Mies kysyi, lähtisinkö meidän 5kk vauvan kanssa viikonlopuksi pois, että hänen 5 kaveriaan tulee meille ryyppäämään

Miehen 5 kaveria tulossa teille ryyppäämään. Luulis että jollain näillä viidestä kaverista on kotona sellainen tilanne, ettei siellä ole pientä vauvaa ja vaimoa. Eli: miksei ko. miesporukka voi mennä jonkun muun luokse ryyppäämään? Tai menkööt baariin!

Ap, ei sinun miehesi ole ihana, vaan keskenkasvuinen alkkis. Menköön ryyppäämään, et kai suostu menemään pois alta,että SAAVATPOJAT, niin pojat ryypätä. Nro 228 kaikki eivät halua radalle, ei ole tarvetta. On muitakin harrastuksia kuin mennä radalle. Toivottavasti poliisit soitetaan ja tehdään lasu, siinä opetusta. Perehtykää lainsäädäntöön. 

Ääh.. Inhottava tilanne. Juuri tällaisten siippojen takia naiset lykkäävät lisääntymistä. Syntyvyys on laskussa, koska naiset eivät halua tehdä lapsia, koska kunnollinen kumppani siihen puuttuu. Jos jostakin löytyisi se suhteellisen raitis, perhekeskeinen mies, joka arvostaa kotia ja perhettä ja vaimoa niin paljon ettei hänelle tulisi mieleenkään ehdottaa tuollaista että vaimon ja vauvan on lähdettävä kotoa, niin voisi lisääntyäkin. Tai siis, onneksi vihdoin 35-vuotiaana sellaisen miehen itselleni löysin ja nyt vasta uskallan yrittää lasta. Aiemmat ukot ovat olleet sellaisia että kaverit ja viina kiinnostaa liikaa, ja kavereille ne ei uskalla sanoa "ei", vaikka haluaisikin pohjimmiltaan priorisoida kodin ja vaimon. Kavereille pitää esittää ettei vaan ole mukamas tossun alla ja osaa vielä riekkua vapaana kännissä kuin teini. Yök. Ja siis, silti nykyinen mieheni voi puolestani tavata kavereitaa niin paljon kuin vain haluaa, en rajoita hänen menemisiä yhtään. Ja hän siis arvostaa minua niin paljon ettei pyydä häipymään yöksi kotoa vaan ymmärtää että jokainen haluaa olla kotonaan silloin kun haluaa.

Olen mies, mutta minusta ilman muuta kannattaa suostua, ellei aiheuta kohtuutonta vaivaa sinulle.

Jos autolla ajaminen oikeasti pelottaa liikaa, niin ehkä en menisi autolla, mutta sano miehelles että maksaa sulle junalipun. 

Ei kovin kohtuuton pyyntö jos kerran - pari vuodessa haluaa pitää poikien iltaa omassa kodissaan ilman vaimoketta.

Ja tottakai sama menee automaattisesti toisinkinpäin, tuskin sinun tarvii kovin paljoa ruinata että saisit pitää vastaavan tyttöjen illan sitten kun vauva on vähän vanhempi. Ei meillä tuossa ainakaan ole koskaan ollut mitään ongelmaa, minulle on ihan ok lähteä silloin tällöin evakkoon jos vaimo haluaa vähän tuulettua kavereidensa kanssa. Ja vaimolle nähtävästi melkein yhtä ok vaikka hieman siitä aina jaksaakin jupista ("sinä ja sun juopot kaverit, eikö selvinpäin voi pitää kivaa" tms, mistä vain huomaa naisten ja miesten eron)

Terveisin 10v naimissa 3lapsen iskä.

Me vuorotellaan myös miehen kanssa. Ei mies kuitenkaan ole halunnut pitää varta vasten ryyppyiltaa meillä. Jos olen lasten kanssa viikonlopun pois, niin ovat saattaneet tulla meille alottelemaan. Mutta hänen kaverinsa ovat kyllä ihan sivistyneitä, etteivät mitään paikkoja riko (kuin teinit)... Mutta kyllä se kieltämättä ällöttää löytää tölkkejä ja mahdollisesti pesemättömiä laseja omasta kotoa.. Onneksi näin on ollut vain muutaman kerran. 

