Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluan lapsen, mutta se kaikki lapsi"hössäys" ja lasten ehdoilla eläminen pelottaa.
09.02.2017 |
En ole ylipäätään mikään kovin lapsikeskeinen tai sukukeskeinen nainen, vaan enemmän sellainen oman tieni kulkija. Viihdyn paljon yksin ja panostan uraani ja olen kiinnostunut lähinnä politiikasta, tekniikasta, taloudesta jne. Haluan kuitenkin lapsen, ja miehenikin haluaa minun kanssa lapsen. Olen varma, että olisin hyvä äiti, koska olen rakastava, vastuuntuntoinen ja huolehtivainen. Katkos uraan ei katkeroita minua yhtään. Mutta ahdistaa se kaikki lapsihössötys. En halua istua hiekkalaatikolla muiden äitien kanssa enkä kulkea perhekerhoissa. Laitan lapsen mieluummin selkäreppuun ja lähden vaeltamaan tai museoon. En halua että kukaan tulee lääppimään raskausmahaani, paitsi oma mies tietysti. En halua kuulla kenenkään tarinoita synnytyksestään enkä nimiehdotteluita. Ostan vauvalle varmasti hyvät ja kivat vaatteet, mutta en halua että kukaan alkaa mitään vaatehankintoja minulle hössöttämään. En jaksaisi päiväkodin vanhempainiltoja tai mitä ne nyt ovatkaan tai jotain luokkaretkien rahankeruumyyjäisiä. Voin lahjoittaa luokan kassaan satasen, jos sillä vältyn hössöttämiseltä. En halua uhrata parisuhdettani lapsen tarpeiden eteen, vaan opettaisin lapsen jotenkin mukautumaan siihen, että kulkee mukana meidän aikuisten harrastuksissa ja oppii tykkäämään niistä (ei mitään lapsille vaarallisia ole). Rohkaiskaa minua, tulkaa joku sanomaan että tällainen on mahdollista. Kertokaa joku että olette pystyneet pysymään etäällä kaikesta lapsihössötyksestä.
Kommentit (127)
ai niin, ja kansallispuistoissa on tullut pyörittyä pajonkin myös meidän kokoonpanolla, neljävuotiaasta alkaen tunturissa. Ne on olleet parhaita lomia. - 20-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap mitä luulet haittaisiko sinua jos 4 päivänä viikossa töistä tullessasi olisi kotona alakouluikäisen lapsenne lisäksi pari kaveriakin. Jääkaappi olisi vajennut reippaasti ja eteisessä olisi iso läjä toppavaatteita ja kenkiä. Ja olkkarissa lojuisi lauma äänekkäitä lapsia.
Tai alle kouluikäisten kanssa joutuisit sopimaan lasten kyläilyistä muiden vanhempien kanssa,haittaisiko ( ja eteisessä vaihtaa muutama sana lapsia tuotaessa/haettaessa€?
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että joillain kommentoijilla on mennyt sun pointti ihan kokonaan ohi. Tottakai vauva- ja lapsielämästä saa ja täytyy tehdä omannäköistä! Itse olen tohtorisnainen, joka ennen raskautta ajatteli samalla tavalla, mutta raskauden edetessä "vauvahöpsötykset" vei minut mukanaan :) En silti tarkoita, että näin tarvitsee käydä kaikille. Minä elän varmasti jossain akateemisessa kuplassa kun ympärilläni on lapsiperheitä, joissa lapsi ei ole koko elämä ja muiden aikuisten kanssa käydään keskusteluja myös lukemattomista muista aiheista kuin lapset. Minä uskon, että tämä nimenomaan antaa vanhemmille energiaa myös olla parempia vanhempia. Toki tuttavissani on sitten myös näitä, jotka eivät vielä lasten tultua kouluikään osaa puhua muusta kuin lastensa harrastuksista, ulkoiluvaatteista, jne. muistella menneitä vauva- ja taaperoaikoja. Näiden tuttavien kanssa en sitten kovin paljoa aikaani vietä, koska lapset ovat minulle normaali osa elämää, ei mikään harrastus joka täyttää koko elämän. Jos se kuitenkin on jollekulle sitä omannäköistä vanhemmuutta, niin mikäs minä olisin sitä tuomitsemaan. Annetaan kaikkien kukkien kukkia!
No totta, myönnän, että itselläni meni pointti ohi. Mietin itse noita asioita, että kannattaako hankkia lapsi, ja kirjoitin niissä tunnelmissa.
Mutta ap siis on jo päättänyt hankkia lapsen, ja hänelle kaikkea hyvää sillä tiellä.
