkaan, jossa on jopa kymmeniä eläkeläisiä heittämässä keikkaa (moni yli 70-vuotias). Hieman sekin ensin hirvitti, että mihin vanhainkotiin olen tullut. Mutta eipä ole ainakaan ikäsyrjintää, ellei sitten käänteistä.

Kiva olla juniori näin viisissäkymmenissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te-toimistojen listoilla roikkuu valtavasti ihmisiä, jotka eivät koskaan työllisty. Sairaita, iäkkäitä, päihde-ja mielenterveysongelmaisia. Miksi heitä ei voida laittaa eläkkeelle suosiolla, koska heidän työllistymisensä on täysin toivotonta. He eivät kykene töihin eikä kukaan työnantaja palkkaa heitä edes tuettuna. Kohdennettaisin työllistämistoimet heihin, joilla on mahdollisuus työllistyä,eli nuoriin.

Onko 40+ liian vanha työmarkkinoille? Kun mielestäni ei! Lapset on tehty, olen motivoitunut ja haluan tehdä töitä vielä 20 vuotta...    Itkettää tää oma tilanne ( ja kaikkien muiden meidän jotka haluamme töihin ja osaksi yhteiskuntaa, siinä onnistumatta ) :(  -ap

Mikä ala? Et ole liian vanha mutta myös opiskele pysyäksesi kehityksen mukana. Digitalisointi tulee. Miten sinä työllistyt sen avulla?

Teollisuudessa olen ollut asiantuntijatehtävissä. Osaan tarvittavat ohjelmat, opin nopeasti uudet ohjelmat ja kielitaitoni on erinomainen englanniksi ja ruotsiksi...  tätä mantraa hoen myös hakemuksissa. Ja olen tosiaan juuri opiskellut jatkotutkinnon englanniksi. -ap

Sua masentaa ihan ymmärrettävästi sun tilanne ja puoli vuotta työttömänä on varmasti tuskaa. Selvästi sinussa on kuitenkin potentiaalia, koska olet saanut niin monta haastattelukutsua. Odotat vain sen oikean työpaikan kohdalle tulemista. :) Oletko miettinyt millaisen kuvan annat itsestäsi haastattelussa? Ehkä voisit sitä jotenkin prepata tai antaa mennä vain täysin rennosti (jos siis olet kovin muodollinen ja valmistautunut)? Parhaat haastattelut eivät ole aina menneet "hyvin". Haastattelijaa todennäköisesti kiinnostaa enemmän olisiko tuo tuossa hyvä alainen/työkaveri, koska haastateltavilla on yleensä paperit/koulutus/työkokemus kunnossa eli edellytykset itse työn tekemiseen. Olen hakenut itselleni uutta työtä uudestavuodesta lähtien ja olen saanut 2 haastattelukutsua, 2 kiitos mutta ei kiitos -vastausta ja 5 ei ole kuulunut mitään. Muita sopivia työpaikkailmoituksia ei ole vielä löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Sua masentaa ihan ymmärrettävästi sun tilanne ja puoli vuotta työttömänä on varmasti tuskaa. Selvästi sinussa on kuitenkin potentiaalia, koska olet saanut niin monta haastattelukutsua. Odotat vain sen oikean työpaikan kohdalle tulemista. :) Oletko miettinyt millaisen kuvan annat itsestäsi haastattelussa? Ehkä voisit sitä jotenkin prepata tai antaa mennä vain täysin rennosti (jos siis olet kovin muodollinen ja valmistautunut)? Parhaat haastattelut eivät ole aina menneet "hyvin". Haastattelijaa todennäköisesti kiinnostaa enemmän olisiko tuo tuossa hyvä alainen/työkaveri, koska haastateltavilla on yleensä paperit/koulutus/työkokemus kunnossa eli edellytykset itse työn tekemiseen. Olen hakenut itselleni uutta työtä uudestavuodesta lähtien ja olen saanut 2 haastattelukutsua, 2 kiitos mutta ei kiitos -vastausta ja 5 ei ole kuulunut mitään. Muita sopivia työpaikkailmoituksia ei ole vielä löytynyt.

