Lue keskustelun säännöt.
Miksi seksi on nykyään kaikille pakkomielle?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeinta seksivouhotuksessa on ollut tapailun aloitus, kun satun olemaan varovainen ja ujo asian suhteen, mutta kukaan ei edes viikkoa, saati muutamaa/kuukautta jaksa odottaa, vaan heti pitäisi hypätä sänkyyn.
Haluaisin odottaa, tutustua rauhassa, mielellään vaikka 2-3 kuukautta, mutta tätä ei tee nykyään enää kukaan, koska kanssani vietetty aikahan on "tuhlattua", jos vaikka seksi sitten ei olekaan heti ensimmäisellä kerralla täydellistä. Aivan uskomattoman kylmä suhtautumistapa - itse näkisin että olisin silti tutustunut mukavaan ihmiseen ja oppinut hänestä ja itsestäni jotain uutta. Ja lisäksi sitä seksiä voisi varmaan opetella yhdessä.
Mutta ei. Se on tulos tai ulos, mieluiten viikon sisään tapaamisesta. Ei kiitos. En pysty enkä halua.
Kyllä varmaan jokainen teini-ikää ylittänyt tiedostaa että ekat kerrat on kaikkea muuta kun täydellistä, veikkaan että miehet epäilee että et ole yhtä seksuaalinen kuin ne ja sen takia mielenkiinto lopahtaa...jokunen saattaa ajatella että seksi on sulle vallankäyttöväline (jos niillä kokemusta tällaisista naisista)
Seksi on kuitenkin moneelle aika oleellinen asia parisuhteessa, ja jos ei toimi / halut kohtaa niin ei ole riskin arvoinen kun tarjonta on riitäytynyt käsistä (esim Tinderi)
Riskin arvoinen? Tällaiseksikö kaikki on mennyt? Puhutaan rakkaudesta, vaikka todellisuudessa kyseessä on, että etsitään henkilöä, jonka seksuaaliset tavat sopivat yhteen? Riittä kunhan halut kohtaa, muu on sitten plussaa? Miten tuollaisista lähtökohdista voi perustaa perheen? Suunnitella tulevaisuutta?
On turha valehdella ja kutsua sitä rakkaudeksi, jos puoliso valitaan seksin perusteella. Rakkaus on tunne ja jos ihminen jättää toisen viikon päästä, koska ei saa tyydytettyä itseään toiseen, ei ole rakastunut. Vaan himojensa tyydyttämisen sopivaa kandidaattia etsivä tapaus.Lue tarkemmin mitä kirjoitin, seksi on monelle oleellinen asia parisuhteessa. Ei suinkaan ainoa. Tottakai ihmiset haluaa kaikinpuolin toimivan suhteen, ja siihen kuuluu yleensä myös toimiva seksielämä.
Eipä se siltä vaikuta, jos ei edes muutamaa kuukautta jakseta odottaa. Naiset jotka odotuttavat miehiä ovat oikeasti todella fiksuja. Niiden kuukausien aikana tulee hyvin esiin myös ne muut toimivuudet. Eihän missään ole sanottu, että yhteensopivuuden tarkastaminen tulee aloittaa seksielämästä. Peräänantamattomuuskin on hyvä ominaisuus, samoin kärsivällisyys ja impulssien hallinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi sitä ja seksi tätä.
Minulle hauska yhdessäolo keskusteluineen ja hellyys/kosketukset on aivan yhtä tärkeitä naisen kanssa kuin vaan pelkkä yhdyntä.
t. Mies
Näkisin suurimpana ongelmana sen, että naiset ovat suoraan sanottuna hurahtaneet seksiin. Siitä johtuu että naisia ei enää kiinnosta uskollisuus, lasten hoitaminen, avioliiton pyhyys jne.
Aina on ollut niin että mies on seksuaalinen ja nainen on emotionaalinen, siihen parisuhde on aina perustunut. Naiset ovat olleet ns. moraalinvartijoita ja pitäneet miehet kurissa ja nuhteessa, sekä opettaneet lapsille eron oikean ja väärän välillä ja kasvattaneet lapsista tulevia vastuuntuntoisia yhteiskunnan kansalaisia, joista pojat ovat oppineet hallitsemaan himonsa ja naiset vaalivat siveyttään.
Esim. ruotsalaiset miehet miettivät foorumeilla miksi naiset ovat päästäneet kaikki primitiiviset viettinsä valloilleen ja miksi naisilta puuttuu totaalisesti itsehillintä mitä seksiin tulee. Ruotsista ei enää löydy kunniallisia naisia. On sääntö että varatut naiset harrastavat seksiä useiden miesten kanssa melkein päivittäin. Teinitytöt ottavat oppia, joten ulkomaalaisten hokema "kaikki ruotsalaiset naiset ovat hu*oria" ei ole mikään vitsi vaan täyttä totta.
Miehistä on turha lähteä hakemaan syytä siihen, koska vain pieni prosentti miehistä on ollut seksin suurkuluttajia, samaten varatut miehet ovat yleensä olleet uskollisia.