Sorry.
t. 13
Ei kukaan äiti istu hiekkalaatikolla, koska tykkää siitä, vaan koska lapsi tykkää. Siinä mielessä aloituksesi tuntuu melko itsekeskeiseltä. Mutta luulen, että tuo puoli hoituu, kun oikeasti tutustut lapseesi.
Huolestuttavin väite minusta oli, että väität uskovasi, että sinusta tulee hyvä äiti. Äiti voi olla ihan ok, mutta jos et näe itsessäsi vikoja ja tarvetta kasvuun, et näe itseäsi rehellisesti, ja siitä voi seurata ongelmia. Mieluummin nöyrä ja epätäydellinen äiti, joka yrittää kasvaa, kuin 'hyvä äiti', joka ei osaa asettua muiden asemaan.
Ei lapsen kanssa tarvitse hössöttää. Me olemme useamman lapsemme kanssa matkustelleet paljon, muuttaneet ulkomaille pienen vauvan kanssa jne. Ei lapsi elämää estä. Mutta kyllä lapsi on aina oma persoonansa, jolla on oikeus mielummin haluta legolandiin kuin Norjan vaellukselle. Tai päinvastoin. Riippumatta siitä, mistä sinä tykkäät.
Lapset eivät ole klooneja sinusta.
No en saa ihan kiinni mitä tarkoitat kaikella hössöttämisellä, mutta ei lasta kannata tehdä jos ei ole valmis elämään sen ehdoilla paria ekaa vuotta. Yli 2-vuotiaan kanssa voi tehdä jo paljonkin, mutta sitä ennen lapsi määrää tahdin, ja ne kaksi ensimmäistä vuotta luovat pohjan lapsen itsetunnolle. Se miten vanhempi arvostaa ja ottaa huomioon lapsen tarpeet, vaikuttaa siihen kuinka paljon hän arvostaa itseään ja omia tunteita.
Vauva ei välttämättä viihdy selkärepussa, se saattaa valvottaa läpi yön, se ei välttämättä nuku kuin puoli tuntia kerrallaan päivällä, sitä ei voi vain jättää mummolaan viikonlopuksi, sillä saattaa olla sellaiset uni- ja ruokailurytmit jotka ei sovi sun elämäntapaan.
Vastasyntynyttä ei voi "kouluttaa" teidän elämäänne, vaan te kouliinnutte vastasyntyneen elämään. Vauva itse päättää.alkuun milloin ja missä nukkuu, ja milloin syö. Isomman vauvan kanssa voi jo vähän soveltaa, ja taaperon kanssa vielä enemmän. Mutta siihen et tule pääsemään, että lapsi vain mystisesti solahtaa elämäänne niin että voitte jatkaa samalla tavalla. Lapsi on kuitenkin ihan oikea ihminen, ei lemmikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska keskustelu. Itse koen sen hössöttämisen tarkoittavan sellaista "turhanpäiväistä huolenpitoa", mitä jotkut äidit tekee hirveästi. Nytkin olen bussissa ja vieressä on äiti ja kolme lasta, 8-11 vuotiaita eli ei mitään pieniä. Äiti puhuu koko ajan hyvin kovalla äänellä miten nyt otetaan eväitä, pitää syödä varovasti, ottiko kaikki nyt tarpeeksi, liian vähänkään ei saa ottaa, juoma vasta leivän jälkeen, talouspaperi leivän ympärille, varovasti bussi hytkyy, pärjäättekö, otatteko pähkinöitä, varovasti nyt! Jne. Todella raskasta :D äiti itse varmaan nauttii :D
Olen vuoden ikäisen lapsen äiti, enkä voi sietää muita äitejä! Tietysti joitakin tervepäisiä poikkeuksia löytyy. Jokainen tietää vauvoista ja niiden kasvatuksesta kaiken ja voi sitä materian määrää mitä se lapsi muka tarvitsee! Ja annas olla jos uskallat kritisoida jotain äitiyteen liittyvää tms. Siitä syntyy sota! Äitiys on jotain niin pyhää ettei sitä saa kommentoida. En siis käy kerhoissa tai kuulu mihinkään äitiryhmiin. Sukulaisilla tai kavereillani lapseni saa kontaktia muihin lapsiin ja perheen kesken teemme reissuja ja vietämme mukavaa aikaa keskenämme. Vaatteet lapselle on kirpputorilta ja nekin sieltä halvimmat mitä löytyy, käytännöllisyys menee kuosien ohi. Sukulaisten lasten vanhat lelut, rattaat, syöttötuoli ja muut pakolliset varusteet. Itse uutena ostettu ainoastaan turvakaukalo ja -istuin. Lapsemme ei ole muodikkain, eikä ympäröity kaiken maailman härpäkkeillä, mutta lapsi on iloinen, aktiivinen ja touhukas taapero. Äitiys ei ole suorittamista, eikä kilpailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä on meillä ainakin yksi hössöttäjä-äiti. En oo kuullut sen puhuvan lounaalla mistään muusta kun lapsistaan ja niiden päiväkodista ja haalareista ja ja ja... Muut äidit ja isät osaa keskustella esim. päivän uutisista mutta tämä yksi ei.
