Mulla on varmaan ollut poikkeuksellisen hyvä tuuri kun en ymmärrä näitä tuilla eläjiä ja työttömiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap pikku mussukka....

Katsos kun kaikki työttömät eivät ole parikymppisiä, terveitä, lapsettomia nuoria.

1) On pitkäaikaissairaita, joiden työvalikoimaa sairaus rajaa. Ei, edes lääkärin eläkettä suosittavalla lausunnolla EI välttämättä saa sairaseläkettä. Tiesitkö ap, että vain kolmasosa sairaseläkehakemuksista hyväksytään, eikä nyt siis edes ole kyse mistään "kokeilenpa kepillä jäätä" -hakemuksista, vaan todellakin siis lääkärinlausuntoon perustuvista hakemuksista

2) on perheellisiä, joiden vapaus tehdä mitä tahansa työaikaa lyhyellä varoajalla on hyvin paljon rajallisempi kuin sinä. Päivähoitopaikkaan pitää ilmoittaa vienti- ja hakuajat, ja vuoropäivähoitoon ei lasta saa kuin pidempiaikaisen vuorotyösopimuksen kanssa. Jos edes silloinkaan. Eli työn pitää olla melko säännöllistä ja päiväaikaan, klo 6.30-17.

3) On iäkkäitä työnhakijoita. KUKAAN ei tahdo palkata enää viisikymppistä. Ja jos sattuu olemaan alalla, jolla työmahdollisuudetkin ovat rajallisia, tilanne on mahdoton. Mahdollisuudet yli viisikymppisenä päästä opiskelemaan täysin uutta alaa ovat hyvin rajalliset, ja vastavalmistunutta reippaasti yli viisikymppistä (jos on aloittanut ihan vaikka vaan ammatilliset opinnot vaikka 51-vuotiaana, olet jo 54-vuotias valmistuessasi ammattiin) palkkaa aniharva. Sinulla on tyypillinen lapsellinen parikymppisen luulo, että työmarkkinat ovat avoinna kunnes eläkkeelle jäät - mutta todellisuus on hyvinkin paljon karumpi.

4) Kaikki eivät asu stadissa. Jos asut pienellä muuttotappiopaikkakunnalla, ei välttämättä OLE mahdollisuuksia muuttaa työn perässä, varsinkin jos sinulle ei ole heti työtä tarjolla jossakin. Entä, jos siippa onkin duunissa siellä "huitsin nevadassa", ja lapset haluavat myös pysyä siellä? Ehkä sinulla on likellä alzheimeria poteva äiti, joka sitoo sinut sinne työttömyyden riivaamaan pikkukuntaan? Työpaikan perässä muuttaminen on helppoa, kun on nuori ja sinkku. Mutta sitä vaikeuttaa helposti monikin asia.

5) En ymmärrä, miten kuvaat jotakin feissarin hommaa ja muita hanttihommia helpoiksi ja rahakkaiksi. Veikkaan, että et ole noita töitä ikinä tehnytkään, jos kuvittelet niiden "juoksuttavan rahaa kukkaroon" helpolla. Kaikki mainitsemasi duunit olivat ammattitaidottomien paskapalkkaduuneja. Toki, itsekin tekisin niitä mieluummin kuin olisin työtön, mutta älä nyt sentään valehtele ja kaunistele. Niiden palkkojen ohella on pakko hakea ainakin pk-seudulla täydentävää toimeentulotukea ja vuokratukea. Joten se siitä sun auvoisasta toimeentulemisestasi!

Moikka! Ikävää että sulla meni noin tunteisiin. Mutta onhan se totta että nuorena nättinä opiskelijana on hiukan helpompaa.  Ja toki myös sinkkuna ja lapsettomana - ainiin, nää onkin niitä kuuluisia omia valintoja!

Tosiaan annoin tekemistäni töistä vaan muutaman esimkerkin; mutta niinkun sanoin, ovat minut hyvin elättäneet. Konsultin työ on keikoista riippuen vaativaa edustustyötä esimerkiksi. Helpompiakin keikkoja on, kutsutaan niitä sitten vaikka paskaduuniksi ja minua ammattitaidottomaksi, jos se sinulle saa paremman mielen. Ja mitä tuohon feissariin tulee, niin voit ihan itse käydä erään nimeltä mainitsemattoman järjestön jossa mainitaan väri  - sivuilta käydä katsomassa, minkälaista tuntiliksaa he maksavat feissareilleen. Hyvää illan jatkoa !

Miten niin meni tunteisiin? Väärin arvattu, mussukka. En ole ollut koskaan päivääkään työttömänä, mutta tyhmyydestä ja suoranaisesta ilkeydestä en tykkää.

Ja juuri niihin syyllistyit, ja syyllistyt heti toistamiseen, valehtelusta puhumattakaan.

Toki, sinkkuus ja lapsettomuus ovat omia valintoja. Muista tuo asenne sitten, kun olet yksinäinen, kenties sairas ja/tai työtön, ja  duunissa käydä siippa ja rakastava perhe olisivat suureksi iloksi ja tueksi. Ai mutta sullahan ei niitä ole.

t. 35, joka on jo viisikymppinen ja siten ymmärtää, että maailmassa on hiukan muunlaisiakin elämäntilanteita kuin oma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tulee ikä vastaan. Kun sinäkin olet joskus yli 40 v ja jäät työttömäksi, niin... Voi muuttua ääni kellossa.

Minulla on nyt kesään asti töitä ja sitten taas pääsen elämään löysässä hirressä.

T: 42 v

Ei ole iästä kiinni. Jos on hyvä koulutus ja näytät hoikalle ja urheilullisille, niin töitä löytyy varmasti. Muumimammoilla voi olla hankalampaa.

