Pystyykö perinnönjaossa huijaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Missä perunkirjoitus toimitetaan?

Pesänhoitajan ilmoittamassa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä pesänjakaja voi suostua siihen, että yhdelle lykätään kämäasunto ja muut jakavat rahat tililtä? Eikös sen pidä mennä niin, että kämäasunnon arvo ensin arvioidaan ja jos joku haluaa sen itselleen, toiset myyvät osuutensa asunnosta. Tai sitten pitävät asuntoon yhteisomistajuuden, tai myyvät pois ja rahat jaetaan tasapuolisesti perijien kesken. Ja kaikki tilillä olevat rahat jaetaan perijöiden kesken, oli kämäasuntoa tai ei.

Sinulla on väärä käsitys siitä, miten perinnönjako tehdään. Ei siinä jaeta jokaiselle perilliselle tasaosuutta jokaisesta omaisuuslajista. Vaan koko perintöä käsitellään yhtenä kokonaisuutena, joka jaetaan yhtäsuuriin osiin. Jos perillisiä on kolme, pankkitilillä on rahaa 100 000 ja lisäksi vainajalta on jäänyt 50 000 euron arvoinen asunto, niin täysin laillinen jako on sellainen, jossa yksi perillisistä saa asunnon ja kaksi muuta 50 000 euroa kukin.

Perinnönjakotilaisuus on juuri sitä varten, että sovitaan, millaisiin (mutta siis arvoltaan yhtäsuuriin) osuuksiin perintö jaetaan ja kuka perillisistä saa minkin osuuden. Jos siitä tilaisuudesta jää pois eikä valtuuta ketään toistakaan edustamaan itseään, on tyytyminen siihen, mitä paikalla olijat päättivät.

Jos perilliset eivät pääse keskenään sopimukseen perinnön jakamisesta, voi hakea oikeudelta pesänjakajaa. Hän kyllä pitää huolen siitä, että perintö jaetaan tasapuolisesti. Pesänjakaja tulee kuitenkin kalliiksi, joten jos kysymys on suhteellisen pienestä perinnöstä, ei pesänjakajan kulujen jälkeen enää jää paljonkaan jaettavaa.

Ja pesänjakaja eli lakimies jakaa pesän edelleen, kahdelle rahat ja yhdelle kämäasunto? Mitäs kun kukaan ei halua kämäasuntoa?

Jos oikeuden määräämä pesänjakaja jakaa perinnön, niin hän kyllä pyrkii tasapuolisuuteen. Esimerkkitapauksessa hän yrittäisi varmasti myydä asunnon ennen perinnönjakoa. Jos se ei onnistuisi millään hinnalla, niin sitten pesänjakaja todennäköisesti jakaisi rahat kolmeen osaan kaikille perillisille ja myös sen asunnon omistuksen kolmeen osaan. Tai yrittäisi löytää jonkin muun järkevän, mutta jotenkin tasapuolisen ratkaisun.

Tavallisessa perinnönjakotilaisuudessa ei kuitenkaan ole tällaista oikeuden määräämää pesänjakajaa, vaan perilliset sopivat perinnönjakotilaisuudessa keskenään, miten perintö jaetaan, ja perinnönjakoa hoitava henkilö vain kirjaa perillisten sopimuksen paperille.

Tätä minäkin, että pesänjakaja jakaa asunnonkin. Riitaisassa perintöasiassa yksikin perinnönsaaja voi hakea pesänjakajaa käräjäoikeuden kansliasta rahalla ja jakajalla on velvollisuus jakaa pesä tasapuolisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sinua siellä edustaa?

Kai sinä olet kirjoittanut jollekin valtakirjan edustamaan sinua. Muuten on laitonta toimintaa.

Tämä on yksi yleisimmistä harhaluuloista perunkirjoitukseen liittyen. Edes rintaperillisen ei tarvitse olla paikalla, eikä kenenkään tarvitse edustaa häntä valtakirjallakaan.

Perukirjan allekirjoittavat uskotut miehet ja pesän ilmoittaja, siis minimissään kaksi henkilöä.

