Lue keskustelun säännöt.
Miksi seksi on nykyään kaikille pakkomielle?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
....
Jokainen mies ja nainen nauttii seksistä eniten, kun tuntee itsensä halutuksi. Ja silloin se antava osapuoli ei koe sitä miksikään helvetin työsuoritukseksi. Oikeasti säälittää molemmat osapuolet jos tippa silmässä pitää lutkuttaa.
...
Tässä kun sitten odotellaan seuraavaa "rakasteluaikaikkunaa" niin kaikenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia varastoituu.
Tää oli hyvä viesti. Jostain juuri artikkelin, että parien pitäisi arvostaa arjessa ns. sopimusseksiä. Siis niin että ei luoda mitään erityistä tunnelmaa viineineen ja kynttilöineen, vaan ilman mitään tunnelmanrakentelua olla kahden, lähellä ja nauttia siitä. Se että sinne petiin ei tarvi mennä kanki ojossa ja tussu märkänä, vaan antaa mahdollisuuden, että voikin syttyä siinä matkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näkisin suurimpana ongelmana sen, että naiset ovat suoraan sanottuna hurahtaneet seksiin. Siitä johtuu että naisia ei enää kiinnosta uskollisuus, lasten hoitaminen, avioliiton pyhyys jne.
Aina on ollut niin että mies on seksuaalinen ja nainen on emotionaalinen, siihen parisuhde on aina perustunut. Naiset ovat olleet ns. moraalinvartijoita ja pitäneet miehet kurissa ja nuhteessa, sekä opettaneet lapsille eron oikean ja väärän välillä ja kasvattaneet lapsista tulevia vastuuntuntoisia yhteiskunnan kansalaisia, joista pojat ovat oppineet hallitsemaan himonsa ja naiset vaalivat siveyttään.
Esim. ruotsalaiset miehet miettivät foorumeilla miksi naiset ovat päästäneet kaikki primitiiviset viettinsä valloilleen ja miksi naisilta puuttuu totaalisesti itsehillintä mitä seksiin tulee. Ruotsista ei enää löydy kunniallisia naisia. On sääntö että varatut naiset harrastavat seksiä useiden miesten kanssa melkein päivittäin. Teinitytöt ottavat oppia, joten ulkomaalaisten hokema "kaikki ruotsalaiset naiset ovat hu*oria" ei ole mikään vitsi vaan täyttä totta.
Miehistä on turha lähteä hakemaan syytä siihen, koska vain pieni prosentti miehistä on ollut seksin suurkuluttajia, samaten varatut miehet ovat yleensä olleet uskollisia.
Tämä on suora seuraus naisliikkeen harjoittamasta seksuaalisesta vapautumisesta. Suomalaiset naiset saattavat kauhistella ja uskoa ettei sama tapahdu heidän kohdallaan, mutta on perin ikävää lukea kuinka suomalaiset naiset on ulkomailla listattu yhtä löyhämoraalisiksi kuin ruotsalaiset naiset. Joten on vain ajan kysymys ennenkuin seksistä tulee suomalaistenkin naisten suoranainen pakkomielle, minkä he oikeuttavat koska "määrävät itse kehostaan".
Muistutukseksi vielä että feminisimi oli alunperin kohdistettu patriarkaaliseen järjestelmään, missä yhteiskunta vaati naisia pysymään kotona ja miehiä elättämään yksin koko perhettä. Ei se ollut mitään herkkua miehillekään koska he joutuivat kantamaan vastuun koko perheen elatuksesta.
Eliitti halusi lisää verorahoja, joten naisetkin laskettiin työmarkkinoille maksamaan veroja.
Missään vaiheessa ei ollut mitään puhetta siitä että hyökätään miehiä vastaan, olivathan miehet yhtä lailla patriarkaalisen yhteiskunnan uhreja. Silti feminismi on viety henkilökohtaiselle tasolle. Miehet eivät enää ole kumppaneita, vaan he ovat "sortajia", "alistajia" ja kaiken pahan alkujuuri.
Miksi femnistit eivät tarttuneet miehiä kädestä ja yhdessä taistelleet feminismin puolesta? Totta kai miehetkin haluavat että naisilla on hyvä olla! Mutta nykyään miehet ovat altavastaajan asemassa, jatkuvien viharyöppyjen kohteena ja on samantekevää mitä he sanovat.
