Mikä on törkein tapa, jolla joku on yrittänyt (ilmaisiksi) hyötyä ammatistasi / harrastuksestasi / osaamisestasi tms?

Vähän aiheen vierestä, mutta nuorena todellakin juhlissa pestattiin aina meidät nuoremmat naiset lastenvahdeiksi ja "vähän auttelemaan keittiössä". Ei koskaan meidän veljiä.

Nyt onneksi kun ollaan kaikki aikuisia, tämä on loppunut, onneksi. Tuntui että se loppui omalta osaltani siihen, kun kerran 18-kesäisenä saavuin autolla vähän myöhässä sukujuhliin ja takana oli 12h työpäivä ravintolassa.. Tajusivat että ehkä ei ole soveliasta pyytää "auttelemaan".

Harrastanut piirtämistä ja logo suunittelua/graafista piirtämistä ties kuinka kauan, tein kaverin firmalle logon tyhjästä, mitään ideoita ei edes antanut, työtunteja meni 40~ sain kopan kaljaa(en juo kaljaa), sitten kaveri teetätti vielä paitoja ja myi niitä tällä logolla.

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni on hevonen ja ystäväni pitäisi antaa kaikkien tutun tuttujen lasten ratsastaa sillä miten tahtovat. Kyseinen hevonen ei alunperinkään sovellu lasten ratsuksi jo ihan luonteensa puolesta, on hankala käsiteltävä jopa kokeneemmille ratsastajille. Tämä ei tunnu uppoavan monen mamman kaaliin vaan sitten puhuvat ystävästäni ilkeästi selän takana, että mokoma nirppanokka ei anna edes vähän ratsastaa, ei se hevonen siitä pilalle mene.

Joo, ja kun sen hevosenpito voi maksaa kuukaudessa jopa 1000€ niin ei huvita hyväntekijä olla että joka viikko joku kummin kaiman serkku kävis ilmaiseksi ratsastamassa. Hyvät kaverit ja sukulaiset tietty eri asia. :)

Vierailija kirjoitti:

Missä menee hyväksikäytön raja? Kyllähän toisen ammatista puhua saa, mutta onko jo neuvon pyytäminen hyväksikäyttöä?

Onko väärin pyytää ompelijaa kertomaan, miten jonkin ompelisi taskun tai rakennusmiestä kertomaan, miten jonkun kohdan tekisi? Meneekö hyväksikäytön raja siinä, että pyytää toista tekemään jotain puolestaan, vaikka kyse olisi viiden minuutin hommasta? Vai meneekö raja siinä, että tarvitsen ammattilaisen, mutta en vain viitsi maksaa?

Hyväksikäyttöä on se kun olettaa saavansa toiselta rahanarvoisen palveluksen josta ei kuitenkaan ole valmis maksamaan mitään tai tekemään itse hänelle samanarvoista vastapalvelusta.

Se taas että kyselee JOSKUS jotain yksittäistä neuvoa on ihan ok. 5min kestäviä pikkutöitä en kehtaisi pyytää kuin sisaruksilta tai ihan tosi läheisiltä ystäviltä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän aiheen vierestä, mutta nuorena todellakin juhlissa pestattiin aina meidät nuoremmat naiset lastenvahdeiksi ja "vähän auttelemaan keittiössä". Ei koskaan meidän veljiä.

Nyt onneksi kun ollaan kaikki aikuisia, tämä on loppunut, onneksi. Tuntui että se loppui omalta osaltani siihen, kun kerran 18-kesäisenä saavuin autolla vähän myöhässä sukujuhliin ja takana oli 12h työpäivä ravintolassa.. Tajusivat että ehkä ei ole soveliasta pyytää "auttelemaan".

Heh, näihin liittyy myös sellainen yksityiskohta että jos nuori tyttö kohteliaasti kieltäytyy "tarjotuista" hommista tai kysyy että miksei poikia ole pyydetty tekemään niitä niin heti vanhemmat ihmiset alkavat kauhistella että voi näitä laiskoja nykynuoria jotka eivät mitään ole valmiita tekemään. Mutta vanhemmat ihmiset itse eivät tietenkään jouda vahtimaan lapsia tai auttelemaan keittiössä koska pitäähän sitä nyt saada kahvitella rauhassa.

Asuin ulkomailla ja silloin olisi pitänyt toimia ilmaisena hotellina ja turistioppaana ties kelle entisille kavereille, joiden kanssa en ole edes jutellut vuosiin, saati nähnyt. Asuin siihen aikaan myös todella pienessä yksiössä, johon ei todellakaan ollut tilaa majoittaa ketään, ja lisäksi maan pääkaupunki oli se mihin turistit suuntaavat, itse asuin ihan muualla monen tunnin ajomatkan päässä (tottakai olisi pitänyt kyydittää ihmiset pääkaupunkiin ja takaisin).