Ei ole kovinkaan pitkä aika, kun  kuolinpesän  hoitaja (lakimies) pyysi minua kirjoittamaan valtakirjan perinnönjakoa varten. Oli siis turhaa?

Perinnön (pesän) jako on aivan eri asia kuin perunkirjoitus. Pankki ei anna rahoja, ellei kaikilta perillisiltä ole valtakirjaa

Voi itku, mikä valtakirja? Erillisellä vainajan eli kuolinpesän rahojen nostoon tarkoitetulla vai samalla valtakirjalla, jolla pesänselvittäjä on valtuutettu hoitamaan pesän rahaliikennettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PinkkiPantteri kirjoitti:

Voiko huijata. Kyllä. Kääräisemällä omaisuutta itselleen ja sen jälkeen päästää muut paikalle. Vrt. Omaishoitaja, jolla on avaimet ja tieto vainajan käteisestä ja arvotavarasta. Ottamalla vainajan omaisuutta käyttöön.

Totta kai voi huijata ja sellaisia vainajan lähellä olevia sukulaisia on paljon enemmän kuin  uskottekaan, jotka ovat rahastaneet puolustuskyvytöntä vanhusta vuosikaudet ja vuosikymmenet. Vanhus voi tajuta eläissään tilanteen, mutta ei tee mitään - monista syistä.

Lapsilla on oikeus vaatia edesmenneen tiliotteet kymmeneltä vuodelta nähtäväkseen.

Mistä lapsi saa tietää vainajan pankin kysyäkseen tiliotteita?

Pankki antaa tilitapahtumat ennen kuolemaa vain jos hakemuksessa on kaikkien perillisten allekirjoitus.

Jos joku perillisistä vastustaa tiliotteiden esiintuomista se on selvä merkki kavalluksesta. Jos on puhtaat jauhot pussissa rehellinen omatunto, niin ei ole aihetta vastustaa. Seuraavaksi oikeusaputoimistoon. Tiedän kaksi- kolmekin tapausta, joissa läheinen oli saanut valtakirjan hoitaakseen vanhuksen asioita. Tuli sitten perukirjoitus ja muille sukulaisille selvisi, että läheinen oli kavaltanut kymmeniä tuhansia euroja omaan käyttöönsä. Oikeus tuomitsi korvaamaan muille sisaruksille.

Toinen tapaus, jossa tuli ilmi samanlainen kavallus, mutta toiset perilliset eivät voineet lähteä oikeutta hakemaan, kun kavaltaja(t) olivat tuhlanneet ja olivat ns varattomia, joilta ei olisi saanut mitään korvauksia. Saamme lukea vähän väliä uutisista, joissa joku lähiomainen on kavaltanut iäkkään omaisensa varoja. Kaikki ei tule ilmi, kun monet eivä jaksa viedä oikeuteen.

http://yle.fi/uutiset/3-9190551

Noita karmeita tapauksia riittää, joten ei kannata olla sinisilmäinen toisten rahastajien suuntaan, hälytyskellot soimaan, jos vanhus on yhden lähiomaisen vaikutuspiirin alla. tuossakin linkkiä:

http://yle.fi/uutiset/3-6887841

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä pesänjakaja voi suostua siihen, että yhdelle lykätään kämäasunto ja muut jakavat rahat tililtä? Eikös sen pidä mennä niin, että kämäasunnon arvo ensin arvioidaan ja jos joku haluaa sen itselleen, toiset myyvät osuutensa asunnosta. Tai sitten pitävät asuntoon yhteisomistajuuden, tai myyvät pois ja rahat jaetaan tasapuolisesti perijien kesken. Ja kaikki tilillä olevat rahat jaetaan perijöiden kesken, oli kämäasuntoa tai ei.

