Mies kysyi, lähtisinkö meidän 5kk vauvan kanssa viikonlopuksi pois, että hänen 5 kaveriaan tulee meille ryyppäämään
Ja siis mentäisiin vauvan kanssa autolla 200km päähän äitini luokse. Pelottaa jo se autolla menokin, en ole aiemmin kaksin vauvan kanssa mennyt kuin lyhyitä matkoja.. ressukka joutuu yksin itkemään takana ja pitää pysähdellä.
Sen takia siis tein aloituksen tänne, etten tiedä miten tähän asiaan tulisi suhtautua. Ei todellakaan tunnu hyvältä ajatukselta, että tänne tulee 5 hengen miesporukka örveltämään koko viikonlopuksi. Meinaavat siis vetää kunnolla perseet ja lähteä baariin ym. Miehen kaverit siis pienestä kaupungista ja tulisivat isomman kaupungin yöelämään tutustumaan..
Kyllähän se kyrpii, varsinkin kun ei itse ole omaa aikaa saanut ollenkaan vauvan synnyttyä (suuritarpeinen vauva, ei mitään rytmiä syömiaissä ja nukkumisessa ym.) On mies siis ennenkin lähtenyt kavereidensa luo ja baariin, mutta tämä on jotenkin paljon pahempi kun kaverit tulevat meille. Tai kun minut ja lapsemme ns häädetään pois kotoa.
Ei tietystikään olisi pakko suostua, sitä myösmieheni painotti, mutta järkeni sanoo, että pitää suostua, tuntuu vaan pahalta. En halua, että täällä sotketaan ja riehutaan, ties mitä keksivät miehet humalapäissään tehdä.
Sitä siis halusin kysyä, että miten teillä muilla, onko tapana että miehen kavereita tulee kylään ja lähdette pois alta? Tuntuuko se muista kurjalta vai olenko vain hölmö? Anteeksi epäselvä selostukseni..
Kommentit (251)
Kenen aikuisen fiksun miehen ystävät oksentavat sohvan? Onko pikkuisen liioiteltua...
Maiju- kirjoitti:
Päädyttiin nyt siihen, että mies heittää minut ja vauvan äitini luokse, ja saavat viettää äijäporukalla viikonlopun rauhassa.
En ole huolissani mieheni käytöksestä, on fiksu ja siisti mies, kotitöistä hoitaa varmaan ylikin puolet. Luotan häneen täysin. Lähinnä mietityttää kaveriensa käytös, eivät ainakaan osa ole yhtä fiksuja, enkä halua, että esim. uusi sohvamme on oksennuksen peitossa kun tulemme kotiin. Mieheni varmasti siivoaa jäljet parhaansa mukaan, mutta kaikkia jälkiä ei niin vaan saa siivottua.
Ja vastavuoroisuus pelaa kyllä sitten, kun vauva on vähän isompi enkä enää imetä. Mieskin on puolestani harmitellut sitä, kun en voi lähteä mihinkään vaan olen sidoksissa vauvaan. Hoitaa kyllä sitten poikaamme, kun sen aika on, ihana mies.
Ap
Miksi fiksulla ihanalla miehelläsi on ei-fiksuja, ei-ihania kavereita? Jokin mättää.
Vierailija kirjoitti:
Ei taas mitään logiikkaa tässä provossa, ensin kauhea uho, sitten yhtäkkiä se mies on valmis ajamaan 800 km turhaan, täytyyhän perhe hakeakin. Ja vauva ei huuda yhtään kun mies ajaa. Just.
Miesvihaprovot uppoaa aina äitimyyttimarttyreihin, oli niissä järkeä tai ei.
Että yksin kotona olokaan ei ole ok? Kyllä minä lähdin vauvan kanssa autolla tai junalla viikonlopuksi sukulaisiin että mies sai olla välillä vapaalla. Kaverini vanhemmat asuvat Tornionjokilaaksossa, ja hän ajoi eteläsuomesta sinne sukulaisiin vauvan ja taaperon kanssa. Johan lappilaiset nauravat teidän 200 km ajomatkalle.
Pitkään on nukuttu, syöty roskaruokaa, menty kavereiden kanssa baariin, tultu sieltä kavereiden kanssa lämmittämään sauna, ovat nukkuneet porukalla meillä.
Tosin ne olivat yhteisiä kavereita, ehkä ap:n ainoa ongelma onkin että hän ei tykkää miehen kavereista, ja he eivät ikinä tule olemaan heille tervetulleita. Vauvaa on vaan nyt kätevä käyttää syynä, koska vauva ja äitiys.
