Miksi seksi on nykyään kaikille pakkomielle?

Luulenpa että Osmo Kontulalla on asiasta pakkomielle :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähättely typerää kirjoitti:

Ei seksi ole niin suuri juttu, mutta sen puute aika usein on. Asia käy harvinaisen selväksi, kun kysyy haluttomalta puolosolta, että kai niin vähäpätöistä asiaa voi muidenkin kanssa harrastaa. Yhtäkkiä seksi onkin jälleen parisuhteen suurin kohtalonkysymys.

Et siis rakasta puolisoasi. Miksi olet sen kanssa yhdessä?

En puhunut omasta suhteestani vaan asiasta yleisellä tasolla. Minusta rakastaminen osoitetaan käytännössä sillä, että pyritään vastaamaan kumppanin tarpeisiin kykyjen mukaan. Esimerkiksi sairaus olisi aivan hyväksyttävä seksin puutteen syy. Yhdyntä ei ole ainoa seksin muoto ja jos mikään muukaan ei huvita, niin tuskin silloin kaikki muukaan suhteessa on kunnossa. 

Minusta seksiä ja rakastamista ei pitäisi niputtaa yhteen. Rakkaus on tunne ja seksi on teko. Kyllä ihminen voi rakastaa paljonkin ilman ainoatakaan tekoa. Eikä monessa aktissa ole rakkautta edes nimeksi. Ihan yhtä paljon vaikka kuorimalla toiselle omena, voi tuoda toiselle esiin omaa rakkautta.

Tunne siitä, että nykyisin seksi on pakkomielle tulee juuri tästä syyllistämisestä. Jos et suostu seksiin, et rakasta tarpeeksi tai oikealla tavalla. Moni taas ajattelisi, että jos en rakastaisi sinua, en jaksaisi kerätä ja pestä likaisia sukkiasi. En vaan halua hinkata sukupuolielimiä yhteen, mutta rakastan seuraasi ja asioita joita tehdään yhdessä. Mutta aina tulee näitä, jotka aloittavat syyllistämään, ettei se riitä ollakseen hyvä parisuhde. Teidän on pakko harrastaa seksiä, muuten teidän kuuluu erota. Muuten olette vain kavereita, eikä sellainen sovi. Pitää olla seksiä ja seksiä ja seksiä, vaikka olisi onnellinen toisen kanssa ilmankin.

Syntyvyyden kannalta seksin puute on huono asia. Mutta yksilön tasolla se ei välttämättä haittaa yhtään. Monet, varsinkin naiset alkavat olla lopen kyllästyneitä ajatukseen, että heidän tarkoituksensa on vain tyydyttää jotain tarpeita toiselle. Pahimmillaan juuri tuolla painostuksella tyyliin, "jos rakastat, niin annat seksiä".

Nykyisin naisen ei tarvitse taloudellisten asioiden takia tyydyttää enää ketään. Ja mielihyväkin saadaan muualta, kuten ruuasta, netistä, matkoilta, kauneudesta, urheilusta, telkusta, ystäviltä, jotka monesti voittavat sen painostamalla pakotetun seksin sata nolla.

Niin, onhan sitä platonistakin rakkautta, kuten vanhemman rakkaus lastaan kohtaan, johon ei liity mitään seksuaalista. Monella aikuisella ihmisellä vain on romantiikan ja seksin kaipuu ja sitä ei platoninen rakkaus pysty tyydyttämään. Ja ihminen yleensä muuttuu silloin tyytymättömäksi ja pyrkii täyttämään tarpeensa jotenkin muuten. Yksi pettää, toinen ymmärtää erota ensin. 

Mielipiteesi siitä, ettei rakkaus tarvitsisi tekoja, on aika harvinainen. Minusta romanttinen rakkaus on hyvin ehdollinen tunnetila. Jos tuntuu uskomattomalta, niin miksi usein yksikin nyrkinisku tai vieraissa käynti saa tunteen kuolemaan? Ei siinä omenan kuoriminen auta, vaikka se ylevää olisikin.

Niin, kyllä rakkautta voi tuoda esille teoilla, mutta miksi sukupuolielinten hinkkaaminen toisiinsa olisi tekona arvokkaampi rakkauden osoitus, kun vaikka se, että ostaa toiselle hänen kauan toivomansa tavaran ja joka tekee hänet onnelliseksi? Tai tekee toisen puolesta jotain mikä toista inhottaa, vain siksi, että tietää kuinka suurelta kärsimykseltä toisen säästää? Mutta millään muulla ei ole väliä, jollei hommassa ole seksuaalisuutta?

Luulen ettei niin vahvaa rakkautta ole, kuin nuorten kaukoihastuminen johonkin kuuluisuuteen tai luokkakaveriin. Ei sanota mitään tai tuhlataan käsittämättömiä summia mihin tahansa, mikä liittyy kohteeseen. Eikä kyseessä ole mikään äidin rakkaus, vaan puhdas intohimo. Ja tekoina sekä kohde ja ulkopuoliset eivät näe mitään.