Tämä on suora seuraus naisliikkeen harjoittamasta seksuaalisesta vapautumisesta. Suomalaiset naiset saattavat kauhistella ja uskoa ettei sama tapahdu heidän kohdallaan, mutta on perin ikävää lukea kuinka suomalaiset naiset on ulkomailla listattu yhtä löyhämoraalisiksi kuin ruotsalaiset naiset. Joten on vain ajan kysymys ennenkuin seksistä tulee suomalaistenkin naisten suoranainen pakkomielle, minkä he oikeuttavat koska "määrävät itse kehostaan".
Muistutukseksi vielä että feminisimi oli alunperin kohdistettu patriarkaaliseen järjestelmään, missä yhteiskunta vaati naisia pysymään kotona ja miehiä elättämään yksin koko perhettä. Ei se ollut mitään herkkua miehillekään koska he joutuivat kantamaan vastuun koko perheen elatuksesta.
Eliitti halusi lisää verorahoja, joten naisetkin laskettiin työmarkkinoille maksamaan veroja.
Missään vaiheessa ei ollut mitään puhetta siitä että hyökätään miehiä vastaan, olivathan miehet yhtä lailla patriarkaalisen yhteiskunnan uhreja. Silti feminismi on viety henkilökohtaiselle tasolle. Miehet eivät enää ole kumppaneita, vaan he ovat "sortajia", "alistajia" ja kaiken pahan alkujuuri.
Miksi femnistit eivät tarttuneet miehiä kädestä ja yhdessä taistelleet feminismin puolesta? Totta kai miehetkin haluavat että naisilla on hyvä olla! Mutta nykyään miehet ovat altavastaajan asemassa, jatkuvien viharyöppyjen kohteena ja on samantekevää mitä he sanovat.
Ei mikään ihme että naisten vihamielinen toiminta on aiheuttanut katkeruutta miesten leirissä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Ymmärrättekö te naiset että miehet ovat äärimmäisen surullisia ja onnettomia? Miehet eivät ymmärrä miksi ovat yhtäkkiä joutuneet suoranaisen pa*s*kamyrskyn kohteeksi. Miksi miehet eivät ole teille kumppaneita vaan vihollisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle seksi on se seikka, joka tekee eron pari- ja kaverisuhteeseen. Parisuhteessakin unohtuu helposti arjesta huomionosoitukset kiireen ja huolien keskellä, mutta säännöllinen, vaihteleva ja mukava seksi piristää ja muistuttaa siitä, että tämä suhde on muutakin kuin kimppakämpässä asumista kaverin kanssa. Seksillä on lisäksi todettu olevan vaikutuksia (lähteet saanee jokainen googleteltua itse) stressin lievitykseen yms.
Iltapaskalaatuinen klikkiuutisten jutuilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Ai että seksillä lähtee stressi? Minulla ainakin seksi lisää stressiä ja muutenkin seksi ei anna voimaa, vaan on pelkkä väsyttävä ja kuluttava asia. Kun minun pitäisi illalla saada huilata ja olla rauhassa, niin mies mouruaakin seksiä.
Jos meidän seksi olisi sellaista, että oltaisiin kainalossa ja silitettäisiin poskea, vähän pussailtaisiin ja siitä edettäisiin 5 min kestävään penetraatioon, niin ok. Mutta kun miehen mielestä seksin pitää olla sitä, että minä imen munaa, olen hankalissa asennoissa jotka sattuu, mies hieroo klitorista pakonomaisesti ja lisäksi pakonomaisesti minun pitäisi saada O. Ei tule niin ei tule. Tämmöinen rytyytys ei johda minulla muuhun kuin unen tulon viivästymiseen ja seuraavan päivän väsymykseen.
Ärysttää kaikkialla olevat artikkelit siitä, kuinka seksistä täytyy tykätä ja sitä pitää himoita. Eiköhän naisilla isolla osalla ole juuri toistepäin, ainakin ruuhkavuosissaan olevilla.
Miksi teillä seksi ei sit ole sellaista kuin sinä haluat?
En ole tuo jolta kysyit. Mutta jokseenkin samankaltaisessa tilanteessa. Mulle riittäisi rivakka pano lähetyssaarnaajassa tai muussa simppelissä asennossa pari kertaa viikossa, ja muuten hellyys ja läheisyys ennen ja jälkeen. Mutta, en jaksa, en halua, en kiihotu mistään klitoriksen hinkkauksesta, nuolemisesta, suihinotosta enkä epämukavista asennoista. Ja se saatanan orgasmin odotus, ei helvetti sentään. Joku öljyhieronta ihan sellaisenaan, ilman seksiodotuksia on hienoa. Mutta en pysty rentoutumaan edes jos toinen käy kiinni tisseihin ja sukupuolielimiin ja luulee olevansa hyväkin rakastaja.
Seksi on aina ollut valtaosalle pakkomielle. Se on aika olennainen asia lajin selviämisen kannalta. Seksi ei ole ongelma niin kauan kun sitä on tarjolla niin paljon kuin sitä haluaa. Kun on hyvässä parisuhteessa, jossa saa riittävästi seksiä, niin seksi ei pyöri mielessä todellakaan jatkuvasti. Näin sinkkuna se pyörii paljon enemmän mielessä, koska seksiä ei saa niin usein kuin haluaisi ja sen saaminen on työlästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeinta seksivouhotuksessa on ollut tapailun aloitus, kun satun olemaan varovainen ja ujo asian suhteen, mutta kukaan ei edes viikkoa, saati muutamaa/kuukautta jaksa odottaa, vaan heti pitäisi hypätä sänkyyn.