Sinulla on väärä käsitys siitä, miten perinnönjako tehdään. Ei siinä jaeta jokaiselle perilliselle tasaosuutta jokaisesta omaisuuslajista. Vaan koko perintöä käsitellään yhtenä kokonaisuutena, joka jaetaan yhtäsuuriin osiin. Jos perillisiä on kolme, pankkitilillä on rahaa 100 000 ja lisäksi vainajalta on jäänyt 50 000 euron arvoinen asunto, niin täysin laillinen jako on sellainen, jossa yksi perillisistä saa asunnon ja kaksi muuta 50 000 euroa kukin.

Perinnönjakotilaisuus on juuri sitä varten, että sovitaan, millaisiin (mutta siis arvoltaan yhtäsuuriin) osuuksiin perintö jaetaan ja kuka perillisistä saa minkin osuuden. Jos siitä tilaisuudesta jää pois eikä valtuuta ketään toistakaan edustamaan itseään, on tyytyminen siihen, mitä paikalla olijat päättivät.

Jos perilliset eivät pääse keskenään sopimukseen perinnön jakamisesta, voi hakea oikeudelta pesänjakajaa. Hän kyllä pitää huolen siitä, että perintö jaetaan tasapuolisesti. Pesänjakaja tulee kuitenkin kalliiksi, joten jos kysymys on suhteellisen pienestä perinnöstä, ei pesänjakajan kulujen jälkeen enää jää paljonkaan jaettavaa.

Ja pesänjakaja eli lakimies jakaa pesän edelleen, kahdelle rahat ja yhdelle kämäasunto? Mitäs kun kukaan ei halua kämäasuntoa?

Jos oikeuden määräämä pesänjakaja jakaa perinnön, niin hän kyllä pyrkii tasapuolisuuteen. Esimerkkitapauksessa hän yrittäisi varmasti myydä asunnon ennen perinnönjakoa. Jos se ei onnistuisi millään hinnalla, niin sitten pesänjakaja todennäköisesti jakaisi rahat kolmeen osaan kaikille perillisille ja myös sen asunnon omistuksen kolmeen osaan. Tai yrittäisi löytää jonkin muun järkevän, mutta jotenkin tasapuolisen ratkaisun.

Tavallisessa perinnönjakotilaisuudessa ei kuitenkaan ole tällaista oikeuden määräämää pesänjakajaa, vaan perilliset sopivat perinnönjakotilaisuudessa keskenään, miten perintö jaetaan, ja perinnönjakoa hoitava henkilö vain kirjaa perillisten sopimuksen paperille.

Tätä minäkin, että pesänjakaja jakaa asunnonkin. Riitaisassa perintöasiassa yksikin perinnönsaaja voi hakea pesänjakajaa käräjäoikeuden kansliasta rahalla ja jakajalla on velvollisuus jakaa pesä tasapuolisesti

Tämä on ihan totta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että riitaisassa pesässä pesänjakajan palkkio voi helposti nousta kymmeniin tuhansiin euroihin. Palkkio toki maksetaan pesän varoista, mutta jaettavaa perintöä jää sen verran vähemmän.

Meidän tapauksessa sisko hoiti äitiä ja tyhjeni äidin tilit. Päästiin jäljille pesänselvittäjän kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sinua siellä edustaa?

Kai sinä olet kirjoittanut jollekin valtakirjan edustamaan sinua. Muuten on laitonta toimintaa.

Tämä on yksi yleisimmistä harhaluuloista perunkirjoitukseen liittyen. Edes rintaperillisen ei tarvitse olla paikalla, eikä kenenkään tarvitse edustaa häntä valtakirjallakaan.

Perukirjan allekirjoittavat uskotut miehet ja pesän ilmoittaja, siis minimissään kaksi henkilöä.

Ei ole kovinkaan pitkä aika, kun  kuolinpesän  hoitaja (lakimies) pyysi minua kirjoittamaan valtakirjan perinnönjakoa varten. Oli siis turhaa?

Perinnön (pesän) jako on aivan eri asia kuin perunkirjoitus. Pankki ei anna rahoja, ellei kaikilta perillisiltä ole valtakirjaa

Voi itku, mikä valtakirja? Erillisellä vainajan eli kuolinpesän rahojen nostoon tarkoitetulla vai samalla valtakirjalla, jolla pesänselvittäjä on valtuutettu hoitamaan pesän rahaliikennettä?

