Äitini kuoli varattomana - mieheni mielestä minun pitää maksaa osuuteni hautajaiskuluista omista rahoistani eikä perheen yhteisistä rahoista

No ei tietenkään miehesi pidä osallistua kuluihin. Ei kai sunkaan ole mikään pakko.

Vierailija kirjoitti:

AP on aina ostanut miehen suvulle lahjat, joskus omista ja joskus yhteisistä rahoista. Sukulaisia on kestitetty yhteisillä rahoilla ostetuilla ruuilla. AP:n puolen suvulle ei ole ostettu lahjoja, koska näin on suvun kanssa sovittu. Itse ajattelin, että 25 vuoden aviovuoden jälkeen anoppi olisi yhteisillä rahoilla saatettu hautaan, kuten miehen sukua on yhteisillä rahoilla kestitty. Miehen suvusta ei ole koskaan tullut kukaan auttamaan esim. talonrakennuksessa, minun suvustani taas oli porukkaa monta viikonloppua tekemässä hommia.

Itse en sisarusteni kanssa missään vaiheessa ajatellut kaataa äitini hautausta sosiaalihuollon ja veronmaksajien niskaan, kun itse pystyimme sen hoitamaan. Muut sisarukseni ovat hoitaneet osuutensa ihan perheenä. Mä oon ainut, jonka mies kieltäytyi osallistumasta kuluihin.

Kompensoiko miehen hyvät puolet tuon saituuden?

Vierailija kirjoitti:

Olisitte tosiaan pistäneet sossun maksamaan. Onko sillä niin väliä vaikka olisi halvin mahdollinen hautaus jos kerran on vainajakin sellainen kuin kerroit. En minä  ainakaan alkaisi maksaa kuluja jos äitini kuolisi varattomana (mikä saattaa olla hyvinkin mahdollista, peliriippuvainen kun on!).

Enkä kyllä ihmettele yhtään, että miehesi ei osallistunut  hautauskulujen maksamiseen. Ei kai kukaan nyt suostuisi appivanhempiensa hautajaisia maksamaan.

Oikeesti? Mun appivanhemmat on mun rakastaman miehen vanhemmat, en näe mitään syytä miksi en olisi osallisena myös tämmöisissä kuluissa.

Ollaan autettu miehen vanhempia nyt muutenkin, mutta meillä kaikki onkin yhteistä ja puhalletaan yhteen hiileen. Ymmärrän jos parilla on ihan erilliset rahat, perikunta maksaa joka tapauksessa kulut eikä apn mies kuulu tähän, mutta minusta kun ollaan avioliitossa (tai ihan vaan liitossa), nämä on yleensä yhteisiä asioita. 

Ap, tuntuu pahalta puolestasi tuo miehesi asenne. Ja osanotto äitisi poismenon johdosta myös. 

Kertokaa miten ihmeessä 25 vuoden avioliiton, talon rakentamisen, yhteisten lasten ja muun elämän jälkeen kukaan pysyy enää laskuissa siitä, mihin kenenkin kolikot menevät? Tuollainen erottelu ei ole mitenkään mahdollista. Useimmat perheen asiat ovat yhteisiä. Mitä sitten tapahtuu niille rahoille, joita jää kummankin omalle tilille yhteisten eli melkein kaikkien menojen jälkeen? Pannaanko ne salaiselle säästötilille?

Ja millä tavalla ap;n oma talous  hautajaiskulujen maksamisesta vaarantui? En ymmärrä. Ja mitä ovat ne "omat menot", jotka kustannetaan omista varoista. Meikkejä, vaatteita, kampaajia? Miksi ne eivät ole myös yhteisiä kuluja.

Olen itse elänyt yli 30 v avioliitossa, jossa kaikki kulut, tulot ja säästöt  ovat yhteisiä. Välillä on toisella olleet paremmat tulot, välillä toisella. Säästöt ovat elämäntilanteen mukaan milloin kummankin nimissä olevalla tilillä, mutta ikinä ei ole mieleenkään tullut erotella minun ja sinun rahoja. 

Vierailija kirjoitti:

No ei tietenkään miehesi pidä osallistua kuluihin. Ei kai sunkaan ole mikään pakko.

Ei ole pakko. Mutta minun luonteeni ei anna periksi olla niin kusipäisen saita miehen sukulaisia kohtaan. He ovat osa mukavia, osa vähemmän mukavia, mutta silti he kuuluvat perheeseen. Ja jos sieltä päästä joku kuolisi varattomana, olisi minulle syvä häpeä haudata heidät soskun kustannuksella, saati että sanoutuisin irti perheenä kustannuksista ja laittaisin miehen yksin maksamaan.

