Mun ysiluokkalainen lapseni ei vieläkään tiedä, minne menisi peruskoulun jälkeen. Yhteishaku lähenee...

Mikä este lukihäiriö on lukiolle? Mun veli opiskelee jo toista tutkintoa yliopistolla.

Ei se maailmaa kaada, vaikka hakisikin alalle, mikä ei niin omalta tunnu. Parempi on vain suorittaa jokin ammatillinen koulutus, ja siitä eteenpäin. Alaa voi sitten vaihtaa, vaikka ammattikorkean kautta. Näin meillä on nuoriso tehnyt. Ja minäkin. 

Itse opiskelen nyt aikuisiällä ammattikorkeassa uutta alaa. Töitä teettää, mutta lukihäiriöt otetaan vakavasti huomioon, jopa niin, että yksi opiskelija sai vapautuksen englannista pahan lukihäiriön takia. Kannattaa vaihtoehtoja puntaroida, mutta lannistua ei kannata. Aina voi vaihtaa.

Tsemppiä valintoihin.

Jos ei tiedä mihin hakee niin ilman muuta lukioon. Amikseen kannattaa mennä, jos tietää että tämä raksa-ala jne on se mitä haluan, mutta ei sinne kannatta mennä vain siksi, ettei jaksa lukea. Kolme vuotta lukiossa niin alkaa tietämään, mitä haluaa.

Minä menin 10-luokalle, kun en vielä tiennyt minne hakisin. Sai rauhassa miettiä minne hakea, ja ehti vielä korottaa arvosanoja.

En kadu pätkääkään että menin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä este lukihäiriö on lukiolle? Mun veli opiskelee jo toista tutkintoa yliopistolla.

No ei kait se ole ylitsepääsemätön este, mutta lapsi itse kokee ajatuksen lukiosta kovin tuskallisena. Ei haluaisi sinne, mutta kun ei tiedä varmasti minne muuallekaan.... Lukiaineiden keskiarvo on 7:n kieppeillä, tekee paljon töitä koulun eteen ja itkee ja stressaa paljon jo nyt yläasteella. Kielet tosiaan pienryhmässä nyt yläasteella.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä menin 10-luokalle, kun en vielä tiennyt minne hakisin. Sai rauhassa miettiä minne hakea, ja ehti vielä korottaa arvosanoja.

En kadu pätkääkään että menin.

Voi kun täällä korvessakin olisi 10-luokka, muttei ole. Lähin lienee vajaa 100 km säteellä.

Lukio on, ja amis.

ap

Ammattistartti voisi olla vaihtoehto. Valitkaa sellainen paikka, jossa pääsee kokeilemaan kaikkia mahdollisia ammattikoulun linjoja ja samalla kertaamaan ja korottamaan peruskoulun arvosanoja. Niitä kieliä kun tarvitsee myös ammattikoululainen.

T:toinen lukihäiriöinen

Vierailija kirjoitti:

Ei se maailmaa kaada, vaikka hakisikin alalle, mikä ei niin omalta tunnu. Parempi on vain suorittaa jokin ammatillinen koulutus, ja siitä eteenpäin. Alaa voi sitten vaihtaa, vaikka ammattikorkean kautta. Näin meillä on nuoriso tehnyt. Ja minäkin. 

Itse opiskelen nyt aikuisiällä ammattikorkeassa uutta alaa. Töitä teettää, mutta lukihäiriöt otetaan vakavasti huomioon, jopa niin, että yksi opiskelija sai vapautuksen englannista pahan lukihäiriön takia. Kannattaa vaihtoehtoja puntaroida, mutta lannistua ei kannata. Aina voi vaihtaa.

Tsemppiä valintoihin.

Kiitos, näin olen itsekin vähän ajatellut! Lasta stressaa silti pian tehtävä valinta kovasti ja samoin mua on nyt alkanut vähän stressata. Kiitos sulle kannustavasta vastauksesta! :)

ap

Se stressaaminen pitäisi saada pois. Eli henkistä valmennusta jostain.

Lukioon jos ei tiedä mitä haluaa. Itse menin enkä vielä vuosi kirjoittamisenkaan jälkeen tiennyt omaa alaa, kunnes löysin sen enkä ole katunut. Valmistuin viime keväänä ja olen ollut vuoden alan töissä, ja pian aloitan taas uudessa työpaikassa eli etenen urallani. Olen 22 -vuotias. Lukioon pääsin seiskan keskiarvolla enkä edes kirjoittanut hyviä papereita, enkä voisi olla tyytyväisempi siitä mihin olen nyt päässyt.