Romanttinen rakkaus ei kuole yhteen iskuun, mutta se isku saattaa olla viimeinen niitti. Oikeasti uskon, että romanttinen rakkaus on yksinään aika harvinaista, mitä kauemmin suhde kestää varsinkin. Monen pitkän suhteen salaisuus ei ole romanttinen rakkaus,vaan se platooninen rakkaus, jonka avulla kestetään seksittömätkin kaudet ja vanhuus. Parhaassa tapauksessa suhteessa on molempia rakkauksia.

Mielestäni rakkaus ei ole jyystöjen määrä, vaan kuinka onnellisia molemmat olivat yhdessä, vaikeuksienkin keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle seksi on se seikka, joka tekee eron pari- ja kaverisuhteeseen. Parisuhteessakin unohtuu helposti arjesta huomionosoitukset kiireen ja huolien keskellä, mutta säännöllinen, vaihteleva ja mukava seksi piristää ja muistuttaa siitä, että tämä suhde on muutakin kuin kimppakämpässä asumista kaverin kanssa. Seksillä on lisäksi todettu olevan vaikutuksia (lähteet saanee jokainen googleteltua itse)  stressin lievitykseen yms. 

Iltapaskalaatuinen klikkiuutisten jutuilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.

Ai että seksillä lähtee stressi? Minulla ainakin seksi lisää stressiä ja muutenkin seksi ei anna voimaa, vaan on pelkkä väsyttävä ja kuluttava asia. Kun minun pitäisi illalla saada huilata ja olla rauhassa, niin mies mouruaakin seksiä.

Jos meidän seksi olisi sellaista, että oltaisiin kainalossa ja silitettäisiin poskea, vähän pussailtaisiin ja siitä edettäisiin 5 min kestävään penetraatioon, niin ok. Mutta kun miehen mielestä seksin pitää olla sitä, että minä imen munaa, olen hankalissa asennoissa jotka sattuu, mies hieroo klitorista pakonomaisesti ja lisäksi pakonomaisesti minun pitäisi saada O. Ei tule niin ei tule. Tämmöinen rytyytys ei johda minulla muuhun kuin unen tulon viivästymiseen ja seuraavan päivän väsymykseen.

Ärysttää kaikkialla olevat artikkelit siitä, kuinka seksistä täytyy tykätä ja sitä pitää himoita. Eiköhän naisilla isolla osalla ole juuri toistepäin, ainakin ruuhkavuosissaan olevilla.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta seksivouhotuksessa on ollut tapailun aloitus, kun satun olemaan varovainen ja ujo asian suhteen, mutta kukaan ei edes viikkoa, saati muutamaa/kuukautta jaksa odottaa, vaan heti pitäisi hypätä sänkyyn.

Haluaisin odottaa, tutustua rauhassa, mielellään vaikka 2-3 kuukautta, mutta tätä ei tee nykyään enää kukaan, koska kanssani vietetty aikahan on "tuhlattua", jos vaikka seksi sitten ei olekaan heti ensimmäisellä kerralla täydellistä. Aivan uskomattoman kylmä suhtautumistapa - itse näkisin että olisin silti tutustunut mukavaan ihmiseen ja oppinut hänestä ja itsestäni jotain uutta. Ja lisäksi sitä seksiä voisi varmaan opetella yhdessä.

Mutta ei. Se on tulos tai ulos, mieluiten viikon sisään tapaamisesta. Ei kiitos. En pysty enkä halua.

Kyllä varmaan jokainen teini-ikää ylittänyt tiedostaa että ekat kerrat on kaikkea muuta kun täydellistä, veikkaan että miehet epäilee että et ole yhtä seksuaalinen kuin ne ja sen takia mielenkiinto lopahtaa...jokunen saattaa ajatella että seksi on sulle vallankäyttöväline (jos niillä kokemusta tällaisista naisista)

Seksi on kuitenkin moneelle aika oleellinen asia parisuhteessa, ja jos ei toimi / halut kohtaa niin ei ole riskin arvoinen kun tarjonta on riitäytynyt käsistä (esim Tinderi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähättely typerää kirjoitti:

Ei seksi ole niin suuri juttu, mutta sen puute aika usein on. Asia käy harvinaisen selväksi, kun kysyy haluttomalta puolosolta, että kai niin vähäpätöistä asiaa voi muidenkin kanssa harrastaa. Yhtäkkiä seksi onkin jälleen parisuhteen suurin kohtalonkysymys.

Et siis rakasta puolisoasi. Miksi olet sen kanssa yhdessä?

En puhunut omasta suhteestani vaan asiasta yleisellä tasolla. Minusta rakastaminen osoitetaan käytännössä sillä, että pyritään vastaamaan kumppanin tarpeisiin kykyjen mukaan. Esimerkiksi sairaus olisi aivan hyväksyttävä seksin puutteen syy. Yhdyntä ei ole ainoa seksin muoto ja jos mikään muukaan ei huvita, niin tuskin silloin kaikki muukaan suhteessa on kunnossa. 

