Mun ysiluokkalainen lapseni ei vieläkään tiedä, minne menisi peruskoulun jälkeen. Yhteishaku lähenee...

Voi sitä laittaa vaikkapa 15 v vokkeihin harjoittelemaan, tytöt eteenkin. Kannattaako, se on eri juttu. Sama tässäkin tapauksessa. Jos joku on onnistunut niin onnittelut siitä. Kaikki eivät kuitenkaan onnistu.

Ap on vastuuntuntoinen vanhempi joka on huolestunut. Hän tietää faktat ja missä mennään. Kannattaa varmaan häneltä kysyä miten hän näkee asian. Lähettäisikö hän lapsensa 1000 km päähän lukiota käymään vai amista? Näitä vaihtoehtoja ap siis mietti

Vierailija kirjoitti:

Jos lukuaineiden (ja lukuainaiden keskiarvollahan sinne lukioon haetaan) keskiarvo on 7 pinnassa niin eihän sillä lukioon edes pääse, edes niihin joissa ka-raja on mahd matala.

Onko 7?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikkei mene minnekään, ei se välttämättä maailmanloppu ole. Koulutus on jossain määrin yliarvostettua.

Vai arvostetaanko sitä oikeastaan liian vähän, kun meillä on ennätysmäärä akateemisia työttömiä. Se vasta katkera kohtalo on, kun lukenut itsensä maisteriksi tai peräti tohtoriksi asti vain päätyäkseen kortistoon ja asumaan johonkin slummiin niitten inhottavien mamujen kanssa, mihin nämä halla-ahot sen katkeruutensa sitten purkavat.

Varmin syrjäytymisen ehkäisykeino on koulutus. Ihan mikä tahansa koulutus.

Kukaan vanhempi ei varmaan halua ohjata lastaan suoraan ikityöttäksi Retuksi??? Koulutus voisi toki olla myös oppisopimuskoulutus - ei kai kukaan täällä ole ollut sitä mieltä, että ainoastaan Yliopisto ja Tohtorinlakki ovat tavoiteltavia?

Mutta kyllä jokainen normaali vanhempi toivoo, että oma lapsi löytää elämäänsä muutakin mielekkyyttä kuin tietokonepeliin pelaamisen ja sossun tuilla kotona makaamisen???

Oikeastaan vielä parempi syrjäytymisen ehkäisykeino on tyttöystävä. Jos ette usko, käykää teknillisessä yliopistossa tai juttelemassa YTHS:n psykologeille

Hmm, kumpi on ennen muna vai kana - siis tapauksessa että lapsi jää kotiin kaivamaan nenäänsä ja elämään sossun tuilla? Aika harva kokee tuollaisen hyypiön mitenkään seurustelukumppaniainekseksi... Eli opiskelu parantaa myös pariutumismahdollisuuksia (tai työn teko, mutta peruskoulupohjalta töitä ei tuosta vaan saa)

Oma lukunsa on sitten ne jotka kyllä pääsevät opiskelemaan mutta eivät silti syystä tai toisesta pariudu - sekin on varmasti iso masennusta ja muita syrjäytymisongelmia mukanaan tuova asia. Osa heistä varmaan paneutuu entistä pontevammin opiskeluihinsa ja sit kautta saa merkityksen elämäänsä - ja aika moni ihmeellinen yöperhonen on löytänyt opiskeluista myös samanlaisen yöperhoset puolisokseen kun on löytynyt jotai yhteistä kiinnostuksen kohdetta minkä varjolla olla sosiaalinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikkei mene minnekään, ei se välttämättä maailmanloppu ole. Koulutus on jossain määrin yliarvostettua.

Vai arvostetaanko sitä oikeastaan liian vähän, kun meillä on ennätysmäärä akateemisia työttömiä. Se vasta katkera kohtalo on, kun lukenut itsensä maisteriksi tai peräti tohtoriksi asti vain päätyäkseen kortistoon ja asumaan johonkin slummiin niitten inhottavien mamujen kanssa, mihin nämä halla-ahot sen katkeruutensa sitten purkavat.

Varmin syrjäytymisen ehkäisykeino on koulutus. Ihan mikä tahansa koulutus.