Kiitos tsempistä ja kiitos myös rekrytoijalle 😊 Itsekin olen miettinyt että kun kerran haastatteluihin pääsen aika hyvällä prosentilla niin se työ on vain ajan kysymys. Toisaalta se pessimisti minussa ajattelee että mitä kauemmin työttömyys jatkuu niin sitä epätoivotumpi kandidaatti olen. On tämä aikamoista epätoivon suossa tarpomista kyllä ☹️ Tsemppiä sulle ja kaikille muille työtä etsiville 👍🏻

Tämmöstä tää nyt vaan on, täällä kans yks 40+. Tekisi mieli haistattaa pitkät koko sysyteemille, mutta eihän sitä oikeen voi vielä. Its een taas määrittele itseäni työn kautta, joten mihinkään mustaan aukkoon en nyt ole ainakaan vielä vajoamassa, vaikka työllistyminen onkin todella epätodennäköistä.

up.

Ihan kohta alkaa se kokeilu, jossa ykstyisille yritykselle annetaan osa te-toimistojen asiakkaista ja näille yrityksille maksetaan sen mukaan kuinka paljon saavat työnhakijoita työllistymään (tekevät myös ne 3kk välein tapahtvat haastattelut). Että heillä on todellakin halua auttaa. Joka alueella otetaan erilaisia työnhakijoita mukaan siihen. Jos sinulle tarjotaan tätä mahdollisuutta, ja todella haluat löytää töitä, kannattaa tarttua siihen.

Mä en toivoisi kuin vakiduunia suht lähellä omaa alaa, nettopalkka jopa 1300€ riittäisi että saisimme arjen pyörimään. Olen 32 ja perheenäiti. Haluaisin viedä lapset joskus kesällä huvipuiston tai jopa laivaristeilylle. Haluaisin antaa heille normaalin lapsuuden, että voitaisiin joskus mennä ulos syömään ja elokuviin. Ja että lapset voisivat harrastaa. Olen jo epätoivoinen.

Vierailija kirjoitti:

Siivoushommia riittää

Miten sinä sen selität, että nykyään on siivoojiakin työttömänä? Luulisi, että siivoustyöt menevät ensimmäiseksi heille eikä työttömille papeille, poliiseille, opettajille, toimittajille ...

Mulla tuli juuri lappu Kelalta: ovat maksaneet 260 päivää työmarkkinatukea, ja ennen sitä maksoi kassa 500 päivää ansiosidonnaista. Noiden yhteensä 760 päivän aikana on vain yksi 3 kk:n työpätkä. Nyt ei tule enää edes haastattelukutsuja, saati sitten töitä vaikka saisin jo palkkatukeakin.

Onneksi mulla ei ole enää eläkkeeseen kuin vajaa 10 vuotta.

Itse vajaa 40 ja työtön DI. Kymmenisen vuotta sitten pääsin valmistumisen jälkeen heti töihin, mutta pieni työantaja kyseessä, joka ensiksi vähensi reilusti ja lopulta lopetti toimintansa. Sain ekan irtisanomisen jälkeen heti töitä, mutta tuollakin työt vähenivät vuosien saatossa ja lopulta koitti minun aika lähteä. Useamman kuukauden työttömänä, sitten sain pikkufirmasta töitä, joka lopetti ja nyt vuoden työttömänä.

On todella ikävää saada "hyvä" koulutus ja olla vähän väliä osin lomautettuna tai työttömänä. Sentään vuosien saatossa ollut pari noin kolmen vuoden työrupeamaa ilman lomautuksia/työttömyyttä. Alan olla ikäni puolesta kohta "urani" huipulla, mutta ei tässä ole mitään järkeä - olisi pitänyt saada valmistumisen jälkeen heti töitä jonkun isomman firman palveluksesta tai sitten opiskella jotain muuta eli enemmän tällaista "yleispätevää". Odottelen vaan koko ajan, milloin se mun työura tästä lähtee käyntiin, mutta eipä sitä ihmettä taida näkyä. Melkein toivo jo mennyt ja nykyään vain toivon, että pääsen edes jonnekin töihin. Vuoden aikana noin 10 haastattelua, mutta paikat menneet paremman CV:n omaaville henkilöille. Enpä voi työhistorialleni mitään, on ollut pakko mennä edes sinne, jonne päässyt ylipäätänsä. Tällä koulutuksella työpaikkoja hyvin rajallisesti, joten en voi valita sellaista paikkaa, joka tuo minulle hyvää työkokemusta jatkoa ajatellen.