Ei mikään ihme että naisten vihamielinen toiminta on aiheuttanut katkeruutta miesten leirissä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Ymmärrättekö te naiset että miehet ovat äärimmäisen surullisia ja onnettomia? Miehet eivät ymmärrä miksi ovat yhtäkkiä joutuneet suoranaisen pa*s*kamyrskyn kohteeksi. Miksi miehet eivät ole teille kumppaneita vaan vihollisia?
Haluaisin mennä vierailemaan siellä miesten leirissä. Kun he olisivat iltanuotiolla. Mukanani korillinen Coors Lightia.
Seksi pakollista jos parisuhteessa....
Niin, täällä sitä taas valitetaan asioista joille ei voi mitään.
Koska siitä saa paljon klikkaushuomiota mediassa, se on todettu terveelliseksi koko kansan harrastukseksi, koska kaikkien pitää jakaa samat kiinnostuksen kohteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
....
Jokainen mies ja nainen nauttii seksistä eniten, kun tuntee itsensä halutuksi. Ja silloin se antava osapuoli ei koe sitä miksikään helvetin työsuoritukseksi. Oikeasti säälittää molemmat osapuolet jos tippa silmässä pitää lutkuttaa.
...
Tässä kun sitten odotellaan seuraavaa "rakasteluaikaikkunaa" niin kaikenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia varastoituu.
Tää oli hyvä viesti. Jostain juuri artikkelin, että parien pitäisi arvostaa arjessa ns. sopimusseksiä. Siis niin että ei luoda mitään erityistä tunnelmaa viineineen ja kynttilöineen, vaan ilman mitään tunnelmanrakentelua olla kahden, lähellä ja nauttia siitä. Se että sinne petiin ei tarvi mennä kanki ojossa ja tussu märkänä, vaan antaa mahdollisuuden, että voikin syttyä siinä matkalla.
Ongelma on kun monet naiset eivät arvosta seksiä, eivät pidä siitä, mutta kaikki muut ympärillä jauhavat kuinka siitä pitäisi tykätä, sitä pitäisi antaa ja pitäisi nyt tehdä vielä sopimus, josta poistetaan ne viimeisetkin mukavat asiat sen ympäriltä. Housut pois vaan ja mies jyystämään. Kyllä se parisuhde sillä saadaan onnelliseksi.
Mies saadaan varmasti onnelliseksi ja nainen kuitataan sanomalla, jos rakastat, suostut tällaiseen sopimukseen. Muuten viemme sinulta "moraalisen"oikeuden kotiisi, miehesi saa pettää sinua, lapsesi saavat rikkinäisen perheen jne. Itsehän olet aiheuttanut tämän, kun et suostu sopimukseen.
Mutta jos rakastat, niin kehoasi saa toinen käyttää, omiin haluihinsa? Siinä ei ole toisista mitään tuomittavaa. Ihminen, joka on tällaisen riiston ja hyväksikäytön kohde katkeroituu. Siihen ei auta neuvot tyyliin "ota toinen asenne. Sammuta kynttilät ja lutkuta vähän kauemmin, kyllä se siitä se onnellisuus lisääntyy". Tai ehkä kyseessä ei ole kuin sen yhden onnellisuuden lisääminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
....
Jokainen mies ja nainen nauttii seksistä eniten, kun tuntee itsensä halutuksi. Ja silloin se antava osapuoli ei koe sitä miksikään helvetin työsuoritukseksi. Oikeasti säälittää molemmat osapuolet jos tippa silmässä pitää lutkuttaa.
...
Tässä kun sitten odotellaan seuraavaa "rakasteluaikaikkunaa" niin kaikenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia varastoituu.
Tää oli hyvä viesti. Jostain juuri artikkelin, että parien pitäisi arvostaa arjessa ns. sopimusseksiä. Siis niin että ei luoda mitään erityistä tunnelmaa viineineen ja kynttilöineen, vaan ilman mitään tunnelmanrakentelua olla kahden, lähellä ja nauttia siitä. Se että sinne petiin ei tarvi mennä kanki ojossa ja tussu märkänä, vaan antaa mahdollisuuden, että voikin syttyä siinä matkalla.