Kukaan vanhempi ei varmaan halua ohjata lastaan suoraan ikityöttäksi Retuksi??? Koulutus voisi toki olla myös oppisopimuskoulutus - ei kai kukaan täällä ole ollut sitä mieltä, että ainoastaan Yliopisto ja Tohtorinlakki ovat tavoiteltavia?

Mutta kyllä jokainen normaali vanhempi toivoo, että oma lapsi löytää elämäänsä muutakin mielekkyyttä kuin tietokonepeliin pelaamisen ja sossun tuilla kotona makaamisen???

Oikeastaan vielä parempi syrjäytymisen ehkäisykeino on tyttöystävä. Jos ette usko, käykää teknillisessä yliopistossa tai juttelemassa YTHS:n psykologeille

Hmm, kumpi on ennen muna vai kana - siis tapauksessa että lapsi jää kotiin kaivamaan nenäänsä ja elämään sossun tuilla? Aika harva kokee tuollaisen hyypiön mitenkään seurustelukumppaniainekseksi... Eli opiskelu parantaa myös pariutumismahdollisuuksia (tai työn teko, mutta peruskoulupohjalta töitä ei tuosta vaan saa)

Oma lukunsa on sitten ne jotka kyllä pääsevät opiskelemaan mutta eivät silti syystä tai toisesta pariudu - sekin on varmasti iso masennusta ja muita syrjäytymisongelmia mukanaan tuova asia. Osa heistä varmaan paneutuu entistä pontevammin opiskeluihinsa ja sit kautta saa merkityksen elämäänsä - ja aika moni ihmeellinen yöperhonen on löytänyt opiskeluista myös samanlaisen yöperhoset puolisokseen kun on löytynyt jotai yhteistä kiinnostuksen kohdetta minkä varjolla olla sosiaalinen.

Eikö näin juuri galluptutkimukset osoita? Työttömän miehen "markkina"arvo saattaa olla matalampi ja kouluttamaton sellainen vielä siitäkin matalampi.

Ap tässä, olen töissä ruokatunnilla ja vastaan ihan nopeasti. 

Kiitos vastauksista, olen yllättänyt siitä, miten paljon niitä tuli!!! 

Kyllä, lapseni saa tukea lukihäiriöön. Olemme tehneet kirjallisen suunnitelman tukimuodoista allekirjoituksineen koulussa. Tällä hetkellä saa koulun kautta siis erityisopetusta, on äänikirjoja, helpotettuja koulukirjoja, perheneuvolan tukikäyntejä myös vanhemmille, lääkäri- ja hoitajakäyntejäkin on ollut. 

Lapsellani on kyllä vahvuuksia, hän on hyvä käytännönaineissa, vaikka lukuaineissa ei loista. Käytännön kouluaineet ovat lähes kaikki kiitettäviä (välillä 8 - 10, eniten 9:ä). 

Minä tai lapsen isä ei myöskään olla käyty lukiota. Minä: amis -> amk, lapsen isä: amis - opistotason tutkinto -> amk -> yamk. Kuitenkin osa meidän sisaruksista ja vanhemmista on lukion käynyt, samoin osa kavereistamme. 

Itse pidän sekä lukio- että amisopintoja hyvinä, ihmisestä riippuen. Ihmettelen vähän sitä miten kovasti koulutusasiat nostattavat tunteita. :) Mutta onhan ne oleellisia asioita elämässä, toki. 

Lapseni on saanut opinto-ohjausta, on käynyt tutustumassa sekä lukiossa että amiksen kiinnostavilla linjoilla. Hänellä on 5 eri vaihtoehtoa, joita miettii jatko-opintojen suhteen... erityisesti 2 näistä on vahvempia vaihtoehtoja, lukio ja yksi amislinja. Ehkä päätyy siihen amislinjaan, se on ehkä vielä vähän vahvempi vaihtoehto, tai sitten ei... Vaihtelee kyllä hänen aatoksensa. 

