Mies kysyi, lähtisinkö meidän 5kk vauvan kanssa viikonlopuksi pois, että hänen 5 kaveriaan tulee meille ryyppäämään

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tiedän hänen syvimmät tuntonsa, olemme onnellisia edelleen. Ollaan oltu yhdessä vuodesta 1983, emme siis ole enää nuoria. Hain kunnollista, koulutettua, akateemista miestä sen sain, hän sai edustusvaimon. Meillä on kaksi täysi-ikäistä lasta, molemmat omillaan.

Kunnollinen, koulutettu ja akateeminen? Mitä ne kertovat ihmisestä itsestään? Ja edustusvaimo, siitä en nyt sano mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä muistan itse kuinka se, että nainen ja vauva lähti sukulaisilleen esim puoleksi viikkoa, oli hirmu iso henkireikä arkeen. Sai tehdä ylityöt ilman huonoa omatuntoa, käydä illalla grillillä ruokkimassa ainoastaan itsensä, lähteä lenkille kysymättä keltään ja tavata kavereita. Ja jos se osui viikonlopulle, niin kyllä siihen sitten baarireissu kavereineen piti aina mahduttaa.

Toisaalta nainen aina piti vierailuissa siitä että oli päivisinkin auttavia käsiä ja ruuat valmiina. Ja äitiysloman arkeen muutenkin vaihtelua. Eli win-win toisinsanottuna.

Jos se kämppä on mikä huolettaa, niin sanot ehdot että kämppä on siisti ja kaikki ehjää. Ja siihen tuntuva sanktio vaikka 100€/henkilö. (Mikä muuten ei ole viikonlopun majoitukseen edes mikään mieletön summa)

 

Tää onkin silleen veikeä ajatus, että miehelle henkireikä on päästä eroon lapsesta ja vaimosta. Naiselle henkireikä on päästä vanhempiensa luokse lapsen kanssa, että saa ruuan valmiina eteen kannettuna ja lastenhoitoapua. Siis näinhän se monesti menee ja on varmasti ihan toimiva konsepti (jota todennäköisesti tulen itsekin joskus kokeilemaan), mut kuulostaa kyllä huvittavalta tälleen luettuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä muistan itse kuinka se, että nainen ja vauva lähti sukulaisilleen esim puoleksi viikkoa, oli hirmu iso henkireikä arkeen. Sai tehdä ylityöt ilman huonoa omatuntoa, käydä illalla grillillä ruokkimassa ainoastaan itsensä, lähteä lenkille kysymättä keltään ja tavata kavereita. Ja jos se osui viikonlopulle, niin kyllä siihen sitten baarireissu kavereineen piti aina mahduttaa.

Toisaalta nainen aina piti vierailuissa siitä että oli päivisinkin auttavia käsiä ja ruuat valmiina. Ja äitiysloman arkeen muutenkin vaihtelua. Eli win-win toisinsanottuna.

Jos se kämppä on mikä huolettaa, niin sanot ehdot että kämppä on siisti ja kaikki ehjää. Ja siihen tuntuva sanktio vaikka 100€/henkilö. (Mikä muuten ei ole viikonlopun majoitukseen edes mikään mieletön summa)

 

Tää onkin silleen veikeä ajatus, että miehelle henkireikä on päästä eroon lapsesta ja vaimosta. Naiselle henkireikä on päästä vanhempiensa luokse lapsen kanssa, että saa ruuan valmiina eteen kannettuna ja lastenhoitoapua. Siis näinhän se monesti menee ja on varmasti ihan toimiva konsepti (jota todennäköisesti tulen itsekin joskus kokeilemaan), mut kuulostaa kyllä huvittavalta tälleen luettuna.

Miksi kuulostaa huvittavalta, että vaikka lasta ja puolisoa rakastaa, niin silti välillä tarvitsee omaa aikaa? Selvästi olet tottunut viettämään omaa aikaa niin paljon kuin haluat, jos et ymmärrä sen merkitystä. Musta ainoo huvittava on sun kaltaiset höpsön mustavalkoiset pikkutytöt jotka laukoo mielipiteitään asioihin joista ei ymmärrä vielä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä muistan itse kuinka se, että nainen ja vauva lähti sukulaisilleen esim puoleksi viikkoa, oli hirmu iso henkireikä arkeen. Sai tehdä ylityöt ilman huonoa omatuntoa, käydä illalla grillillä ruokkimassa ainoastaan itsensä, lähteä lenkille kysymättä keltään ja tavata kavereita. Ja jos se osui viikonlopulle, niin kyllä siihen sitten baarireissu kavereineen piti aina mahduttaa.

