Tajusin juuri, että lapsemme menee ensi
vuonna eskariin. Sanoin miehelleni, että ahdistaa se kovasti, meillä ei ole enää pientä lasta. Mies totesi vain, että mitäs sitten. Miksi sellainen pitäisi olla? Aika eri maailmoista olemme, tässä sen taas näki.
Kommentit (103)
Mä en pysty antamaan miehelleni anteeksi kun hän ei halua enää lasta. Tuskin voin jatkaa näin pitkään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä en pysty antamaan miehelleni anteeksi kun hän ei halua enää lasta. Tuskin voin jatkaa näin pitkään. Ap
Joo katkeroituminen on hyvä ja terveellinen tapa käsitellä omia tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kolmas lapseni. Ja ikä tulee, ellei ole jo tullut vastaan. Siksi tämä on niin tunteita herättävää. Ap
Oletko työelämässä?
Hormonit huutelevat ennen sammumistaan. Niitä ei ole pakko kuunnella. Teillä on jo kolme lasta, mitäpä jos keskittyisit näihin olemassa oleviin?
No, nuo isoimmat ovat jo aika paljon omissa touhuissaan ja kavereilla. Olen käsitellyt tätä asiaa nyt 1,5 v. Ja olemme puhuneet terapeutillekin. Ei auta. Ap
Ootko ollut vain kotiäiti? Pelkäät että pitäisi löytää työ.
Vierailija kirjoitti:
Noh, mun "vauva" menee syksyllä yläkouluun... Siinä sitä onkin taas kriisin paikkaa.
Ja mun vauva menee lukioon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, mun "vauva" menee syksyllä yläkouluun... Siinä sitä onkin taas kriisin paikkaa.
Ja mun vauva menee lukioon
Mulle oli kriisin paikka kun esikoinen pääsi ripille, kun tuntui että itse juuri pääsi. Nyt se samainen köriläs täyttää jo kesällä 23v ja huhtikuussa pääsee jo kolmas ripille. Onneksi on vielä yksi pieni kun on tuo nyt eskaria käyvä vauva.
Niin, mutta kun tällä ikäjakaumalla arki on helppoa. Ap
Mutta en olisi itsekään halunnut tähän tilanteeseen joutua. Hankalan tästä tekee se kun mies lupailee ja peruu taas. Odotan turhaan ja lopulta en enää saa lasta, ikä taas. Koen, että, en pääse tilanteen yli. Väkisinkin tämä tulee meidän suhteen väliin. Ap
Minkä ikäinen olet, ap? Itse sain tuon nykyisen eskarilaisen kun olin 41v. T:30
Eli ei ole mahdollista oikein toimia asian eteen millään tavoin enempää. Ellen kuulu niihin harvinaisuuksiin jotka saavat vielä tästäkin myöhemmin lapsen. Ap
Mun lapsi on kolmen päivän kuluttua täysi-ikäinen ❤
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi on kolmen päivän kuluttua täysi-ikäinen ❤
Niin?
Kuule ap, nyt on korkea aika lähteä etsimään elämään muuta sisältöä kuin pikkulapset. Vaikka sulla olis vielä yksi vauva lisää, on tuo tosiasia edessä joskus kuitenkin. Jos lasten kasvaminen ahdistaa, on vika siellä omassa päässä, ei miehessä. Lisää terapiaa ja nopeasti. Ja sitä muuta sisältöä.
Ootko ap siis töissä? Tuntuuko ura omalta vai lähtisitkö vaikka opiskelemaan? Nyt tarvitset jotain muuta ajateltavaa kuin lapsiperhe-elämä.
Sitä paitsi... Miksi et vain ole onnellinen niistä lapsista mitä sulla on? He ovat kaikki ihania ja ainutlaatuisia ja tarvitsevat vielä paljon äitiään <3
Jos miehesi ei halua enempää lapsia, hän ei halua. Siitä asiasta pitää keskustella suoraan, ei vihjailemalla tai tulkitsemalla toisen sanomisia. Nyt keskitytte perheenä olemiseen ja nykyisiin lapsiinne, tämä on heidän ainoa lapsuus, tehkää siitä paras mahdollinen!
Vierailija kirjoitti:
Ootko ap siis töissä? Tuntuuko ura omalta vai lähtisitkö vaikka opiskelemaan? Nyt tarvitset jotain muuta ajateltavaa kuin lapsiperhe-elämä.
Sitä paitsi... Miksi et vain ole onnellinen niistä lapsista mitä sulla on? He ovat kaikki ihania ja ainutlaatuisia ja tarvitsevat vielä paljon äitiään <3
Jos miehesi ei halua enempää lapsia, hän ei halua. Siitä asiasta pitää keskustella suoraan, ei vihjailemalla tai tulkitsemalla toisen sanomisia. Nyt keskitytte perheenä olemiseen ja nykyisiin lapsiinne, tämä on heidän ainoa lapsuus, tehkää siitä paras mahdollinen!
Asiahan on juuri näin kuten kirjoitat. Mutta se ei vain ole noin yksinkertaista. Olen kokeillut monenlaista, että tämä unohtuisi, ei ole unohtunut. Mulla on tyhjä syli, teen miten paljon duunia tahansa tai harrastan ym. Aina kaikki tekeminen ja uusi toki virkistää, mutta tämä asia on vain lopulta mukana mielessä. Tuota hetkestä nauttimista yritän ja sitä, että ollaan perheenä ja nautitaan. Mutta olen kuitenkin täysin varma, että myöhemmin tämä suhde tulee loppumaan. Ja nimenomaan suurin syy on tämä asia. Ap
Olisiko sijaisvanhemmuus ratkaisu?