Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluan lapsen, mutta se kaikki lapsi"hössäys" ja lasten ehdoilla eläminen pelottaa.
09.02.2017 |
En ole ylipäätään mikään kovin lapsikeskeinen tai sukukeskeinen nainen, vaan enemmän sellainen oman tieni kulkija. Viihdyn paljon yksin ja panostan uraani ja olen kiinnostunut lähinnä politiikasta, tekniikasta, taloudesta jne. Haluan kuitenkin lapsen, ja miehenikin haluaa minun kanssa lapsen. Olen varma, että olisin hyvä äiti, koska olen rakastava, vastuuntuntoinen ja huolehtivainen. Katkos uraan ei katkeroita minua yhtään. Mutta ahdistaa se kaikki lapsihössötys. En halua istua hiekkalaatikolla muiden äitien kanssa enkä kulkea perhekerhoissa. Laitan lapsen mieluummin selkäreppuun ja lähden vaeltamaan tai museoon. En halua että kukaan tulee lääppimään raskausmahaani, paitsi oma mies tietysti. En halua kuulla kenenkään tarinoita synnytyksestään enkä nimiehdotteluita. Ostan vauvalle varmasti hyvät ja kivat vaatteet, mutta en halua että kukaan alkaa mitään vaatehankintoja minulle hössöttämään. En jaksaisi päiväkodin vanhempainiltoja tai mitä ne nyt ovatkaan tai jotain luokkaretkien rahankeruumyyjäisiä. Voin lahjoittaa luokan kassaan satasen, jos sillä vältyn hössöttämiseltä. En halua uhrata parisuhdettani lapsen tarpeiden eteen, vaan opettaisin lapsen jotenkin mukautumaan siihen, että kulkee mukana meidän aikuisten harrastuksissa ja oppii tykkäämään niistä (ei mitään lapsille vaarallisia ole). Rohkaiskaa minua, tulkaa joku sanomaan että tällainen on mahdollista. Kertokaa joku että olette pystyneet pysymään etäällä kaikesta lapsihössötyksestä.
Kommentit (127)
Olen kyllä käynyt kansakouluakin vaan 2 vuotta, niin tuossa ylempänä mikä oli sitä kritiikkiä? En ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen saa olla äiti tavallaan. Jollekin äitiys tarkoittaa vaaleanpunaita hattaraa vaikka hampaat irvessä, toinen menee sieltä mistä aita on matalin. Väliin mahtuu niin monta tapaa olla äiti kun on äitejäkin. Ap, ei paineita! Hösöttäminen on omista valinnoistasi kiinni. Kukaan ei pakota hiekkalaatikonreunalle seurustelemaan kestovaipoista.
Vierailija kirjoitti:
Saat elää juuri sen näköistä lapsiarkea kuin itse haluat! Minä olen kerhoissa käymätön, yksin viihtyvä äiti ja vauvani on rauhallinen, paljon hymyilevä tyttö joka viihtyy sitterissään kun vanhemmat puuhailevat omia juttujaan lähettyvillä. Luulen että juuri tällaisen rennon, omannäköisen elämän takia vauvakaan ei stressaannu :) Samalla linjalla aiotaan jatkaakin. Ei äitiyttä tarvitse suorittaa kuin jotain kilpailulajia!
Ihana kuulla näinkin tolkullisia kommentteja täällä. Ei tästä kannata ottaa suorituspaineita, vedä oma hiihto ja ole juuri sellainen äiti kuin haluat. Minä olen rento ja lempeä mutta jämäkkä mutsi. Hoidan asiat, itse tärkeänä pitämiini juttuihin panostan ja muualla oion. Mistään en hössötä, koskaan, en tee niin muillakaan elämäni alueilla. Enkä varsinkaan vertaile itseäni naapurin Liisaan.
Minäkin olen kiinnostunut politiikasta ja taloudesta, tiedettä teen ihan työkseni. Koska tykkään myös pukeutumisesta, ostan lapsellekin nättejä vaatteita mutta tämä ei liity millään mittarilla äitiyteni määrittelyyn. Tai siis en oikeastaan edes harrasta itseni määrittelyä, ihan sama nainen olen edelleen, nyt minulla on vain myös ihana lapsi. Ihan samoista asioista olen kiinnostunut kuin aiemminkin, nyt vaan lisänä on joitain lapseen liittyviä juttuja.
Ja vielä se, että äidin PITÄÄ jäädä kotiin lasten kanssa ja päästää irti vasta kun lapset on siinä 30-40 v. Muista se.