Tässä on nyt sekoitettu eri asioita. Valtakirja, jolla pesänselvittäjä on oikeutettu hoitamaan pesän rahaliikennettä, voidaan hoitaa cain kuilinpesän laskuja (esim. hautajaiskulut, perunkirjoituskulut ja kuolinpesän omaisuudesta suoraan aiheutuvat kulut, esim. kuolinpesän omistaman asunnon sähkölasku). Sillä voidaan myös myydä kuolinpesän omaisuutta ja tallettaa saadut rahat kuolinpesän tilille, jos valtakirjassa on annettu tähän oikeudet. Kenellekään perilliselle ei tällaisella valtakirjalla pystytä maksamaan hänelle kuuluvaa perintöä.

Perintö voidaan maksaa perillisille vasta sitten, kun perinnönjako on tehty virallisesti ja siitä on myös tehty paperit.

Pitääkö vainajan tiliote tai otteet tuoda tiedoksi muillekin perillisille, jos yksi on tiliotteet pankista pyytänyt? Tälle yhdelle on allekirjoitettu valtakirja pesän raha-asioiden hoitoon, ei muuta valtakirjaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on talossa olutta tavaraa niin tietysti pystyy huijaamaan. Tai rahaa jossain laatikossa. Ne ei oikeesti näy missään, se ottaa joka ehtii.

Sitten ne tilillä olevat rahat ja paperilla oleva omaisuus. Niistä on musta valkoisella. Mutta sitten on se miten ne jaetaan. Joku ottaa rahat ja sulle jätetään joku muuttotappiokunnan kämäasunto jotta ei saa myytyä tai jos saa niin tein tulee. Mutta paperilla sait saman verran kuin muut.

Jos tulee yhtään mitään muuta kuin satanen tai kaksi niin MENE sinne paikalle.

Siellä olis pitänyt käydä jo silloin kun vanhemmista oli aika jättämässä, niin olis voinut ottaa vaikka valokuvat kimpsuista ja kampsuista. Sisaruksesi ovat kyöränneet kaikki papukaijakannut, aaltohuonekalut ja valokuva-albumit sieltä jo aika päiviä sitten ja sulle jää pässinpökkimien kerrastojen läjä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sinua siellä edustaa?

Kai sinä olet kirjoittanut jollekin valtakirjan edustamaan sinua. Muuten on laitonta toimintaa.

Tämä on yksi yleisimmistä harhaluuloista perunkirjoitukseen liittyen. Edes rintaperillisen ei tarvitse olla paikalla, eikä kenenkään tarvitse edustaa häntä valtakirjallakaan.

Perukirjan allekirjoittavat uskotut miehet ja pesän ilmoittaja, siis minimissään kaksi henkilöä.

Ei ole kovinkaan pitkä aika, kun  kuolinpesän  hoitaja (lakimies) pyysi minua kirjoittamaan valtakirjan perinnönjakoa varten. Oli siis turhaa?

Perinnön (pesän) jako on aivan eri asia kuin perunkirjoitus. Pankki ei anna rahoja, ellei kaikilta perillisiltä ole valtakirjaa

Voi itku, mikä valtakirja? Erillisellä vainajan eli kuolinpesän rahojen nostoon tarkoitetulla vai samalla valtakirjalla, jolla pesänselvittäjä on valtuutettu hoitamaan pesän rahaliikennettä?

Tässä on nyt sekoitettu eri asioita. Valtakirja, jolla pesänselvittäjä on oikeutettu hoitamaan pesän rahaliikennettä, voidaan hoitaa cain kuilinpesän laskuja (esim. hautajaiskulut, perunkirjoituskulut ja kuolinpesän omaisuudesta suoraan aiheutuvat kulut, esim. kuolinpesän omistaman asunnon sähkölasku). Sillä voidaan myös myydä kuolinpesän omaisuutta ja tallettaa saadut rahat kuolinpesän tilille, jos valtakirjassa on annettu tähän oikeudet. Kenellekään perilliselle ei tällaisella valtakirjalla pystytä maksamaan hänelle kuuluvaa perintöä.