Miksi fiksulla ihanalla miehelläsi on ei-fiksuja, ei-ihania kavereita? Jokin mättää.[/quote]
Ai yleensäkö on niin, että fiksun insinöörin kaikista lapsuudenystävistäkin on tullut fiksuja insinöörejä? Ja mikäli osasta on tullut tavallisia raksaukkoja ym, nekö potkitaan pois kaveriporukasta?
Vierailija kirjoitti:
Miksi fiksulla ihanalla miehelläsi on ei-fiksuja, ei-ihania kavereita? Jokin mättää.
Ai yleensäkö on niin, että fiksun insinöörin kaikista lapsuudenystävistäkin on tullut fiksuja insinöörejä? Ja mikäli osasta on tullut tavallisia raksaukkoja ym, nekö potkitaan pois kaveriporukasta?
Fiksun tyypin raksaukkokaveritkin osaavat olla oksentamatta lapsiperheen sohvaan. Kunnon perheenisä ei kutsuisi kotiinsa räkäjengiä.
195, tarkoittaen, juttu ei ole uskottava.
Ei taida miehesi kaveriporukassa olla muita isiä. Jos olisi, he kyllä ymmärtäisivät ettei vauvaperheeseen mennä yötä myöten ryyppäämään. Suunnittelisivat suosiolla hotellia tai mökin vuokraamista...
Vierailija kirjoitti:
Ei taas mitään logiikkaa tässä provossa, ensin kauhea uho, sitten yhtäkkiä se mies on valmis ajamaan 800 km turhaan, täytyyhän perhe hakeakin. Ja vauva ei huuda yhtään kun mies ajaa. Just.
Hömelö, se vauvan äiti istuu takapenkillä vauvan vierellä. Ei isän tarvitse siinä ajaessa pitää vauvasta huolta.
Todellakin huomaa kirjoittajista, kenellä ei ole mitään kokemusta vauvoista tai pienistä lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Mietitääs toisinpäin. Lähtisikö miehesi vauvan kanssa viikonlopuksi pois että saisit bilettää tyttöjen kanssa teillä? Enpä usko...
Mun mies kyllä aikanaan lähti. Monestikin. Ei nyt ihan vauvaa tainnut olla, mutta tosi pienet lapset kumminkin, että saadaan viettää tyttöjen viikonloppua pitkän kaavan mukaan. Miksi ei olis lähtenyt??
Millaisia miehiä teillä on jos ensimmäinen huoli on, että onko koti hajotettu miesten saunaillan jälkeen? Meillä mies ei juurikaan siivoa oma-aloiteisesti, kun olemme molemmat kotona, mutta jos olen viikonlopun pois ja täällä on ollut saunailta, niin sen jäljiltä koti on aina siisti ja minua odottaa ruoka, kun tulen kotiin. Tiedän myös, että kaikki mieheni kaverit osaavat käyttäytyä. Kannattaa ehkä vähän harkita kenen kanssa muuttaa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olennaisempaa olisi keskustella siitä, että kuinka surkea ihmisen pitää olla jos näkee ongelmana sen, että kumppani haluaa joskus viettää aikaa ilman lasta ja kumppaniaan vanhojen kavereidensa kanssa. Teillä ilmeisesti on parhaat puitteet järjestää tapaaminen, joten miksi ei? Etkö tosiaan saa olla 5kk vauvan kanssa riittävästi kotona? Tuon luulisi olevan vain positiivista vaihtelua normaalille ihmiselle. Taitaa koko ongelma johtua siitä, että olet rupsahtanut ja ajattelet miehesi löytävän paremman baarista. Tämä ongelma poistuu lenkkeilemällä, eikä palstalla itkemällä.
Ongelma ei ole se että mies haluaa olla viikonlopun kavereiden kanssa, vaan se että äidin ja lapsen elämä hankaloituu kohtuuttomasti isän pyynnön takia. Isä voisi vapaasti viettää viikonlopun perheestä erossa ja ottaa omaa aikaa, jos tekisi sen jossain muualla.
Kaikkea ei voi saada. Jostain pitää uhrata. Tässä tapauksessa uhraus on se että kaveriviikonloppu vietetään jossain muualla kuin lapsiperheen kodissa. Mies saa omaa aikaa ja nainen on yksin hoitovastuussa lapsesta. Tämä on ok. Mutta miehen pitää ymmärtää että kaikkea ei voi saada. Hän saa rellestää viikonlopun, mutta ei sillä kustannuksella että siitä koituu ylimääräistä harmia muulle perheelle. Pyyntö on kohtuuton.
Lapsi on vasta 5 kk. Sitten kun se siitä vähän kasvaa niin tulee enemmän joustoa ja mahdollisuuksia.