Ongelma on kun monet naiset eivät arvosta seksiä, eivät pidä siitä, mutta kaikki muut ympärillä jauhavat kuinka siitä pitäisi tykätä, sitä pitäisi antaa ja pitäisi nyt tehdä vielä sopimus, josta poistetaan ne viimeisetkin mukavat asiat sen ympäriltä. Housut pois vaan ja mies jyystämään. Kyllä se parisuhde sillä saadaan onnelliseksi.
Mies saadaan varmasti onnelliseksi ja nainen kuitataan sanomalla, jos rakastat, suostut tällaiseen sopimukseen. Muuten viemme sinulta "moraalisen"oikeuden kotiisi, miehesi saa pettää sinua, lapsesi saavat rikkinäisen perheen jne. Itsehän olet aiheuttanut tämän, kun et suostu sopimukseen.Mutta jos rakastat, niin kehoasi saa toinen käyttää, omiin haluihinsa? Siinä ei ole toisista mitään tuomittavaa. Ihminen, joka on tällaisen riiston ja hyväksikäytön kohde katkeroituu. Siihen ei auta neuvot tyyliin "ota toinen asenne. Sammuta kynttilät ja lutkuta vähän kauemmin, kyllä se siitä se onnellisuus lisääntyy". Tai ehkä kyseessä ei ole kuin sen yhden onnellisuuden lisääminen?
En kyllä tällaisia naisia tunne ja täälläkin palstalla vain harva on tällaiseksi tunnustautunut. Paljon enemmän on liittoihinsa pettyneitä naisia joilla pettymykset ovat vieneet halut, useampi eronut on kertonut innon löytyneen eron jälkeen uudessa suhteessa. Tuollaisessa tapauksessahan se ero voi olla molemmille onnellinen asia, ja lapsetkaan eivät hirveän onnellisia olisi katkerassa liitossa jossa seksistä tehdään valtapelin väline. Miksi ihmiset jotka eivät seksistä välitä yleensä menevät parisuhteeseen? Nyky-yhteiskunnassa sen lapsen voi tehdä ihan yksinkin, ei tarvitse välttämättä edes siitoksen vuoksi aktiin nöyrtyä. Erityisen ilkeää on petkuttaa seksuaalisesti aktiivinen ihminen liittoon, rakastuttuaan ei välttämättä osaa pois lähteä vaikka paha olo onkin. Joku aiemmin puhui rakkauden olevan tunne. Sitähän se on, mutta kyllä rakkaus myös näkyy tekoina, haluna tehdä hyvää sille rakkaalle. Siinä ei anneta kehoa toisen käyttöön vaan yhdessä tehdään toisillensa hyvää, Jos tuota ei halua ja se rakas asiaa kaipaa on pidemmän päälle ero molemmille hyvä ratkaisu, itsekäs liitosta kiinnipitäminen vaikka läheisyys on hävinnyt on molemmille huono ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
....
Jokainen mies ja nainen nauttii seksistä eniten, kun tuntee itsensä halutuksi. Ja silloin se antava osapuoli ei koe sitä miksikään helvetin työsuoritukseksi. Oikeasti säälittää molemmat osapuolet jos tippa silmässä pitää lutkuttaa.
...
Tässä kun sitten odotellaan seuraavaa "rakasteluaikaikkunaa" niin kaikenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia varastoituu.
Tää oli hyvä viesti. Jostain juuri artikkelin, että parien pitäisi arvostaa arjessa ns. sopimusseksiä. Siis niin että ei luoda mitään erityistä tunnelmaa viineineen ja kynttilöineen, vaan ilman mitään tunnelmanrakentelua olla kahden, lähellä ja nauttia siitä. Se että sinne petiin ei tarvi mennä kanki ojossa ja tussu märkänä, vaan antaa mahdollisuuden, että voikin syttyä siinä matkalla.
Ongelma on kun monet naiset eivät arvosta seksiä, eivät pidä siitä, mutta kaikki muut ympärillä jauhavat kuinka siitä pitäisi tykätä, sitä pitäisi antaa ja pitäisi nyt tehdä vielä sopimus, josta poistetaan ne viimeisetkin mukavat asiat sen ympäriltä. Housut pois vaan ja mies jyystämään. Kyllä se parisuhde sillä saadaan onnelliseksi.
...
Ymmärsinkö nyt oikein että viinit ja takkatulet, eli "asiat sen ympärillä", ajaa sinun kirjoissasi ohi kahdenkeskisen läheisyyden ja kosketuksen lämpimässä peiton alla? Koska sitä yritin sanoa.