Taas joillakin kuten myyntipuolella töitä on periaatteessa aina, joten töitä löytyy, kun vaan jaksaa yrittää/verkostoitua. Tänään voit myydä kyniä, huomenna teollisuuden laitteita ja ensi viikolla vaikka urheilutuotteita. Teknisellä puolella katsovat, mitä osaat, joten jos ei ole koulutusta/kokemusta juuri tästä alasta/työtehtävistä, harvemmin pääset edes haastatteluun saati, että saisit töitä. Työnantajilla on varaa, mistä valita.

Ketuttaa sen verran, että jo motivaatio hakea töitä hiipuu viikkojen edetessä. Ei jaksa innostua.... ja itsellä vielä "hyvä" tilanne moneen muuhun verrattuna, koska on koulutusta ja työkokemusta edes jostain, eikä ikää hirveästi. Tässä vaan ei jaksa miettiä parisuhdetta/perheen perustamista, kun työelämä on tällaista, ettei oikein tiedä, onko töitä ja minkälainen tulevaisuus on edessäpäin :/. Pakko vaan jatkaa yrittämistä... tsemppiä kaikille!

Osta työpaikka! Suomi on täynnä valmiita työpaikkoja. Se onnistuu, jos sinulla on hiukan takataskussa rahaa. Ei tarvi isoja summia useinkaan. Tunnen useamman tuossa viisikymppisenä työttömäksi joutuneen, jotka ovat ostaneet yrityksen. Ei kyse ole mistään isosta haaveesta vaan saada itselle elanto ja monilla ei ole edes ollut kokemusta ko. alasta etukäteen, mutta muuten älyä, kunnianhimoa ja kykyä oppia uutta. Ei tietenkään humanistin kannata mitään luvanvaraista raskaan kaluston asennus -firmaa ostaa, mutta joukossa on paljon ns. helposti haltuunotettavia ja aika yllättäviäkin ratkaisuja entiseen uraan nähden. Ja näillä ihmisillä menee ihan jees nykyään. Eivät rikastu, mutta elävät sillä firmallaan ja nauttivat yrittäjyydestä pitkän palkkatyöuran jälkeen.

Oma puolisoni on juuri tämmöinen. Hän osti ihan toisen alan yrityksen, josta on kokemusta ja osaamista valmiiksi. Valitsi semmoisen erikoisyrityksen, jonka työt oli mahdollista oppia aika nopeasti ja vastaavasti tietysti puolisolla oli muuta oheisosaamista paljon edelliseen yrittäjään verrattuna. (myynti, taloushallinto jne.) Muutaman kuukauden opetteli, alussa entinen yrittäjä tuki ja muutamat oppirahat virheistä maksettiin, mutta yritys on koko ajan ollut silti tuottava ja menee ihan mukavasti. Mies on ihan innoissaan, kun työ ei sido 8-16 vaan töitä tehdään, kun niitä on, muuten voi tuijottaa digiboksia kotona. Ja kun on oikein härdelli työrintamalla, niin tilin saldo paisuu mukavasti. On sitten ottaa, kun tulee niitä "digiboksiaikoja".

