Tajusin juuri, että lapsemme menee ensi

Mun on hankala tai mahdoton hyväksyä, että mies ei halua tätä asiaa. Ja kun tiedän, että viimeisiä viedään. Se on varmasti outoa, mutta koen, että parempi lopulta olla yksin kuin suhteessa, jossa on näin paljon katkeruutta. Ja olen tätä mieltä ollutj o kauan. Ap

Ja vielä... Olen ollut itse paljon miehen tukena, ja kannustanut aina asioissa jotka ovat hänelle tärkeitä. Ja ne ovat vienneet häntä paljon pois kotoa. Koen tämänkin vuoksi katkeruutta, en nyt itse saa tukea asiaan jona minulle tärkeä. Ap

Tämä haiskahtaa kivikissalta...

Mutta kun sen lapsen tulee olla tärkeä teille molemmille, ei vain sinun henkilökohtainen projektisi. Minusta lasta ei tule koskaan tehdä vain toisen mieleksi, ei sitä esikoista eikä sitä kuopusta. Tästä johtuu, että jos toinen haluaa ja toinen ei, niin valitettavasti sen, joka ei halua lasta, mielipide painaa vaakakupissa enemmmän.

Voit tietenkin erota, mutta missä hyöty? Rikkoisit nykyisten lastesi kodin ja luultavasti et ehtisi enää saada lasta kenenkään toisen kanssa. Kolme lasta lasketaan nykyään jo melkeinpä suurperheeksi. Neljän lapsen kasvattaminen isoksi on jo sellainen projekti, etten ihmettele jos miestäsi mietityttää talous yms. Kaikki eivät myöskään halua elää vuosikymmeniä sitä pikkulapsivaihetta. Nuo ovat ihan valideja syitä olla aloittamatta alusta.

...töikseen vessaan runkulle kotiin tultuaan.

Lapsen saattaminen täysi-ikäiseksi maksaa vähintään 100000€. Teillä on nyt jo kolme lasta, se tekee 300000€. Neljän lapsen shown pyörittäminen onnistuu vain rikkailta. Eikä ap:llä sitä aikaakaan ole rajattomasti. Jokainen lapsi vaatii vanhempiensa aikaa, olivatpa minkä ikäisiä hyvänsä. Ei ole reilua niitä kolmea nykyistä kohtaan tehdä vielä neljäs, joihin ei riitä taloudelliset eikä henkiset/ajalliset resurssit.

Jotain on päässä vikaa kun haikailee vain niiden vauvojen perään ja hylkää lapsensa merkityksettöminä sitten kun nämä ovat ohittaneet pikkulapsivaiheen.

No, niin. Jos mä keskityn nauttimaan tuosta pienestä joka on vielä vuoden ilman eskaria tai muita sitoumuksia. Ja aikahan parantaa haavat. Ap

No, ei se ole helppoa, mutta on sun lapset vielä pieniä. Ei ne muuta pois kotoa jo. Ap

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin. Ap

Älä tehdä sille asialle nyt heti jotain. Joko hautaat ajatuksen tai alatte odottamaan. Itse kuuntelin liikaa miestä ja lapsiluku jäi harmikseni yhteen 😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin. Ap

Älä tehdä sille asialle nyt heti jotain. Joko hautaat ajatuksen tai alatte odottamaan. Itse kuuntelin liikaa miestä ja lapsiluku jäi harmikseni yhteen 😢

Jaa teillä olikin jo enemmän joten unohdappa tuo kommenttini ja lue sen yläpuolelta täyttä asiaa.

Mikä siinä on paha jos joku haluaa useamman lapsen? Ja hoitaa ne kaikki hyvin vielä. Ap

Kyllä se helpottaa kun täyttävät 20 vuotta.

Niin, ja meillä on kuitenkin jp isommat itse pärjääviä. Ap

ovatko isommat ylä-astelaisia jo vai isompia?

He ovat ala-asteella. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapseni täyttää tänä vuonna 20v. ja on edelleen minulle pieni lapsi<3

Äidille lapsi on aina se pikkunen, se on silti eri asia tahtoa uusi vauva kuin jättää se hommaamatta ajatuksella onhan minulla jo vauva

Onko oikeasti tällaisia naisia jotka kokevat elämäntehtäväkseen puskea maailmaan vauvoja? Eikö kolme ole jo paljon? Pienillä ikäeroilla vielä kun vanhemmatkin vielä alakoulussa. MIksi ei voi nauttia noista lapsista, viettää heidän kanssa aikaa vaan pitäisi taas olla se yksi pieni jonka omii täysin itselleen, joka täysin riippuvainen itsestä? Hanki koira.

Vierailija kirjoitti:

vuonna eskariin. Sanoin miehelleni, että ahdistaa se kovasti, meillä ei ole enää pientä lasta. Mies totesi vain, että mitäs sitten. Miksi sellainen pitäisi olla? Aika eri maailmoista olemme, tässä sen taas näki.

Miksi ette käy koko keskustelua läpi? Tuo jonkun heitto että neljän lapsen kasvattaminen on kallista, jotenkin sen voi painottaa noin kun on kolme jo ennestään. Ei se neljäs siinä suurta lovea tee, on kokemusta. 

Kannattaa ottaa aikaa ja puhua se kunnolla läpi. Varaatte illan siihen ja miehelle asia tietoon että muut lapset on paikassa X ja te keskustelette tämän kerralla. Ihan turhaan sinä nostat asiaa välillä pöydälle ja pyyhkäisette sen taas pois hetkeksi. Sinuahan tuo nimenomaan satuttaa noin. 