Haluaisin odottaa, tutustua rauhassa, mielellään vaikka 2-3 kuukautta, mutta tätä ei tee nykyään enää kukaan, koska kanssani vietetty aikahan on "tuhlattua", jos vaikka seksi sitten ei olekaan heti ensimmäisellä kerralla täydellistä. Aivan uskomattoman kylmä suhtautumistapa - itse näkisin että olisin silti tutustunut mukavaan ihmiseen ja oppinut hänestä ja itsestäni jotain uutta. Ja lisäksi sitä seksiä voisi varmaan opetella yhdessä.
Mutta ei. Se on tulos tai ulos, mieluiten viikon sisään tapaamisesta. Ei kiitos. En pysty enkä halua.
Kyllä varmaan jokainen teini-ikää ylittänyt tiedostaa että ekat kerrat on kaikkea muuta kun täydellistä, veikkaan että miehet epäilee että et ole yhtä seksuaalinen kuin ne ja sen takia mielenkiinto lopahtaa...jokunen saattaa ajatella että seksi on sulle vallankäyttöväline (jos niillä kokemusta tällaisista naisista)
Seksi on kuitenkin moneelle aika oleellinen asia parisuhteessa, ja jos ei toimi / halut kohtaa niin ei ole riskin arvoinen kun tarjonta on riitäytynyt käsistä (esim Tinderi)
Riskin arvoinen? Tällaiseksikö kaikki on mennyt? Puhutaan rakkaudesta, vaikka todellisuudessa kyseessä on, että etsitään henkilöä, jonka seksuaaliset tavat sopivat yhteen? Riittä kunhan halut kohtaa, muu on sitten plussaa? Miten tuollaisista lähtökohdista voi perustaa perheen? Suunnitella tulevaisuutta?
On turha valehdella ja kutsua sitä rakkaudeksi, jos puoliso valitaan seksin perusteella. Rakkaus on tunne ja jos ihminen jättää toisen viikon päästä, koska ei saa tyydytettyä itseään toiseen, ei ole rakastunut. Vaan himojensa tyydyttämisen sopivaa kandidaattia etsivä tapaus.Lue tarkemmin mitä kirjoitin, seksi on monelle oleellinen asia parisuhteessa. Ei suinkaan ainoa. Tottakai ihmiset haluaa kaikinpuolin toimivan suhteen, ja siihen kuuluu yleensä myös toimiva seksielämä.
Eipä se siltä vaikuta, jos ei edes muutamaa kuukautta jakseta odottaa. Naiset jotka odotuttavat miehiä ovat oikeasti todella fiksuja. Niiden kuukausien aikana tulee hyvin esiin myös ne muut toimivuudet. Eihän missään ole sanottu, että yhteensopivuuden tarkastaminen tulee aloittaa seksielämästä. Peräänantamattomuuskin on hyvä ominaisuus, samoin kärsivällisyys ja impulssien hallinta.
Totta, toimivuudet tulee esiin ajan kanssa...seksi on yksi toimivuus joten miksi se tarkastetaan viimeisenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähättely typerää kirjoitti:
Ei seksi ole niin suuri juttu, mutta sen puute aika usein on. Asia käy harvinaisen selväksi, kun kysyy haluttomalta puolosolta, että kai niin vähäpätöistä asiaa voi muidenkin kanssa harrastaa. Yhtäkkiä seksi onkin jälleen parisuhteen suurin kohtalonkysymys.
Et siis rakasta puolisoasi. Miksi olet sen kanssa yhdessä?
En puhunut omasta suhteestani vaan asiasta yleisellä tasolla. Minusta rakastaminen osoitetaan käytännössä sillä, että pyritään vastaamaan kumppanin tarpeisiin kykyjen mukaan. Esimerkiksi sairaus olisi aivan hyväksyttävä seksin puutteen syy. Yhdyntä ei ole ainoa seksin muoto ja jos mikään muukaan ei huvita, niin tuskin silloin kaikki muukaan suhteessa on kunnossa.
Minusta seksiä ja rakastamista ei pitäisi niputtaa yhteen. Rakkaus on tunne ja seksi on teko. Kyllä ihminen voi rakastaa paljonkin ilman ainoatakaan tekoa. Eikä monessa aktissa ole rakkautta edes nimeksi. Ihan yhtä paljon vaikka kuorimalla toiselle omena, voi tuoda toiselle esiin omaa rakkautta.
Tunne siitä, että nykyisin seksi on pakkomielle tulee juuri tästä syyllistämisestä. Jos et suostu seksiin, et rakasta tarpeeksi tai oikealla tavalla. Moni taas ajattelisi, että jos en rakastaisi sinua, en jaksaisi kerätä ja pestä likaisia sukkiasi. En vaan halua hinkata sukupuolielimiä yhteen, mutta rakastan seuraasi ja asioita joita tehdään yhdessä. Mutta aina tulee näitä, jotka aloittavat syyllistämään, ettei se riitä ollakseen hyvä parisuhde. Teidän on pakko harrastaa seksiä, muuten teidän kuuluu erota. Muuten olette vain kavereita, eikä sellainen sovi. Pitää olla seksiä ja seksiä ja seksiä, vaikka olisi onnellinen toisen kanssa ilmankin.