En tiedä kirjoitinko asian jotenkin ihan päin persettä, mutta eihän tuollainen arkisempi sopimusseksi millään sulje pois romanttisia iltoja. Ehkä jopa saattaisi lisätä niitäkin, koska kaikki pitkässä suhteessa eläneet tietää, että niitä pitää kuitenkin suunnitella etukäteen - mikä taas on aika paljon helpompaa jos molemmat niitä haluavat.
Mutta luulen että asiaa on kanssasi turha käydä läpi enempää rakentavasti. Kirjoittelusta näkyy kilometrin päähän, että asemapotero on kaivettu ja siellä perkele pysytään! :D
Seksi taitaa olla rahaa ja kotitöitäkin suurempi riidan aihe. Jos siitä yhteisymmärrykseen pääseminen on noin tuskaista, kannattaako pitkiin suhteisiin panostaakaan? Puhumattakaan, että tekisi lapsia? Ollaan yhdessä niin pitkään kuin molempia panettaa ja kun jompi kumpi saa tarpeekseen, lähdetään eri teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se ottaa enemmän kuin antaa, miksi vaivautua?
T. Vapaa ja hyväntuulinen:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
....
Jokainen mies ja nainen nauttii seksistä eniten, kun tuntee itsensä halutuksi. Ja silloin se antava osapuoli ei koe sitä miksikään helvetin työsuoritukseksi. Oikeasti säälittää molemmat osapuolet jos tippa silmässä pitää lutkuttaa.
...
Tässä kun sitten odotellaan seuraavaa "rakasteluaikaikkunaa" niin kaikenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia varastoituu.
Tää oli hyvä viesti. Jostain juuri artikkelin, että parien pitäisi arvostaa arjessa ns. sopimusseksiä. Siis niin että ei luoda mitään erityistä tunnelmaa viineineen ja kynttilöineen, vaan ilman mitään tunnelmanrakentelua olla kahden, lähellä ja nauttia siitä. Se että sinne petiin ei tarvi mennä kanki ojossa ja tussu märkänä, vaan antaa mahdollisuuden, että voikin syttyä siinä matkalla.
Ongelma on kun monet naiset eivät arvosta seksiä, eivät pidä siitä, mutta kaikki muut ympärillä jauhavat kuinka siitä pitäisi tykätä, sitä pitäisi antaa ja pitäisi nyt tehdä vielä sopimus, josta poistetaan ne viimeisetkin mukavat asiat sen ympäriltä. Housut pois vaan ja mies jyystämään. Kyllä se parisuhde sillä saadaan onnelliseksi.
...Ymmärsinkö nyt oikein että viinit ja takkatulet, eli "asiat sen ympärillä", ajaa sinun kirjoissasi ohi kahdenkeskisen läheisyyden ja kosketuksen lämpimässä peiton alla? Koska sitä yritin sanoa.
En tiedä kirjoitinko asian jotenkin ihan päin persettä, mutta eihän tuollainen arkisempi sopimusseksi millään sulje pois romanttisia iltoja. Ehkä jopa saattaisi lisätä niitäkin, koska kaikki pitkässä suhteessa eläneet tietää, että niitä pitää kuitenkin suunnitella etukäteen - mikä taas on aika paljon helpompaa jos molemmat niitä haluavat.
Mutta luulen että asiaa on kanssasi turha käydä läpi enempää rakentavasti. Kirjoittelusta näkyy kilometrin päähän, että asemapotero on kaivettu ja siellä perkele pysytään! :D
En keskustele siksi, että muut voivat vaihtaa mielipidettäni. Enkä halua niitä myöskään sinulta muokata. Mutta jos haluat kuunnella vain omia ajatuksiasi tai niitä vahvistavia, niin totta, meidän ei kannata jatkaa keskustelua. Nämä ovat näkökulmiani ja jos et niitä halua kuulla se ei ole ongelma minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hard feelings kirjoitti:
Seksi taitaa olla rahaa ja kotitöitäkin suurempi riidan aihe. Jos siitä yhteisymmärrykseen pääseminen on noin tuskaista, kannattaako pitkiin suhteisiin panostaakaan? Puhumattakaan, että tekisi lapsia? Ollaan yhdessä niin pitkään kuin molempia panettaa ja kun jompi kumpi saa tarpeekseen, lähdetään eri teille.