Onpa ihmeellisiä kommentteja. Kyllä 5-kuukautinen vauva on sen verran iso, että miksi hänen kanssaan ei automatka sujuisi. Pysähtyy välillä huoltsikalle, jos tarvetta jne. Mä en oikein ymmärrä miksi täällä kaikki meuhkaa, että "älä suostu tuollaiseen". Onhan miehelläkin oikeus tehdä omia juttujaan. Itsestä oli ainakin kiva lähteä kaksi vauvan kanssa mummolaan ja matka oli vielä pidempi. Ja ei, vauva ei todellakaan nukkunut koko matkaa.

Hei! Ehdottaisin, että kysäiset mieheltä, onko hän valmis siihen, että sinä teet tämän saman: lähtemään itse vauvan kanssa pois kotoa, jotta pääset juhlimaan kavereittesi kanssa ja kotiin tultuaan hoitamaan vauvaa ja siivomaan jäljet. Jos vastaus on kyllä ja ajatus tuntuu molemmista hyvältä niin se voi toteuttaa.

Kirjoitat kuitenkin, ettei ajatus tunnut sinusta hyvältä. Minä en lähtisi suostumaan siinä tilanteessa. Itse ajattelisin, että sinä olet se teistä kahdesta, joka tässä elämäntilanteessa kaipaisi omaan aikaa enemmän kuin miehesi, jos vastuu vauvasta on pääosin sinulla. Voisiko vastuuta jakaa tasaisemmin?

Sama ajatus jäsennettynä menisi suurinpiirtein näin:

1) miltä sinusta tuntuu tämä hanke?

2) mihin olet ylipäätään valmis?

3) mitkä ovat ylipäätään omat tarpeesi tässä elämäntilanteessa ja minkä vuoksi? Millaisia ovat teidän molempien puolisoiden tarpeet? Mitä vauva tarvitsee tässä vaiheessa ja miten vastuuta voisi jakaa? Tuntuuvatko sinun ja miehesi tarpeet suurinpiirtein tasapuolisilta ja tuntuuko tapa, jolla vastuuta jaetaan reilulta?

Mä kyllä varmaan lähtisin ja antaisin miehelle ihan oman viikonlopun. Mielelläni menisin omille vanhemmilleni viikonloppua viettämään, yleensä siellä saa itsekin hyvin levättyä kun äiti ja isä hoitaa vauvaa, tekee ruokaa jne. hösäämistä. Vastineeksi mieheltä pyytäisin että tämä olisi sitten toisena viikonloppuna vauvan kanssa jotta itse pääsisit tekemään mitä haluat. Vaikkei se olisi mitään ryyppäämistä mutta vaikka teatteriin, elokuviin, syömään, hkasvohoitoon, hoerontaan tai muuten viettämään aikaa ystävien kanssa. Ja ehtona tietty se, että miehet siivoavat kodin ennen lähtöään. Meillä ainakaan miehelle ja tämän kavereille omien jälkien siivoaminen ei koskaan ole ollut ongelma.

Minulle ajatus poikien ryyppäysyöstä kotonamme olisi vastenmielinen. Meille ei ole lapsia ja voin hyvin lähteä jonnekin reissuun jos mies pyytää saada olla välillä yksin. Mutta inhoan juopottelua ja paskaista kotia. Ajatus siitä että sohvalle olisi kaatunut kaljaa ja lattialla olisi oluttahroja ja lasipullo hajonnut saunanlattialle ja joku oksentanut vessan lavuaariin niin yök yök yök. Mutta olenkin valinnut sellaisen miehen joka ei tuollaisia pirskeitä kotona edes haluaisi pitää, eli ei voi tulla ongelmaa asiasta. Koti on minulle tosi tärkeä asia ja halusin miehen joka suhtautuu kotiin samoin kuin minä. Minäkään en siis pitäisi kotonamme mitään pippaloita. Luulisin, että olennaista näissä on valita samanhenkinen kumppani, ettei tule ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi moiseen. En ymmärrä miestäsi miten on pokkaa edes ehdottaa jotain tuollaista. Minusta ainakin tuntuisi siltä kun palaisin, että kotini on raiskattu. Sinä et saa koskaan tietää mitä sielä on oikeasti tapahtunut viikonlopun aikana. Kaikista eniten ihmetyttää miehesi pokka. Ymmärtäisin jotenkin jos olisi kyse isommasta lapsesta jonka voi laittaa hoitoon viikonlopuksi, niin että pääset itsekin kavereittesi kanssa rentoutumaan. Tuossa tilanteessa aivan käsittämätön ehdotus mieheltäsi.