Kun teille tulee se ilta kun syötte kahdestaan ja ajan kanssa puhutte lapsesta niin kirjoittakaa paperille asioita joita on hyviä ja huonoja. Molempia on! Oli se ensimmäinen lapsi tai neljäs niin asioilla on aina puolensa, ei suinkaan pelkkiä huonoja vaan niitä hyviä myös. 

Sitten teette päätöksen. Juuri nyt tuntuu että miehesi tokaisu "Miksi pitäisi olla vauva?" Tarkoittaa vaan miten heikosti te olette puhuneet asiasta. Koska ajatushan ei ole että lapsi pitäisi olla vaan sinä toivot vielä vauvaa. Yhdessä te päätätte onko se mahdollista, ei noin että toinen pitää ajatusta vauvasta tuollaisena. 

Niin ja siihen plus/miinuslistaan vielä palatakseni sanon että kannattaa muistaa että niistä negatiivisista paloista kannattaa keskustella. Miten teidän perhe selviää hankaluuksista. Jos lapsen hankkiminen osoittautuu vaikeaksi toteuttaa ja siinä on isoja ongelmia, niin ehkä se vauvan haaveilu ei ole parasta perheelle. Mutta tottakai se haave pitää ottaa tosissaan, ihmettelen miksi ketjussa näin vähän annetaan arvoa toisen toiveelle. 

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti tällaisia naisia jotka kokevat elämäntehtäväkseen puskea maailmaan vauvoja? Eikö kolme ole jo paljon? Pienillä ikäeroilla vielä kun vanhemmatkin vielä alakoulussa. MIksi ei voi nauttia noista lapsista, viettää heidän kanssa aikaa vaan pitäisi taas olla se yksi pieni jonka omii täysin itselleen, joka täysin riippuvainen itsestä? Hanki koira.

Ei. Kolme ei ole paljon. Sinulle ehkä, en osaa sanoa. Minulla on neljä lasta ja se on hyvä määrä lapsia. 

Neljän kanssa olen nauttinut asioista ja tehdään paljon asioita yhdessä. En ole koskaan vauvaa ominut, en tiedä mitä se tarkoittaa. Voisit varmaan avata tuota väitettä? Olen maitoa luovuttanut mutta vastaavasti myös lapsia on isä hoitanut. Tietysti kaikki isät eivät tee kotitöitä ja hoida lapsiaan niin ehkä olen jäävi vastaamaan tuolloin mutta ehkä taas silloin painaa enemmän juuri naisen toive kuin miehen jos nainen hoitaa kotia ja lapsia, eikä se ole miehen projektia? 

Perhe on yhteinen asia, eikä sitä toinen voi päättää yksinään missä asutaan ja miten monta henkilöä itse tahtoo siihen saada. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vuonna eskariin. Sanoin miehelleni, että ahdistaa se kovasti, meillä ei ole enää pientä lasta. Mies totesi vain, että mitäs sitten. Miksi sellainen pitäisi olla? Aika eri maailmoista olemme, tässä sen taas näki.

Miksi ette käy koko keskustelua läpi? Tuo jonkun heitto että neljän lapsen kasvattaminen on kallista, jotenkin sen voi painottaa noin kun on kolme jo ennestään. Ei se neljäs siinä suurta lovea tee, on kokemusta. 

Kannattaa ottaa aikaa ja puhua se kunnolla läpi. Varaatte illan siihen ja miehelle asia tietoon että muut lapset on paikassa X ja te keskustelette tämän kerralla. Ihan turhaan sinä nostat asiaa välillä pöydälle ja pyyhkäisette sen taas pois hetkeksi. Sinuahan tuo nimenomaan satuttaa noin. 

Kun teille tulee se ilta kun syötte kahdestaan ja ajan kanssa puhutte lapsesta niin kirjoittakaa paperille asioita joita on hyviä ja huonoja. Molempia on! Oli se ensimmäinen lapsi tai neljäs niin asioilla on aina puolensa, ei suinkaan pelkkiä huonoja vaan niitä hyviä myös. 

Sitten teette päätöksen. Juuri nyt tuntuu että miehesi tokaisu "Miksi pitäisi olla vauva?" Tarkoittaa vaan miten heikosti te olette puhuneet asiasta. Koska ajatushan ei ole että lapsi pitäisi olla vaan sinä toivot vielä vauvaa. Yhdessä te päätätte onko se mahdollista, ei noin että toinen pitää ajatusta vauvasta tuollaisena. 

Niin ja siihen plus/miinuslistaan vielä palatakseni sanon että kannattaa muistaa että niistä negatiivisista paloista kannattaa keskustella. Miten teidän perhe selviää hankaluuksista. Jos lapsen hankkiminen osoittautuu vaikeaksi toteuttaa ja siinä on isoja ongelmia, niin ehkä se vauvan haaveilu ei ole parasta perheelle. Mutta tottakai se haave pitää ottaa tosissaan, ihmettelen miksi ketjussa näin vähän annetaan arvoa toisen toiveelle. 

Kiitos tosi paljon tämän kirjoittajalle! Tässä on tosiaan tullut tilanne, jossa mies ei halua edes kuulla asiasta. Ja torjuu keskustelun toteamalla, että ei hän halua. Eikä siitä puhuta. Ja minua tämä tilanne surettaa valtavasti. Keskustelu pitää tulla käymään, ja tiedän, että se ei ole lopputulokseltaan minulle mieleinen, mutta onpahan sitten puhuttu. Sitä en tiedä miten saan tämän pahanolon pois, ei ole mitään konstia vielä löytynyt. Miehen mielestä meillä on kolme pientä lasta, ja se on se suurin syy miksi hän ei käsitä minua. Mielestäni nuo eivät ole pieniä lapsia. Mutta ehkä tämä on se miehen ajatus siitä, että tämä on kuormittavaa ja jos olisi yksi lisää se olisi vielä raskaampaa. Ap