Minusta seksiä ja rakastamista ei pitäisi niputtaa yhteen. Rakkaus on tunne ja seksi on teko. Kyllä ihminen voi rakastaa paljonkin ilman ainoatakaan tekoa. Eikä monessa aktissa ole rakkautta edes nimeksi. Ihan yhtä paljon vaikka kuorimalla toiselle omena, voi tuoda toiselle esiin omaa rakkautta.

Tunne siitä, että nykyisin seksi on pakkomielle tulee juuri tästä syyllistämisestä. Jos et suostu seksiin, et rakasta tarpeeksi tai oikealla tavalla. Moni taas ajattelisi, että jos en rakastaisi sinua, en jaksaisi kerätä ja pestä likaisia sukkiasi. En vaan halua hinkata sukupuolielimiä yhteen, mutta rakastan seuraasi ja asioita joita tehdään yhdessä. Mutta aina tulee näitä, jotka aloittavat syyllistämään, ettei se riitä ollakseen hyvä parisuhde. Teidän on pakko harrastaa seksiä, muuten teidän kuuluu erota. Muuten olette vain kavereita, eikä sellainen sovi. Pitää olla seksiä ja seksiä ja seksiä, vaikka olisi onnellinen toisen kanssa ilmankin.

Syntyvyyden kannalta seksin puute on huono asia. Mutta yksilön tasolla se ei välttämättä haittaa yhtään. Monet, varsinkin naiset alkavat olla lopen kyllästyneitä ajatukseen, että heidän tarkoituksensa on vain tyydyttää jotain tarpeita toiselle. Pahimmillaan juuri tuolla painostuksella tyyliin, "jos rakastat, niin annat seksiä".

Nykyisin naisen ei tarvitse taloudellisten asioiden takia tyydyttää enää ketään. Ja mielihyväkin saadaan muualta, kuten ruuasta, netistä, matkoilta, kauneudesta, urheilusta, telkusta, ystäviltä, jotka monesti voittavat sen painostamalla pakotetun seksin sata nolla.

Niin, onhan sitä platonistakin rakkautta, kuten vanhemman rakkaus lastaan kohtaan, johon ei liity mitään seksuaalista. Monella aikuisella ihmisellä vain on romantiikan ja seksin kaipuu ja sitä ei platoninen rakkaus pysty tyydyttämään. Ja ihminen yleensä muuttuu silloin tyytymättömäksi ja pyrkii täyttämään tarpeensa jotenkin muuten. Yksi pettää, toinen ymmärtää erota ensin. 

Mielipiteesi siitä, ettei rakkaus tarvitsisi tekoja, on aika harvinainen. Minusta romanttinen rakkaus on hyvin ehdollinen tunnetila. Jos tuntuu uskomattomalta, niin miksi usein yksikin nyrkinisku tai vieraissa käynti saa tunteen kuolemaan? Ei siinä omenan kuoriminen auta, vaikka se ylevää olisikin.

Niin, kyllä rakkautta voi tuoda esille teoilla, mutta miksi sukupuolielinten hinkkaaminen toisiinsa olisi tekona arvokkaampi rakkauden osoitus, kun vaikka se, että ostaa toiselle hänen kauan toivomansa tavaran ja joka tekee hänet onnelliseksi? Tai tekee toisen puolesta jotain mikä toista inhottaa, vain siksi, että tietää kuinka suurelta kärsimykseltä toisen säästää? Mutta millään muulla ei ole väliä, jollei hommassa ole seksuaalisuutta?

Luulen ettei niin vahvaa rakkautta ole, kuin nuorten kaukoihastuminen johonkin kuuluisuuteen tai luokkakaveriin. Ei sanota mitään tai tuhlataan käsittämättömiä summia mihin tahansa, mikä liittyy kohteeseen. Eikä kyseessä ole mikään äidin rakkaus, vaan puhdas intohimo. Ja tekoina sekä kohde ja ulkopuoliset eivät näe mitään.

Romanttinen rakkaus ei kuole yhteen iskuun, mutta se isku saattaa olla viimeinen niitti. Oikeasti uskon, että romanttinen rakkaus on yksinään aika harvinaista, mitä kauemmin suhde kestää varsinkin. Monen pitkän suhteen salaisuus ei ole romanttinen rakkaus,vaan se platooninen rakkaus, jonka avulla kestetään seksittömätkin kaudet ja vanhuus. Parhaassa tapauksessa suhteessa on molempia rakkauksia.

Mielestäni rakkaus ei ole jyystöjen määrä, vaan kuinka onnellisia molemmat olivat yhdessä, vaikeuksienkin keskellä.