Suurin osa ikäkavereista tuntuu jo valinneen minne mennä/hakea, mutta lapseni ei kuitenkaan ole ainut, joka vielä puntaroi... Pari kaveriaan vielä myös miettivät. 

ap 

10-luokasta vielä sen verran, että meillä ei tosiaan lähellä ole sellaista ja lapseni ihan itse oma-aloitteisesti on ilmaissut, ettei halua mennä 10-luokalle. Uskoisin, että asia voisi olla eri mikäli 10-luokka olisi esim. omassa koulussa, mutta nyt sellaiseen meno vaatisi tosiaan muuttamista. 

ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lukuaineiden (ja lukuainaiden keskiarvollahan sinne lukioon haetaan) keskiarvo on 7 pinnassa niin eihän sillä lukioon edes pääse, edes niihin joissa ka-raja on mahd matala.

Onko 7?

Lukuaineiden keskiarvo tosiaan on noin 7. Etenkin kielet on ihan tosi vaikeita hänelle. Sen sijaan käytännönaineet on välillä 8 - 10 (eniten 9:ä). Meidän "maalaislukioon" kyllä saattaa päästä tuolla keskiarvolla, riippuu vuodesta että paljonko on hakijoita. Ei välttämättä pääse, mutta saattaa päästä. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaukana oleva kymppiluokka on ongelma? 100 km ei kuitenkaan ole matka eikä mikään. Mä muutin 15-vuotiaana yli 1000 kilometrin päähän peruskoulun jälkeen ja hyvin pärjäsin. Kymppiluokilla on monesti asuntoloitakin jos ei uskalla yksin päästää asumaan.

Näin on, ja itse voi muuttaa mukana siltä varalta että lapsesi tarvitsee tukea niinkuin varmasti tarvitseekin. Tai muutatte koko perhe mukana. Asuntoja saa mistä vaan eikä työpaikkojen saanti ole mikään ongelma. Mitä sitä turhia miettimään.

  Näin.  Sinäkö se hoitelet lehmät ja siat sillä aikana? En ole ap, muuten vain otan kantaa.......ihmisillä kun on erilaisia elinolosuhteita, kaikki eivät ole noin vain liikkuvia ihmisiä.

😈😨😆😈😨😆😈😨😆

Selvä peli ap! Laitat lapsesi sinne lukioon, on kuitenkin noinkin pätevä. 8-10 on jo loistava suoritus. Ootte selvästikin tehneet hienoa työtä ja jatkamalla samalla tavalla onnistutte varmasti.

Itse en tiennyt minne menisin peruskoulun jälkeen joten menin lukioon, vaikka olin aina sanonut etten koskaan mene lukioon :D

En muuten vieläkään tiedä mitä haluaisin tehdä, nyt kolmatta "välivuotta" pidän ja töissä käyn.

Kymppiluokka vois olla myös hyvä vaihtoehto, varsinkin jos on tarvetta/halua korottaa numeroita.

Kysykää duunareilta mitä ovat mieltä, olisko koulut kannattanut käydä?

Jos ei tiedä, mitä haluaa, niin kannatan lukiota. Ammattikoulujenkin suosituille linjoille on vaikea päästä ja kuulopuheiden perusteella väittäisin, että lukioissa erityisopetus on paremmalla tolalla kuin amiksissa. Mun siskolla on lukihäiriö ja yläasteella ei mennyt kauhean hyvin, mutta lähti kuitenkin lukioon ja hän sai siellä paljon tukea. Osan tenteistä sai tehdä jopa suullisesti... nyt amkissa ja edelleen tekee tenttejä osittain suullisesti! Opiskelee alaa, jolla pärjää varmasti, mutta kirjalliset vastaukset tuottavat hankaluuksia. Onneksi tulevaisuuden työtehtäviin ei tule kuulumaan raportointia yms.

Mun miehelläkin on lukihäiriö ja hän meni amikseen, ala ei tuntunut hyvältä ja motivaatio oli hukassa. Ei saanut erityistukea ja kokee, että ei saanut tuolta minkäänlaisia eväitä tulevaisuuteen. Tutkinnon kuitenkin suoritti. Amiksen jälkeen teki jonkin aikaa duunarihommia, mutta lopulta päätti hakeutua amkiin. Minä valmensin häntä pääsykokeisiin ja pääsi sitten toisella hakukerralla sisään. Amkissa sai tukea ja hänkin pääsi tekemään osan tenteistä suullisesti. Jo opiskeluaikoina sai oman alan töitä kesäisin ja kahtena viimeisenä kesänä tuurasi vuoromestareita. Hän on kunnossapitoinsinööri ja erittäin pätevä ja osaava työssään.