Minäkin inhosin hössötystä ja inhoan yhä. Mutta ihan normaaleita nuo lapset ovat vaikka ei käyty kertaakaan perhekerhossa eikä mammaryhmissä tai muskareissa.
Lapsilla on muutama ikäisensä leikkikaveri ja nyt tarhasta niitä tulee lisää. Yksi perheen harrastus meillä on.
Pääosin lapset kulkevat mukana tekemisessämme, autossa, rintarepussa ja muuallakin. Baareilua ei muutenkaan harrastettu joten mitään isoa muutosta ei tullut. Huvipuistoikää odotan innolla koska pidän itsekin niistä.
Vaatteet on pääosin saatu tutuilta, eivät ehkä ole muodinmukaisia mutta eivät ole minullakaan. Entä sitten. Ei ole kukaan valittanut. Lapsille on opetettu normaalit sanat ja asiat ilman leikkikieltä.
Kyllä se siis onnistuu, me vaan emme pidä ääntä itsestämme koska ne lapset eivät ole elämän keskipiste, vaan kivoja seuralaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe mitään syytä, miksi ette voisi elää tuollaista muista perheistä irrallista elämää -ainakin siihen saakka kunnes lapsi alkaa tarvita muiden lapsien seuraa normaaliin kehitykseensä.
Lapselle voi olla melkoinen shokki aloittaa päivähoidossa, jos on siihen astisen elämänsä elänyt hillityssä ja hiljaisessa aikuisten maailmassa. Sekin voi ylättää, kuinka jossain vaiheessa alkaa itse kaivata sitä ns.vertaistukea. Lasten kehittyessä tulee niin paljon kaikkea outoa ja epämääräistä vastaan, että välillä vaan on todella helpottavaa kuulla, että sitä samaa tapahtuu muillakin ja kuuluu asiaan.
Itse olen pystynyt yhdistämään sekä perhekerhot, hiekkalaatikolla istumisen että meidän vanhempien rakkaan luontoharrastuksen. Käydään myös museoissa, näyttelyissä, syödään ulkona ja matkustellaan jne. Mikään näistä ei ole sulkenut toistaan pois, toki lasten kanssa tekeminen asettaa omat ehtonsa.
Vierailija kirjoitti:
Olen vuoden ikäisen lapsen äiti, enkä voi sietää muita äitejä! Tietysti joitakin tervepäisiä poikkeuksia löytyy. Jokainen tietää vauvoista ja niiden kasvatuksesta kaiken ja voi sitä materian määrää mitä se lapsi muka tarvitsee! Ja annas olla jos uskallat kritisoida jotain äitiyteen liittyvää tms. Siitä syntyy sota! Äitiys on jotain niin pyhää ettei sitä saa kommentoida. En siis käy kerhoissa tai kuulu mihinkään äitiryhmiin. Sukulaisilla tai kavereillani lapseni saa kontaktia muihin lapsiin ja perheen kesken teemme reissuja ja vietämme mukavaa aikaa keskenämme. Vaatteet lapselle on kirpputorilta ja nekin sieltä halvimmat mitä löytyy, käytännöllisyys menee kuosien ohi. Sukulaisten lasten vanhat lelut, rattaat, syöttötuoli ja muut pakolliset varusteet. Itse uutena ostettu ainoastaan turvakaukalo ja -istuin. Lapsemme ei ole muodikkain, eikä ympäröity kaiken maailman härpäkkeillä, mutta lapsi on iloinen, aktiivinen ja touhukas taapero. Äitiys ei ole suorittamista, eikä kilpailua.
aahhaahhaaa, kylläpä ne muut äidit on tyhmiä :-)! Ne jaa paljosta paitsi kun et kunnioita heitalasnaolollasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavin väite minusta oli, että väität uskovasi, että sinusta tulee hyvä äiti. Äiti voi olla ihan ok, mutta jos et näe itsessäsi vikoja ja tarvetta kasvuun, et näe itseäsi rehellisesti, ja siitä voi seurata ongelmia. Mieluummin nöyrä ja epätäydellinen äiti, joka yrittää kasvaa, kuin 'hyvä äiti', joka ei osaa asettua muiden asemaan.
Siis voi ny helevetti millaseen wannabe-analyyttiseen tuubaan täällä toisinaan törmääkään.