Ei nyt voi olla, että elämä hankaloituu kohtuuttomasti jos joutuu vkl:n aikana ajamaan 400km. Ihan normaali matka monelle opiskelijalle tai ihmiselle, joka käy vkl:t muualla töissä. Jos se tuntuu liian pitkältä matkalta puristaa viikonloppuun, ap voi olla useamman yön perillä.
Tästä ketjusta näkee, miten hankalaksi ihmiset tekevät yksinkertaiset asiat. En itsekään tykkää ajaa autolla, mutta ei 200km niin pitkä matka ole, ettei sitä yksin pystyisi silloin tällöin ajamaan. Minä ainakin olen valmis kestämään pientä epämukavuutta oman mieheni puolesta, että hänellä olisi sitten kiva ja vapaa viikonloppu kavereiden kanssa. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun olet pitkän tauon jälkeen muutaman yön yksin kotona ja teet siellä mitä itse haluat, oli se sitten ryyppäämistä kavereiden kanssa tai yksin lukemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietitääs toisinpäin. Lähtisikö miehesi vauvan kanssa viikonlopuksi pois että saisit bilettää tyttöjen kanssa teillä? Enpä usko...
Mun mies kyllä aikanaan lähti. Monestikin. Ei nyt ihan vauvaa tainnut olla, mutta tosi pienet lapset kumminkin, että saadaan viettää tyttöjen viikonloppua pitkän kaavan mukaan. Miksi ei olis lähtenyt??
Meillä sama. Aina kun lopetin imetyksen (imetin 1,5-vuotiaaksi), mies heti lähes ensimmäisenä vkl:na lähti lasten kanssa pois vanhemmilleen, jotka asuivat juuri 200km päässä. Minä jäin bilettämään omien kavereideni kanssa. Oli aina todella ihanaa ja rentouttavaa. Meillä ei ole oikeastaan edes ollut muuta mahdollisuutta järjestää lapsivapaata aikaa, koska isovanhemmat eivät ota lapsia hoitoon ilman, että toinen vanhemmista on myös paikalla. Hotelliviikonloppu taas maksaa aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olennaisempaa olisi keskustella siitä, että kuinka surkea ihmisen pitää olla jos näkee ongelmana sen, että kumppani haluaa joskus viettää aikaa ilman lasta ja kumppaniaan vanhojen kavereidensa kanssa. Teillä ilmeisesti on parhaat puitteet järjestää tapaaminen, joten miksi ei? Etkö tosiaan saa olla 5kk vauvan kanssa riittävästi kotona? Tuon luulisi olevan vain positiivista vaihtelua normaalille ihmiselle. Taitaa koko ongelma johtua siitä, että olet rupsahtanut ja ajattelet miehesi löytävän paremman baarista. Tämä ongelma poistuu lenkkeilemällä, eikä palstalla itkemällä.
Ongelma ei ole se että mies haluaa olla viikonlopun kavereiden kanssa, vaan se että äidin ja lapsen elämä hankaloituu kohtuuttomasti isän pyynnön takia. Isä voisi vapaasti viettää viikonlopun perheestä erossa ja ottaa omaa aikaa, jos tekisi sen jossain muualla.
Kaikkea ei voi saada. Jostain pitää uhrata. Tässä tapauksessa uhraus on se että kaveriviikonloppu vietetään jossain muualla kuin lapsiperheen kodissa. Mies saa omaa aikaa ja nainen on yksin hoitovastuussa lapsesta. Tämä on ok. Mutta miehen pitää ymmärtää että kaikkea ei voi saada. Hän saa rellestää viikonlopun, mutta ei sillä kustannuksella että siitä koituu ylimääräistä harmia muulle perheelle. Pyyntö on kohtuuton.
Lapsi on vasta 5 kk. Sitten kun se siitä vähän kasvaa niin tulee enemmän joustoa ja mahdollisuuksia.
Ei nyt voi olla, että elämä hankaloituu kohtuuttomasti jos joutuu vkl:n aikana ajamaan 400km. Ihan normaali matka monelle opiskelijalle tai ihmiselle, joka käy vkl:t muualla töissä. Jos se tuntuu liian pitkältä matkalta puristaa viikonloppuun, ap voi olla useamman yön perillä.
Tästä ketjusta näkee, miten hankalaksi ihmiset tekevät yksinkertaiset asiat. En itsekään tykkää ajaa autolla, mutta ei 200km niin pitkä matka ole, ettei sitä yksin pystyisi silloin tällöin ajamaan. Minä ainakin olen valmis kestämään pientä epämukavuutta oman mieheni puolesta, että hänellä olisi sitten kiva ja vapaa viikonloppu kavereiden kanssa. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun olet pitkän tauon jälkeen muutaman yön yksin kotona ja teet siellä mitä itse haluat, oli se sitten ryyppäämistä kavereiden kanssa tai yksin lukemista.