Vähän rumasti sanottu, mutta totta. Nekikymppisiä on monenlaisia. Mietippä Anne Kukkohovia, Kaisa Helaa tai Krisse Salmista. Ei jää työpaikka iän takia saamatta.

Jep, feissarina, lastenhoitajana ja promottorina rahaa tulee mukavasti? No opiskelijalle lisätuloja varmaan ihan jees, mutta koitapa elättää sillä perhettä. Itselläni bruttotulot 2900 e kk eikä silläkään mitään kulutusjuhla vietellä kun on perhe ruokittavana...

Sitä näissä laiskat työttömät - avauksien logiikassa mietin, miten selityy lama- ja nousukaudet vs työhalukkuus . Kun työllistyminen on joidenkin mukaan kiinni vain yksilön omasta halusta mennä töihin ja reippaasta asenteesta tehdä mitä vaan, niin vaihteleeko siis ihmisten motovaatio työntekoon kuin taloutemme tila muuttuu ja miksi niin monet henkilöt alkavat kärsiä työhaluttomuudesta samanaikaisesti? Oltiinko 80-luvulla reippaampia kuin 90-luvulla ja jos oltiin, niin mikä tämän yllättävän laiskistumisen takana oikein oli? Romahtiko Neukkulat, kun Suomen duunarit pistivät hanskat tiskiin ykskaks, muistaako kukaan syitä ja seurauksia? Mikäs sitten Nokian insinöörejä ja muita IT-osaajia alkoi riivata, kun jäätiin aika rivakkaan tahtiin kotiin laiskottelemaan, vaikka ensin väännettiin niitä niin mahtavia 3310a koko maailmalle? En vaan ymmärrä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on myös paljon alueellisia eroja. Pk-seudulla on paljon työtä tarjolla, mutta jo Pirkanmaalla asia on toinen. Kainuusta tai Lapista puhumattakaan. Osoittaa ikävää ylimielisyyttä, jos ei oman navan yli pysty katsomaan.

Toki, jos työllisyyttä pitää ainoana arvona elämässä, kannattaa opiskella alaa, jossa töitä on enemmän. Terveydenhuolto- ja sosiaaliala ovat ainakin sellaisia, että keikkatyötä vähintään löytyy. Itse sosiaalialan ammattilaisena olen viimeisen kymmenen vuoden aikana vaihtanut työtä neljä kertaa ja aina kiivennyt uralla pikkuisen eteenpäin. Nyt, 44-vuotiaana tulin valituksi esimieheksi ja olen superiloinen uudesta haasteesta.

Tuossa just koulutus menee ihan pieleen. Lapsille pitäisi korvessa teroittaa jo 7-vuotiaasta, että niitä töitä ei muuten täällä ole, joten olkaapa valmiita muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Sitä näissä laiskat työttömät - avauksien logiikassa mietin, miten selityy lama- ja nousukaudet vs työhalukkuus . Kun työllistyminen on joidenkin mukaan kiinni vain yksilön omasta halusta mennä töihin ja reippaasta asenteesta tehdä mitä vaan, niin vaihteleeko siis ihmisten motovaatio työntekoon kuin taloutemme tila muuttuu ja miksi niin monet henkilöt alkavat kärsiä työhaluttomuudesta samanaikaisesti? Oltiinko 80-luvulla reippaampia kuin 90-luvulla ja jos oltiin, niin mikä tämän yllättävän laiskistumisen takana oikein oli? Romahtiko Neukkulat, kun Suomen duunarit pistivät hanskat tiskiin ykskaks, muistaako kukaan syitä ja seurauksia? Mikäs sitten Nokian insinöörejä ja muita IT-osaajia alkoi riivata, kun jäätiin aika rivakkaan tahtiin kotiin laiskottelemaan, vaikka ensin väännettiin niitä niin mahtavia 3310a koko maailmalle? En vaan ymmärrä yhtään.

Kulttuuri on muuttunut, sillä työttömyydestä tuli noihin aikoihin hyväksytympi elämäntapa.

Vierailija kirjoitti:

Kulttuuri on muuttunut, sillä työttömyydestä tuli noihin aikoihin hyväksytympi elämäntapa.

Melko nopeaa kulttuurievoluutiota, ilmeisesti suomalaisen työttömän mentaalinen maisema on sitten taas tässä 10 vuoden aikana muuttunut todella radikaalisti, kun töitä paiskittiin ilolla ja nousukiidossa vielä tuossa 2005 ihan kohtalaisella työllisyysasteella. Miksi työllisyysaste on muuten taas hienoisessa nousussa, vaikka laiskat työttömät ovat menneet lopullisesti pilalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulttuuri on muuttunut, sillä työttömyydestä tuli noihin aikoihin hyväksytympi elämäntapa.

Melko nopeaa kulttuurievoluutiota, ilmeisesti suomalaisen työttömän mentaalinen maisema on sitten taas tässä 10 vuoden aikana muuttunut todella radikaalisti, kun töitä paiskittiin ilolla ja nousukiidossa vielä tuossa 2005 ihan kohtalaisella työllisyysasteella. Miksi työllisyysaste on muuten taas hienoisessa nousussa, vaikka laiskat työttömät ovat menneet lopullisesti pilalle?

Harvassa taisi olla ne, jotka puhtaasta työn ilosta paiskivat, eiköhän se palkka ollut aika suuri motivaattori. Ei silti nuo vuodet työelämässä, alalla jota en valinnut, vaan johon ajauduin, olivat toisinaan parasta elämässäni, ja toisinaan "hitto kun olis jo perjantai."