Olen lääkäri. Ihan tavallista on, että välillä joku sukulainen/kaveri kyselee jtn juttua, että miten joku asia menee. Nämä jutut on ihan ok ja siedettäviä. Reseptipyyntöjä onneksi tulee harvoin ja lähimpiä lukuunottamatta en enää kirjoittaisikaan (mitään asiattomia en ole koskaan kirjoittanut). Huvittavin oli kerran joku vuosi valmistumisen jälkeen eräs puolituttu tyyliin kaverin kaveri, joka aloitti neuvon kysymisen alustamalla, että olen ainoa "lääkärintapainen", jonka tuntee, joten kysyy minulta...  Myöhemmin kehtasi pyytää minua häihinsä ruokapalkalla lapsiparkin vetäjäksi, koska oli kuullut, että tykkään lapsista ja kun olen lapseton, niin tietysti haluaisin käyttää viikonlopun siihen suurtapahtumaan. Kerroin etten pääse, olisin tietty voinut sanoa tuntipalkankin, jos olisi tämän pahvin herättänyt. Kyseisen ihmisen muutenkin piilonegatiivinen asenne tullut muissa yhteyksissä esiin, joten en ole enää tekemisissä enkä alentuisi enää edes vastaamaan tuon kyselyihin, mutta huvittihan nuo aikanaan. 

Sanaakin sanomatta on selvää, että kyseinen ihminen ei siis koskaan itse auttaisi minua missään emmekä siis koskaan ole olleet varsinaisesti kavereita/vietetty aikaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen "hyvä eletroniikan kanssa" (eli osaan käyttää puhelintani ja tietokonettani ihan hyvin ja googlaan virhe viestit) niin tietenkin tiedän mistä sen euron älypuhelimen voi hakea minkä ostit facbookissa.

sukulainen:"Tämä tietokone sanoo error 404 tule korjaamaan"

minä:"404 tarkoittaa että tietoa ei löytynyt"

sukulainen:"Tämä selain taitaa olla tämän herjan takana"

minä:"Kirjoititko url osoitteen väärin vai painoitko jotain linkkiä?"

sukulainen:"Tule nyt paikalle ei tästä tule muuten mitään"

Minä sitten menen.

minä:"Kirjoitit url osoitteen väärin"

sukulainen:"Tämä teknologia osaa olla tyhmää kun ei voi pientä virhettä kestää"

Unohdin mainita niistä töistä joihin tarvitaan paljon työtä pitääkseen ne yllä.

sukulainen:"Minun poikani haluaa meine crack serverin"

minä:"Ei sellaista kovin helposti tehdä ja ylläpito on vaikeaa"

sukulainen:"Hän haluaisi niin kovasti sellaisen"

minä:"En tiedä meine crackistä tarpeeksi"

sukulainen:"Etkö ole hyvä koneiden kanssa?"

minä:"Osaan pers asiat, mutta tuo ei niihin kuulu"

sukulainen:"En halua hänelle tuottaa pettymystä ja saisit kahviakin"

minä:"En osaa"

:D

Vierailija kirjoitti:

Asuin ulkomailla ja silloin olisi pitänyt toimia ilmaisena hotellina ja turistioppaana ties kelle entisille kavereille, joiden kanssa en ole edes jutellut vuosiin, saati nähnyt. Asuin siihen aikaan myös todella pienessä yksiössä, johon ei todellakaan ollut tilaa majoittaa ketään, ja lisäksi maan pääkaupunki oli se mihin turistit suuntaavat, itse asuin ihan muualla monen tunnin ajomatkan päässä (tottakai olisi pitänyt kyydittää ihmiset pääkaupunkiin ja takaisin).

Ainiin, muutin myöhemmin poikaystäväni kanssa yhteen ja yksi näistä vanhoista kavereista kuuli tästä (en ollut tavannut häntä lähes 10 vuoteen) ja laittoi Facebookissa viestiä, että hän "voi tulla kylään" + kesälomansa päivämäärät ja sen jälkeen tiedusteli, että kai voin poikaystäväni pistää pihalle siksi aikaa, koska hän ei jaksa englantia puhua?