Jos molemmat ovat tyytyväisiä seksittömään suhteeseen, niin silloinhan kaikki on kunnossa. Kysehän on siitä, että asiassa vallitsee usein halujen ja tarpeiden epäsuhta ja kumppanin tarpeiden vähättely on suhteen surma. Haluaapa kumppani sitten seksiä tai omenan. Ongelmaa pahentaa se, että ystävä tai sukulainen voi kuoria omenan, mutta seksin tarpeen tyydyttämistä jonkun muun kuin kumppanin kanssa pidetään pettämisenä. Siksi sitä on epä-älyllistä verrata mihinkään muuhun tekemiseen.

Ei minulla seksistä pakkomiellettä ole sen enempää kuin vaikkapa suklaasta, harrastuksista, hampaiden pesusta jne. Kaikki normaaleja juttuja joita haluan säännöllisin väliajoin. Ja minusta on hyvä että seksistä voi nykyään (naisenakin) normaalisti puhua kun ei olla missään 1800-luvun nilkan vilauttelun aikakaudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta seksivouhotuksessa on ollut tapailun aloitus, kun satun olemaan varovainen ja ujo asian suhteen, mutta kukaan ei edes viikkoa, saati muutamaa/kuukautta jaksa odottaa, vaan heti pitäisi hypätä sänkyyn.

Haluaisin odottaa, tutustua rauhassa, mielellään vaikka 2-3 kuukautta, mutta tätä ei tee nykyään enää kukaan, koska kanssani vietetty aikahan on "tuhlattua", jos vaikka seksi sitten ei olekaan heti ensimmäisellä kerralla täydellistä. Aivan uskomattoman kylmä suhtautumistapa - itse näkisin että olisin silti tutustunut mukavaan ihmiseen ja oppinut hänestä ja itsestäni jotain uutta. Ja lisäksi sitä seksiä voisi varmaan opetella yhdessä.

Mutta ei. Se on tulos tai ulos, mieluiten viikon sisään tapaamisesta. Ei kiitos. En pysty enkä halua.

Kyllä varmaan jokainen teini-ikää ylittänyt tiedostaa että ekat kerrat on kaikkea muuta kun täydellistä, veikkaan että miehet epäilee että et ole yhtä seksuaalinen kuin ne ja sen takia mielenkiinto lopahtaa...jokunen saattaa ajatella että seksi on sulle vallankäyttöväline (jos niillä kokemusta tällaisista naisista)

Seksi on kuitenkin moneelle aika oleellinen asia parisuhteessa, ja jos ei toimi / halut kohtaa niin ei ole riskin arvoinen kun tarjonta on riitäytynyt käsistä (esim Tinderi)

No yäk. Etsiikö miehet nykyään jotain huoria, joilta irtoaa helposti? Onneksi en ole enää etsijävaiheessa. Minä antaisin ennemmin ymmärtää, että jossain vaiheessa saat, mutta hyvää kannattaa odottaa ja tutustuminenkin on suotavaa. Jos se mies häippää heti jonkun helpon perään, niin OK sitten. En ole pelkkä seksinukke.

olen nainen 20 vee, ja en pidä pakkomielteeltäni. Sanotaan, että aika lailla välttelen seksiä. Eli ei päde kaikkiin naisiin :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta seksivouhotuksessa on ollut tapailun aloitus, kun satun olemaan varovainen ja ujo asian suhteen, mutta kukaan ei edes viikkoa, saati muutamaa/kuukautta jaksa odottaa, vaan heti pitäisi hypätä sänkyyn.

Haluaisin odottaa, tutustua rauhassa, mielellään vaikka 2-3 kuukautta, mutta tätä ei tee nykyään enää kukaan, koska kanssani vietetty aikahan on "tuhlattua", jos vaikka seksi sitten ei olekaan heti ensimmäisellä kerralla täydellistä. Aivan uskomattoman kylmä suhtautumistapa - itse näkisin että olisin silti tutustunut mukavaan ihmiseen ja oppinut hänestä ja itsestäni jotain uutta. Ja lisäksi sitä seksiä voisi varmaan opetella yhdessä.

Mutta ei. Se on tulos tai ulos, mieluiten viikon sisään tapaamisesta. Ei kiitos. En pysty enkä halua.

Kyllä varmaan jokainen teini-ikää ylittänyt tiedostaa että ekat kerrat on kaikkea muuta kun täydellistä, veikkaan että miehet epäilee että et ole yhtä seksuaalinen kuin ne ja sen takia mielenkiinto lopahtaa...jokunen saattaa ajatella että seksi on sulle vallankäyttöväline (jos niillä kokemusta tällaisista naisista)

Seksi on kuitenkin moneelle aika oleellinen asia parisuhteessa, ja jos ei toimi / halut kohtaa niin ei ole riskin arvoinen kun tarjonta on riitäytynyt käsistä (esim Tinderi)

Riskin arvoinen? Tällaiseksikö kaikki on mennyt? Puhutaan rakkaudesta, vaikka todellisuudessa kyseessä on, että etsitään henkilöä, jonka seksuaaliset tavat sopivat yhteen? Riittä kunhan halut kohtaa, muu on sitten plussaa? Miten tuollaisista lähtökohdista voi perustaa perheen? Suunnitella tulevaisuutta?