Toisaalta nainen aina piti vierailuissa siitä että oli päivisinkin auttavia käsiä ja ruuat valmiina. Ja äitiysloman arkeen muutenkin vaihtelua. Eli win-win toisinsanottuna.

Jos se kämppä on mikä huolettaa, niin sanot ehdot että kämppä on siisti ja kaikki ehjää. Ja siihen tuntuva sanktio vaikka 100€/henkilö. (Mikä muuten ei ole viikonlopun majoitukseen edes mikään mieletön summa)

 

Tää onkin silleen veikeä ajatus, että miehelle henkireikä on päästä eroon lapsesta ja vaimosta. Naiselle henkireikä on päästä vanhempiensa luokse lapsen kanssa, että saa ruuan valmiina eteen kannettuna ja lastenhoitoapua. Siis näinhän se monesti menee ja on varmasti ihan toimiva konsepti (jota todennäköisesti tulen itsekin joskus kokeilemaan), mut kuulostaa kyllä huvittavalta tälleen luettuna.

Minä olen nainen ja minulle ei todellakaan olisi henkireikä päästä lapsen kanssa vanhempieni luokse, se olisi pikemminkin painajainen. Vanhempieni luona on nimittäin hyvin ahdistavaa eikä siellä ole minulle pienessä kämpässä edes mitään paikkaa olla. Minulle henkireikä olisi nimenomaan se, jos mies ja vauva lähtisi hetkeksi jonnekin, mutta hänkään ei voi vanhempiensa pikkukaksioon mennä kuin pariksi tunniksi kylään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän äitien kannattaa hengittää syvään ja muistaa, että yhden vuoden ajan olemme vauvan ensisijaisia hoitajia. Täydellistä tasapainoa äidin ja isän oman ajan suhteen on turha odottaa. Paljon helpommalla selviää, kun vain hyväksyy tosiasiat. Puolison ja tilanteiden hyväksyminen sellaisena kuin ne ovat - siinä on onnellisuuden salaisuus.

En ole samaa mieltä, ap selvästi tuntee olevansa kotoaan häädetty pienen vauvan kanssa. Ei tuota tarvitse hyväksyä. Menköön vetämään perseet olalle muualle, muita kiusaamaan. Kannattaa katsoa kenen kanssa menee yhteen. Itse otin todella kunnollisen, älypään, en ole katunut.

Aloittajan ongelma on jo ratkaistu, mutta te miesvihaajat ja pirttihirmut jaksatte edelleenkin länkyttää?

Onko miehesi kivekset naulattuna keittiön seinällä?

Suurin osa täällä tuntuu olettavan, että vauvan vanhemmilla olisi ne omat vanhemmat, joiden luo mennä. No eipä ole. Sekä minulla että miehelläni lapsuudenkodit on alkoholistikoteja, joihin ei voi mennä kuin pikaisesti käymään, eikä siellä todellakaan saa mitään apua vauvan kanssa. Parilla ystävällä on omat vanhemmat jo kuolleet.

Tää onkin silleen veikeä ajatus, että miehelle henkireikä on päästä eroon lapsesta ja vaimosta. Naiselle henkireikä on päästä vanhempiensa luokse lapsen kanssa, että saa ruuan valmiina eteen kannettuna ja lastenhoitoapua. Siis näinhän se monesti menee ja on varmasti ihan toimiva konsepti (jota todennäköisesti tulen itsekin joskus kokeilemaan), mut kuulostaa kyllä huvittavalta tälleen luettuna.[/quote] Miksi kuulostaa huvittavalta, että vaikka lasta ja puolisoa rakastaa, niin silti välillä tarvitsee omaa aikaa? Selvästi olet tottunut viettämään omaa aikaa niin paljon kuin haluat, jos et ymmärrä sen merkitystä. Musta ainoo huvittava on sun kaltaiset höpsön mustavalkoiset pikkutytöt jotka laukoo mielipiteitään asioihin joista ei ymmärrä vielä mitään.[/quote] Kyllä, olen tottunut omaan aikaan. Lähinnä tarkoitin, että joku ihan oikeasti ajattelee, että naiselle henkireiäksi riittää se, että pääsee vanhempiensa luokse lapsen kanssa. Kai nainen tarvitsee omaa aikaa ilman miestä ja lasta siinä kuin mieskin ilman naista ja lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä muistan itse kuinka se, että nainen ja vauva lähti sukulaisilleen esim puoleksi viikkoa, oli hirmu iso henkireikä arkeen. Sai tehdä ylityöt ilman huonoa omatuntoa, käydä illalla grillillä ruokkimassa ainoastaan itsensä, lähteä lenkille kysymättä keltään ja tavata kavereita. Ja jos se osui viikonlopulle, niin kyllä siihen sitten baarireissu kavereineen piti aina mahduttaa.