Syntyvyyden kannalta seksin puute on huono asia. Mutta yksilön tasolla se ei välttämättä haittaa yhtään. Monet, varsinkin naiset alkavat olla lopen kyllästyneitä ajatukseen, että heidän tarkoituksensa on vain tyydyttää jotain tarpeita toiselle. Pahimmillaan juuri tuolla painostuksella tyyliin, "jos rakastat, niin annat seksiä".
Nykyisin naisen ei tarvitse taloudellisten asioiden takia tyydyttää enää ketään. Ja mielihyväkin saadaan muualta, kuten ruuasta, netistä, matkoilta, kauneudesta, urheilusta, telkusta, ystäviltä, jotka monesti voittavat sen painostamalla pakotetun seksin sata nolla.Niin, onhan sitä platonistakin rakkautta, kuten vanhemman rakkaus lastaan kohtaan, johon ei liity mitään seksuaalista. Monella aikuisella ihmisellä vain on romantiikan ja seksin kaipuu ja sitä ei platoninen rakkaus pysty tyydyttämään. Ja ihminen yleensä muuttuu silloin tyytymättömäksi ja pyrkii täyttämään tarpeensa jotenkin muuten. Yksi pettää, toinen ymmärtää erota ensin.
Mielipiteesi siitä, ettei rakkaus tarvitsisi tekoja, on aika harvinainen. Minusta romanttinen rakkaus on hyvin ehdollinen tunnetila. Jos tuntuu uskomattomalta, niin miksi usein yksikin nyrkinisku tai vieraissa käynti saa tunteen kuolemaan? Ei siinä omenan kuoriminen auta, vaikka se ylevää olisikin.
Niin, kyllä rakkautta voi tuoda esille teoilla, mutta miksi sukupuolielinten hinkkaaminen toisiinsa olisi tekona arvokkaampi rakkauden osoitus, kun vaikka se, että ostaa toiselle hänen kauan toivomansa tavaran ja joka tekee hänet onnelliseksi? Tai tekee toisen puolesta jotain mikä toista inhottaa, vain siksi, että tietää kuinka suurelta kärsimykseltä toisen säästää? Mutta millään muulla ei ole väliä, jollei hommassa ole seksuaalisuutta?
Luulen ettei niin vahvaa rakkautta ole, kuin nuorten kaukoihastuminen johonkin kuuluisuuteen tai luokkakaveriin. Ei sanota mitään tai tuhlataan käsittämättömiä summia mihin tahansa, mikä liittyy kohteeseen. Eikä kyseessä ole mikään äidin rakkaus, vaan puhdas intohimo. Ja tekoina sekä kohde ja ulkopuoliset eivät näe mitään.
Romanttinen rakkaus ei kuole yhteen iskuun, mutta se isku saattaa olla viimeinen niitti. Oikeasti uskon, että romanttinen rakkaus on yksinään aika harvinaista, mitä kauemmin suhde kestää varsinkin. Monen pitkän suhteen salaisuus ei ole romanttinen rakkaus,vaan se platooninen rakkaus, jonka avulla kestetään seksittömätkin kaudet ja vanhuus. Parhaassa tapauksessa suhteessa on molempia rakkauksia.
Mielestäni rakkaus ei ole jyystöjen määrä, vaan kuinka onnellisia molemmat olivat yhdessä, vaikeuksienkin keskellä.Jos molemmat ovat tyytyväisiä seksittömään suhteeseen, niin silloinhan kaikki on kunnossa. Kysehän on siitä, että asiassa vallitsee usein halujen ja tarpeiden epäsuhta ja kumppanin tarpeiden vähättely on suhteen surma. Haluaapa kumppani sitten seksiä tai omenan. Ongelmaa pahentaa se, että ystävä tai sukulainen voi kuoria omenan, mutta seksin tarpeen tyydyttämistä jonkun muun kuin kumppanin kanssa pidetään pettämisenä. Siksi sitä on epä-älyllistä verrata mihinkään muuhun tekemiseen.
Lähdet ajatuksesta, että rakkaus on ansaittava. Se ei nykysin tosin ole harvinaista. Annat minulle jotain ja minä suostun olemaan uskollinen, en jätä sinua ja suostun tapaamaan sinua vielä viikonkin jälkeen. Kun et enää anna, niin alan kohtelemaan sinua huonosti. Petän, painostan, haukun ja jätän. Sinne katosi se rakkaus. Onhan tarpeideni tyydyttäminen sinuun rakkauden osoitus. Ehkä. Mutta kenelle sitä rakkautta osoitetaan? Tätäkö se rakkaus on? "Katso kuinka sinua rakastan, tyydytänhän itseäni sinuun".
Kyllä, lähden ajatuksesta, että rakkaus on ansaittava. Ainakin minä yritän olla rakkauden arvoinen joka päivä. Joskus se onnistuu paremmin, joskus huonommin, olenhan epätäydellinen ihminen. Se ei siis mielestäni ole mikään itsestään säilyvä stabiili olotila. Moni on siihen uskoon tuudittautunut huonoin seurauksin.