Ei tullut kauppoja. :)

Nykyään asutaan muuten Suomessa ja kummasti ei ole enää tunkua meille kyläilemään kaikilla mahdollisilla lomilla. ;)

Olen lapseton sinkku, joka harrastaa aktiivisesti koiriensa kanssa. Usein perheelliset koiranomistajat harrastusporukoista kyselee minua lomamatkojensa ajaksi koiran vahdiksi. Minulle on ok ottaa välillä vaikka päiväksi tai pariksi toisen koira/t hoitoon ihan ilman korvausta. Välillä menee kuitenkin melkein jopa tappeluksi "kuka ehti sanoa, että pääsiäisenä tuo koiransa Emmille".

Lopulta meni hermot näihin hoitopaikan kyselijöihin ja käskin viedä rakkinsa hoitolaan. Kahvipaketti viikon lenkityksistä ja ruokinnasta ei ole säännöllisesti ok, vaikka tällainen "eläinrakas koiraihminen" olen.

Asutaan perheen kanssa Espanjassa, 7 ja 4-vuotiaan kanssa. Eräs tuttavaperhe (hyvän päivän tuttuja, ei tunneta sen kummemmin toisia) päätti sitten laittaa facessa viestiä, että HE VARMAANKIN PÄÄSEVÄT sitten asumaan meidän luokse heidän pikkulomansa ajaksi (2vk), koska mies käy kuitenkin töissä ja minä olen kotona. Heidän perheessään on myös kaksi pikkulasta, ja sen lisäksi meidän olis pitänyt löytää jostain tilaa herralle ja rouvalle :D Asutaan suht tilavassa kämpässä, mutta aika helvetin röyhkeää tulla vaan facebookissa melkein tuntemattomalle tekemään tommosia "vaatimuksia". Mä en aio majoittaa, enkä katsella kahta tenavaa saati aikuista lisää, ja vielä ilmaiseksi. Sanoin suoraan ettei majoiteta ketään, ja suosittelin hotellia, sillä munkin pitää pyörittää arkea eikä me edes tunneta niin hyvin. Kun kuitenkin eihän me lapsien kanssa kokoaikaa istuta katon ala vaan käydään kaupungilla ja ulkona, enkä avaimia antaisi arvaamattomaan seuraan, sanoohan tuon järkikin. No tästä tää rouva suuttui niin verisesti ja haukkui meidät että kyllä sitä ulkomailla kun asutaan niin ollaan niin olevinaan jotain maailmannapoja ja muututaan niin vitun itsekeskeisiksi, tämän jälkeen esti ennenkuin ehdin edes vastata mitään :DD Ehkä jonkun todella hyvän ystävän voisin majoittaa, sehän olisi hauskaa, sillä toisen kuitenkin tuntee ja elo olisi huomattavasti erilaista. Mutta melkein tuntemattomat lapset + aikuiset ..? Ei kiitos. 

Äiti valmistui aikoinaan sairaanhoitajaksi, psykiatriseksi sellaiseksi. Sen kaverit ja suku kyseli siltä verenpaineistaan ja ihopateistaan, kun eivät jaksaneet varata lääkäriaikaa ja meidän äitihän voi "katsoa". Lisäksi oletettiin, että äitini lääkekaapista löytyy rohtoja vaivoihin, vähintään nyt kipulääkkeet piti norkua meiltä. Apteekissa maksoivat meille kyllä ihan saman kuin näille norkujillekin, yh-shllahan on varaa ostaa muillekin.

Joo, äitini oli ylikiltti ihminen kun ei pistänyt stoppia mokomille. Harrasti myös ilmaiskorjausompeluja, joita minultakin sitten kärtettiin äitini kuoltua (en tehnyt). Toisten koiria hoidettiin myös viikkotolkulla ilmaiseksi (itsekin hoidan siskon ja sisko mun ja satunnaisesti kavereiden, mutta ei nyt mitään hoitolaa pyöritetä kukaan. Itse maksaisin aika paljon, jos joku asiallinen ja osaava ihminen (nro 73 tyylinen) ottaisi koirani kotihoitoon). Äitiä katsellessa kyllä oppi sen, että jos ei osaa sanoa ei, niin joillain ihmisillä on kyllä pokkaa pyytää ihan mitä vaan.

Minua pyydettiin valokuvaamaan serkkuni häitä 900km päähän. Olisi itse pitäny maksaa matkakulut sekä hotelli. Palkaksi olisin saanut vain ruuan, ei tullut kauppoja.

Valmistuttuani muutama pyysi korvauksetta tuntien tai parinkin työpäivän työtä. Ja tein nuoruuttani ja kokemattomuuttani, sinisilmäisyyttäni. On kyllä hämmästyttävää että jotkut kykenevät tekemään tuollaista, itse en pystyisi pyytää keneltäkään ilman että kysyn ihan rehellisesti paljonko otat.