Toisaalta nainen aina piti vierailuissa siitä että oli päivisinkin auttavia käsiä ja ruuat valmiina. Ja äitiysloman arkeen muutenkin vaihtelua. Eli win-win toisinsanottuna.

Jos se kämppä on mikä huolettaa, niin sanot ehdot että kämppä on siisti ja kaikki ehjää. Ja siihen tuntuva sanktio vaikka 100€/henkilö. (Mikä muuten ei ole viikonlopun majoitukseen edes mikään mieletön summa)

 

Tää onkin silleen veikeä ajatus, että miehelle henkireikä on päästä eroon lapsesta ja vaimosta. Naiselle henkireikä on päästä vanhempiensa luokse lapsen kanssa, että saa ruuan valmiina eteen kannettuna ja lastenhoitoapua. Siis näinhän se monesti menee ja on varmasti ihan toimiva konsepti (jota todennäköisesti tulen itsekin joskus kokeilemaan), mut kuulostaa kyllä huvittavalta tälleen luettuna.

Minä olen nainen ja minulle ei todellakaan olisi henkireikä päästä lapsen kanssa vanhempieni luokse, se olisi pikemminkin painajainen. Vanhempieni luona on nimittäin hyvin ahdistavaa eikä siellä ole minulle pienessä kämpässä edes mitään paikkaa olla. Minulle henkireikä olisi nimenomaan se, jos mies ja vauva lähtisi hetkeksi jonnekin, mutta hänkään ei voi vanhempiensa pikkukaksioon mennä kuin pariksi tunniksi kylään. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sarkasmi

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa täällä tuntuu olettavan, että vauvan vanhemmilla olisi ne omat vanhemmat, joiden luo mennä. No eipä ole. Sekä minulla että miehelläni lapsuudenkodit on alkoholistikoteja, joihin ei voi mennä kuin pikaisesti käymään, eikä siellä todellakaan saa mitään apua vauvan kanssa. Parilla ystävällä on omat vanhemmat jo kuolleet.

Niimpä. Minua ahdistaa tämä keskusteluketju aika paljon, koska moni kirjoittaa tänne miten tärkeää on että lähtee välillä pois pienen lapsen kanssa ja antaa puolisolle omaa aikaa sen koko viikonlopun. Minulla ei nimittäin ole mitään paikkaa minne mennä "pois". Ei ole enää niitä vanhempia, joiden luo voisin mennä ja sisko asuu aika lähellä omien lastensa ja miehensä kanssa sen verran pienessä asunnossa että en nyt sinne voi mennä viikonlopuksi, pariksi tunniksi kyllä. Sinkkuna ollessani matkustelin paljon yksin, mutta nyt vauvan kanssa sekään ei tunnu oikein mahdolliselta, koska junassa tai lentokoneessa kaikki vauvan tarvikkeet ja vaunut ja omat matkatavarat ym on aika hankala, ja mitä sitten reissussa yksin vauvan kanssa tekisin, ei niitä nähtävyyksiä oikein voisi kierrellä ja ravintolaillallisetkin olisi aika haaste :( .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä muistan itse kuinka se, että nainen ja vauva lähti sukulaisilleen esim puoleksi viikkoa, oli hirmu iso henkireikä arkeen. Sai tehdä ylityöt ilman huonoa omatuntoa, käydä illalla grillillä ruokkimassa ainoastaan itsensä, lähteä lenkille kysymättä keltään ja tavata kavereita. Ja jos se osui viikonlopulle, niin kyllä siihen sitten baarireissu kavereineen piti aina mahduttaa.