"Katso kuinka sinua rakastan, tyydytänhän itseäni sinuun" Ehdit vissiin kiihtyä tämän keskustelun aikana Porvooseen saakka, mutta toivotan sinulle silti hyvää jatkoa valitsemallasi tiellä.
En kyllä tuolla viimeisellä lauseella viitannut sinuun, ei enkä ole kiihtynyt mitenkään. Päinvastoin vetää hiljaiseksi sinun seksikeskeisyytesi parisuhteessa ja kuinka rakkaus kuuluu ansaita.. Se viimeinen lause oli yhteenveto siitä miten luen sinun ajatuksesi.
Miksi pitäisi tyytyä ansaitsemaan rakkaus seksillä?. Miksei myös palkkatuloilla tai kodinhoidolla? Rakastan sinua, jos peset vessan kerran viikossa? Rakastan sinua kunhan pihallamme on hieno auto? Rakastan sinua kun 3 kertaa viikossa avaat jalkasi? Näin vai? Vai unohtuiko se rakkaus jo siitä onnellisesta parisuhteesta? Jäljelle jäi vaan muut tärkeät asiat parisuhteessa?
Minun ei ole koskaan tarvinnut ansaita tai maksaa rakkaudesta, mutta silti sinä toivotat onnea valitsemallani tiellä? Minun kannattaa siten toivoa sinulle, että ansiosi kestävät ja riittävät rakkauteen. Koska sinä päivänä kun et enää kykene kauppaamaan tavaraasi, niin "rakkautesi" ja parisuhteesi katoaa. Onnea valitsemallasi tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se kyllä kaikille mikään pakkomielle ole: on kourallinen ihmisiä jotka osaavat ajatella siitäkin asiasta ihan omilla aivoillaan. Ja sitten on - ikävä kyllä - tosi paljon niitä massaan takertujia tai muutoin vietäviä..:)
Tämä!
Naisten on turha sanoa että kaikki eivät ole samanlaisia, koska vain kourallinen on ilmaissut vastakkaisen kantansa ja seurannut iloisesti sivusta kun miehiä haukutaan.
Kunnialliset suomalaiset naiset ovat häviävä luonnonvara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeinta seksivouhotuksessa on ollut tapailun aloitus, kun satun olemaan varovainen ja ujo asian suhteen, mutta kukaan ei edes viikkoa, saati muutamaa/kuukautta jaksa odottaa, vaan heti pitäisi hypätä sänkyyn.
Haluaisin odottaa, tutustua rauhassa, mielellään vaikka 2-3 kuukautta, mutta tätä ei tee nykyään enää kukaan, koska kanssani vietetty aikahan on "tuhlattua", jos vaikka seksi sitten ei olekaan heti ensimmäisellä kerralla täydellistä. Aivan uskomattoman kylmä suhtautumistapa - itse näkisin että olisin silti tutustunut mukavaan ihmiseen ja oppinut hänestä ja itsestäni jotain uutta. Ja lisäksi sitä seksiä voisi varmaan opetella yhdessä.
Mutta ei. Se on tulos tai ulos, mieluiten viikon sisään tapaamisesta. Ei kiitos. En pysty enkä halua.
Kun ihmisillä on kokemusta aiemmista suhteista, niin sieltä periytyy myös kriteerejä uuden kumppanin etsintään - niin hyvistä kun huonoista kokemuksista. Monilla ihmisillä on esimerkiksi erilaiset halut ja jos ne eroavat kovasti toisistaan, niin mitään suhdetta ei edes kannata haaveilla, koska siitä tulee ajan kanssa varmasti ongelma.
Mutta eihän sinulle tämä ole oikeasti ongelma? Pitämällä linjasi löydät varmasti sen, joka haluaa kanssa olla muutaman kuukauden vain tutustumislinjalla. Ei usko että sillekään, joka haluaa vastaavasti seksiä vähintään päivittäin, löydy kovin helposti pysyvää elämänkumppania? Mutta molempia pareja tiedän itsekin, eli kaikki on mahdollista!
Mutta ei kukaan oleta mitään ekan kerran täydellisyyttä seksiltä? Mutta jos joku ilmoittaisi minulle, että 2-3kk tapailua ennen seksiä, niin se kyllä nostaisi kulmia, että mitähän tässä on takana. Ja entä ne paineet sitten sen 90 päivän jälkeen kun se EKA kerta tulee?
No, olen pitänyt linjani ja olen edelleen sinkku. Ja ikää kertyy... Kenellekään en ole kelvannut.
Itse tosiaan ajattelen että sen rauhallisen tutustumisen jälkeen ne paineet nimenomaan ovat pienemmät. On jo se emotionaalinen yhteys, ymmärtää toista, on kenties rakastunutkin. Ei tarvitse suorittaa, ei ole kyseessä mikään koeajo, että kuinka monessa asennossa osaan olla ja voihkinko niin kuin pornotähdet, ja ymmärränkö sanomattakin mitä mies haluaa, koska sitten pääsen jatkoon. Sellaisessa seksissä ne paineet on, ainakin minulla. Tosiaan en ole tavannut kauhean kivoja miehiä. Varmasti osa ongelmaa sekin.
