Mulla on varmaan ollut poikkeuksellisen hyvä tuuri kun en ymmärrä näitä tuilla eläjiä ja työttömiä

Minä olen hakenut nyt kaupan kassan paikkoja kohta yhdeksän kuukautta ja päässyt kerran haastatteluun saakka. Hakijoita on ollut pahimmillaan yli 350 yhteen paikkaan. Kun ikää on 50 niin ei kukaan enää ota töihin vaikka olen täysin terve ja hyvässä kunnossa.

Opiskelijana on helpompi saada töitä. Työnantajat suhtautuvat opiskelijaan paremmin kuin työttömään, eikä sinulla ole vielä ns. ylikoulutetun ongelmaakaan. 

Opiskelijan on myös helpompi ottaa vastaan osa-aikatöitä, koska tuet eivät katkea eivätkä olennaisesti pienene lyhyen työpätkän vuoksi. Yksi selkeä tuloraja on helpompi ja kannattavampi taloudellisesti kuin sovitellun päivärahan tai toimeentulotuen kanssa palkan yhteensovittaminen. 

Ja koska sinulla on jo työkokemusta, saat jatkossakin helpommin töitä. Kyllä, olet ollut onnekas, mutta selvästi myös aktiivinen itsekin, ja tehokas töiden etsijä. Sekin on taito. 

Vierailija kirjoitti:

Tuilla eläjillä meinaan näitä jotka eivät vaan jaksa mennä töihin koska tuilla elää ihan kivasti. Tiedän tosielämässä muutaman.

Ja näitä kertomuksia kun mitään töitä ei löydy, vuosia töihin haettu, ja mihinkään ei muka pääse.

Mä olen opiskellut itselleni kohta kaksi tutkintoa. Kouluun pääsin ensimmäisellä yrittämällä. Olen saanut viimeisen viiden vuoden aikana n. 6-7 eri työpaikkaa. Olen omasta tahdostani vaihtanut aina paikkaa, ei siis mitään pätkätöitä. Olen toiminut esim. lastenhoitajana, promoottorina, vammaispalveluiden parissa ja jopa feissarina. Rahaa on tullut kokoajan mukavasti ja työkokemusta on kertynyt.

Viime vuoden olin hetken (omasta valinnasta) tekemättä töitä ja keskityin opiskeluun. Kun aloin taas töitä hakemaan, hain noin 20 eri paikkaan, haastattelupyyntöjä tuli n. 9 ja 5 paikasta tarjottiin töitä. Ja ihan hyvällä palkalla, osa-aikaisena opiskelun ohella.

Sitten kuuntelen näitä juttuja että ei päästä töihin. En ymmärrä. Onko mulla oikeesti vaan sairaan hyvä tuuri vai mitä ihmettä? Olen siis hakenut kaikenlaisia duuneja ja en ole ollut nirso! Minulla on myös valmistumisen jälkeen odottamassa työpaikka.

Te jotka ette ole hakemisesta huolimatta päässeet töihin; mitä töitä olette hakeneet? oletteko varmoja ettette ole liian nirsoja? mites kaupan kassan hommat tmv, kelpaisiko? Kyselen siis siksi että aihe aidosti hämmästyttää minua.

Kuulostat ihan minulta muutama vuosi sitten. Tajusin kumminkin kuinka tyhmää tuo töiden perässä ravaaminen on kun rahaa ei jää käteen paljon enempää kuin tuilla elämällä. Nykyään keskityn nauttimaan elämästä, teen mahdollisimman vähän töitä ja maksimoin kaikki tuet. Aikaa jää paljon enämpi perheelle ja harrastuksille.

Olet vielä kovin nuori. Jopa kaikkien Kookomusnuorten profeetta Ayn Rand eli loppuelämänsä sosiaalitukien varassa, vaikka toisin luulisi.

Ja nuo ap:n ammatitkin antavat viitettä kurjalistosta backgroundina. Eipä jotain akateemisessa kodissa kasvanutta paljoa kiinnosta läpi elämänsä olla tuolla tasolla. Mutta paljon vaikeampi päästä älykkäisiin töihin, kuin tyhmille tarkoitettuihin.

Minäkin olen aina päässyt töihin, kun olen vain soittanut että tulisin taas. Tietty alkuun on 0h soppari ja töitä ekat pari kk vähän vähemmän, mutta sitten taas perushyvät tunnit :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tulee ikä vastaan. Kun sinäkin olet joskus yli 40 v ja jäät työttömäksi, niin... Voi muuttua ääni kellossa.

Minulla on nyt kesään asti töitä ja sitten taas pääsen elämään löysässä hirressä.