On turha valehdella ja kutsua sitä rakkaudeksi, jos puoliso valitaan seksin perusteella. Rakkaus on tunne ja jos ihminen jättää toisen viikon päästä, koska ei saa tyydytettyä itseään toiseen, ei ole rakastunut. Vaan himojensa tyydyttämisen sopivaa kandidaattia etsivä tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta seksivouhotuksessa on ollut tapailun aloitus, kun satun olemaan varovainen ja ujo asian suhteen, mutta kukaan ei edes viikkoa, saati muutamaa/kuukautta jaksa odottaa, vaan heti pitäisi hypätä sänkyyn.

Haluaisin odottaa, tutustua rauhassa, mielellään vaikka 2-3 kuukautta, mutta tätä ei tee nykyään enää kukaan, koska kanssani vietetty aikahan on "tuhlattua", jos vaikka seksi sitten ei olekaan heti ensimmäisellä kerralla täydellistä. Aivan uskomattoman kylmä suhtautumistapa - itse näkisin että olisin silti tutustunut mukavaan ihmiseen ja oppinut hänestä ja itsestäni jotain uutta. Ja lisäksi sitä seksiä voisi varmaan opetella yhdessä.

Mutta ei. Se on tulos tai ulos, mieluiten viikon sisään tapaamisesta. Ei kiitos. En pysty enkä halua.

Kyllä varmaan jokainen teini-ikää ylittänyt tiedostaa että ekat kerrat on kaikkea muuta kun täydellistä, veikkaan että miehet epäilee että et ole yhtä seksuaalinen kuin ne ja sen takia mielenkiinto lopahtaa...jokunen saattaa ajatella että seksi on sulle vallankäyttöväline (jos niillä kokemusta tällaisista naisista)

Seksi on kuitenkin moneelle aika oleellinen asia parisuhteessa, ja jos ei toimi / halut kohtaa niin ei ole riskin arvoinen kun tarjonta on riitäytynyt käsistä (esim Tinderi)

No yäk. Etsiikö miehet nykyään jotain huoria, joilta irtoaa helposti? Onneksi en ole enää etsijävaiheessa. Minä antaisin ennemmin ymmärtää, että jossain vaiheessa saat, mutta hyvää kannattaa odottaa ja tutustuminenkin on suotavaa. Jos se mies häippää heti jonkun helpon perään, niin OK sitten. En ole pelkkä seksinukke.

No ei etsi huoria, mutta suhtautuminen seksiin olisi suotavaa olla samalla linjalla. Joillekin seksi on mukava piristys arkeen, ja joillekin maailman isoin asia. Eli löytyy myös miehiä jotka haluaa odottaa, ja edetä rauhallisesti, näille seksi on ehkä isompi asia kun muille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle seksi on se seikka, joka tekee eron pari- ja kaverisuhteeseen. Parisuhteessakin unohtuu helposti arjesta huomionosoitukset kiireen ja huolien keskellä, mutta säännöllinen, vaihteleva ja mukava seksi piristää ja muistuttaa siitä, että tämä suhde on muutakin kuin kimppakämpässä asumista kaverin kanssa. Seksillä on lisäksi todettu olevan vaikutuksia (lähteet saanee jokainen googleteltua itse)  stressin lievitykseen yms. 

Iltapaskalaatuinen klikkiuutisten jutuilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.

Ai että seksillä lähtee stressi? Minulla ainakin seksi lisää stressiä ja muutenkin seksi ei anna voimaa, vaan on pelkkä väsyttävä ja kuluttava asia. Kun minun pitäisi illalla saada huilata ja olla rauhassa, niin mies mouruaakin seksiä.

Jos meidän seksi olisi sellaista, että oltaisiin kainalossa ja silitettäisiin poskea, vähän pussailtaisiin ja siitä edettäisiin 5 min kestävään penetraatioon, niin ok. Mutta kun miehen mielestä seksin pitää olla sitä, että minä imen munaa, olen hankalissa asennoissa jotka sattuu, mies hieroo klitorista pakonomaisesti ja lisäksi pakonomaisesti minun pitäisi saada O. Ei tule niin ei tule. Tämmöinen rytyytys ei johda minulla muuhun kuin unen tulon viivästymiseen ja seuraavan päivän väsymykseen.

Ärysttää kaikkialla olevat artikkelit siitä, kuinka seksistä täytyy tykätä ja sitä pitää himoita. Eiköhän naisilla isolla osalla ole juuri toistepäin, ainakin ruuhkavuosissaan olevilla.

Miksi teillä seksi ei sit ole sellaista kuin sinä haluat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta seksivouhotuksessa on ollut tapailun aloitus, kun satun olemaan varovainen ja ujo asian suhteen, mutta kukaan ei edes viikkoa, saati muutamaa/kuukautta jaksa odottaa, vaan heti pitäisi hypätä sänkyyn.