Älä vaan suostu.

Kysehän on myös miehen kodista, ja aikuinen mies osaa kyllä varmasti siivota jälkensä. Totta on että koskaan ei tietäisi mitä siellä on tapahtunut, mutta jos luottamus miestä kohtaan on noin nollissa niin lasta ei ehkä olisi koskaan kannattanut edes hankkia.

Luin kommentit lievän epäuskoisuuden vallassa. Toisaalta ei pitäisi ihmetellä, kun tietää massiiviset eroluvut erityisesti pikkulapsiaikana.

Ap:n tilanteessa mahdolliset todelliset ongelmat ovat väsyneenä itkuisen vauvan kanssa ajaminen sekä riski tärkeiden tavaroiden ja huonekalujen tärveltymisestä. Jälkimmäinen on todennäköisesti liioiteltua pelkoa, mutta vain ap tai pikemminkin ap:n mies voi tehdä tämän vision toteutumisesta edes kohtuullisen pätevän etukäteisarvion. Ja vahinkoja voi sattua fiksuillekin ihmisille, myös ilman "ryyppäämistäkin". Oli miten oli, minkäänlainen jälkien siivous tai paikkojen korjaus ei luonnollisestikaan kuulu ap:lle, vaan on hänen miehensä ja tämän kavereiden vastuulla.

Ensimmäinen ongelma taas on aivan niin suuri, kuin ap:sta itse tuntuu, muilla ei ole siihen nokan koputtamista. Tietysti ongelmia tulee useimmiten paisuteltua mielessään liian suuriin mittasuhteisiin. Emme kuitenkaan voi tietää, miten väsynyt ap olisi ollut tuona päivänä tai olisiko vauva itkenyt suurimman osan matkasta. Tämän matkustusongelman olivatkin ap ja miehensä ratkaisseet hienosti, upeaa välittämistä mieheltä.

Nyt kun nämä on käsitelty, niin miettikää hyvät naiset hetki seuraavia asioita:

Eikö koti ole myös miehen koti? On erittäin tärkeää saada olla joskus yksin omassa kodissaan ja käyttää sitä mihin haluaa, oli sitten kyseessä leffailta omassa rauhassa tai vanhojen kavereiden viikonlopputapaaminen. Eihän koti ole vain naisen valtakuntaa vuoden jokaisena viikonloppuna?

Jos olette itse suurimmaksi päättäneet kodin sisustuksesta, tekeekö se teistä kodin valtiattaria? Ettei nyt vaan se teidän valitsemanne sohva sotkeentuisi? Mitä jos sisustuksesta olisikin saanut päättää mies, haittaisiko miehelle rakkaan kulahtaneen sohvan likaantuminen? Oletteko ottaneet yhteistä kotia vähän liikaa haltuunne?

Miksi väheksytte miesten tapaa viettää aikaa ystävien kanssa? Vai onko niin, että mielestänne naisilla on ystäviä, miehillä vain ryyppykavereita? Ovatko miehet mielestänne keskenkasvuisia poikia, jos _joskus_ juovat yhdessä alkoholia? Onko mies hyvä vain, jos kieltäytyy aina moisesta "turhuudesta"? Kohtuulliset rajat alkoholinkäytölle osaa kyllä fiksu mies pitää, alkoholistit ovat erikseen. Mieltä vaivaavista asioista puhuminen ystävien kanssa on tärkeää, ja suomalainen mies nyt vaan avautuu todennäköisemmin jonkun verran juotuaan. Alkoholistimiestä ei kannata katsella, mutta älkää hyvät naiset demonisoiko miesten satunnaista alkoholinkäyttöä ystävien kanssa.

Useista kommenteista oikein huokuu se naisten ymmärtämättömyys miehiä kohtaan, josta viime aikoina on puhuttu. Ukko on sika, jos kehtaa edes toivoa saavansa viettää viikonlopun kotona ystäviensä kanssa. Nainen on lasten kanssa keskiössä, miehen tehtävä on tukahduttaa omat tarpeensa.