Olenpas näköjään saanut täällä aika rankkaa kritiikkiä. Jonkun mielestä en voi olla hyvä äiti koska en ole riittävän nöyrä, ja jonkun mielestä minun ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan koska kuvittelen omistavani lapsen kuin lemmikin. Huhhuh. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vuoden ikäisen lapsen äiti, enkä voi sietää muita äitejä! Tietysti joitakin tervepäisiä poikkeuksia löytyy. Jokainen tietää vauvoista ja niiden kasvatuksesta kaiken ja voi sitä materian määrää mitä se lapsi muka tarvitsee! Ja annas olla jos uskallat kritisoida jotain äitiyteen liittyvää tms. Siitä syntyy sota! Äitiys on jotain niin pyhää ettei sitä saa kommentoida. En siis käy kerhoissa tai kuulu mihinkään äitiryhmiin. Sukulaisilla tai kavereillani lapseni saa kontaktia muihin lapsiin ja perheen kesken teemme reissuja ja vietämme mukavaa aikaa keskenämme. Vaatteet lapselle on kirpputorilta ja nekin sieltä halvimmat mitä löytyy, käytännöllisyys menee kuosien ohi. Sukulaisten lasten vanhat lelut, rattaat, syöttötuoli ja muut pakolliset varusteet. Itse uutena ostettu ainoastaan turvakaukalo ja -istuin. Lapsemme ei ole muodikkain, eikä ympäröity kaiken maailman härpäkkeillä, mutta lapsi on iloinen, aktiivinen ja touhukas taapero. Äitiys ei ole suorittamista, eikä kilpailua.
aahhaahhaaa, kylläpä ne muut äidit on tyhmiä :-)! Ne jaa paljosta paitsi kun et kunnioita heitalasnaolollasi.
Minusta he ovat. En ole koskaan viihtynyt muiden naisten seurassa, vaan ennemmin niiden naisten miesten seurassa. Kai olen itsekkin putkiaivo, mutta jokainen tyylillään. En usko että minä saisin muiden seurasta mitään ja tuskin muutkaan minun seurasta. Perhevalmennuksessakin aikoinani tunsin olevani täysin eri planeetalta muiden seurassa. Ei vaan arvot ja ajatusmaailmat kohtaa. Ja ei minua muut lapset häiritse, ja toki asioin muiden vanhempien kanssa tarpeen vaatiessa ettei lapsestani tule eristäytynyttä muista, mutta en mitään vertaistukea tai rupatteluseuraa tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Minusta he ovat. En ole koskaan viihtynyt muiden naisten seurassa, vaan ennemmin niiden naisten miesten seurassa. Kai olen itsekkin putkiaivo, mutta jokainen tyylillään. En usko että minä saisin muiden seurasta mitään ja tuskin muutkaan minun seurasta. Perhevalmennuksessakin aikoinani tunsin olevani täysin eri planeetalta muiden seurassa. Ei vaan arvot ja ajatusmaailmat kohtaa. Ja ei minua muut lapset häiritse, ja toki asioin muiden vanhempien kanssa tarpeen vaatiessa ettei lapsestani tule eristäytynyttä muista, mutta en mitään vertaistukea tai rupatteluseuraa tarvitse.
Jep. mulle sanoi Espon kaupungin hallinnossa töissä ollessani yksi rouva hyvin luottamuksellisesti että
"Tiedätkö, minä olen hyvin erityislaatuinen ihminen" .
Olin ihan että joo, ei olisi tarvinnut erikseen kertoa...
Paljastettakoon nyt, että satun olemaan kasvatuspuolen ammattilainen itse ammatiltani, maisteri sellainen. Uskon kyllä, että lapsi selviäisi kanssani ihan hengissä vaikka en mammakerhoissa kävisi. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Oho, että oikein maisteri!
Kivaa! Lisää kritiikkiä! Ap.
Vierailija kirjoitti:
Olenpas näköjään saanut täällä aika rankkaa kritiikkiä. Jonkun mielestä en voi olla hyvä äiti koska en ole riittävän nöyrä, ja jonkun mielestä minun ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan koska kuvittelen omistavani lapsen kuin lemmikin. Huhhuh. Ap.
AV-palsta on sellainen paikka, että vaikka kysyisit "kertokaa millainen sää on teillä päin tänään?" saisit kritiikkiä, jos et muusta niin kysymyksenasettelusta.
Alue: Aihe vapaa
Ei se minun elämääni rajoita, johan aloituksessakin kirjoitin että ei haittaa yhtään että lapsen takia ura menee tauolle ym. Minua vaan ärsyttää ja ahdistaa kaikki lapsihössäys. Ei se tarkoita että rakastaisin lasta yhtään sen vähemmän kuin lapsihössäyksestä innostuva äiti.