T. Sirpa S.
En lukenut koko ketjua, mutta miksi ap luulee, että lapseen saa välttämättä "tartutettua" omat kiinnostuksenkohteet. Itse olen hiljainen kulttuuri-ihminen, mutta lapsi tykkää lätkästä, jalkapallosta, koriksesta ja kyllä hän saa urheilua seurata ja harrastaa, vaikka se ei minua kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat melko alentuvalta. Se "hössötys" tehdään yleensä lapsen parhaaksi, ne on asioita mistä lapsi nauttii. Joku perhekerho tai hiekkalaatikolla oleminen. Varmasti ilman voi pärjätä, mutta jos se tuntuu noin vastenmieliseltä, niin mahtaisitko nauttia äitiydestä? Kyllä se lapsi muuttaa elämää, ja radikaalistikin, eikä aina pelkästään parempaan suuntaan.
En tarkoita kuulostaa alentuvalta enkä väheksy sitä että joku nauttii noista. Mutta kun minä tiedän että vihaisin itse noita ja ahdistuisin niissä. Se lapsi kuitenkin varmasti aistii jos olen ihan ***** otsassa, eikä sekään niistä silloin nauti, päinvastoin. Hiekkaa löytyy vaikka kansallispuiston nuotiopaikan rannasta, joten kyllä se lapsi saisi hiekkakakkuja tehdä, ja näkisi että minäkin niitä iloisena teen. Ja ihan onnellisia aikuisia on tullut vaikkapa 100 vuotta sitten lapsista, jotka eivät ole hiekkalaatikkoporukoissa olleet eikä perhekerhoissa käyneet. Varmasti on paljon sellaista, mistä lapsi voisi nauttia, mutta mikä ei olisi sitä lapsi"hössötystä". Ap.
Kuka pakottaa mihinkään tuollaiseen? Kun olet oman tiesi kulkija muutenkin miksi et kykenisi hoitamaan myös äitiytesi tavallasi? Minä tutkijana en myöskään jaksanut yhtään innostua hössöttämisestä. Mahaa ei sivelty, se pysyi lähes loppuun asti katseilta piilossa löysien vaatteiden alla eikä sukukaan tiennyt kuin viime tipassa. Synnyttyään vauva kulki rinkassa taidenäyttelyissä ja luontopoluilla. Vertaistukea sain tutulta tutkijanaiselta joka synnytti samana vuonna, puhuimme vaipanvaihdosta ja työjutuista molemmista sekaisin. Tein työjuttuja kotoa jo ensimmäisen vuoden aikaan. Kävin vauvan kanssa myös tilaisuuksissa missä muita vauvoja ja äitejä mutta sellaisissa mitkä kiinnosti ja sen verran kuin innosti. Kuuntelin suvun, tuttujen ja neuvolan ohjeet ja nyökyttelin, hoidin lasta kuitenkin omalla tyylilläni, terveys ja kehitysjutuissa tutkimustiedon huomioonottaen. Enkä yhtään jaksanut keskittyä vauvamuotiin, puin vauvan täysin tietämättä trendeistä mukavuusperiaatteella. Myöhemmällä iällä seurasin lapsen omaa persoonaa ja kiinnostuksia, nuo taaperoajan jälkeiset harrasteet ym. nousivat lapsesta ja hänen tarpeistaan, ei minusta. Ja harrastuksissa käyttäminen ja niihin osallistuminen ei ole äitien yksinoikeus, meillä mies on osallistunut tuohon vähintään yhtä innokkaasti. Jos perhekerho on lapsellenne välttämätön eikö mies voi siellä lasta käyttää? Ihan hyvä ihminen tuosta näyttäisi kasvavan noinkin. Paras kasvattaja on vanhempien oma hyvä itsetunto ja rakkaus lapseen.
Juuri näin. Etenkin viimeinen lause.
En ymmärrä mitä puhuttavaa jossain vaippajutuissa on. Menee kauppaan, ostaa iän mukaiset pampperssit ja sillä selvä. Miten niistä voi edes saada jonkun keskustelun aikaiseksi? En käsitä mitä vertaistukea niihin todellakaan tarvitsisi. Tai jotkut vauvan vaatteet tai vaunut.. Samahan se niissä on että kauppaan vain, katsotaan sopivin tuote ja ostetaan se, homma hoidettu, ei mitään kiinnostusta keskustella asiasta kenenkään kanssa sen enempää. N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta miksi ap luulee, että lapseen saa välttämättä "tartutettua" omat kiinnostuksenkohteet. Itse olen hiljainen kulttuuri-ihminen, mutta lapsi tykkää lätkästä, jalkapallosta, koriksesta ja kyllä hän saa urheilua seurata ja harrastaa, vaikka se ei minua kiinnosta.