Nuoresta voi tuntua nyt siltä, että lukio on liian raskas. Mutta, hän tulee saamaan helpotuksia ja tukea. Myös kirjoituksiin voi hakea erityisjärjestelyjä. Lukio on hyvä vaihtoehto, jos haluaa myöhemmin suunnata vaikka amkiin opiskelemaan esim. insinööriksi. Amiksen matikka valmentaa siihen aika huonosti. Insinööriopinnoissa pärjää kuitenkin ihan hyvin lyhyen matikan tiedoilla.

Molemmista vaihtoehdoista saa hakukelpoisuuden sekä yliopistoon ja amkiin, mutta jos on kovin epävarma, niin kannattaa mennä lukioon. Tai valita kaksoistutkinto, jos meneen amikseen, koska silloin hän opiskelee englannista, äikästä, ruotsista ja matikasta vähintään pakolliset aineet ja ainakin joissain amiksissa vielä yhdet kurssit uskontoa, bilsaa, maantietoa, fysiikkaa, kemiaa ja yhteiskuntaoppia, historiaa. Nämä kai riippuvat oppilaitoksesta, että miten järjestävät tuon kaksoistutkinnon. Saavat käydä myös syventävät ja soveltavat.

Täällä paremmin tietoa noista erityisjärjestelyistä ylioppilaskirjoituksissa:

http://www.peda.net/veraja/aanekoski/suolahdenlukio/huolto/yokirjoituks…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukioon ehdottomasti. Ei amiksella tee mitään, jos haluaa korkeakouluun, niin AMKissakin nauretaan niille jotka eivät ole käyneet lukiota. Jos edes sisään pääsevät.

Missä amkissa on noin lapsellista porukkaa? Meillä on ainakin niin lukiosta kuin amiksesta porukkaa, eikä ketään oikeastaan edes kiinnosta, mikä koulutus kenelläkin on pohjalla. Hommat tehdään hyvin, se on ainoa mikä kiinnostaa.

Ja itse opiskelen amkissa ammattikoulupohjalla. Ja on muuten yksin vaikeimmin sisäänpäästävistä amk-aloista.

Meillä naurettiin vain amiksille, jotka pitivät amk-koulutusta vaikeana/työläänä. Oikeastihan se oli lukiota helpompaa ja kevyempää

Mullepa ei nauranut amkissa kukaan, vaikka mä en ole suorittanut minkäänlaista toisenasteen tutkintoa, ei ole ammattitutkintoa, ei ylioppilastutkintoa, ei lukion päättötodistusta, ei mitään!

Saavutin hakukelpoisuuden opiskelemalla 60op avoimessa amkissa ja pääsin erillishaun kautta sisään. Ei ole tuntunut mitenkään raskaalta ja vaikealta opiskelu tekniikan alalla.

Itsellä ei ole lukupäätä tippaakaan, menin silti lukioon. Kävin pakolliset kurssit ja lisäkurssit niistä aineista jotka kiinnosti, paskat paperit kirjoitin mutta tässä ollaan työelämässä ja elämä hyvällä mallilla. Pidän lukiota hyvin hyödyllisenä, paljon yleissivistävää tietoa.

Mun tuntemista amk-opiskelojoista suurimmalla osalla on taustalla amistutkinto, eli kyllä sillä sinne sisään pääsee ja varmasti myös pärjää! Ehkä nyt vain kannattaisi pohtia, että mikälainen työ kiinnostaa ja tutut ja sunulaiset voisivat kertoa nuorelle, mitä he tekevät työkseen, avata työnkuvaa laajemmin ja kertoa koulutuksestaan. Moni nuori ei vain tiedosta, mitä eri ammateissa oikeasti tehdään.