Haluaisin odottaa, tutustua rauhassa, mielellään vaikka 2-3 kuukautta, mutta tätä ei tee nykyään enää kukaan, koska kanssani vietetty aikahan on "tuhlattua", jos vaikka seksi sitten ei olekaan heti ensimmäisellä kerralla täydellistä. Aivan uskomattoman kylmä suhtautumistapa - itse näkisin että olisin silti tutustunut mukavaan ihmiseen ja oppinut hänestä ja itsestäni jotain uutta. Ja lisäksi sitä seksiä voisi varmaan opetella yhdessä.

Mutta ei. Se on tulos tai ulos, mieluiten viikon sisään tapaamisesta. Ei kiitos. En pysty enkä halua.

Kyllä varmaan jokainen teini-ikää ylittänyt tiedostaa että ekat kerrat on kaikkea muuta kun täydellistä, veikkaan että miehet epäilee että et ole yhtä seksuaalinen kuin ne ja sen takia mielenkiinto lopahtaa...jokunen saattaa ajatella että seksi on sulle vallankäyttöväline (jos niillä kokemusta tällaisista naisista)

Seksi on kuitenkin moneelle aika oleellinen asia parisuhteessa, ja jos ei toimi / halut kohtaa niin ei ole riskin arvoinen kun tarjonta on riitäytynyt käsistä (esim Tinderi)

Riskin arvoinen? Tällaiseksikö kaikki on mennyt? Puhutaan rakkaudesta, vaikka todellisuudessa kyseessä on, että etsitään henkilöä, jonka seksuaaliset tavat sopivat yhteen? Riittä kunhan halut kohtaa, muu on sitten plussaa? Miten tuollaisista lähtökohdista voi perustaa perheen? Suunnitella tulevaisuutta?

On turha valehdella ja kutsua sitä rakkaudeksi, jos puoliso valitaan seksin perusteella. Rakkaus on tunne ja jos ihminen jättää toisen viikon päästä, koska ei saa tyydytettyä itseään toiseen, ei ole rakastunut. Vaan himojensa tyydyttämisen sopivaa kandidaattia etsivä tapaus.

Lue tarkemmin mitä kirjoitin, seksi on monelle oleellinen asia parisuhteessa. Ei suinkaan ainoa.  Tottakai ihmiset haluaa kaikinpuolin toimivan suhteen, ja siihen kuuluu yleensä myös toimiva seksielämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähättely typerää kirjoitti:

Ei seksi ole niin suuri juttu, mutta sen puute aika usein on. Asia käy harvinaisen selväksi, kun kysyy haluttomalta puolosolta, että kai niin vähäpätöistä asiaa voi muidenkin kanssa harrastaa. Yhtäkkiä seksi onkin jälleen parisuhteen suurin kohtalonkysymys.

Et siis rakasta puolisoasi. Miksi olet sen kanssa yhdessä?

En puhunut omasta suhteestani vaan asiasta yleisellä tasolla. Minusta rakastaminen osoitetaan käytännössä sillä, että pyritään vastaamaan kumppanin tarpeisiin kykyjen mukaan. Esimerkiksi sairaus olisi aivan hyväksyttävä seksin puutteen syy. Yhdyntä ei ole ainoa seksin muoto ja jos mikään muukaan ei huvita, niin tuskin silloin kaikki muukaan suhteessa on kunnossa. 

Minusta seksiä ja rakastamista ei pitäisi niputtaa yhteen. Rakkaus on tunne ja seksi on teko. Kyllä ihminen voi rakastaa paljonkin ilman ainoatakaan tekoa. Eikä monessa aktissa ole rakkautta edes nimeksi. Ihan yhtä paljon vaikka kuorimalla toiselle omena, voi tuoda toiselle esiin omaa rakkautta.

Tunne siitä, että nykyisin seksi on pakkomielle tulee juuri tästä syyllistämisestä. Jos et suostu seksiin, et rakasta tarpeeksi tai oikealla tavalla. Moni taas ajattelisi, että jos en rakastaisi sinua, en jaksaisi kerätä ja pestä likaisia sukkiasi. En vaan halua hinkata sukupuolielimiä yhteen, mutta rakastan seuraasi ja asioita joita tehdään yhdessä. Mutta aina tulee näitä, jotka aloittavat syyllistämään, ettei se riitä ollakseen hyvä parisuhde. Teidän on pakko harrastaa seksiä, muuten teidän kuuluu erota. Muuten olette vain kavereita, eikä sellainen sovi. Pitää olla seksiä ja seksiä ja seksiä, vaikka olisi onnellinen toisen kanssa ilmankin.

Syntyvyyden kannalta seksin puute on huono asia. Mutta yksilön tasolla se ei välttämättä haittaa yhtään. Monet, varsinkin naiset alkavat olla lopen kyllästyneitä ajatukseen, että heidän tarkoituksensa on vain tyydyttää jotain tarpeita toiselle. Pahimmillaan juuri tuolla painostuksella tyyliin, "jos rakastat, niin annat seksiä".