Totta kai voi ajaa 400km yksin, mutta autossa huonosti viihtyvän vauvan kanssa, univelkaisena, talvella, epävarmana kuskina se ei ole "pientä epämukavuutta".
Eikä kannata jankata siitä vauvan totuttamisesta autoiluun Kaikki vauvat eivät totu (omista yksi tällainen), totutetuillakin voi olla kausia, joina itkevät autossa, ja joka tapauksessa ap ja miehensä tuskin ehtivät totuttaa omaansa ensi viikonloppuun mennessä. Mutta loppu hyvin ap:n ja miehensä osalta.
Niin selätyshän se on, että kaverit tulevat kylään. Epäilen, että hommailee selkäsi takana kakkosen kanssa.
On pakko sanoa naiset, että jos 200 km kuulostaa paljolta, niin oikeasti ajakaa autolla enemmän, useammin myös sitä pitkää matkaa ja pimeällä.
Jos ette mene auton rattiin niin kohta ette uskalla ajaa lainkaan, ja sen jälkeen on kun teillä ei olisikaan ajokorttia. Ette todellakaan halua lopun ikää olla riippuvainen siitä, lähteekö se mies kuskaamaan teitä milloin minnekin. Viimeistään vanhana nämä naiset ovat jumissa kotona kun eivät ole oppineet ajamaan itse eivätkä kulkemaan julkisilla. Jotain oma-aloitteisuutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taas mitään logiikkaa tässä provossa, ensin kauhea uho, sitten yhtäkkiä se mies on valmis ajamaan 800 km turhaan, täytyyhän perhe hakeakin. Ja vauva ei huuda yhtään kun mies ajaa. Just.
Hömelö, se vauvan äiti istuu takapenkillä vauvan vierellä. Ei isän tarvitse siinä ajaessa pitää vauvasta huolta.
Todellakin huomaa kirjoittajista, kenellä ei ole mitään kokemusta vauvoista tai pienistä lapsista.
Olen ajanut aika paljon vauvan kanssa. Auton voi välillä myös pysäyttää jos tarvitsee imettää. Jos vauvalla oli tukala olo ja huusi, mikään tutti ja hössötys ei siinä auttanut. Ei me sen takia jätetty käymättä 250 km päässä miehen vanhoilla vanhemmilla.
Huomasimme muuten, että vauva huusi yleensä jos oli kuuma. Vaatetta vähemmäksi, meidän tapauksessa.
En jaksa lukea koko ketjua, muta taidan olla ainoa, jonka mielestä homma olisi ihan ok. Musta olisi kiva, että mies viettää aikaa kavereidensa kanssa (vaikka dokatenkin), ja olisi kiva lähteä vauvan kanssa lapsuudenkotiin paapottavaksi. 200km autoilu ei ole mikään ongelma. Siihen menee 2,5h, ja ajon voi ajoittaa niin, että vauva nukkuu suurimman osan aikaa. Jos lapsi huutaa viimeisen puoli tuntia, niin kurjaahan se on, mutta ei siihen kukaan kuole. Ainoa vaatimukseni miehelle olisi, että kodin täytyy olla siisti, kun tulen takaisin.
Jos lapsi ei nuku sekunttiakaan automatkoilla, ja mies ja kaverinsa ovat epäluotettavia örveltäjiä, en suostuisi moiseen, mutta omassa elämässäni ei olisi ongelma.
En osaa yhtään eläytyä ap:n tilanteeseen. Oma lapsuudenkotini on nimittäin paikka, joka on minulle hyvin ahdistava alkoholismin ym takia. En halua siellä itse käydä ikinä enkä todellakaan vauvaa sinne veisi. Jos minulle mies ehdottaisi että menen hänen dokaamisen takia paikkaan, josta olen traumatisoitunut ja jossa viinalla ja väkivallalla lapsuuteni on pilattu, olisi varmaan ero aika lähellä.
Mies haluaa omaa aikaa kavereiden kanssa. Se on ok. Hän haluaa ryypätä. Se on ok. Hän haluaa olla perheestään erossa koko viikonlopun ajan eikä vain yhtä iltaa. Sekin on ok. Mutta kaiken lisäksi hän haluaa talon itselleen koko viikonlopuksi niin että muu perhe lähtee pois alta. Se on jo kaiken vaatimista.
Mistä ihmeestä sinä vedät tuon että nainen haluaisi koko elämän nyhjätä kylki kyljessä niin ettei mies saisi viettää omaa aikaa ollenkaan?