Et siis rakasta puolisoasi. Miksi olet sen kanssa yhdessä?[/quote]
En puhunut omasta suhteestani vaan asiasta yleisellä tasolla. Minusta rakastaminen osoitetaan käytännössä sillä, että pyritään vastaamaan kumppanin tarpeisiin kykyjen mukaan. Esimerkiksi sairaus olisi aivan hyväksyttävä seksin puutteen syy. Yhdyntä ei ole ainoa seksin muoto ja jos mikään muukaan ei huvita, niin tuskin silloin kaikki muukaan suhteessa on kunnossa. [/quote]
Minusta seksiä ja rakastamista ei pitäisi niputtaa yhteen. Rakkaus on tunne ja seksi on teko. Kyllä ihminen voi rakastaa paljonkin ilman ainoatakaan tekoa. Eikä monessa aktissa ole rakkautta edes nimeksi. Ihan yhtä paljon vaikka kuorimalla toiselle omena, voi tuoda toiselle esiin omaa rakkautta.
Tunne siitä, että nykyisin seksi on pakkomielle tulee juuri tästä syyllistämisestä. Jos et suostu seksiin, et rakasta tarpeeksi tai oikealla tavalla. Moni taas ajattelisi, että jos en rakastaisi sinua, en jaksaisi kerätä ja pestä likaisia sukkiasi. En vaan halua hinkata sukupuolielimiä yhteen, mutta rakastan seuraasi ja asioita joita tehdään yhdessä. Mutta aina tulee näitä, jotka aloittavat syyllistämään, ettei se riitä ollakseen hyvä parisuhde. Teidän on pakko harrastaa seksiä, muuten teidän kuuluu erota. Muuten olette vain kavereita, eikä sellainen sovi. Pitää olla seksiä ja seksiä ja seksiä, vaikka olisi onnellinen toisen kanssa ilmankin.
Syntyvyyden kannalta seksin puute on huono asia. Mutta yksilön tasolla se ei välttämättä haittaa yhtään. Monet, varsinkin naiset alkavat olla lopen kyllästyneitä ajatukseen, että heidän tarkoituksensa on vain tyydyttää jotain tarpeita toiselle. Pahimmillaan juuri tuolla painostuksella tyyliin, "jos rakastat, niin annat seksiä".
Nykyisin naisen ei tarvitse taloudellisten asioiden takia tyydyttää enää ketään. Ja mielihyväkin saadaan muualta, kuten ruuasta, netistä, matkoilta, kauneudesta, urheilusta, telkusta, ystäviltä, jotka monesti voittavat sen painostamalla pakotetun seksin sata nolla.[/quote]
HIENO KIRJOITUS, KIITOS :) !!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitetaan purkamaan asiaa näin: Seksi ei ole kaikille pakkomielle.
Paitsi naisille.
Minulle ehkä, mutta niin varmuudella ei ole miehelleni. Siitä puhe, mistä puute, tai siis pakkomielle.
Vierailija kirjoitti:
Et siis rakasta puolisoasi. Miksi olet sen kanssa yhdessä?
En puhunut omasta suhteestani vaan asiasta yleisellä tasolla. Minusta rakastaminen osoitetaan käytännössä sillä, että pyritään vastaamaan kumppanin tarpeisiin kykyjen mukaan. Esimerkiksi sairaus olisi aivan hyväksyttävä seksin puutteen syy. Yhdyntä ei ole ainoa seksin muoto ja jos mikään muukaan ei huvita, niin tuskin silloin kaikki muukaan suhteessa on kunnossa.
Minusta seksiä ja rakastamista ei pitäisi niputtaa yhteen. Rakkaus on tunne ja seksi on teko. Kyllä ihminen voi rakastaa paljonkin ilman ainoatakaan tekoa. Eikä monessa aktissa ole rakkautta edes nimeksi. Ihan yhtä paljon vaikka kuorimalla toiselle omena, voi tuoda toiselle esiin omaa rakkautta.
Tunne siitä, että nykyisin seksi on pakkomielle tulee juuri tästä syyllistämisestä. Jos et suostu seksiin, et rakasta tarpeeksi tai oikealla tavalla. Moni taas ajattelisi, että jos en rakastaisi sinua, en jaksaisi kerätä ja pestä likaisia sukkiasi. En vaan halua hinkata sukupuolielimiä yhteen, mutta rakastan seuraasi ja asioita joita tehdään yhdessä. Mutta aina tulee näitä, jotka aloittavat syyllistämään, ettei se riitä ollakseen hyvä parisuhde. Teidän on pakko harrastaa seksiä, muuten teidän kuuluu erota. Muuten olette vain kavereita, eikä sellainen sovi. Pitää olla seksiä ja seksiä ja seksiä, vaikka olisi onnellinen toisen kanssa ilmankin.
Syntyvyyden kannalta seksin puute on huono asia. Mutta yksilön tasolla se ei välttämättä haittaa yhtään. Monet, varsinkin naiset alkavat olla lopen kyllästyneitä ajatukseen, että heidän tarkoituksensa on vain tyydyttää jotain tarpeita toiselle. Pahimmillaan juuri tuolla painostuksella tyyliin, "jos rakastat, niin annat seksiä".
Nykyisin naisen ei tarvitse taloudellisten asioiden takia tyydyttää enää ketään. Ja mielihyväkin saadaan muualta, kuten ruuasta, netistä, matkoilta, kauneudesta, urheilusta, telkusta, ystäviltä, jotka monesti voittavat sen painostamalla pakotetun seksin sata nolla.