Käytä alaa mietittäessä poissulkemis-tekniikkaa. Ammattialalista eteen ja käytte  läpi ne alat, joihin ei ehdottomasti  sovi. Katsotte mitä jää jäljelle, ja sieltä saattaa löytyä se paras mahdollinen ala. Ei 15-vuotias ole aivotoiminnaltaan vielä niin kehittynyt, että osaisi sata-avarmasti sanoa, mihin haluaa. Mutta suuntaa oikaan  voi jo nyt luoda. 

Vierailija kirjoitti:

Käytä alaa mietittäessä poissulkemis-tekniikkaa. Ammattialalista eteen ja käytte  läpi ne alat, joihin ei ehdottomasti  sovi. Katsotte mitä jää jäljelle, ja sieltä saattaa löytyä se paras mahdollinen ala. Ei 15-vuotias ole aivotoiminnaltaan vielä niin kehittynyt, että osaisi sata-avarmasti sanoa, mihin haluaa. Mutta suuntaa oikaan  voi jo nyt luoda. 

Toi poissulkkemistekniikka on kyllä ihan käypä vaihtoehto tehdä valintoja, eikä sen käyttämistä tarvitse perustella kenenkään aivotoiminnalla tai sen kehittymisellä. Jos tavoitteena on löytää 100% varma ala, niin sen tietää vain todennäköisesti ja ainoastaan Av- raati ja sekin yleensä väärin.

Kaikilla aloilla on omat huonot ja hyvät puolensa. Mutta tämän lisäksi me kaikki olemme yksilöitä. Siksi minusta on surullista, jos tulevaisuudessa yhä nuorempana joutuu päättämään, mitä haluaisi mahdollisesti opiskella, jotta se olisi ehdottomasti vastaisi sitä "omaa juttua," sitä suoranaista intohimoa. Jokaisella nuorella(kin) täytyy olla oikeus myös erehtyä. Mutta myös oikeus, etten sanoisi myös velvollisuus korjata tai yrittää korjata virheensä. 

Tuleekin aika paljon paineita, jos 15-16 vuotiaana pitäis tietää, mitä aikoo/ tai minkä suunaisia töitä aikoo tehdä mahd. työkseen loppuikänsä opiskelut suoritettuaan. - Tällainen tilanne on edessä, jos alalta toiselle vaihtaminen tehdään kohtuuttoman hankalaksi.    

Pitäkää vanhemmat ihan oikeasti huolta siitä, että poikien numerot eivät jää sinne seiskan tuntumaan. Ei ole mitään poikien numeroita. Tutkimusten mukaan opettajan antavat pojille järjestäin huonompia numeroita, joten koittakaa panostaa siihen koulukäyttäytymiseen, joka voi vaikuttaa pojan arvosanoihin.

Jos koulu ei suju, niin jäkis- ja jalkapallo pitää laittaa jäähylle. Jos pojan keskiarvo on seiskan pintaan yläasteen lopussa, joku on epäonnistunut lapsen kohdalla. Me tiedämme, ettei järjestelmä tykkää hirveästi pojista, joten vanhempien pitää ottaa se huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Lukioon vaan. Nyt onkin viimeinen hetki ryhtyä kunnolla opiskelemaan.

Amikseen pääsee aina mutta lukioon ei. Aikuislukioon lähtee enää harva ilman kunnon motivaatiota.

Amikseen kun lähtee, elämästä on tiedossa ankea. Ankea siksi koska elämä pienillä rahoilla on ankeaa. Amis alojen palkat on matalia, vuorotöillä saa ne nostettua mutta se on raskasta. 5-vuorotyöstä voi saada 4000 brutto mutta sitten elämä on sen mukaista.

Lukio mahdollistaa pääsyä yliopistoihin ja aloille joissa palkat on kunnollisia ja työt fyyssisesti kevyitä.

Nyt kyllä yleistit aika tavalla. Amis ei ole automaattisesti ruumiillista työtä, siellä on myös teoreettisia linjoja. Tuo palkkajuttukaan ei pidä automaattisesti paikkaansa, on hyväpalkkaisia amisammatteja ja pienipalkkaisia akateemisia ammatteja. Sitä paitsi, entä jos ei koekaan tarvitsevansa hirveän isoa rahamäärää, entä jos riittää että tulee toimeen? Ja amiksestakin on nykyisin mahdollista jatkaa korkeammalle asteelle.