Nykyisin naisen ei tarvitse taloudellisten asioiden takia tyydyttää enää ketään. Ja mielihyväkin saadaan muualta, kuten ruuasta, netistä, matkoilta, kauneudesta, urheilusta, telkusta, ystäviltä, jotka monesti voittavat sen painostamalla pakotetun seksin sata nolla.

Niin, onhan sitä platonistakin rakkautta, kuten vanhemman rakkaus lastaan kohtaan, johon ei liity mitään seksuaalista. Monella aikuisella ihmisellä vain on romantiikan ja seksin kaipuu ja sitä ei platoninen rakkaus pysty tyydyttämään. Ja ihminen yleensä muuttuu silloin tyytymättömäksi ja pyrkii täyttämään tarpeensa jotenkin muuten. Yksi pettää, toinen ymmärtää erota ensin. 

Mielipiteesi siitä, ettei rakkaus tarvitsisi tekoja, on aika harvinainen. Minusta romanttinen rakkaus on hyvin ehdollinen tunnetila. Jos tuntuu uskomattomalta, niin miksi usein yksikin nyrkinisku tai vieraissa käynti saa tunteen kuolemaan? Ei siinä omenan kuoriminen auta, vaikka se ylevää olisikin.

Niin, kyllä rakkautta voi tuoda esille teoilla, mutta miksi sukupuolielinten hinkkaaminen toisiinsa olisi tekona arvokkaampi rakkauden osoitus, kun vaikka se, että ostaa toiselle hänen kauan toivomansa tavaran ja joka tekee hänet onnelliseksi? Tai tekee toisen puolesta jotain mikä toista inhottaa, vain siksi, että tietää kuinka suurelta kärsimykseltä toisen säästää? Mutta millään muulla ei ole väliä, jollei hommassa ole seksuaalisuutta?

Luulen ettei niin vahvaa rakkautta ole, kuin nuorten kaukoihastuminen johonkin kuuluisuuteen tai luokkakaveriin. Ei sanota mitään tai tuhlataan käsittämättömiä summia mihin tahansa, mikä liittyy kohteeseen. Eikä kyseessä ole mikään äidin rakkaus, vaan puhdas intohimo. Ja tekoina sekä kohde ja ulkopuoliset eivät näe mitään.

Romanttinen rakkaus ei kuole yhteen iskuun, mutta se isku saattaa olla viimeinen niitti. Oikeasti uskon, että romanttinen rakkaus on yksinään aika harvinaista, mitä kauemmin suhde kestää varsinkin. Monen pitkän suhteen salaisuus ei ole romanttinen rakkaus,vaan se platooninen rakkaus, jonka avulla kestetään seksittömätkin kaudet ja vanhuus. Parhaassa tapauksessa suhteessa on molempia rakkauksia.

Mielestäni rakkaus ei ole jyystöjen määrä, vaan kuinka onnellisia molemmat olivat yhdessä, vaikeuksienkin keskellä.

Jos molemmat ovat tyytyväisiä seksittömään suhteeseen, niin silloinhan kaikki on kunnossa. Kysehän on siitä, että asiassa vallitsee usein halujen ja tarpeiden epäsuhta ja kumppanin tarpeiden vähättely on suhteen surma. Haluaapa kumppani sitten seksiä tai omenan. Ongelmaa pahentaa se, että ystävä tai sukulainen voi kuoria omenan, mutta seksin tarpeen tyydyttämistä jonkun muun kuin kumppanin kanssa pidetään pettämisenä. Siksi sitä on epä-älyllistä verrata mihinkään muuhun tekemiseen.

Lähdet ajatuksesta, että rakkaus on ansaittava. Se ei nykysin tosin ole harvinaista. Annat minulle jotain ja minä suostun olemaan uskollinen, en jätä sinua ja suostun tapaamaan sinua vielä viikonkin jälkeen. Kun et enää anna, niin alan kohtelemaan sinua huonosti. Petän, painostan, haukun ja jätän. Sinne katosi se rakkaus. Onhan tarpeideni tyydyttäminen sinuun rakkauden osoitus. Ehkä. Mutta kenelle sitä rakkautta osoitetaan? Tätäkö se rakkaus on? "Katso kuinka sinua rakastan, tyydytänhän itseäni sinuun".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta seksivouhotuksessa on ollut tapailun aloitus, kun satun olemaan varovainen ja ujo asian suhteen, mutta kukaan ei edes viikkoa, saati muutamaa/kuukautta jaksa odottaa, vaan heti pitäisi hypätä sänkyyn.

Haluaisin odottaa, tutustua rauhassa, mielellään vaikka 2-3 kuukautta, mutta tätä ei tee nykyään enää kukaan, koska kanssani vietetty aikahan on "tuhlattua", jos vaikka seksi sitten ei olekaan heti ensimmäisellä kerralla täydellistä. Aivan uskomattoman kylmä suhtautumistapa - itse näkisin että olisin silti tutustunut mukavaan ihmiseen ja oppinut hänestä ja itsestäni jotain uutta. Ja lisäksi sitä seksiä voisi varmaan opetella yhdessä.