Perintö voidaan maksaa perillisille vasta sitten, kun perinnönjako on tehty virallisesti ja siitä on myös tehty paperit.

Selvisi valtakirja, eli sillä nosteta vainajan tiliä tyhjäksi. Miksi pesänselvittäjä (yksi perillisistä) ei ole jakanut vainajan tili varoja? Millainen paperi perinnönjaosta pitäisi tehdä ja missä vaiheessa? Ei ole papereita näkynyt.

Huomioodaanko mitenkään sellaista, jos suosikkilapsi on saanut aikanaan sekä asunnon, auton että kalliin veneen lahjana? Aikaa on mennyt ja nämä on vaihdettu aikoja sitten. On vain jäänyt vähän kaihertamaan. Nämä vain pari juttua. Ehkä puolet vanhempieni omaisuudesta on ennakkoon annettu veljelleni aikoja sitten. Mitä kannattaisi tehdä?

Miten ihmiset on näin tietämättömiä näissä asioissa? Googlaamallakin löytää paljon lakitoimistojen &pankkien ohjeita perinnönjakoon. Eikö vaan viitsitä ottaa selvää omista oikeuksista ja velvollisuuksista (mm.perintövero)?

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmiset on näin tietämättömiä näissä asioissa? Googlaamallakin löytää paljon lakitoimistojen &pankkien ohjeita perinnönjakoon. Eikö vaan viitsitä ottaa selvää omista oikeuksista ja velvollisuuksista (mm.perintövero)?

Paskatapaukset vasta edessä, täältä saa niihin helpommin vinkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Huomioodaanko mitenkään sellaista, jos suosikkilapsi on saanut aikanaan sekä asunnon, auton että kalliin veneen lahjana? Aikaa on mennyt ja nämä on vaihdettu aikoja sitten. On vain jäänyt vähän kaihertamaan. Nämä vain pari juttua. Ehkä puolet vanhempieni omaisuudesta on ennakkoon annettu veljelleni aikoja sitten. Mitä kannattaisi tehdä?

Ennakkoperintöä? Tai mitäs jos noista on lahjaverot maksettu, hmmm..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomioodaanko mitenkään sellaista, jos suosikkilapsi on saanut aikanaan sekä asunnon, auton että kalliin veneen lahjana? Aikaa on mennyt ja nämä on vaihdettu aikoja sitten. On vain jäänyt vähän kaihertamaan. Nämä vain pari juttua. Ehkä puolet vanhempieni omaisuudesta on ennakkoon annettu veljelleni aikoja sitten. Mitä kannattaisi tehdä?

Ennakkoperintöä? Tai mitäs jos noista on lahjaverot maksettu, hmmm..

Seuraako verottaja näitä jotenkin? Olis varmaan sit toi lahjavero. Mutta ei näille varmaan voi mitään perinnönjaossa? Jos nyt sitten on noita lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

sukuonpahin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KYLLÄ ja niin ne parhaimmat kusetukset tehdään. Se joka ei ole paikalla se ei välitä

Tai sitten sille yhdelle ei edes ilmoiteta perunkirjoituksesta - been there done that. Minulle vain ilmoitettiin joskus kauan myöhemmin perunkirjoituksen tapahtuneen ja vasta uhkaamalla sain paperit itselleni.

Kaikille pesän osakkaille pitää toimittaa tieto perunkirjoituksesta. Jos olisi nostanut asiasta oikeusjutun, olisi ollut perunkirjoituksen tehneiden henkilöiden velvollisuus todistaa, että olet saanut tilaisuudesta tiedon (esim. esittämällä kuitin sinulle sopivaan aikaan lähetetystä kirjatusta kirjeestä). Jos tällaista todistetta ei ollut, olisi toinen osapuoli ollut oikeudessa hyvin heikoilla.