Oman perheen sisäisiä palveluksia en tietenkään tuohon sisällytä vaan ihmisiä jotka eivät ole veren sukua tai itse valitsemiani ystäviä vaan tuttuja jotka tulleet "kylkiäisinä" jotakin kautta.

Näitä pyytäjiä yhdistää semmoinen asia, että heitä pidetään hyvin halukkaina sosiaalisoimaan. En halua mitenkään katkeroitua ja kaikesta työstä oppii itsekin ja ihan ystävällisissä puheväleissä olemme näiden ihmisten kanssa.

Mutta itsekseni olen miettinyt että kun puhutaan että jotkut kokevat sosiaaliset suhteet palkitsevina, toiset vähemmän, niin mahdollisesti nämä jotka keräävät paljon tuttuja, saavatkin niistä suhteista konkreettista taloudellista hyötyä enemmän kuin toisenlaiset koska heidät on jotenkin tehty eri tavalla- eri puusta.

Eräällä tutullani on yritys, jonka palveluita hän on yrittänyt myydä minulle puoliväkisin. Ne olisivat siis oman, melko hyvin pyörivän yritystoimintani tarpeisiin. Minulla ei kuitenkaan ole ainakaan tällä hetkellä tarvetta sille, mitä hän haluaisi myydä ja haluan joka tapauksessa muutenkin itse päättää, millaisia asioita tai palveluita hankin (ja koska/mistä/keneltä niitä ostan). Vähän noloa ja kiusallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pitäis ohimennen piirtää lupakuvat rakennusvalvontaan

a)mökistä

b)autotallista

c)omakotitalosta

d)NAVETASTA!! (ikinä edes käynyt sellaisessa...)

Ja sitten nimi vaan pliis tähän vastaavan mestarin paperiin, ei tarvi tehdä mitään, me kyllä hoidetaan ite... Kyllähän näistä tavallaan lupaudutaan vähän maksamaan, mutta se, kuinka paljon multa menee aikaa kun en kokoaikaisesti piirtele, on niin käsittämätön määrä, ettei sellaista kehtaa pyytää. Tai kun puuttuu se ymmärrys, että vastaavalla mestarilla on kuitenkin se vastuu.

Navetan lupakuvia en nyt ihan usko pyydettävän. Se on investointina 3-4 milj. euron luokkaa ja yleensä ne kuvat saa aika lailla helposti neuvonnan kautta (ProAgria) tai sitten hankinta tehdään kokonaispakettina yhteistyössä robotintoimittajan kanssa.

Navetoita on muitakin kuin lypsylehmille, esim. emolehmille. Siellä ei ole minkäänlaista robottia ja kustannusarviokin lienee alempi.

Pienet ystävänpalvelukset ovat ihan ok mistä voi itselleenkin saada hyvän mielen. Mä yritän nykyään suostua vain niihin palveluksiin, mistä oikeasti pidän.

Kahden sukulaislapsen katsominen on mulle esim.mieluisaa puuhaa, mistä itsekin saan energiaa.

Sen sijaan esim.toisten koirien hoitamiset ei nappaa yhtään, jos koira vielä opetettu sellaiseksi, ettei voi jättää yksin. Nykyään vain sanon, ettei asuntooni saa tuoda koiria ja että olen allerginen (mikä on totta). Samoin en jaksa mennä monen kilsan päähän hoitamaan toisten puutarhaa viikkojen ajaks, vuorotyön lisäksi. Jos on rahaa hankkia lemmikki ja tehdä matkoja, pitäis olla rahaa myös maksaa korvausta hoitajalle enemmän ku parikymppiä, viikon-kahden 24h hoitamisesta.

Yhteen ihmiseen lähes lopetin yhteydenpidon, kun sitä ei voinut nähdä muuten kuin lastenhoidon merkeissä. Kaikki normi-kyläkutsut se perui.

Oon itse tosi huono pyytämään palveluksia. Maksan mielummin ammattilaiselle.

Minulla ei kukaan yritä hyötyä ammatistani, mutta siitä, että minulla on tietokone. Naapurini epävirallinen alivuokralainen (joka itse on virallisesti asunnoton, omasta tahdostaan, hän on elämäntapakiertolainen), käy vähän väliä ovellani pyytämässä jotain tietokoneeltani.

