Lue keskustelun säännöt.
Hauskimmat ja ärsyttävimmät kokemukset tilanteista, joissa joku suuttuu tai pahoittaa mielensä aivan olemattomista asioista!
Tällaista ketjua en muista AV:lla nähneeni, vaikka muuten tämä onkin ollut mahtava paikka bongailla ihmisten käyttäytymisen absurdeimpia piirteitä. Aloittakaamme!
Kommentit (833)
Ex kämppikseni suuttui kun kuuli että katsoin poikaystäväni kanssa salkkareita omassa huoneessani emmekä olleet pyytäneet häntä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla oli vaikea elämäntilanne ja pitkän välimatkan takia ei oltu nähty vähään aikaan. Kun siitäkään ei ollut kuulunut mitään, laitoin tekstarin "miten menee?". Siihen ei ikinä tullut vastausta, joten seuraavana päivänä soitin perään. Noh... Kaveri oli minulle verisesti loukkaantunut ja huusi etten ikinä kysy hänen kuulumisiaan. Kiistin ja sanoin että juurihan lähetin tekstarinkin. "Mut sä et kysynyt 'mitä kuuluu' vaan ihan muuta!" Uskomatonta mutta totta, tuohon sanamuotoon vedoten päätti 20v ystävyyssuhteen. Ihmettelen edelleen, vaikka aika vaikea persoona aina olikin ollut.
Siis te ette olleet nähneet enää pitkään aikaan ja sitten meni välit vallan poikki. Eli eiväthän ne välit sen viestin takia katkenneet vaan sen takia, ettet muutenkaan ollut enää yhteydessä kaveriisi.
Ystäväni suuttui, kun kerroimme toisen ystävämme kanssa, ettei hänen miehensä vähintään yhtenä yönä viikossa tapahtuva toiminta ole normaalia. Ystäväni kertoi, ettei jaksa sitä, että mies herättää hänet yöllä, alkaa hipelöidä ja nylkyttää eikä lopeta vaikka huutaa ja hakkaa. Sanoimme vain järkyttyneenä että joo, ei ole normaalia, tuo on raiskaus. Ystävä suuttui tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne mummon antamat ruuat piti heittää roskiin? Mitä ihmettä?
Tätä olen miettinyt jo lähes 30 vuotta...Olen siis sen jutun kertoja (poikaystävän mummin luona kyläily).
Poikaystävä oli vaan jääräpäisesti ja periaatteellisesti päättänyt, että mummilta ei oteta vastaan mitään syötäviä mukaan vietäväksi. En tajunnut silloin, en tajua tänä päivänäkään. Ikinä en ole törmännyt samanlaiseen ilmiöön; toivottavasti en törmääkään.
Aiheesta väännettiin koko bussimatka ja harkitsin vakavasti, että menköön poikaystävä sitten eri osoitteeseen ja meidän juttu loppuu tähän. Mutta piti tehdä lopulta nopea ratkaisu ja valitsin silloin poikaystävän. Aivan hulluahan se oli koko juttu eikä ajallinenkaan etäisyys tapahtumaan ole tuonut ymmärrystä, miksi poikaystävä oli ehdoton: mummin syömisiä ei oteta mukaan! Ja jos mummi puolipakolla laittaa niitä mukaan, ne heitetään roskiin!
Jos voisin mennä nyt uudelleen tilanteeseen, niin sanoisin poikaystävälle neutraalilla äänellä "selvä", kun hän sanoo menevänsä omaan kotiinsa ellen heitä mummin antamia herkkuja roskiin.
(Tähänkin saa ehdottaa teorioita kuten joku muukin pyysi omaan tapaukseensa..)
Mä en kestä tätä epätietoisuutta. Laita viesti sille ja kysy (mutta älä rupea enää seukkaan :D ).
A) mummun ruoka-aineet on väärin/pitkään säilytetty
B) mummu on vähävarainen, joten hänelle pitää tehdä selväksi tiukasti, ettei kotiinviemisiä saa tehdä, etkä ymmärtänyt tätä
C) exäsi loukkaantui verisesti jostain mummun/papan sanomasta vuosia sitten :D
D) mummulla on tapana sekoittaa kylpysuola ja merisuola keskenään
E) exän vanhemmilla oli tapana viskata viemiset vihaisesti roskiin, koska mummu ei hyväksynyt heidän liittoaan ja lapsi todisti tämän tradition
F) mummun naapurustossa on ollut outoja rotanmyrkkykuolemia
G) exän äiti on lukenut liian pelottavia iltasatuja vanhoista noidista ja myrkkyomenista
H) exällä oli salainen pummikaveri joka asui piharoskiksessa
Eräs tuntemani pariskunta loukkaantui viime kesänä, kun totesin heille, että heidän 13-vuotias poikansa täytyy olla jälkeenjäänyt, koska hän leikki hiekkalaatikolla 5v ja 3v sisarustensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh näitä kun lukee ei voi muuta sanoa kuin että hankkiutukaa nyt hyvät ihmiset eroon myrkyllisistä ihmisistä!
Itse kun lähdin miettimään ei äkkiseltään keksi mitään kummoisia. Tätini nyt on ainut epävakaa persoonallisuus elämässäni, mutta häneenkin tulee pidettyä yhteyttä ehkä kerran kymmenessä vuodessa nykyään. Sellainen ihana tapaus, jolle me lapset oltiin s**tanan räkänokkia ja nykyään ihmettelee kun omat lapsetkin ovat katkaisseet yhteyden pidon jo aikaa sitten.