Niin, nykyisinhän parisuhde =panosuhde, ja siinä vaiheessa kun suhde ei ole panosuhde, se ei myöskään enää ole parisuhde. Miksi mennä liittoon, jos ei saa panna, kun haluaa? Yhteinen elämä ei ole mitään ellei toista tyydytetä kokoajan seksuaalisesti?
Rakkautta osoitetaan sillä, että toiselle sanotaan, " jos rakastan sinua, niin annat seksiä minulle". Ei sillä kun toista ei huvita sanottaisiin "koska rakastan sinua, en pakota sinua tekemään asioita minulle, vaikka itse tykkäisin, mutta sinä et".
Sitä nostetaan koko ajan pintaan kaikissa tuuteissa. Lisäksi elämä on niin helppoa, joten sitä on aikaa ajatella pillua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarvitse lainkaan seksiä enää, eli ei ole minulle mitenkään elämääni kuuluva asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähättely typerää kirjoitti:
Ei seksi ole niin suuri juttu, mutta sen puute aika usein on. Asia käy harvinaisen selväksi, kun kysyy haluttomalta puolosolta, että kai niin vähäpätöistä asiaa voi muidenkin kanssa harrastaa. Yhtäkkiä seksi onkin jälleen parisuhteen suurin kohtalonkysymys.
Et siis rakasta puolisoasi. Miksi olet sen kanssa yhdessä?
En puhunut omasta suhteestani vaan asiasta yleisellä tasolla. Minusta rakastaminen osoitetaan käytännössä sillä, että pyritään vastaamaan kumppanin tarpeisiin kykyjen mukaan. Esimerkiksi sairaus olisi aivan hyväksyttävä seksin puutteen syy. Yhdyntä ei ole ainoa seksin muoto ja jos mikään muukaan ei huvita, niin tuskin silloin kaikki muukaan suhteessa on kunnossa.
Entäs kun yhdyntä on ainoa tyydyttävä seksin muoto mutta se ei onnistu sairauden takia? Minä en naisena tyydyty muuta kuin yhdynnästä.
En käsitä minäkään miten ihmeessä se elimien hinkkaus korreloi suoraan suhteen laadun kanssa. Ai että seksi on ainoa asia mikä erottaa parisuhteen ystävyydestä? Todellako? Minä näen parisuhteen syvänä kumppanuutena. Että katsotaan toisia silmiin ja kysytään miten päivä on mennyt, mitkä on fiilikset? Haaveillaan yhdessä tulevasta, keskustellaan syvällisoä. Annetaan toisen levätä ja ripustetaan puolesta pyykit ja laitetaan tiskit. Puurretaan arkea eteenpäin yhteinen päämäärä edessä. Hoidetaan yhdessä yhteistä kotia ja lapsia, ollaan "työpari", parhaat ystävät ja tukijat toinen toisilleen. Kun toinen horjuu, toinen kantaa ja toisinpäin. Kuulostaako teistä oikeasti vain ystävyydeltä?
Mä asun nyt kolmatta päivää asumuserossa miehestäni. Vielä puoli vuotta sitten meillä oli silloin tällöin seksiä mutta tuo kaikki edellä mainittu puuttui. Siltikö se oli parisuhde? Elimiä hinkattiin mutta kumpikaan ei tiennyt mitä toinen ajatteli ja tunsi. Lasten takia yritin vuosia. Jos vaan pystyisin kerran pari viikossa aukaisemaan jalat niin olisi "parisuhde". Samalla kuolin sisäisesti itselle ja miehelle. Lasten takia oon surullinen mutta samalla onni ja helpotus. Kukaan ei enää koskaan ikinä hinkkaa elintään muhun, ei enää ikinä. Se siitä "rakkaudesta".
Niin... ei tosiaan tarkoita.
Joskus mietityttää, että olisiko väärä valinta...
Vierailija kirjoitti:
En käsitä minäkään miten ihmeessä se elimien hinkkaus korreloi suoraan suhteen laadun kanssa. Ai että seksi on ainoa asia mikä erottaa parisuhteen ystävyydestä? Todellako? Minä näen parisuhteen syvänä kumppanuutena. Että katsotaan toisia silmiin ja kysytään miten päivä on mennyt, mitkä on fiilikset? Haaveillaan yhdessä tulevasta, keskustellaan syvällisoä. Annetaan toisen levätä ja ripustetaan puolesta pyykit ja laitetaan tiskit. Puurretaan arkea eteenpäin yhteinen päämäärä edessä. Hoidetaan yhdessä yhteistä kotia ja lapsia, ollaan "työpari", parhaat ystävät ja tukijat toinen toisilleen. Kun toinen horjuu, toinen kantaa ja toisinpäin. Kuulostaako teistä oikeasti vain ystävyydeltä?