T: 42 v

Ei ole iästä kiinni. Jos on hyvä koulutus ja näytät hoikalle ja urheilullisille, niin töitä löytyy varmasti. Muumimammoilla voi olla hankalampaa.

Höpö höpö. Minä olen urheilullinen ja hoikka, korkeasti koulutettukin. Saan silti vain epävarmaa pätkätyötä, enkä aina sitäkään. Lisäksi palkkani on niin huono, että asumistuki on ihan tapissa. Enkä ole tuttavapiirissäni ainoa tämän ikäinen, jolla on ollut vaikeuksia työllistyä jäätyään nelikymppisenä työttömäksi. Kaverilla kesti 2 vuotta löytää uusi työ ja hänellä on todella haluttu tutkintokin.

Toiselle ystävälleni sanottiin, että "onhan sinun iässäsi jo vähän hankala löytää enää mitään" eräässä työhaastattelussa... 😳 ikää hänellä on 44 vuotta ja työelämää pitäisi olla edessä vielä reippaat 20 vuotta. Äitini jäi työttömäksi 55 - vuotiaana, eikä häntä otettu enää minnekään. Haki vaikka mitä. Kielitaitoinen ja koulutettu ihminen, onneksi pääsi sitten eläkkeelle vuosien kyykytyksen jälkeen. Sellasta.

Vierailija kirjoitti:

Ja nuo ap:n ammatitkin antavat viitettä kurjalistosta backgroundina. Eipä jotain akateemisessa kodissa kasvanutta paljoa kiinnosta läpi elämänsä olla tuolla tasolla. Mutta paljon vaikeampi päästä älykkäisiin töihin, kuin tyhmille tarkoitettuihin.

Niin, mutta sitten on turha itkeä ettei töitä ole, onhan niitä, ei vaan kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja nuo ap:n ammatitkin antavat viitettä kurjalistosta backgroundina. Eipä jotain akateemisessa kodissa kasvanutta paljoa kiinnosta läpi elämänsä olla tuolla tasolla. Mutta paljon vaikeampi päästä älykkäisiin töihin, kuin tyhmille tarkoitettuihin.

:D

Niin. Wwaau, oikeen akateemisesta kodissa kasvanut uniikki lumihiutale; tuilla eläminen on toki paljon arvokkaampaa ja parempaa kun "tyhmille" tarkoitettujen töiden tekeminen. Oikeen loistat älylläsi, huomaa että olet AKATEEMISESTA KODISTA.:)

Ok, eli tässä on siis pitkälti kyse siitä että olen nuori ja opiskelija. Ja taidan olla vielä hoikka ja nättikin. No, paistattelen nyt tässä ja siirryn jonon jatkoksi kai kärsimään itsekin sitten parinkymmenen vuoden päästä. Heh. Kiitos vastauksista!

terveisin ap siis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja nuo ap:n ammatitkin antavat viitettä kurjalistosta backgroundina. Eipä jotain akateemisessa kodissa kasvanutta paljoa kiinnosta läpi elämänsä olla tuolla tasolla. Mutta paljon vaikeampi päästä älykkäisiin töihin, kuin tyhmille tarkoitettuihin.

Niin, mutta sitten on turha itkeä ettei töitä ole, onhan niitä, ei vaan kelpaa.

Moni ap:n mainitsemia töitä tekevä tarttee tukia.. Varsinkin jos on elätettäviä. Siksi ap:n asenne tuilla eläjiin on kurjaliston asenne.

Aika halveksiva näkemys sulla . Miksi on vaikea ymmärtää, että jos sinulla on käynyt hyvä tuuri, ei välttämättä kaikille käy samoin? Oletko koskaan ollut pitkäaikaisesti sairaana? Onko sinulla edes vielä lapsia? Oletko koskaan eronnut ja jäänyt tyhjän päälle? Et taida tietää todellisesta elämästä vielä mitään. Kuinka naiivi pitää olla, ettei tajua että kaikille niille työttömille ei vaan riitä sitä duunia, vaikka sinä oletkin saanut kaiken  haluamasi?

Riippuu toki mitä työtä ja missä. Viimeksi kun olin haastattelussa paikkaan oli 2 hakijaa ja ihan duunarityötä ilman koulutusta. Haluaisivat mut siihen hommaa, mä vaan en halua sitä. No mullakin on käynyt pienehkö tuuri noissa haastatteluissa. 5 kertaa olen ollut haastattelussa ja 4 työpaikkaa + tuo 1 paikka, johon pääsisin mutten halua.

Ap pikku mussukka....

Katsos kun kaikki työttömät eivät ole parikymppisiä, terveitä, lapsettomia nuoria.