En luule että lapsi olisi jotenkin kopio minusta tai että lapsi kiinnostuisi niistä mistä haluan sen kiinnostuvan. Mutta jos nyt puhutaan alle viisi vuotiaasta, niin minun vastuulla on tehdä asioista ja paikoista sille kiinnostavia, näyttää vaikka sitä kansallispuistoa "lapsen silmin" sille lapselle, ja avata sille erilaisia kokemuksia ja näkökulmia, joista jostain se voisi innostua. Ja kun tunnen lapseni, osaan varmastikin valita sen tyyppisiä kulttuurijuttuja mistä lapsikin innostuu. Joku lapsi on enemmän musiikin perään, joku visuaalisempi, joku eläytyy enemmän kosketuksen kautta. Minun tehtävä on tukea lasta siihen suuntaan mikä hänelle on luontaista. Vaikka se tapahtuisikin samalla kun hän kulkee mukana meidän aikuisten harrastuksissa. Kouluikäisen harrastukset nyt on ihan eri asia. Kokeilkoon muutamia, ja valitkoon siltä pohjalta, ja jos haluaa niin voi vaikka vaihtaa. Ap.
Onko siis oikeasti ennen vanhaan lapset muka kärsineet siitä, että ne on olleet vanhempien mukana talon töissä (lähinnä jaloissa pyörimässä) eivätkä perhekerhossa tai muskarissa? Iät ja ajat on tehty ihan hyviä lapsia ilman kengurumeininkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhea äitinatsimafian hyökkäys täällä. Ei lapsi kärsi vaikka sitä ei yhtään hössöttäisi.
Tärkeää on vain se, että muistaa priorisoida vanhempien välisen parisuhteen. Lapsi kasvaa tasapainoiseksi ja onnelliseksi, kun vanhempien suhde voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin. Muakin vituttaa se hössötys ja lässytys ja neuvominen ja se, että niitä lasten ruokavalioita ynnä muita pitäisi pohtia jotenkin 24/7. Esikoinen on nyt 3kk, iloinen ja tyytyväinen vauva, jonka kanssa luetaan Pikku Prinssiä, lauletaan Leevi and the Leavingsia ja joka on ollut jo agilityharkoissa ja yliopistolla. Kaikenmoisissa olosuhteissa on tässä maailmassa ihan onnellisia ihmisiä kasvatettu. Jos rakkaus riittää niin se riittää, ja on oma valinta miten sen osoittaa, kunhan osoittaa.
Vaikutat ap järkevältä ja kypsältä vanhemmalta, en olisi yhtään huolissani.
T: Sosiaalityön opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Muakin vituttaa se hössötys ja lässytys ja neuvominen ja se, että niitä lasten ruokavalioita ynnä muita pitäisi pohtia jotenkin 24/7. Esikoinen on nyt 3kk, iloinen ja tyytyväinen vauva, jonka kanssa luetaan Pikku Prinssiä, lauletaan Leevi and the Leavingsia ja joka on ollut jo agilityharkoissa ja yliopistolla. Kaikenmoisissa olosuhteissa on tässä maailmassa ihan onnellisia ihmisiä kasvatettu. Jos rakkaus riittää niin se riittää, ja on oma valinta miten sen osoittaa, kunhan osoittaa.
No nimenomaan! On olemassa suositus siitä, että missä vaiheessa aloitetaan soseet, missä vaiheessa kiinteämmät. Sillä mennään sen enempää keskustelematta. Päivä sinne tai tänne ei maata kaada. Jos on jokin allergia, niin eletään sen allergiaruoan kanssa. Tulen hulluksi jos niistä pitää KESKUSTELLA ja POHTIA ja HÖSSÖTTÄÄ.
Oletko minä? :D
Mulla on yksi ihana lapsi jota rakastan suunnattomasti. Kun hän oli pienempi, kävin perhekerhot ja muskarit, yritin kuunnella hiekkalaatikon laidalla juttuja imetyksestä ja lastenvaatemerkeistä. Se oli melko kammottavaa. Suurin osa sekoaa vauva-aikana, itsekin menin johonkin kummalliseen kuplaan. Saattaa olla että susta tulee hössöttäjä ainakin hetkeksi! Sitten heräät ja ihmettelet mitä oikein tapahtui :D Perhe-elämän ja oman elämän välille pitää löytää balanssi, ja se on mahdollista. Hengaa sellaisten vanhempien kanssa joista pitäisit muutenkin, tee kompromissejä, ota omaa aikaa. Mä kävin vauvan kanssa museossa ja niin käyn viisivuotiaan kanssakin. Kuljetat sinnikäästi paikoissa joissa itse viihdyt niin lapsi oppii miten missäkin ollaan. Ennen museota voi käydä siellä leikkipuistossa. Ei ole pakko valita vain toista : vanhemmuus ei ole ikuinen passi muumimaailmaan niinkuin Suomessa tavataan ajatella . Lapsi ottaa valtavasti vaikutteita vanhemmistaan, joten hyvin mahdollista että lapsesi tulee pitämään monista asioista mistä sinäkin. Lisäksi hän tulee varmasti muodostamaan oman makunsa joidenkin asioiden suhteen, ja sitäkin tulee kunnioittaa.