HIENO KIRJOITUS, KIITOS :) !!
Paitsi ihan soopaa että voi rakastaa ilman yhtäkään tekoa! Se on itserakkautta silloin, koska jos rakastaa toista niin sen osoittaa teoilla. Sanat on pelkkää ääntä tyhjyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeinta seksivouhotuksessa on ollut tapailun aloitus, kun satun olemaan varovainen ja ujo asian suhteen, mutta kukaan ei edes viikkoa, saati muutamaa/kuukautta jaksa odottaa, vaan heti pitäisi hypätä sänkyyn.
Haluaisin odottaa, tutustua rauhassa, mielellään vaikka 2-3 kuukautta, mutta tätä ei tee nykyään enää kukaan, koska kanssani vietetty aikahan on "tuhlattua", jos vaikka seksi sitten ei olekaan heti ensimmäisellä kerralla täydellistä. Aivan uskomattoman kylmä suhtautumistapa - itse näkisin että olisin silti tutustunut mukavaan ihmiseen ja oppinut hänestä ja itsestäni jotain uutta. Ja lisäksi sitä seksiä voisi varmaan opetella yhdessä.
Mutta ei. Se on tulos tai ulos, mieluiten viikon sisään tapaamisesta. Ei kiitos. En pysty enkä halua.
Kun ihmisillä on kokemusta aiemmista suhteista, niin sieltä periytyy myös kriteerejä uuden kumppanin etsintään - niin hyvistä kun huonoista kokemuksista. Monilla ihmisillä on esimerkiksi erilaiset halut ja jos ne eroavat kovasti toisistaan, niin mitään suhdetta ei edes kannata haaveilla, koska siitä tulee ajan kanssa varmasti ongelma.
Mutta eihän sinulle tämä ole oikeasti ongelma? Pitämällä linjasi löydät varmasti sen, joka haluaa kanssa olla muutaman kuukauden vain tutustumislinjalla. Ei usko että sillekään, joka haluaa vastaavasti seksiä vähintään päivittäin, löydy kovin helposti pysyvää elämänkumppania? Mutta molempia pareja tiedän itsekin, eli kaikki on mahdollista!
Mutta ei kukaan oleta mitään ekan kerran täydellisyyttä seksiltä? Mutta jos joku ilmoittaisi minulle, että 2-3kk tapailua ennen seksiä, niin se kyllä nostaisi kulmia, että mitähän tässä on takana. Ja entä ne paineet sitten sen 90 päivän jälkeen kun se EKA kerta tulee?
No, olen pitänyt linjani ja olen edelleen sinkku. Ja ikää kertyy... Kenellekään en ole kelvannut.
Itse tosiaan ajattelen että sen rauhallisen tutustumisen jälkeen ne paineet nimenomaan ovat pienemmät. On jo se emotionaalinen yhteys, ymmärtää toista, on kenties rakastunutkin. Ei tarvitse suorittaa, ei ole kyseessä mikään koeajo, että kuinka monessa asennossa osaan olla ja voihkinko niin kuin pornotähdet, ja ymmärränkö sanomattakin mitä mies haluaa, koska sitten pääsen jatkoon. Sellaisessa seksissä ne paineet on, ainakin minulla. Tosiaan en ole tavannut kauhean kivoja miehiä. Varmasti osa ongelmaa sekin.
Voin allekirjoittaa kommentin paineesta, pari vuotta sitten tapailin yhtä naista jonka kanssa edettiin aika hitaasti.
Nähtiin pari kertaa viikossa parin kk ajan, ja nukuttiin yhdessä myös. Taisi mennä vähän päälle 3kk ennen kun sovittiin että nyt on aika harrastaa seksiä, mua jännitti sen verran ettei edes noussut, nainen oli varma että johtuu sen ulkonäöstä vaikka yritin selittää ettei johdu ja kierre oli valmis
Kokeiltiin myöhemminkin samalla lopputuloksella ,vaikka hetkeksi nousikin mutta lerpahti melko nopeasti
Osittain johtui siitä että kondomi oli ainoa ehkäisy ja kortsu on aina ollut halujen tappaja mulle + jännitys siihen päälle. Vuoden verran seurusteltiin ilman minkäänlaista seksiä, suuseksi oli ehdoton ei..
Mukava nainen oli, mutta en halua elää kaverisuhteessa
No onhan se pakkomielle jos siitä sellaisen tekee. Ei ole mulle pakkomielle.
Vähättely typerää kirjoitti:
Ei seksi ole niin suuri juttu, mutta sen puute aika usein on. Asia käy harvinaisen selväksi, kun kysyy haluttomalta puolosolta, että kai niin vähäpätöistä asiaa voi muidenkin kanssa harrastaa. Yhtäkkiä seksi onkin jälleen parisuhteen suurin kohtalonkysymys.
Ei vois paremmin sanoa.