1) On pitkäaikaissairaita, joiden työvalikoimaa sairaus rajaa. Ei, edes lääkärin eläkettä suosittavalla lausunnolla EI välttämättä saa sairaseläkettä. Tiesitkö ap, että vain kolmasosa sairaseläkehakemuksista hyväksytään, eikä nyt siis edes ole kyse mistään "kokeilenpa kepillä jäätä" -hakemuksista, vaan todellakin siis lääkärinlausuntoon perustuvista hakemuksista

2) on perheellisiä, joiden vapaus tehdä mitä tahansa työaikaa lyhyellä varoajalla on hyvin paljon rajallisempi kuin sinä. Päivähoitopaikkaan pitää ilmoittaa vienti- ja hakuajat, ja vuoropäivähoitoon ei lasta saa kuin pidempiaikaisen vuorotyösopimuksen kanssa. Jos edes silloinkaan. Eli työn pitää olla melko säännöllistä ja päiväaikaan, klo 6.30-17.

3) On iäkkäitä työnhakijoita. KUKAAN ei tahdo palkata enää viisikymppistä. Ja jos sattuu olemaan alalla, jolla työmahdollisuudetkin ovat rajallisia, tilanne on mahdoton. Mahdollisuudet yli viisikymppisenä päästä opiskelemaan täysin uutta alaa ovat hyvin rajalliset, ja vastavalmistunutta reippaasti yli viisikymppistä (jos on aloittanut ihan vaikka vaan ammatilliset opinnot vaikka 51-vuotiaana, olet jo 54-vuotias valmistuessasi ammattiin) palkkaa aniharva. Sinulla on tyypillinen lapsellinen parikymppisen luulo, että työmarkkinat ovat avoinna kunnes eläkkeelle jäät - mutta todellisuus on hyvinkin paljon karumpi.

4) Kaikki eivät asu stadissa. Jos asut pienellä muuttotappiopaikkakunnalla, ei välttämättä OLE mahdollisuuksia muuttaa työn perässä, varsinkin jos sinulle ei ole heti työtä tarjolla jossakin. Entä, jos siippa onkin duunissa siellä "huitsin nevadassa", ja lapset haluavat myös pysyä siellä? Ehkä sinulla on likellä alzheimeria poteva äiti, joka sitoo sinut sinne työttömyyden riivaamaan pikkukuntaan? Työpaikan perässä muuttaminen on helppoa, kun on nuori ja sinkku. Mutta sitä vaikeuttaa helposti monikin asia.

5) En ymmärrä, miten kuvaat jotakin feissarin hommaa ja muita hanttihommia helpoiksi ja rahakkaiksi. Veikkaan, että et ole noita töitä ikinä tehnytkään, jos kuvittelet niiden "juoksuttavan rahaa kukkaroon" helpolla. Kaikki mainitsemasi duunit olivat ammattitaidottomien paskapalkkaduuneja. Toki, itsekin tekisin niitä mieluummin kuin olisin työtön, mutta älä nyt sentään valehtele ja kaunistele. Niiden palkkojen ohella on pakko hakea ainakin pk-seudulla täydentävää toimeentulotukea ja vuokratukea. Joten se siitä sun auvoisasta toimeentulemisestasi!

Tiedän monia työntekijöitä jotka roikkuvat palkkalistoilla mutta työnteko ei kiinnosta.

Olen itse varastolla töissä ja näitä löytyy paljon. Töihin tullaan mutta keräillään yhden asiakkaan tuotteita se 8 tuntia kunnes voi lähteä kotiin.

Niiden työt jää meille ylitöiksi koska asiakkaat tarvitsevat tuotteensa ja aikataulusta ollaan useampi viikko jäljessä.

Työttömistä löytyisi varmasti niitä joita se työnteko kiinnostaa.

Työttömyys ei ole laiskuuden merkki. Laiskoja löytyy myö työpaikoilta.

M.34v

Varmasti on myös paljon alueellisia eroja. Pk-seudulla on paljon työtä tarjolla, mutta jo Pirkanmaalla asia on toinen. Kainuusta tai Lapista puhumattakaan. Osoittaa ikävää ylimielisyyttä, jos ei oman navan yli pysty katsomaan.

Toki, jos työllisyyttä pitää ainoana arvona elämässä, kannattaa opiskella alaa, jossa töitä on enemmän. Terveydenhuolto- ja sosiaaliala ovat ainakin sellaisia, että keikkatyötä vähintään löytyy. Itse sosiaalialan ammattilaisena olen viimeisen kymmenen vuoden aikana vaihtanut työtä neljä kertaa ja aina kiivennyt uralla pikkuisen eteenpäin. Nyt, 44-vuotiaana tulin valituksi esimieheksi ja olen superiloinen uudesta haasteesta.