Toki asian vieminen oikeuteen on niin raskas prosessi, että kannatta aina miettiä, onko kysymys sellaisista summista, että se kannattaa.

Sen varaanhan he laskivatkin, koska olen voinut itse pitkään niin huonosti - kiitos veljeni väkivaltaisen historian minua kohtaan  ja  leskivanhemman vain toisen lapsen ''puolien'' pitämisen  - että en jaksanut ottaa enää asiaa eteenpäin viemiseksi, vaikka ovatkin puolin toisin oikeuksiani polkeneet vuosien varrella ei vain tässä asiassa, vaan hyvin hyvin monessa muussa asiassa - johon en nyt tässä edes viitsi mennä.

Keskenään ovat keplotelleet jo varmasti muunkin 'omaisuuden' jaon tulevaisuudessa. Itse olen menettänyt siis oman tukevan vanhemman jo varhaisnuoruudessa - (jota perinnönjakoa ei myöskään koskaan ole suoritettu, vaan olen saanut ns ''armopaloja'')

Eli eläessään vanhemmat voi lahjoittaa vaikka koko omaisuutensa suosikkilapselle? Tälle ei voi mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomioodaanko mitenkään sellaista, jos suosikkilapsi on saanut aikanaan sekä asunnon, auton että kalliin veneen lahjana? Aikaa on mennyt ja nämä on vaihdettu aikoja sitten. On vain jäänyt vähän kaihertamaan. Nämä vain pari juttua. Ehkä puolet vanhempieni omaisuudesta on ennakkoon annettu veljelleni aikoja sitten. Mitä kannattaisi tehdä?

Ennakkoperintöä? Tai mitäs jos noista on lahjaverot maksettu, hmmm..

Seuraako verottaja näitä jotenkin? Olis varmaan sit toi lahjavero. Mutta ei näille varmaan voi mitään perinnönjaossa? Jos nyt sitten on noita lahjoja.

Jos persaukiselle ilmesestyy muutaman vuoden sisään omistusasunto, auto ja kallis vene, kyllä verottaja voi kysellä hankintojen alkuperää. Ja ottaa veronsa, ellei ole maksettu.  Ellei lahjaveroa ole maksettu, lasketaan ennakkoperinnöksi. Silloin sinun osuutesi perinnöstä on isompi. Ellei testamentilla ole suljettu pois muutakuin sinulle kuuluva lakiosa.

Milloin perinnönjako katsotaan loppuunsuorituteksi? Mistä se perillinen tietää, joka on saanut vain armopaloja. Vaaditaanko armopalallisen allekirjoitus johonkin paperiin, jossa lukee että jako on loppuusuoritettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomioodaanko mitenkään sellaista, jos suosikkilapsi on saanut aikanaan sekä asunnon, auton että kalliin veneen lahjana? Aikaa on mennyt ja nämä on vaihdettu aikoja sitten. On vain jäänyt vähän kaihertamaan. Nämä vain pari juttua. Ehkä puolet vanhempieni omaisuudesta on ennakkoon annettu veljelleni aikoja sitten. Mitä kannattaisi tehdä?

Ennakkoperintöä? Tai mitäs jos noista on lahjaverot maksettu, hmmm..

Seuraako verottaja näitä jotenkin? Olis varmaan sit toi lahjavero. Mutta ei näille varmaan voi mitään perinnönjaossa? Jos nyt sitten on noita lahjoja.

Jos persaukiselle ilmesestyy muutaman vuoden sisään omistusasunto, auto ja kallis vene, kyllä verottaja voi kysellä hankintojen alkuperää. Ja ottaa veronsa, ellei ole maksettu.  Ellei lahjaveroa ole maksettu, lasketaan ennakkoperinnöksi. Silloin sinun osuutesi perinnöstä on isompi. Ellei testamentilla ole suljettu pois muutakuin sinulle kuuluva lakiosa.

Mutta jos on maksettu lahjavero, niin ei voi yhtään mitään. Eli kaiken voi antaa pois, jos maksaa sen.