Kannattaa miettiä, onko tavoitteena pitkä ja onnellinen parisuhde, vai kahden tyytymättömän ihmisen lattea yhteiselo, jossa kumpikaan ei ole valmis hyväksymään toista sellaisena kuin tämä on. Saattaisitte yllättyä, miten syvällisiä ja aitoja miehenne ovatkaan, jos suostuisitte kohtaamaan heidät ihmisinä, ettekä ennen kaikkea omien tarpeidenne tyydyttäjinä ja täydellisen perhe-elämän mahdollistajina.

Eniten tässä ketjussa hämmentää, miten monet pitää itsestäänselvyytenä, ettei mies olisi valmis vastaavaan tilanteeseen ja että ajatellaan niin itsekkäästi ja omaa etua tavoitellen omassa parisuhteessa. Jos ehdottaisin miehelleni samanlaista järjestelyä (olen oikeasti sen myös useamman kerran tehnyt), hän sanoisi tyyliin, tottakai, jos se on sulle tärkeää. Lähtiessään vielä halaisi ja sanoisi, että hänestä on kivaa kun mulle tulee hauska viikonloppu ja olen sen ansainnut. 

Me väitellään paljon ja joskus riidelläänkin, mutta kummallakin on vahva luottamus siihen, että toinen tahtoo toiselle kaikkein parasta ja hyvää ja tekee toisen puolesta asioita, vaikka itse ei olisi samaa mieltä. Minä olen käyttänyt tämän viikon kaikki illat pitkälle yöhön katsellen tv-sarjoja. Mies ei ymmärrä, miten pystyn, mutta on antanut minulle tilaa ja aikaa tehdä niin ja vielä tehnyt lasten iltatoimet ja noussut lasten kanssa aamuisin, että minä olen saanut nukkua pidempään. Ei ole edes kyseenalaistanut sitä. Minä tekisin samoin jos näkisin, että jokin asia on miehelle tällä hetkellä tärkeää ja tekee hänet iloiseksi. 

Minulla vastaavassa tilanteessa oma vastaukseni riippuisi miehen kavereista, siis keitä on kyseessä. Miehellä on monia kavereita, jotka on fiksuja ja osaavat olla siististi, heidän saunailta olisi meillä ihan ok. Mutta sitten miehellä on muutama ihan katastrofi-kaveri, jotka juovat aina liikaa, oksentavat, kaatuilevat ja rikkovat paikkoja. Ja yhdelle viina on aina rähinäviinaa. Hyviä tyyppejä selvinpäin kyllä. Mutta heitä en haluaisi meille poikieniltaan, koska satavarmasti jotain ikävää sattuisi kodissamme.

Usva80 kirjoitti:

Hei! Ehdottaisin, että kysäiset mieheltä, onko hän valmis siihen, että sinä teet tämän saman: lähtemään itse vauvan kanssa pois kotoa, jotta pääset juhlimaan kavereittesi kanssa ja kotiin tultuaan hoitamaan vauvaa ja siivomaan jäljet. Jos vastaus on kyllä ja ajatus tuntuu molemmista hyvältä niin se voi toteuttaa.

Kirjoitat kuitenkin, ettei ajatus tunnut sinusta hyvältä. Minä en lähtisi suostumaan siinä tilanteessa. Itse ajattelisin, että sinä olet se teistä kahdesta, joka tässä elämäntilanteessa kaipaisi omaan aikaa enemmän kuin miehesi, jos vastuu vauvasta on pääosin sinulla. Voisiko vastuuta jakaa tasaisemmin?

Sama ajatus jäsennettynä menisi suurinpiirtein näin:

1) miltä sinusta tuntuu tämä hanke?

2) mihin olet ylipäätään valmis?

3) mitkä ovat ylipäätään omat tarpeesi tässä elämäntilanteessa ja minkä vuoksi? Millaisia ovat teidän molempien puolisoiden tarpeet? Mitä vauva tarvitsee tässä vaiheessa ja miten vastuuta voisi jakaa? Tuntuuvatko sinun ja miehesi tarpeet suurinpiirtein tasapuolisilta ja tuntuuko tapa, jolla vastuuta jaetaan reilulta?

Nyt on kyse YHDESTÄ VIIKONLOPUSTA.

Lässytyksesi on käsittämätöntä, lisäksi tuo olisi kannattanut jo miettiä ennen kuin aloittaja ne haaransa raskauden kiilto silmissään levitteli miehelle.