Lisään tuohon yrityksen osto ideaan tämmöisen esimerkin. Entinen työkaveri, it-insinööri, ikää 52v., ei jakoa työmarkkinoilla kahden vuoden työttömyyden jälkeen. Hänpä osti rakennusalan erikoisyrityksen, erikoistyöväline, ei raskasta fyysisesti vaan kone tekee, kilpailu vähäistä, ei mikään kultakaivos, mutta katteet paikallaan. Työvaihe oli sen verran yksinkertainen, että sen oppi hetkessä ja painanut noita töitä nyt jo neljä vuotta. Hän hyödyntää muita organisointitaitojaan, taitoja neuvotella yms. työssään. Itse rakentamisesta tiesi hartiapankkimiehen verran valmiiksi ja sanookin, että hänellä on vain työ yksi työvaihe hallussa ja sillä tulee hyvää jälkeä. Asiakkaat on tyytyväisiä ja osaa jutella tuosta yhdestä jutusta kuin koko ikänsä tuota tehnyt.

Eihän tuo työ mitään juhlaa aina ole, mutta ymmärtääkseni on tyytyväinen ja rahaa on enemmän kuin it-aikoina. Ja vapaus valita työaikansa, ja työn tulos tupsahtaa suoraan pankkitilille.

Itsekin kaipaisin ihan normaalia päivätyötä ja kohtuullista korvausta siitä niin että saisin turvattua perheen toimeentulon ja lapsille "normaalin" lapsuuden, enkä tällaista äitiä joka työttömyydestä huolimatta jaksa tehdä kaikkia niitä asioita joita kuuluisi. Olemus on lamaantunut ja välttelen ihmisiä, en halua kertoa omasta tilastani. 

Ymmärrän ( tai no tajuan ) ne työttömät jotka ovat syrjäytyneitä, sairaita, ilman koulutusta jne,  Kaikille ei vaan löydy töitä ja osa tuosta porukasta ei haluakaan töitä.  Harmittaa se, että tässä maassa on paljon korkeasti koulutettuja, tai vähemmän korkeastikin, pitkän työuran tehneitä jotka etsimisestä huolimatta eivät töitä saa.  Mitä meille on edessä? Pari esimiestäni etsivät linkedinin mukaan töitä, molemmat kovia ammattilaisia, mutta 50+, mies ja nainen...  Itse "vasta" vähän yli 40v nainen, mutta samassa veneessä. Meidät yhteiskunta on ikäänkuin hylännyt. Kertokaa mitä meille on luvassa seuraavat 15 ja 25 vuotta kun eläkeikä karkaa vaan kauemmas, mutta mitään töitä meille ei ole enää tarjolla?!  Oikeasti tämäkin aamu alkaa itkuisissa tunnelmissa.... Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun noususuhdanne saadaan käytiin, sinustakin tullaan tappelemaan vielä työmarkkinoilla. Kuka saa sinut töihin.

Näin on ollut jokaisella sukupolvella, lasku- ja noususuhdanteita osuus kohdalle ja välillä ollaan työttömänä ja sitten revitään käsistä.

Tänään Yle kirjoitti, joistakin työntekijöistä on jo pulaa.

Ilmaisista työntekijöistä on pulaa. Yrittävät tuoda orjatyöt takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Itse vajaa 40 ja työtön DI. Kymmenisen vuotta sitten pääsin valmistumisen jälkeen heti töihin, mutta pieni työantaja kyseessä, joka ensiksi vähensi reilusti ja lopulta lopetti toimintansa. Sain ekan irtisanomisen jälkeen heti töitä, mutta tuollakin työt vähenivät vuosien saatossa ja lopulta koitti minun aika lähteä. Useamman kuukauden työttömänä, sitten sain pikkufirmasta töitä, joka lopetti ja nyt vuoden työttömänä.