Toisaalta nainen aina piti vierailuissa siitä että oli päivisinkin auttavia käsiä ja ruuat valmiina. Ja äitiysloman arkeen muutenkin vaihtelua. Eli win-win toisinsanottuna.

Jos se kämppä on mikä huolettaa, niin sanot ehdot että kämppä on siisti ja kaikki ehjää. Ja siihen tuntuva sanktio vaikka 100€/henkilö. (Mikä muuten ei ole viikonlopun majoitukseen edes mikään mieletön summa)

 

Tää onkin silleen veikeä ajatus, että miehelle henkireikä on päästä eroon lapsesta ja vaimosta. Naiselle henkireikä on päästä vanhempiensa luokse lapsen kanssa, että saa ruuan valmiina eteen kannettuna ja lastenhoitoapua. Siis näinhän se monesti menee ja on varmasti ihan toimiva konsepti (jota todennäköisesti tulen itsekin joskus kokeilemaan), mut kuulostaa kyllä huvittavalta tälleen luettuna.

Miksi kuulostaa huvittavalta, että vaikka lasta ja puolisoa rakastaa, niin silti välillä tarvitsee omaa aikaa? Selvästi olet tottunut viettämään omaa aikaa niin paljon kuin haluat, jos et ymmärrä sen merkitystä. Musta ainoo huvittava on sun kaltaiset höpsön mustavalkoiset pikkutytöt jotka laukoo mielipiteitään asioihin joista ei ymmärrä vielä mitään.

Kyllä, olen tottunut omaan aikaan. Huvittavaa ei ole se, että joku kaipaa omaa aikaa. Huvittavaa on se, että joku ajattelee, että naiselle henkireiäksi riittää se, että pääsee vanhempiensa luokse lapsen kanssa. Kai nainen tarvitsee omaa aikaa ilman miestä ja lasta siinä kuin mieskin ilman naista ja lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä muistan itse kuinka se, että nainen ja vauva lähti sukulaisilleen esim puoleksi viikkoa, oli hirmu iso henkireikä arkeen. Sai tehdä ylityöt ilman huonoa omatuntoa, käydä illalla grillillä ruokkimassa ainoastaan itsensä, lähteä lenkille kysymättä keltään ja tavata kavereita. Ja jos se osui viikonlopulle, niin kyllä siihen sitten baarireissu kavereineen piti aina mahduttaa.

Toisaalta nainen aina piti vierailuissa siitä että oli päivisinkin auttavia käsiä ja ruuat valmiina. Ja äitiysloman arkeen muutenkin vaihtelua. Eli win-win toisinsanottuna.

Jos se kämppä on mikä huolettaa, niin sanot ehdot että kämppä on siisti ja kaikki ehjää. Ja siihen tuntuva sanktio vaikka 100€/henkilö. (Mikä muuten ei ole viikonlopun majoitukseen edes mikään mieletön summa)

 

Tää onkin silleen veikeä ajatus, että miehelle henkireikä on päästä eroon lapsesta ja vaimosta. Naiselle henkireikä on päästä vanhempiensa luokse lapsen kanssa, että saa ruuan valmiina eteen kannettuna ja lastenhoitoapua. Siis näinhän se monesti menee ja on varmasti ihan toimiva konsepti (jota todennäköisesti tulen itsekin joskus kokeilemaan), mut kuulostaa kyllä huvittavalta tälleen luettuna.

Miksi kuulostaa huvittavalta, että vaikka lasta ja puolisoa rakastaa, niin silti välillä tarvitsee omaa aikaa? Selvästi olet tottunut viettämään omaa aikaa niin paljon kuin haluat, jos et ymmärrä sen merkitystä. Musta ainoo huvittava on sun kaltaiset höpsön mustavalkoiset pikkutytöt jotka laukoo mielipiteitään asioihin joista ei ymmärrä vielä mitään.

En ole edellinen, mutta minusta siinä on "huvittavaa" tuo että äiti ja lapset ovat yksikkö, ja isä toinen. Ja kun puolisot tarvitsevat omaa aikaa niin isä jää kotiin ja äiti vie lapset muualle.

Siis toki äiti ja pieni vauva ovat sidoksissa mutta muuten vähän jännä tapa ilmaista asia (vaikka sinänsä ymmärränkin - minustakin on mukavaa jos mies vie lapset jonnekin pariksi päiväksi kun töissä on kiirettä - mutta tuo sukupuolittaminen särähtää)