Lisäksi moni ystäväni keksi sen oman alansa kesken lukion ja vaihtoi sitten koulua. Tai sitten jos joku ala kiinnostaa erityisesti ylitse muiden mutta ei ole varma niin kaksoistutkintoa voisi harkita.

Jos lapsesi on sinnikäs tekemään töitä, voit antaa hänen mennä myös lukioon. Sen voi suosiolla suorittaa 4 vuodessa ja kun enää ei jää luokalleen vaan voi suorittaa sen yhden kurssin tarvittaessa uudestaan. Jos asutte vähänkään pienemmällä paikkakunnalla niin hyvä-pienten paikkakuntien lukioissa ollaan usein hyvin motivoituneita auttamaan jokaista oppilasta eteenpäin. - isommissa kaupungeissa juurikin se matalamman keskiarvon koulu on myös yleensä se missä oppilas saa parhaiten erityistä tukea opettajilta. Lukio on aina hyvä paikka kasvaa ja hankkia yleissivistystä ja elämänkokemusta.

Vaihto lukiosta amikseen ei ole enää ihan niin yksinkertaista kuin aiemmin, joten jos on joku ala joka kiinnostaa niin sinne vaan - toki sitten tarvitsisi vähän tietää mitä haluaa isona tehdä :)

Myöskin moneen amislinjaan on vaikeampi päästä kehnolla lukiotodistuksella kuin nyt suoraan 9ltä.

Mitta moni ylioppilas painii aivan saman ongelman kanssa - kun vaan vielä ei tiedä. Ymmärrän kyllä stressisi ja varmaan olisi optimaalista jos hänellä olisi joku unelma, jonka toteuttamisessa tuo lukihäiriö ja oppimisen hankaluudet eivät olisi liian suuria esteitä mutta jos sellaista ei ole, niin ei me vanhemmat sitä valitettavasti voida heille taikoakaan.

Toivottavasti nuoresi löytää itselleen oikean polun, jonka avulla hän pystyy tekemään itselleen mielekkäitä ratkaisuja!

Vaikkei mene minnekään, ei se välttämättä maailmanloppu ole. Koulutus on jossain määrin yliarvostettua.

Vai arvostetaanko sitä oikeastaan liian vähän, kun meillä on ennätysmäärä akateemisia työttömiä. Se vasta katkera kohtalo on, kun lukenut itsensä maisteriksi tai peräti tohtoriksi asti vain päätyäkseen kortistoon ja asumaan johonkin slummiin niitten inhottavien mamujen kanssa, mihin nämä halla-ahot sen katkeruutensa sitten purkavat.

Ei lukioon

Tykkääkö ihmisistä vai ei?

Missä on hyvä? Parasta on keskittyä hyvien puolien kehittämiseen

Ei todellakaan ole maailmanloppu, vaikka ei vielä tietäisi mihin haluaa. Tiesitkö sinä 15-vuotiaana, mitä aiot loppuikäsi tehdä? Ja vaikka tietäisi, ei aina pääse sinne mihin tahtoisi tai joutuu vaihtamaan alaa myöhemmin.

Oma lapseni löysi sopivan selaamassa sitä hakuopasta ja karsimalla alan toisensa jälkeen. Haki sitten sinne, joka jäi viimeisenä jäljelle, ja kumma kyllä pääsi. Suoritti kaksoistutkinnon, mutta on ollut sillä amisalallaan töissä jo monta vuotta. 

Itse sanoisin että lukioon tottakai - mutta jos lapsi jo nyt kamppailee jaksamisen kanssa, voi olla riskinä että lukio jää kesken ja lapsi vaille opiskelupaikkaa. Sama vaara piilee toki ammattitutkinnossa, varsinkin jos valittu ala ei tunnu omalta.

Kymppiluokka? Se on yksi vaihtoehto saada lisäaikaa miettiä.

Millainen koulutustaso teillä vanhemmilla on? Onko mahdollisuuksia tukea lasta lukiotiellä ja kerrata kokeisiin yhdessä?

Lasta tuntematta on vaikea neuvoa (jokaiselta löytyy heikkouksien lisäksi niitä vahvuuksia!). Sen vuoksi sanoisinko että varaatte ajan koulun opinto-ohjaajalle (tai vastaavalle henkilölle), joka osaa neuvoa ja keskustelun kautta auttaa tuollaisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin 10-luokalle, kun en vielä tiennyt minne hakisin. Sai rauhassa miettiä minne hakea, ja ehti vielä korottaa arvosanoja.

En kadu pätkääkään että menin.

Voi kun täällä korvessakin olisi 10-luokka, muttei ole. Lähin lienee vajaa 100 km säteellä.

