Mun ysiluokkalainen lapseni ei vieläkään tiedä, minne menisi peruskoulun jälkeen. Yhteishaku lähenee...
Alkaa pikkuhiljaa itseäkin ahdistaa, mutta ei kait siinä auta kuin kokeilla jotain vaihtoehtoa. Jos se osoittautuu hirveäksi, niin sitten vaihtaa toiseen kouluun.
Lukio olisi helppo ratkaisu, ellei kärsisi lukihäiriöstä ja olisi nyt erityisopetuksessa mm. kielissä. Hän tosi tällä hetkellä harkitsee jopa lukiota, tuosta huolimatta ja siitä huolimatta, ettei kenties pääsisi sinne, vaikka hakisi.
Muutama vaihtoehto hänellä on mielessä, mutta kaikissa niissäkin tuntuu olevan huonot puolensa.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukioon vaan. Nyt onkin viimeinen hetki ryhtyä kunnolla opiskelemaan.
Amikseen pääsee aina mutta lukioon ei. Aikuislukioon lähtee enää harva ilman kunnon motivaatiota.
Amikseen kun lähtee, elämästä on tiedossa ankea. Ankea siksi koska elämä pienillä rahoilla on ankeaa. Amis alojen palkat on matalia, vuorotöillä saa ne nostettua mutta se on raskasta. 5-vuorotyöstä voi saada 4000 brutto mutta sitten elämä on sen mukaista.
Lukio mahdollistaa pääsyä yliopistoihin ja aloille joissa palkat on kunnollisia ja työt fyyssisesti kevyitä.
Nyt kyllä yleistit aika tavalla. Amis ei ole automaattisesti ruumiillista työtä, siellä on myös teoreettisia linjoja. Tuo palkkajuttukaan ei pidä automaattisesti paikkaansa, on hyväpalkkaisia amisammatteja ja pienipalkkaisia akateemisia ammatteja. Sitä paitsi, entä jos ei koekaan tarvitsevansa hirveän isoa rahamäärää, entä jos riittää että tulee toimeen? Ja amiksestakin on nykyisin mahdollista jatkaa korkeammalle asteelle.
Voi amiksella olla ihan hyvä palkka, mutta suurituloiseksi pelkällä amispohjalla on hankala päästä. Kannattaa katsoa listaa Suomen suurituloisimmista. Lähes kaikki heistä (pl. urheilijat) ovat akateemisesti koulutettuja.
Joo, todella naurettava väittää ettei raha helpota elämää ja ettei kaikki halua rahaa ja helpompia töitä.
Entäs kun teidän lapset saa perheen. Eikö niillä pitäisi olla mahdollisuus elättää parhaimman mukaan?
Vaikkei teille rahaa mitään merkitse koska ette vaadi sitä, harrasta mitään, elä kalliimin niin ei se tarkoita sitä että pitää evätä lapsilta se mahdollisuus.
Suomessa on liikaa luuserimeininkiä josta pitäis pikkuhiljaa päästää eroon.
Jako on jo valmiiksi sellainen ettei ns. Paskatöitä enää suomalaisille anneta
Vierailija kirjoitti:
Joo, todella naurettava väittää ettei raha helpota elämää ja ettei kaikki halua rahaa ja helpompia töitä.
Entäs kun teidän lapset saa perheen. Eikö niillä pitäisi olla mahdollisuus elättää parhaimman mukaan?
Vaikkei teille rahaa mitään merkitse koska ette vaadi sitä, harrasta mitään, elä kalliimin niin ei se tarkoita sitä että pitää evätä lapsilta se mahdollisuus.Suomessa on liikaa luuserimeininkiä josta pitäis pikkuhiljaa päästää eroon.