Kannattaa uskaltaa!
Ja minä en siis "hössötä" näin vielä lapsettomana mistään muustakaan lapsettomien ihmisten asiasta tai naisten asiasta. En jaksa keskustella kenenkään naisen kanssa kynsilakoista, vaatteista, dieeteistä, julkkisjuoruista, kampaamokäynneistä, kumminkaimansairauksista jne. En käy missään tyypillisissä naisten harratuksissa, jossa tulisi jossain pukuhuoneessa juoruiltua.. Vaikka olen kasvatusalan koulutettu en ole missään päiväkodissa töissä, vaan paikassa jossa kukaan ei hössää mitään vaan keskustelu liikkuu lähinnä tieteessä ja politiikassa. Eli en vastusta lapsihössötyksiä sinänsä vaan kaikkia hössötyksiä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä puhuttavaa jossain vaippajutuissa on. Menee kauppaan, ostaa iän mukaiset pampperssit ja sillä selvä. Miten niistä voi edes saada jonkun keskustelun aikaiseksi? En käsitä mitä vertaistukea niihin todellakaan tarvitsisi. Tai jotkut vauvan vaatteet tai vaunut.. Samahan se niissä on että kauppaan vain, katsotaan sopivin tuote ja ostetaan se, homma hoidettu, ei mitään kiinnostusta keskustella asiasta kenenkään kanssa sen enempää. N37
Näinhän se ihannetilanteessa menee. Ja sitten joskus ne kavereiden kullanarvoiset vinkit on tarpeen, nimimerkillä molempien lasten yövaipat vuotaa ja nyt on menossa joku kaksi tietynmerkkistä kertakäyttövaippaa + taskuvaippa ilman imua päällä -viritelmä ja se näyttäisi toimivan :D Samoin näissä "vertaiskeskusteluissa" olen oppinut että turvakaukalo kulkee tarvittaessa tyhjänä Brion Ponyjen selkänojassa rengasliinan avulla ja että Name It:lta löytää lapselle housut joihin ei tarvitse itse lisätä vyötäröön kiristystä että pysyvät jalassa ja KappAhlista haalari jossa ei heti lopu lahkeissa pituus. Toki kaikki nämä tilanteet olisi ratkenneet tavalla tai toisella ilman niitä keskustelujakin, mutta en ymmärrä miksi vinkkien kierrätys olisi huono juttu. Toki jos ei muusta osaa puhua niin tylsäksi käy :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta miksi ap luulee, että lapseen saa välttämättä "tartutettua" omat kiinnostuksenkohteet. Itse olen hiljainen kulttuuri-ihminen, mutta lapsi tykkää lätkästä, jalkapallosta, koriksesta ja kyllä hän saa urheilua seurata ja harrastaa, vaikka se ei minua kiinnosta.
En luule että lapsi olisi jotenkin kopio minusta tai että lapsi kiinnostuisi niistä mistä haluan sen kiinnostuvan. Mutta jos nyt puhutaan alle viisi vuotiaasta, niin minun vastuulla on tehdä asioista ja paikoista sille kiinnostavia, näyttää vaikka sitä kansallispuistoa "lapsen silmin" sille lapselle, ja avata sille erilaisia kokemuksia ja näkökulmia, joista jostain se voisi innostua. Ja kun tunnen lapseni, osaan varmastikin valita sen tyyppisiä kulttuurijuttuja mistä lapsikin innostuu. Joku lapsi on enemmän musiikin perään, joku visuaalisempi, joku eläytyy enemmän kosketuksen kautta. Minun tehtävä on tukea lasta siihen suuntaan mikä hänelle on luontaista. Vaikka se tapahtuisikin samalla kun hän kulkee mukana meidän aikuisten harrastuksissa. Kouluikäisen harrastukset nyt on ihan eri asia. Kokeilkoon muutamia, ja valitkoon siltä pohjalta, ja jos haluaa niin voi vaikka vaihtaa. Ap.
Kyllä minun lapsellani oli kavereita jo paljon ennen kouluikää ja hän löysi urheiluinnostuksensa heidän kauttaan, aina on ollut hyvin liikunnallinen kyllä. Minusta oli hyvä ja helppo ratkaisu viedä lapsi harrastukseen ja soittaa kitaraa sillä aikaa, mutta jos väkisin haluaa lapsen olevan mukana aikuisen harrastuksissa niin että kaikki siitä jotenkin nauttivat ja hyötyvät niin voihan sen niinkin tehdä. Siinä vaan voi joutua muokkaamaan sitä omaa harrastustaan sen verran, että hössötystä on lopulta oikeastaan enemmän.
Niin, miksi sitten haluat ylipäätään lapsen?
Alue: Aihe vapaa
Meikäläinen on käynyt ulkomaillakin!