Vietän vapaa aikani metsällä ja kalastaessa. Harvemmin tulee seksiä harrastettu 1kerta 1-2 viikkoon. En tunne tarvetta tehdä sitä enempää. kerta kuussa riittäisi ellei emäntä olisi haluavampi
Seksi, seksi.. Se on valtavirtamediassa joka puolella mainoksista lähtien, mutta yhtäaikaa jonkin sortin tabu. Siitä puhuminen julkisesti (etenkin nuorten naisen puhumana) aiheuttaa jos jonkinmoista hikikarpaloa niskavilloihin ja epämääräistä vääntelyä ja hiusten haromista. Tai suoranaista lynkkaamista, on tullut laitettua merkille. Jos siitä koittaa puhua kuin mistä tahansa aiheesta, se aiheuttaa närää. Vaikka seksiä on joka puolella. Miksi?
Itse näin Nuorena Naisena luulin pitkään että seksillä on suurempi merkitys mitä itseasiassa on. Seksi oli mulle joskus mittari, miten parisuhteessa menee. Jos makuuhuoneessa meni hyvin, luulin sen riittävänä vaikka suhteet eivät tosiasiassa olleet henkisesti tyydyttäviä saatika terveitä. Luulen, että ajatusmaailmaani vaikuttivat ympäristö ja hankalahko isäsuhde. Neitsyydestä oli "pakko päästä eroon" 14- vuotiaana. Toisaalta oon aina nauttinut kikkelistä, mutta teininähän siitä sai jakorasian maineen.
Sittemmin oon saanut näitä solmuja auki ja nykyisessä ihanassa parisuhteessa seksi ei nykyään ole edes top 3 asioissa joita parisuhteessa arvostan. Mutta joo, seksillä on tullut paikattua jotain läheisriippuvuudesta johtunutta tyhjyyden tunnetta tuolla sisimmissä sopukoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle seksi on se seikka, joka tekee eron pari- ja kaverisuhteeseen. Parisuhteessakin unohtuu helposti arjesta huomionosoitukset kiireen ja huolien keskellä, mutta säännöllinen, vaihteleva ja mukava seksi piristää ja muistuttaa siitä, että tämä suhde on muutakin kuin kimppakämpässä asumista kaverin kanssa. Seksillä on lisäksi todettu olevan vaikutuksia (lähteet saanee jokainen googleteltua itse) stressin lievitykseen yms.
Iltapaskalaatuinen klikkiuutisten jutuilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Ai että seksillä lähtee stressi? Minulla ainakin seksi lisää stressiä ja muutenkin seksi ei anna voimaa, vaan on pelkkä väsyttävä ja kuluttava asia. Kun minun pitäisi illalla saada huilata ja olla rauhassa, niin mies mouruaakin seksiä.
Jos meidän seksi olisi sellaista, että oltaisiin kainalossa ja silitettäisiin poskea, vähän pussailtaisiin ja siitä edettäisiin 5 min kestävään penetraatioon, niin ok. Mutta kun miehen mielestä seksin pitää olla sitä, että minä imen munaa, olen hankalissa asennoissa jotka sattuu, mies hieroo klitorista pakonomaisesti ja lisäksi pakonomaisesti minun pitäisi saada O. Ei tule niin ei tule. Tämmöinen rytyytys ei johda minulla muuhun kuin unen tulon viivästymiseen ja seuraavan päivän väsymykseen.
Ärysttää kaikkialla olevat artikkelit siitä, kuinka seksistä täytyy tykätä ja sitä pitää himoita. Eiköhän naisilla isolla osalla ole juuri toistepäin, ainakin ruuhkavuosissaan olevilla.
Miksi teillä seksi ei sit ole sellaista kuin sinä haluat?
En ole tuo jolta kysyit. Mutta jokseenkin samankaltaisessa tilanteessa. Mulle riittäisi rivakka pano lähetyssaarnaajassa tai muussa simppelissä asennossa pari kertaa viikossa, ja muuten hellyys ja läheisyys ennen ja jälkeen. Mutta, en jaksa, en halua, en kiihotu mistään klitoriksen hinkkauksesta, nuolemisesta, suihinotosta enkä epämukavista asennoista. Ja se saatanan orgasmin odotus, ei helvetti sentään. Joku öljyhieronta ihan sellaisenaan, ilman seksiodotuksia on hienoa. Mutta en pysty rentoutumaan edes jos toinen käy kiinni tisseihin ja sukupuolielimiin ja luulee olevansa hyväkin rakastaja.
Mä olen se keltä kysyttiin. Olen miehelle koittanut kertoa, etten pidä pornofilmiseksistä. En vaan tykkää. Miehen mielestä pitäisi vaan tykätä. Mutta eipämies osaa ottaa mua huomioon: ei moikkaa kun tulee kotiin, ei puhu, emme mene kaupungilla syömään jos hänellä ei ole nälkä. Sitten kehtaa ihmetellä kun seksiä on vähän.
Kyllä, lähden ajatuksesta, että rakkaus on ansaittava. Ainakin minä yritän olla rakkauden arvoinen joka päivä. Joskus se onnistuu paremmin, joskus huonommin, olenhan epätäydellinen ihminen. Se ei siis mielestäni ole mikään itsestään säilyvä stabiili olotila. Moni on siihen uskoon tuudittautunut huonoin seurauksin.
"Katso kuinka sinua rakastan, tyydytänhän itseäni sinuun" Ehdit vissiin kiihtyä tämän keskustelun aikana Porvooseen saakka, mutta toivotan sinulle silti hyvää jatkoa valitsemallasi tiellä.