Mä asun nyt kolmatta päivää asumuserossa miehestäni. Vielä puoli vuotta sitten meillä oli silloin tällöin seksiä mutta tuo kaikki edellä mainittu puuttui. Siltikö se oli parisuhde? Elimiä hinkattiin mutta kumpikaan ei tiennyt mitä toinen ajatteli ja tunsi. Lasten takia yritin vuosia. Jos vaan pystyisin kerran pari viikossa aukaisemaan jalat niin olisi "parisuhde". Samalla kuolin sisäisesti itselle ja miehelle. Lasten takia oon surullinen mutta samalla onni ja helpotus. Kukaan ei enää koskaan ikinä hinkkaa elintään muhun, ei enää ikinä. Se siitä "rakkaudesta".
Varmaan olisi kannattanut erota jo aiemmin kun noin pääsit sisältä kuolemaan. Tuskin miehellekään kovin mukava tilanne kun se rakas vaimo suhtautuu noin rakasteluun. Toivottavasti molemmat tulette onnellisiksi tavoillanne.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä minäkään miten ihmeessä se elimien hinkkaus korreloi suoraan suhteen laadun kanssa. Ai että seksi on ainoa asia mikä erottaa parisuhteen ystävyydestä? Todellako? Minä näen parisuhteen syvänä kumppanuutena. Että katsotaan toisia silmiin ja kysytään miten päivä on mennyt, mitkä on fiilikset? Haaveillaan yhdessä tulevasta, keskustellaan syvällisoä. Annetaan toisen levätä ja ripustetaan puolesta pyykit ja laitetaan tiskit. Puurretaan arkea eteenpäin yhteinen päämäärä edessä. Hoidetaan yhdessä yhteistä kotia ja lapsia, ollaan "työpari", parhaat ystävät ja tukijat toinen toisilleen. Kun toinen horjuu, toinen kantaa ja toisinpäin. Kuulostaako teistä oikeasti vain ystävyydeltä?
Mä asun nyt kolmatta päivää asumuserossa miehestäni. Vielä puoli vuotta sitten meillä oli silloin tällöin seksiä mutta tuo kaikki edellä mainittu puuttui. Siltikö se oli parisuhde? Elimiä hinkattiin mutta kumpikaan ei tiennyt mitä toinen ajatteli ja tunsi. Lasten takia yritin vuosia. Jos vaan pystyisin kerran pari viikossa aukaisemaan jalat niin olisi "parisuhde". Samalla kuolin sisäisesti itselle ja miehelle. Lasten takia oon surullinen mutta samalla onni ja helpotus. Kukaan ei enää koskaan ikinä hinkkaa elintään muhun, ei enää ikinä. Se siitä "rakkaudesta".
Itse uskon juuri tuohon mitä kuvasit. Se on rakkautta, kun jonkun kanssa on hyvä olla, ei se, että joku tyhjentää itsensä sinuun. Ihmiset, jotka ovat onnellisessa rakkaussuhteessa eivät voi ymmärtää, mitä on olla pakotettuna panosuhteessa ja leikkiä, että se on hyvä parisuhde.
On onnellisia parisuhteita, joissa on myös hyvää seksiä. Mutta pakotetussa panosuhteessa oleva ja siten samalla surkeassa parisuhteessa oleva on kaikkein onneton. Sitten osa vielä syyllistää kuinka vaan pitäisi antaa ja antaa. Sillä se paranee, se suhde. Ehkä seksi lisääntyy, mutta rakkaus kuolee.
Tulen onnelliseksi, kun kuulen, että olet päässyt eroon henkisesti varmaan todella raskaasta tilanteesta. Haluat tai haluat olla "nauttimasta" seksuaalisuudestasi on nyt sinun käsissäsi. Miehiä, jotka osaavat myös arvostaa naisessa muutakin kuin seksiä on olemassa. Harvinaisia, mutta on. Sellaisia, jotka rakastavat ihmistä, eikä seksiä.
Ei kannata.