Jako on jo valmiiksi sellainen ettei ns. Paskatöitä enää suomalaisille anneta
Edelleen, amispohjainen ammatti ei tarkoita automaattisesti huonoa palkkaa ja ruumiillista työtä. Eikä akateeminen ammatti tarkoita automaattisesti hyvää palkkaa. Miksi pidät itsestäänselvyytenä, että kaikki edes perustavat perheen? Entä mikä on "helppo työ"? Henkisesti vai fyysisesti helppo?
Mikä siinä on että pitää vetää maton omien lasten jalkojen alta?
Miten jotkut kuvittelee että suomalaiset pääsee sankoin joukoin noihin paskahommiin?
Virolaiset ja puolalaiset yms niitä tekee ja näitä uusia tänne tulleita, ne on etuöyöntiasemassa ja ne saa kaikki noi paikat. Käy täällä aivan niinkuin ruotsissa.
Vetää maton omien lasten jalkojen alta jopa siinäkin asiassa että niitten pitää pohtia onko niillä rahaa perustaa perhe, joka pitäisi olla itsestäänselvyys, jokaisen oikeus
Tämä tietenkin sotii ohjeistuksen kanssa, että maksimi määrä hakijoita amikseen.
Koulujen ohjaajat katsovat vain kiintiöitä ja jotkut tuntevat kovaakin painostusta. Tämä sen takia että amiksen kaikille linjoille olisi tarpeeksi hakijoita. Eli jokainen opiskelija on kauppatavaraa, ja niistä koulut ja oppilaitokset haluaa omansa.
Lasten parasta jokainen vanhempi ajattelee ja pyrkii neuvomaan, tai pitäisi pyrkiä neuvomaan, mitä se sitten kunkin tapauksessa on.
Sama pätee aikuisia. Jos joku erehtyy käymään opintoohjaajalla niin eka puolituntinen vierähtää siihen että pyrkivät saamaan innostumaan henkilökohtaisen avustajan koulutuksesta, seuraava on sitten lähihoitaja. Nämä vaikka käyt kyselemässä jostain aivan muuta alaa.
Lukivaikeus itsessään ei estä lukio-opintoja, mutta jos peruskoulu teettää kovasti töitä ja keskiarvo on seiskan kieppeillä, ei lukiota yleensä jaksa loppuun saakka. Niitäkin yksilöitä on, jotka löytävät piilevän lukutoukkansa vasta lukiossa, mutta vain harvassa. Pahimmillaan koulumenestys romahtaa ja itsetunto sen mukana.
Valma on ihan hukassa olevalle hyvä vaihtoehto, jos kymppi puuttuu. Sitä kautta voi se oma ala löytyä ja pääsee jatkuvan haun kautta ehkä aloittamaan opinnot jo samana vuonna.
Sieltä saa myös lisäpisteet ensi vuoden hakuun vastoin kuin lukion kesken jättämällä. Myös ammattialan vaihto onnistuu kesken opintojen. Se on ihan normaalia arkea. Jos siis aloittaa metallilla, voi lopulta valmistua kokiksi. Ketään ei epävarmuuden takia amiksessa päästetä putoamaan.
Kotiin jääminen, vastoin kuin joku tuossa ylempänä väitti, on nykyään varma tie syrjäytymiseen. Monet ammattiin valmistuneet löytävät valmistumisen jälkeen työtä muulta kuin omalta opiskelualaltaan. Kotiin peruskoulun jälkeen jääneet nuoret työllistyvät todella heikosti!
Suosittelisin lämpimästi laittamaan lapsen omalle opolle viestiä ja sopimaan palaverin, johon huoltaja tulisi mukaan. Sitä varten me ollaan siellä koululla, että autetaan!
Lukioon kannattaa mennä jos 8,5 tai hyvä matematiikassa ja fyke.
Lukioon myös 7.4 ja hyvin se meni
Eniten itseänikin ärsyttää tuo, että amis mielletään automaattisesti käsillä tekemiseksi. Sieltä valmistuu myös mm. seuraaviin ammatteihin; merkonomi, datanomi, kuva-artesaani, media-assistentti ja matkailuvirkailija. Vähän epäilen, ettei noilla linjoilla pahemmin tehdä asioita käsillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukioon vaan. Nyt onkin viimeinen hetki ryhtyä kunnolla opiskelemaan.