Minusta on ok jos naapurilta käy joskus pyytämässä jotain pientä apua, olen itsekin kerran joutunut pyytämään toiselta naapuriltani särkylääkettä, kun tarve oli kova eikä itsellä ollut. Mutta tämä mies käy ovellani monta kertaa viikossa pyytämässä, että katson netistä jonkun puhelinnumeron tai osoitteen. Kirjoitan tiedot aina hänelle paperille ylös, mutta hän siitä huolimatta pyysi joitain samoja yhteystietoja parhaimmillaan viisikin kertaa. Sanoin siihen, että olen sen tiedon hankkinut hänelle jo monta kertaa, että eikö hän voisi pitää niitä papereita tallessa. Se toimi vähän aikaa ja hän alkoi säästää antamiani lappusia, kunnes sitten yksi päivä hän tuli oikein selitteleväisenä kertomaan, miten joku on varastanut sen muovipussin, jossa hän antamiani lappusia säilytti. Nyt sitten sama rumba jatkuu samojen vanhojen yhteystietojen kanssa. Joskus on todella inhottavaa, kun hän pyytää minua hakemaan pitkän listan asioita, esim. kaikki lähikaupungissa sijaitsevat autonkatsastuskonttorit (joita muuten on paljon). Joskus hän jopa sanoo, että tiedot pitäisi saada heti, mutta siihen vastaan yleensä, että ei onnistu, koska minulla on tällä hetkellä toinen homma kesken. Kun sanon, että hän voisi pyytää samat tiedot myös numeropalvelusta, niin "ei voi kun se maksaa niin paljon". Seuraavalla kerralla taidan kehottaa häntä menemään lähellä sijaitsevaan kirjastoon, josta tiedot saa haettua ihan itse tietokoneelta.

Tosi inhottavaa, kun olen kuitenkin pitkään tapellut nettiriippuvuuden kanssa. En vain voi avata tietokonetta ja selainta katsoakseni yhden tärkeän asian, vaan sitten jumitun moneksi tunniksi kaikille turhille sivustoille (kuten aihe vapaalle). Ei sitä paranevalle alkoholistillekaan mennä sanomaan, että vetäisitkös yhdet hörpyt minun puolestani. Mutta en toisaalta viitsi pistää hommalle täyttä stoppiakaan, koska mies todella tarvitsee kyseisiä tietoja, hän ei koskaan kysele mitään "turhaa" (kuten ravintoloita tai yksityishenkilöitä) vaan oikeasti tärkeitä asioita (kuten maistraattia ja niitä katsastuskonttoreita). Sen lisäksi hän on käsittääkseni hyvin köyhä, plus se on kyllä totta, että itse tiedon etsiminen (ilman omaa nettiin jumittumistani) ei ole minulle mikään suuri vaiva. Sen lisäksi mies tulee aina silloin tällöin ovelleni ihan ilman mitään pyyntöjä, yksinomaan kiittämään minua siitä, kun aina autan häntä. Eikä hän koskaan ala taivutella tai painostaa minua silloin, jos sanon, että juuri tällä hetkellä ei käy. Muutenkin hän käyttäytyy minua kohtaan aina tosi nätisti ja kohteliaasti.

dänkki kirjoitti:

Harrastanut piirtämistä ja logo suunittelua/graafista piirtämistä ties kuinka kauan, tein kaverin firmalle logon tyhjästä, mitään ideoita ei edes antanut, työtunteja meni 40~ sain kopan kaljaa(en juo kaljaa), sitten kaveri teetätti vielä paitoja ja myi niitä tällä logolla.

Tässä mennään jo tyhmyyden puolelle, ettet vaatinut tekijänoikeuksista korvauksia.

Kaksi ammattia, joista toinen liittyy väljästi musiikkiin. No, kaverin sisko veti ehkä pohjat: sisko, jonka olin tavannut n.3kertaa oli häidensä kynnyksellä sitä mieltä että kun mekin ollaan niin hyviä kavereita, niin minähän järjestän heidän häihinsä jonnekin hevon kuusen hulppeaan kartanoon livemusiikin, ohjelman, hääparin toiveiden mukaiset esiintymisasut bändille, ja ylipuhun myös kaverini tekemään tämän kaiken ilmaiseksi ja ottamaan matkakuluissakin rankasti takkiin.

Ja ketäänhän ei tietenkään missään vaiheessa kutsuttu vieraaksi häihin että olisi siltä kantilta voinut asiaa edes hyvänä päivänä yrittää katsoa.

Tiedoksi uteliaille;kaverini mukaan häävalssi tanssittiin (prinsessan)morsiamen isän kotistereoiden ja vinyylin säestyksellä isukin toimiessa illan dj:nä...