En ymmärrä, että samassa perheessä on eri tulotaso, mutta jos sellainen sopimus on, että kukin maksaa omat kulunsa itse, niin totta kai sinun on silloin maksettava omasta pussistasi äitisi hautajaiskulut. Itse en ikinä suostuisi elämään kahden rahapussin taloutta, vaikka minulla on suuremmat tulot. Syy on se, että rakkauteen kuuluu jakaminen, ei erottelu. Näkeehän sen miten itsekkäät ihmiset tuollaista tekevät, kun hautajaiskuluistakin tapellaan.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa miten ihmeessä 25 vuoden avioliiton, talon rakentamisen, yhteisten lasten ja muun elämän jälkeen kukaan pysyy enää laskuissa siitä, mihin kenenkin kolikot menevät?

Me (en ole ap) olemme olleet naimisissa yli 25 vuotta, meillä on 2 lasta eikä meillä ole mitään vaikeuksia tietää, mihin kummankin rahat ovat menneet. Ehkä sitä on vaikea ymmärtää, jos on aina ollut vain yhteinen tili.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten tapahtuu niille rahoille, joita jää kummankin omalle tilille yhteisten eli melkein kaikkien menojen jälkeen? Pannaanko ne salaiselle säästötilille?

Ne voi meillä kumpikin käyttää siten kuin parhaaksi näkee. Mieheni osti omilla rahoillaan itselleen yli 20 000 euroa maksavan harrastusvälineen. Se ei hetkauttanut minua mitenkään, koska se ei ollut millään tavalla poissa omistani tai perheen yhteisistä rahoista.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä ovat ne "omat menot", jotka kustannetaan omista varoista. Meikkejä, vaatteita, kampaajia? Miksi ne eivät ole myös yhteisiä kuluja.

Omilla rahoillani maksan esim. omat vaatteeni, syömiseni silloin, kun syön työpaikalla tai käyn yksin tai jonkun kaverini kanssa (en mieheni kanssa) ulkona syömässä, harrastukseni jne. Minusta on nimenomaan vapautta se, että minun ei tarvitse vaikka vaatetta ostaessani miettiä, voinko ostaa näin kalliin, vaan voi vapaasti ostaa sellaisen kuin haluan omilla rahoillani. En ikinä suostuisi täysin yhteisiin rahoihin mieheni kanssa. Haluan päättää itsenäisesti niiden rahojeni käytöstä, jotka eivät mene yhteisiin menoihin.

Käytännössä meillä molemmilla menee nykyisin merkittävä osa yhteisistä rahoista omiin sijoituksiin, koska rahaa tulee selvästi enemmän kuin mitä sitä kuluu.

Tarkoitin: merkittävä osa ei-yhteisistä rahoista menee omiin sijoituksiin.

28

Noin tarkka rahasta ei saa olla - varsinkaan pidemmän suhteen ja yhdessä kulkemisen jälkeen. Asia on eri jos puhutaan harrastuskuluista, vaatteista, elektroniikasta ym. materiasta, mutta kyllä tuossa puolison pitäisi olla kumppaninsa tukena eikä vain nipottaa raha-asioista. Noin ei käyttäydytä ihmistä kohtaan, jonka pitäisi olla se tärkein. Raha on oleellinen asia tässä elämässä, mutta sen ei tulisi olla se tärkein murheen aihe. 

Vierailija kirjoitti:

AP on aina ostanut miehen suvulle lahjat, joskus omista ja joskus yhteisistä rahoista. Sukulaisia on kestitetty yhteisillä rahoilla ostetuilla ruuilla. AP:n puolen suvulle ei ole ostettu lahjoja, koska näin on suvun kanssa sovittu. Itse ajattelin, että 25 vuoden aviovuoden jälkeen anoppi olisi yhteisillä rahoilla saatettu hautaan, kuten miehen sukua on yhteisillä rahoilla kestitty. Miehen suvusta ei ole koskaan tullut kukaan auttamaan esim. talonrakennuksessa, minun suvustani taas oli porukkaa monta viikonloppua tekemässä hommia.

Itse en sisarusteni kanssa missään vaiheessa ajatellut kaataa äitini hautausta sosiaalihuollon ja veronmaksajien niskaan, kun itse pystyimme sen hoitamaan. Muut sisarukseni ovat hoitaneet osuutensa ihan perheenä. Mä oon ainut, jonka mies kieltäytyi osallistumasta kuluihin.

Kai kerroit nämä pointit miehellekin, etkä vaan täällä palstalla?

Vierailija kirjoitti:

En usko lukemaani. Eikö teille puolison vanhempi ole perheen sukulainen eikä vain toisen vanhemman? Itse en koskaan voisi kuvitellakaan kieltäytyväni osallistumasta puolison vanhempien kuluihin jos sellainen tilanne tulisi.

Samaa mieltä. Minun äiti kuoli pari vuotta sitten. Ei mulle tullut edes mieleen kysyä mieheni mielipidettä mistään maksuista. Yhteisistä rahoista maksoimme osuutemme, samoin sisarukseni puolisoineen.

Samoin toimittiin kun mieheni isä kuoli.

Todella outoja ajatuksia täältä saa lukea.