Amikseen pääsee aina mutta lukioon ei. Aikuislukioon lähtee enää harva ilman kunnon motivaatiota.
Amikseen kun lähtee, elämästä on tiedossa ankea. Ankea siksi koska elämä pienillä rahoilla on ankeaa. Amis alojen palkat on matalia, vuorotöillä saa ne nostettua mutta se on raskasta. 5-vuorotyöstä voi saada 4000 brutto mutta sitten elämä on sen mukaista.
Lukio mahdollistaa pääsyä yliopistoihin ja aloille joissa palkat on kunnollisia ja työt fyyssisesti kevyitä.
Nyt kyllä yleistit aika tavalla. Amis ei ole automaattisesti ruumiillista työtä, siellä on myös teoreettisia linjoja. Tuo palkkajuttukaan ei pidä automaattisesti paikkaansa, on hyväpalkkaisia amisammatteja ja pienipalkkaisia akateemisia ammatteja. Sitä paitsi, entä jos ei koekaan tarvitsevansa hirveän isoa rahamäärää, entä jos riittää että tulee toimeen? Ja amiksestakin on nykyisin mahdollista jatkaa korkeammalle asteelle.
Miksi pelkkiä alapeukkuja? Kaikki noista ovat täyttä faktaa!
Vierailija kirjoitti:
Eniten itseänikin ärsyttää tuo, että amis mielletään automaattisesti käsillä tekemiseksi. Sieltä valmistuu myös mm. seuraaviin ammatteihin; merkonomi, datanomi, kuva-artesaani, media-assistentti ja matkailuvirkailija. Vähän epäilen, ettei noilla linjoilla pahemmin tehdä asioita käsillä.
Noistakin suurin osa istuu nykyään kaupan kassoina. Että kyllä se käityötä on, vaikkei sitä sellaiseksi mielletä
Täh,miksi käydä fuckingkouluja ja käydä töissä?? Sossuhan maksaa kaiken.
Ap, missä poikasi on hyvä? Mitkä ovat hänen vahvimmat kouluaineensa? Tämänkin tiedostaminen auttaa usein jo yllättävän paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ap, missä poikasi on hyvä? Mitkä ovat hänen vahvimmat kouluaineensa? Tämänkin tiedostaminen auttaa usein jo yllättävän paljon.
Sori, siis lapsesi. Ethän maininnut mitään sukupuolesta.
MiäsHenkilö kirjoitti:
Pitäkää vanhemmat ihan oikeasti huolta siitä, että poikien numerot eivät jää sinne seiskan tuntumaan. Ei ole mitään poikien numeroita. Tutkimusten mukaan opettajan antavat pojille järjestäin huonompia numeroita, joten koittakaa panostaa siihen koulukäyttäytymiseen, joka voi vaikuttaa pojan arvosanoihin.
Jos koulu ei suju, niin jäkis- ja jalkapallo pitää laittaa jäähylle. Jos pojan keskiarvo on seiskan pintaan yläasteen lopussa, joku on epäonnistunut lapsen kohdalla. Me tiedämme, ettei järjestelmä tykkää hirveästi pojista, joten vanhempien pitää ottaa se huomioon.
huonoja numeroita antoivat pojalle, ka oli ysin lopussa 9,42. Lukuaineet.
Niinpä. Ja sitä paitsi, vaikka amisammatit olisivatkin keskimäärin fyysisesti raskaampia, niin akateemisissa ammateissa voi puolestaan olla henkisesti kovempi paine ja vastuu. Ja liiallisessa istumatyössäkin on riski, ettei tule harrastettua riittävästi liikuntaa. Asioilla on aina puolensa ja puolensa.