Feissarina ja lastenhoitajana tulee "rahaa mukavasti"...? Et ole selvin päin, ap. 

PS: kaupan kassalle toki voi pyrkiä, mutta pääseminen ei ole sanottua. Saati, että saisi kunnolla työtunteja.

35 pahoittelee: muistin väärin. Noin kaksi kolmasosaa hyväksytään, jopa enemmän. Mutta ei siis kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Ap pikku mussukka....

Katsos kun kaikki työttömät eivät ole parikymppisiä, terveitä, lapsettomia nuoria.

1) On pitkäaikaissairaita, joiden työvalikoimaa sairaus rajaa. Ei, edes lääkärin eläkettä suosittavalla lausunnolla EI välttämättä saa sairaseläkettä. Tiesitkö ap, että vain kolmasosa sairaseläkehakemuksista hyväksytään, eikä nyt siis edes ole kyse mistään "kokeilenpa kepillä jäätä" -hakemuksista, vaan todellakin siis lääkärinlausuntoon perustuvista hakemuksista

2) on perheellisiä, joiden vapaus tehdä mitä tahansa työaikaa lyhyellä varoajalla on hyvin paljon rajallisempi kuin sinä. Päivähoitopaikkaan pitää ilmoittaa vienti- ja hakuajat, ja vuoropäivähoitoon ei lasta saa kuin pidempiaikaisen vuorotyösopimuksen kanssa. Jos edes silloinkaan. Eli työn pitää olla melko säännöllistä ja päiväaikaan, klo 6.30-17.

3) On iäkkäitä työnhakijoita. KUKAAN ei tahdo palkata enää viisikymppistä. Ja jos sattuu olemaan alalla, jolla työmahdollisuudetkin ovat rajallisia, tilanne on mahdoton. Mahdollisuudet yli viisikymppisenä päästä opiskelemaan täysin uutta alaa ovat hyvin rajalliset, ja vastavalmistunutta reippaasti yli viisikymppistä (jos on aloittanut ihan vaikka vaan ammatilliset opinnot vaikka 51-vuotiaana, olet jo 54-vuotias valmistuessasi ammattiin) palkkaa aniharva. Sinulla on tyypillinen lapsellinen parikymppisen luulo, että työmarkkinat ovat avoinna kunnes eläkkeelle jäät - mutta todellisuus on hyvinkin paljon karumpi.

4) Kaikki eivät asu stadissa. Jos asut pienellä muuttotappiopaikkakunnalla, ei välttämättä OLE mahdollisuuksia muuttaa työn perässä, varsinkin jos sinulle ei ole heti työtä tarjolla jossakin. Entä, jos siippa onkin duunissa siellä "huitsin nevadassa", ja lapset haluavat myös pysyä siellä? Ehkä sinulla on likellä alzheimeria poteva äiti, joka sitoo sinut sinne työttömyyden riivaamaan pikkukuntaan? Työpaikan perässä muuttaminen on helppoa, kun on nuori ja sinkku. Mutta sitä vaikeuttaa helposti monikin asia.

5) En ymmärrä, miten kuvaat jotakin feissarin hommaa ja muita hanttihommia helpoiksi ja rahakkaiksi. Veikkaan, että et ole noita töitä ikinä tehnytkään, jos kuvittelet niiden "juoksuttavan rahaa kukkaroon" helpolla. Kaikki mainitsemasi duunit olivat ammattitaidottomien paskapalkkaduuneja. Toki, itsekin tekisin niitä mieluummin kuin olisin työtön, mutta älä nyt sentään valehtele ja kaunistele. Niiden palkkojen ohella on pakko hakea ainakin pk-seudulla täydentävää toimeentulotukea ja vuokratukea. Joten se siitä sun auvoisasta toimeentulemisestasi!

Moikka! Ikävää että sulla meni noin tunteisiin. Mutta onhan se totta että nuorena nättinä opiskelijana on hiukan helpompaa.  Ja toki myös sinkkuna ja lapsettomana - ainiin, nää onkin niitä kuuluisia omia valintoja!

Tosiaan annoin tekemistäni töistä vaan muutaman esimkerkin; mutta niinkun sanoin, ovat minut hyvin elättäneet. Konsultin työ on keikoista riippuen vaativaa edustustyötä esimerkiksi. Helpompiakin keikkoja on, kutsutaan niitä sitten vaikka paskaduuniksi ja minua ammattitaidottomaksi, jos se sinulle saa paremman mielen. Ja mitä tuohon feissariin tulee, niin voit ihan itse käydä erään nimeltä mainitsemattoman järjestön jossa mainitaan väri  - sivuilta käydä katsomassa, minkälaista tuntiliksaa he maksavat feissareilleen. Hyvää illan jatkoa !