Aivan käsittämätöntä, minkälaisia sekopää-muijia tällä palstalla pyörii.

Lisäksi aloittaja kertoi jo , kuinka tulevat toimimaan.

Jossain vaiheessa sun pitää joka tapauksessa sen vauvan kanssa kotoa lähteä liikkeelle, muuallekin kuin lähisiwaan. Nyt on hyvä hetki. 

Jos autolla ajo pitkää matkaa pelottaa, mikä on ekalle kerralle ihan ymmärrettävää, niin lähdet vaan niin ajoissa että voit ajaa päivällä ja ihan rauhassa. Ei se 200 km nyt kuitenkaan ole NIIN pitkä matka etteikö siitä suoriutuisi. 

Ja mitä tulee miehen hauskanpitoon, niin ei kai se nyt oikeasti ole tässä se ongelma, vaan se, että "toi saa ja mä en". Ja SE taas on ollut aikojen alusta se sama kitinän aihe äideillä, mut niin se vaan menee sen hetken kun vauva on pieni ja erityisesti jos äiti imettää vielä.

Sinun ei tarvitse lähteä kotoasi vauvan kanssa yhtään mihinkään, jos se tuntuu "häädöltä".

Parisuhteenne ei lupaa hyvää. Varaudu eroon, se nimittäin tulee. Ja hyvä niin.

Meidän äitien kannattaa hengittää syvään ja muistaa, että yhden vuoden ajan olemme vauvan ensisijaisia hoitajia. Täydellistä tasapainoa äidin ja isän oman ajan suhteen on turha odottaa. Paljon helpommalla selviää, kun vain hyväksyy tosiasiat. Puolison ja tilanteiden hyväksyminen sellaisena kuin ne ovat - siinä on onnellisuuden salaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Meidän äitien kannattaa hengittää syvään ja muistaa, että yhden vuoden ajan olemme vauvan ensisijaisia hoitajia. Täydellistä tasapainoa äidin ja isän oman ajan suhteen on turha odottaa. Paljon helpommalla selviää, kun vain hyväksyy tosiasiat. Puolison ja tilanteiden hyväksyminen sellaisena kuin ne ovat - siinä on onnellisuuden salaisuus.

En ole samaa mieltä, ap selvästi tuntee olevansa kotoaan häädetty pienen vauvan kanssa. Ei tuota tarvitse hyväksyä. Menköön vetämään perseet olalle muualle, muita kiusaamaan. Kannattaa katsoa kenen kanssa menee yhteen. Itse otin todella kunnollisen, älypään, en ole katunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän äitien kannattaa hengittää syvään ja muistaa, että yhden vuoden ajan olemme vauvan ensisijaisia hoitajia. Täydellistä tasapainoa äidin ja isän oman ajan suhteen on turha odottaa. Paljon helpommalla selviää, kun vain hyväksyy tosiasiat. Puolison ja tilanteiden hyväksyminen sellaisena kuin ne ovat - siinä on onnellisuuden salaisuus.

En ole samaa mieltä, ap selvästi tuntee olevansa kotoaan häädetty pienen vauvan kanssa. Ei tuota tarvitse hyväksyä. Menköön vetämään perseet olalle muualle, muita kiusaamaan. Kannattaa katsoa kenen kanssa menee yhteen. Itse otin todella kunnollisen, älypään, en ole katunut.

Tiedätkö onko miehesi kanssasi täysin onnellinen? Tiedätkö hänen syvimmät tuntonsa vai kuvitteletko vain tietäväsi? Miksi juuri niitä vaimojen mielestä "todella kunnollisia" miehiä löytyy niin paljon pettämissivustoilta ja prostituoitujen asiakkaista? Miksi "kunnolliset" miehet ovat usein niitä kaikkein todennäköisimpiä pettäjiä? Sinäkin puhut miehestäsi kuin jonain hankintana.

Kyllä tiedän hänen syvimmät tuntonsa, olemme onnellisia edelleen. Ollaan oltu yhdessä vuodesta 1983, emme siis ole enää nuoria. Hain kunnollista, koulutettua, akateemista miestä sen sain, hän sai edustusvaimon. Meillä on kaksi täysi-ikäistä lasta, molemmat omillaan.