Lukio on, ja amis.

ap

Jos hän ei varmasti tiedä haluavansa vaikka merimieheksi niin suosittelen kyllä valintaa, joka mahdollistaa sen, että hän asuu vielä kotona. Eli varmaan amisvaihtoehdot on ne, mitä teidän amiksessa tarjotaan?

Jos joku ala olisi kovin kiinnostava niin onhan niitä esim Tuorlassa puutarha-ala , Jossain liikunnanohjaajakoulutus, monessakin paikassa kaupallisen alan peruskoulutus, Raumalla tuo merimieskoulutus jne eli ei se pelkkä LVI tai lähihoitajakoulutus ole tuo amiskaan.

Kaksoistutkintoa on moni sanonut aika raskaaksi mutta toki joku sanoi, että amis olikin yllättävän helppo ja harmittaa ettei aloittanut tuota kaksoistutkintoa...

Mutta Mä kuulen että hyvä neuvo hänelle on, että "jos et muuta keksi niin laitetaan tuo lukio tuohon ja lähdet sinne ja katsot jaksatko sinnitellä. Se ei ole mikään 'leikkaan toisen korvani irti'-ratkaisu vaan sitä voi myös katua ja tilanteen muuttaa toiseksi. Sitä kutsutaan elämäksi' Jos tuota kautta saisit hänen stressiään asiasta vähän lievennettyä?

Ps. Onhan hän käynyt opon kanssa puhumassa ?

Vierailija kirjoitti:

Vaikkei mene minnekään, ei se välttämättä maailmanloppu ole. Koulutus on jossain määrin yliarvostettua.

Vai arvostetaanko sitä oikeastaan liian vähän, kun meillä on ennätysmäärä akateemisia työttömiä. Se vasta katkera kohtalo on, kun lukenut itsensä maisteriksi tai peräti tohtoriksi asti vain päätyäkseen kortistoon ja asumaan johonkin slummiin niitten inhottavien mamujen kanssa, mihin nämä halla-ahot sen katkeruutensa sitten purkavat.

Varmin syrjäytymisen ehkäisykeino on koulutus. Ihan mikä tahansa koulutus.

Kukaan vanhempi ei varmaan halua ohjata lastaan suoraan ikityöttäksi Retuksi??? Koulutus voisi toki olla myös oppisopimuskoulutus - ei kai kukaan täällä ole ollut sitä mieltä, että ainoastaan Yliopisto ja Tohtorinlakki ovat tavoiteltavia?

Mutta kyllä jokainen normaali vanhempi toivoo, että oma lapsi löytää elämäänsä muutakin mielekkyyttä kuin tietokonepeliin pelaamisen ja sossun tuilla kotona makaamisen???

Itse keksin vasta ollessani 30v mikä mua oikeasti kiinnostaa. Lukion jälkeen opiskelin yhden (amk) tutkinnon, olin työttömänä ja töissä. Sitten hain tosiaan opiskelemaan uutta (myös amk) alaa.

Nii ja tätä toista tutkintoo lukiessa luokalla oli kaveri jolla ihan toisen alan amistutkinto pohjakoulutuksena. Ja toisella kaverilla lukihäiriö jonka takia (tai ansiosta, miten haluaa) sai vapautuksen kielistä.

Ei se mihin nyt menee kouluun sanele sitä missä on 10v päästä.

Millanen opo teillä on, voisko sen kanssa keskustella avoimesti eri vaihtoehdoista?

Onko siihen lukihäiriöön varmasti haettu kaikki avut? Onko Erilaiset Oppijat tuttu?

Kielissä se lukemalla oppiminen ei edes ole tärkeää. Lauluja soimaan. Tekemään riimejä. Kuulemaan sitä kieltä!

Millä tavoin olet auttanut lastasi valinnan tekemisessä? 15-vuotiaalle eri koulutusalat, ammatit ja niiden mahdollisuudet on tosi abstrakteja. Ei lapsi osaa tehdä valintaa, jos hän ei ymmärrä eri valintojen eroa konkreettisesti. Pahimmillaan vanhempi vain painostaa lasta tekemään valinnan, mutta ei ollenkaan auta sen tekemisessä. Jutelkaa vaikka lähipiirissä olevien eri alojen ihmisten kanssa, mitä he tekevät. Voitte pohtia, missä työssä tarvitaan niitä tietoja ja taitoja, joissa lapsesi on hyvä. Jos et itse osaa, lapsi voisi jutella opinto-ohjaajan kanssa koulussa. Hyvä pohtia myös, haluaako päivätyön, iltatyön vai vuorotyön, matalan vai hyvän palkan. Hyvät työllisyysnäkymät vai laskevan alan.