Mutta ei. Se on tulos tai ulos, mieluiten viikon sisään tapaamisesta. Ei kiitos. En pysty enkä halua.

Kyllä varmaan jokainen teini-ikää ylittänyt tiedostaa että ekat kerrat on kaikkea muuta kun täydellistä, veikkaan että miehet epäilee että et ole yhtä seksuaalinen kuin ne ja sen takia mielenkiinto lopahtaa...jokunen saattaa ajatella että seksi on sulle vallankäyttöväline (jos niillä kokemusta tällaisista naisista)

Seksi on kuitenkin moneelle aika oleellinen asia parisuhteessa, ja jos ei toimi / halut kohtaa niin ei ole riskin arvoinen kun tarjonta on riitäytynyt käsistä (esim Tinderi)

Riskin arvoinen? Tällaiseksikö kaikki on mennyt? Puhutaan rakkaudesta, vaikka todellisuudessa kyseessä on, että etsitään henkilöä, jonka seksuaaliset tavat sopivat yhteen? Riittä kunhan halut kohtaa, muu on sitten plussaa? Miten tuollaisista lähtökohdista voi perustaa perheen? Suunnitella tulevaisuutta?

On turha valehdella ja kutsua sitä rakkaudeksi, jos puoliso valitaan seksin perusteella. Rakkaus on tunne ja jos ihminen jättää toisen viikon päästä, koska ei saa tyydytettyä itseään toiseen, ei ole rakastunut. Vaan himojensa tyydyttämisen sopivaa kandidaattia etsivä tapaus.

Ei rakkaus ja seksi ole mitenkään toisiaan poissulkevia osapuolia, ne monesti kulkevat käsi kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta seksivouhotuksessa on ollut tapailun aloitus, kun satun olemaan varovainen ja ujo asian suhteen, mutta kukaan ei edes viikkoa, saati muutamaa/kuukautta jaksa odottaa, vaan heti pitäisi hypätä sänkyyn.

Haluaisin odottaa, tutustua rauhassa, mielellään vaikka 2-3 kuukautta, mutta tätä ei tee nykyään enää kukaan, koska kanssani vietetty aikahan on "tuhlattua", jos vaikka seksi sitten ei olekaan heti ensimmäisellä kerralla täydellistä. Aivan uskomattoman kylmä suhtautumistapa - itse näkisin että olisin silti tutustunut mukavaan ihmiseen ja oppinut hänestä ja itsestäni jotain uutta. Ja lisäksi sitä seksiä voisi varmaan opetella yhdessä.

Mutta ei. Se on tulos tai ulos, mieluiten viikon sisään tapaamisesta. Ei kiitos. En pysty enkä halua.

Kun ihmisillä on kokemusta aiemmista suhteista, niin sieltä periytyy myös kriteerejä uuden kumppanin etsintään - niin hyvistä kun huonoista kokemuksista. Monilla ihmisillä on esimerkiksi erilaiset halut ja jos ne eroavat kovasti toisistaan, niin mitään suhdetta ei edes kannata haaveilla, koska siitä tulee ajan kanssa varmasti ongelma.

Mutta eihän sinulle tämä ole oikeasti ongelma? Pitämällä linjasi löydät varmasti sen, joka haluaa kanssa olla muutaman kuukauden vain tutustumislinjalla. Ei usko että sillekään, joka haluaa vastaavasti seksiä vähintään päivittäin, löydy kovin helposti pysyvää elämänkumppania? Mutta molempia pareja tiedän itsekin, eli kaikki on mahdollista!

Mutta ei kukaan oleta mitään ekan kerran täydellisyyttä seksiltä? Mutta jos joku ilmoittaisi minulle, että 2-3kk tapailua ennen seksiä, niin se kyllä nostaisi kulmia, että mitähän tässä on takana. Ja entä ne paineet sitten sen 90 päivän jälkeen kun se EKA kerta tulee?

Seksi väheni kun siitä tuli median pakkomielle.Ammuttiin suunnilleen samalle tasolle kuin kakkaaminen.Rakkaus ja luontainen jännitys katosi.Jäi vain lehdistön uutisoima paska mm. tummuneet häpyhuulet luomaan mukapaineita.

Seksistä on täällä jokainen alkunsa saanut, se on elämän harvoja välttämättömyyksiä.

Pitäähän autoakin koeajaa ennen ostoa.

Ei se kyllä kaikille mikään pakkomielle ole: on kourallinen ihmisiä jotka osaavat ajatella siitäkin asiasta ihan omilla aivoillaan. Ja sitten on - ikävä kyllä - tosi paljon niitä massaan takertujia tai muutoin vietäviä..:)

Vierailija kirjoitti:

?

Naisille se on pakkopulla. Ja ollut aina.