On todella ikävää saada "hyvä" koulutus ja olla vähän väliä osin lomautettuna tai työttömänä. Sentään vuosien saatossa ollut pari noin kolmen vuoden työrupeamaa ilman lomautuksia/työttömyyttä. Alan olla ikäni puolesta kohta "urani" huipulla, mutta ei tässä ole mitään järkeä - olisi pitänyt saada valmistumisen jälkeen heti töitä jonkun isomman firman palveluksesta tai sitten opiskella jotain muuta eli enemmän tällaista "yleispätevää". Odottelen vaan koko ajan, milloin se mun työura tästä lähtee käyntiin, mutta eipä sitä ihmettä taida näkyä. Melkein toivo jo mennyt ja nykyään vain toivon, että pääsen edes jonnekin töihin. Vuoden aikana noin 10 haastattelua, mutta paikat menneet paremman CV:n omaaville henkilöille. Enpä voi työhistorialleni mitään, on ollut pakko mennä edes sinne, jonne päässyt ylipäätänsä. Tällä koulutuksella työpaikkoja hyvin rajallisesti, joten en voi valita sellaista paikkaa, joka tuo minulle hyvää työkokemusta jatkoa ajatellen.

Taas joillakin kuten myyntipuolella töitä on periaatteessa aina, joten töitä löytyy, kun vaan jaksaa yrittää/verkostoitua. Tänään voit myydä kyniä, huomenna teollisuuden laitteita ja ensi viikolla vaikka urheilutuotteita. Teknisellä puolella katsovat, mitä osaat, joten jos ei ole koulutusta/kokemusta juuri tästä alasta/työtehtävistä, harvemmin pääset edes haastatteluun saati, että saisit töitä. Työnantajilla on varaa, mistä valita.

Ketuttaa sen verran, että jo motivaatio hakea töitä hiipuu viikkojen edetessä. Ei jaksa innostua.... ja itsellä vielä "hyvä" tilanne moneen muuhun verrattuna, koska on koulutusta ja työkokemusta edes jostain, eikä ikää hirveästi. Tässä vaan ei jaksa miettiä parisuhdetta/perheen perustamista, kun työelämä on tällaista, ettei oikein tiedä, onko töitä ja minkälainen tulevaisuus on edessäpäin :/. Pakko vaan jatkaa yrittämistä... tsemppiä kaikille!

Ihan hyvin olisit voinut lentää pellolle ison firman YT:ssä.

Hei ap, itse olen samanlaisessa tilanteessa, myös samanikäinen. Olen korkeakoulutettu, kokemusta omalta alalta hyvin vähän, mutta muilta aloilta työkokemusta n 20 vuotta. Eipä tule kutsuja työhaastatteluihin. Aikani olen kipuillut asian kanssa aivan kuten sinä nyt. Aivan lähiaikoina päätin jossakin mielessä luovuttaa. Jatkuva työnhakuun epätoivoisesti keskittyminen oli viedä minulta elämän ilon ja kyvyn nähdä mitä kaikkea minulla kuitenkin on; perhe, jossa kiva mies ja upeat lapset. Aloin elää pienesti. Teen silloin tällöin pientä keikkaluonteista työtä, joka mahdollistaa sen että saan kuulua kivaan työyhteisöön vaikka se ei varsinaisesti kunnolla leipää pöytään tuokaan. Katselen kyllä vieläkin työpaikkailmoituksia, mutta en enää samalla vimmalla ja epätoivoisesti kuin aiemmin. Olen oivaltanut että kovin suuria uhrauksia en työpaikan saamiseksi ole valmis tekemään, kuten paikkakunnan vaihdos, ylipitkät työmatkat tai jatkuva iltatyö. Olemme rakentaneet tänne nykyiseen kotiimme hyvä arjen lapsillemme, miehellä työ ja lapsilla kavereita, joihin kaveruus syntynyt jo päiväkodissa, ovat nyt koululaisia. Asun kuitenkin niin lähellä suurta kaupunkia, johon voin työnhakuni ulottaa että jos ei kertakaikkiaan minulle mitään järkevää työtä löydy niin antaa olla. Aion nauttia tästäkin päivästä ja muistaa että meillä kaikilla on oikeastaan vain tämä hetki, miksi tuhlata hyvä päivä jatkuvaan murehtimiseen ja ahdistukseen? Kun tietää yrittäneensä ja yhä yrittävänsä sen pitää riittää. Älä hukkaa aikaasi vaan elä, katso lapsiasi ja miestäsi ja kotiasi, sinulla on kaikkein tärkeimmät asiat ihan lähelläsi. Kaikkea hyvää sinulle!