Nyt on varmaan sitten aika lopettaa miehen sukulaisten lahjaostokset perheen yhteisistä rahoista.

Jos perheen menoihin on sovittu ruuat,asuminen ja lasten menot... Niin eihän niistä riitä mihinkään hautajaisiin....vai näkeekö lapset nälkää kuukauden?

Uskomatonta tekstiä täällä?! Maksatetaan kaikki mahdollinen vaan muiden veronmaksajien pussista?? Kyllä tuo sosiaalinen tuki on tarkoitettu niille  joilla on tarvetta eniten, eikä kaikille niille jotka eivät kuolinpesästä hyödy!! Ap voi miettiä, että olisiko mies ottanut osaa perinnön tuhlaamiseen, jos sellaista olisi tullut??

No nyt otat silmä silmästä -asenteen ja ilmoitat ukolle, että slevä, 1 kpl hautajaisia hänen sukunsa puolelta  hoidetaan siten, että mies maksaa omasta pussista kaiken yksin. Hautajaiset saa valita vapaasti mutta yksin maksaa.

Ehkä äijä siinä vaiheessa tajuaa käytöksensä ääliömäisyyden, kun joutuu kohtaamaan samanlaista sinun puoleltasi. Kato, äijät on just sellaisia, ettei ne tajua ennen kuin osuu omalle kohdalle vastaavaa ääliömäisyyttä, mitä ne itse harrastavat. Ne ovat pahempia kuin koirat, kun ei niitä voi kouluttaa edes sillä sanomalehtirullalla ja yliäänipillillä. Pitää vain aina antaa sama takaisin, vasta silloin ne tajuavat.

t: mieskuiskaaja

Vierailija kirjoitti:

Emme olleet miehen kanssa tekemisissä äitinä kanssa (syynä äitini alkoholismi ym.), mutta lapset saivat vapaasti olla yhteydessä mummiin. Ja olihan hän äiti, mummi ja anoppi, olipa sitten millainen hyvänsä.

Mutta joo. Omista rahoistani maksoin osuuteni äidin hautajaisista. Perheen rahoja sai käyttää kukkavihkoon.

Mitä mieltä?

Meillä sama,anoppikokelas oikea pain in the ass kaikkine kikkailuineen ja sekoiluineen,kuoleman jälkeen selvisi että ihan kaikki asiat oli hoitamatta, ihan kaikki,postilaatikko oli aina ihan täysi perintätoimistojen kirjeitä kun kävin sitä tyhjäämässä.

Vuosien varrella niin kova vitutus tuli kyseisestä henkilöstä,että akka sai hoitaa itse hautajaiset ja kulut,lisäksi muijan veli on kusipää siipeilijä miltä ei varmasti saa euroakaan mihinkään.

Mun mielestä aapeen mies teki ihan oikein.

Onko mitenkään mahdollista ajatella, että mies nyt vain sattui vihaamaan vastenmielistä alkkisanoppia ja siksi ei halua osallistua hänen hautajaisiinsa. MInä tavallaan ymmärrän tämän pointin. Alkkisäitisi on ollut aika taakka perheelle. Hän on mm. riistänyt lapsilta kunnollisen, turvallisen ja hyvän isoäidin mahdollisuuden. Tod. näk. alkkisäiti on jättänyt arvet sinuunkin. MIehesi on joutunut sietämään tätä kaikkea ja olisi varmasti mieluummin ottanut vähän toisenlaisen isoäidin lapsilleen. Ehkä hänen tapansa oireilla vaikeasta tilanteesta on se, ettei nyt kaiken jälkeen ainakaan halua maksaa akan hautajaisia?

Vierailija kirjoitti:

No nyt otat silmä silmästä -asenteen ja ilmoitat ukolle, että slevä, 1 kpl hautajaisia hänen sukunsa puolelta  hoidetaan siten, että mies maksaa omasta pussista kaiken yksin. Hautajaiset saa valita vapaasti mutta yksin maksaa.

Ehkä äijä siinä vaiheessa tajuaa käytöksensä ääliömäisyyden, kun joutuu kohtaamaan samanlaista sinun puoleltasi. Kato, äijät on just sellaisia, ettei ne tajua ennen kuin osuu omalle kohdalle vastaavaa ääliömäisyyttä, mitä ne itse harrastavat. Ne ovat pahempia kuin koirat, kun ei niitä voi kouluttaa edes sillä sanomalehtirullalla ja yliäänipillillä. Pitää vain aina antaa sama takaisin, vasta silloin ne tajuavat.

t: mieskuiskaaja

Jos siellä miehen puolella ei ole persaukisia kuolijoita, tuo ei tule toteutumaan koskaan, koska hautajaiset menevät vainajan varoista. 

Intiassa kropat voidaan heittää suoraan pyhään jokeen. Siellä tulee hautajaiset halvaksi. Suomessakin voisi olla jokin määrätty joki, jonne voisi halutessaan ruumiin viedä kellumaan.