Tajusin juuri, että lapsemme menee ensi
vuonna eskariin. Sanoin miehelleni, että ahdistaa se kovasti, meillä ei ole enää pientä lasta. Mies totesi vain, että mitäs sitten. Miksi sellainen pitäisi olla? Aika eri maailmoista olemme, tässä sen taas näki.
Kommentit (103)
Mielestäni ovat jo isoja, liikkuvat ja osaavat toimia.
Alakoululaiset on vielä pikkuisia ja tarvitsisivat hekin äidin hoivaa, mutta heidät on jo hylätty liian "isoina" lapsina. Todella surullista! Kun parhaintahan vanhemmuudessa on seurata lapsen kasvua. Joka iässä on ne omat viehätyksensä ja juttunsa, jotka lapsi oppii ja joista vanhemmat voivat iloita. Alakoululaisten kanssa voi käydä jo ihan kunnollisia keskustelujakin! Tuon ikäiset saattavat miettiä sellaisia asioita, kuin "Mistä tietää aikuisena kenen kanssa pitää mennä naimisiin?" tai "Mistä tietää aikuisena, minne pitää muuttaa?". Näistä tulee valtavan ihania keskusteluja ja sitä miettii ihmeissään, voi miten suuria asioita ne pienet ihmiset päässään miettivät!
Ap, sinä jäät kyllä paljosta paitsi, jos jäät lasten elämästä sivuun heti kun he osaavat pyyhkiä itse. Vai onko niin, että olet itsekin jäänyt jotenkin lapsen tasolle etkä osaa olla äiti näille koululaisille?
Jos kerran mies on se joka teidät kaikki elättää, niin on aivan kohtuutonta vaatia häneltä neljättä lasta. Hän saattaa jo nyt olla stressaantunut ja huolissaan, kuinka tulette toimeen kun lapset kasvavat ja menot sen mukana. Voin kuvitella että mies kokee tulleensa ajetuksi nurkkaan ap:n jatkuvan painostuksen alla.
Niin, on se varmasti totta, että tämä vauvan kaipuu on haihattelua. Mutta joku kumma siinä on, että se vain mielessä jatkuvasti pyörii. Ap
Mä käsitän myös, ja on varmasti haastavaa. Puhukaa se auttaa.
Tajusin juuri, että on tultu umpikujaan. Minun pitäisi mennä autolla rekan alle, jotta tämä asia loppuisi.
Toistaiseksi tuntemattomasta syystä.
Tuo edellinen kommentoija, mieti hetki, että millä asialla lasket leikkiä kiitos!
Ymmärrän. Lapsesi ovat isoja ja podet vauvakuumetta.
Tajusin tässä äskettäin, että reilut 2 vuotta ja elatusvelvollisuuteni OIKEASTI päättyy. Lopullisesti. Ikiajoiksi. Koko täysi-ikäni olen hoitanut, rahoittanut jotakuta ja sitten se on muodollisesti loppu. Ehkä saan lapsenlapsia joita avustaa mutta en ole heistä täysin vastuussa.
Tietysti nuoremman- kuten joskus vanhemmankin- lapsen elämässä riittää vielä tukemista, eikä hän muuta vielä kotoa, mutta sittenkin! Freedom!!!
Kun poika meni kouluun, ei ollut sen haikeampi olo vaikka meitä yritettiin asialla itkettää.
Vierailija kirjoitti:
olen 41v. Ap
Sulla on biologinen paniikki. Ikä kolkuttaa.
Muuten on sairaus, jos kokee että perheessä pitää koko ajan olla vauva.
Näin on mulle kertonut ihan hoitoalan ammattilainen.
Synnyttäminen iäkkäänä lisää masennusriskiä, eikä ole muutenkaan niin helppoa kuin nuorempana.
Isoäitini synnytti saman ikäisenä kuin nyt olen (44+), oli vaikea tapahtuma ja koki myös ennenaikaiset vaihdevuodet. Oli ollut masentunutkin. Toki olemme nykyajan ihmisiä ja terveempiä ym, mutta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko ap siis töissä? Tuntuuko ura omalta vai lähtisitkö vaikka opiskelemaan? Nyt tarvitset jotain muuta ajateltavaa kuin lapsiperhe-elämä.
Sitä paitsi... Miksi et vain ole onnellinen niistä lapsista mitä sulla on? He ovat kaikki ihania ja ainutlaatuisia ja tarvitsevat vielä paljon äitiään <3
Jos miehesi ei halua enempää lapsia, hän ei halua. Siitä asiasta pitää keskustella suoraan, ei vihjailemalla tai tulkitsemalla toisen sanomisia. Nyt keskitytte perheenä olemiseen ja nykyisiin lapsiinne, tämä on heidän ainoa lapsuus, tehkää siitä paras mahdollinen!
Asiahan on juuri näin kuten kirjoitat. Mutta se ei vain ole noin yksinkertaista. Olen kokeillut monenlaista, että tämä unohtuisi, ei ole unohtunut. Mulla on tyhjä syli, teen miten paljon duunia tahansa tai harrastan ym. Aina kaikki tekeminen ja uusi toki virkistää, mutta tämä asia on vain lopulta mukana mielessä. Tuota hetkestä nauttimista yritän ja sitä, että ollaan perheenä ja nautitaan. Mutta olen kuitenkin täysin varma, että myöhemmin tämä suhde tulee loppumaan. Ja nimenomaan suurin syy on tämä asia. Ap
Suhde loppuu ja haluat lisää lapsia? ????
Niin, jos joku taho nyt konkretisoisi ap:lle, että hänellä on pienet lapset ja nauti niistä nyt, niin hän heräisi todellisuuteen.
Kuinka tuo asia konkreettisesti esitetään?
Niin, nämä asiat eivät ole niin mustavakoisia. Että kun nyt teet niin tai näin olet onnellinen. Ja toki ikäkin vaikuttaa ja sen kun tiedostas, että aikaa tähän ei ole loputtomasti.
Vierailija kirjoitti:
Ja tietenkin se loukkaa, että mies ei halua samoja asioita kuin minä vaan näkee lapsen kuormittavana tekijänä.
No, ehkä vähän dramaattisesti ilmaistu. Teillä on kuitenkin 3 lasta, joten ei se mieskään ole täysin vastaan lastenhankitaa ollut.
Miksi sä pidät niitä isompia lapsia niin isoina? Jätätkö heidät jo selviämään itsekseen?