Lähinnä ainut tapaus joka tulee mieleeni on se kun onnettomuuden seurauksena sain lievän, mutta pysyvän aivovaurion. Toivuttuani yritin tukeutua yhteen parhaista ystävistäni, mutta vastaanotto ei ollutkaan ihan sitä mitä odotin. Hän ilmoitti saman tien ettei hänellä ole aikaa ja resursseja olla sairaan ihmisen ystävä ja että parempi että lopetetaan ystävyytemme tähän eikä olla enää ikinä yhteyksissä. Ok en ole nähnyt enkä kuullut hänestä lähes seitsemään vuoteen, joten yllätys oli melkoinen kun kuulin että hän puhui minusta pahaa selkäni takana vielä vuosiakin tuon jälkeen. Tämä asia selvisi sillä kun uusi tuttavuus mainitsi että tuntee tämän henkilön x ja tämä on puhunut minusta kylillä paljon pahaa tässä vuosien varrella. Siinä oli sitten kiva rakentaa uutta ihmissuhdetta kun tiesi että tämä ihminen oli kuullut minusta ihan sairaita asioita (olen muunmuassa tappanut eläimiä huvikseni, joka ei tietenkään pidä paikkaansa, en edes syö lihaa). Tuli ihan olo että koko onnettomuus oli täysin omaa syytäni ja että olen pettänyt hänet (tuohon asti olin hänen tukensa ja turvansa).
Muutin ja isä oli muuttoapuna. Mentiin sitten Ikeaan, isälle eka kerta, maalta kun on. Mentiin lopuksi varastoon etsimään tavaroita hyllyistä. Suuttui kun tajusi että kaikki pitää tehdä itse eikä myyjää missään. Koitin kovasti selittää että tämä on nyt tällainen kauppa ja täällä toimitaan näin. Hävetti isän puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut nuorena hyvä syömään hälinässä, ja ammattikoulun ruokalassa otin sen vuoksi aina melko pienen annoksen ruokaa. Kaverini rupesi arvostelemaan annostani, että; "miksi syöt noin vähän!?!" Vastasin, että ei ole ruokahalua ja asiassa tuskin on ongelmaa, kun olen muuten ihan normaalipainoinen. Kaveri räjähtää "AI ME MUUT OLLAAN SUN MIELESTÄ JOTAIN LÄSKEJÄ HÄH!!! OLETKO MEITÄ PAREMPI VAI??!!!". Kaikki seurueen jäsenet mukaan lukien tämä kaveri olivat ihan normaalipainoisia, joten tuli aika puuntakaa...
Toinen hyvä oli edellisessä työpaikassa, jossa naapurikiinteistön leipomosta olisi tuotu meille kuivia ja vanhaksi menneitä leipiä, joita kukaan ei oikeastaan halunnut. Vitsailin, että eiköhän sanota sedälle, että valitettavasti meillä on kaikilla keliakia, ei voida ottaa... Yksi työkaveri sitten siihen tokaisi: "Sulta se valehtelu kun sujuu niin hyvin!" ja tämän jälkeen ei puhunut enää mitään. Kyseisellä työpaikalla oli kyllä muutenkin ihan sairas ja ihmeellinen tunnelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne mummon antamat ruuat piti heittää roskiin? Mitä ihmettä?
Tätä olen miettinyt jo lähes 30 vuotta...Olen siis sen jutun kertoja (poikaystävän mummin luona kyläily).
Poikaystävä oli vaan jääräpäisesti ja periaatteellisesti päättänyt, että mummilta ei oteta vastaan mitään syötäviä mukaan vietäväksi. En tajunnut silloin, en tajua tänä päivänäkään. Ikinä en ole törmännyt samanlaiseen ilmiöön; toivottavasti en törmääkään.
Aiheesta väännettiin koko bussimatka ja harkitsin vakavasti, että menköön poikaystävä sitten eri osoitteeseen ja meidän juttu loppuu tähän. Mutta piti tehdä lopulta nopea ratkaisu ja valitsin silloin poikaystävän. Aivan hulluahan se oli koko juttu eikä ajallinenkaan etäisyys tapahtumaan ole tuonut ymmärrystä, miksi poikaystävä oli ehdoton: mummin syömisiä ei oteta mukaan! Ja jos mummi puolipakolla laittaa niitä mukaan, ne heitetään roskiin!
Jos voisin mennä nyt uudelleen tilanteeseen, niin sanoisin poikaystävälle neutraalilla äänellä "selvä", kun hän sanoo menevänsä omaan kotiinsa ellen heitä mummin antamia herkkuja roskiin.
(Tähänkin saa ehdottaa teorioita kuten joku muukin pyysi omaan tapaukseensa..)
Mä en kestä tätä epätietoisuutta. Laita viesti sille ja kysy (mutta älä rupea enää seukkaan :D ).
A) mummun ruoka-aineet on väärin/pitkään säilytetty
B) mummu on vähävarainen, joten hänelle pitää tehdä selväksi tiukasti, ettei kotiinviemisiä saa tehdä, etkä ymmärtänyt tätä
C) exäsi loukkaantui verisesti jostain mummun/papan sanomasta vuosia sitten :D
D) mummulla on tapana sekoittaa kylpysuola ja merisuola keskenään
E) exän vanhemmilla oli tapana viskata viemiset vihaisesti roskiin, koska mummu ei hyväksynyt heidän liittoaan ja lapsi todisti tämän traditionF) mummun naapurustossa on ollut outoja rotanmyrkkykuolemia
G) exän äiti on lukenut liian pelottavia iltasatuja vanhoista noidista ja myrkkyomenista
H) exällä oli salainen pummikaveri joka asui piharoskiksessa
I) Mummo on käyttänyt tuota poikaa seksuaalisesti hyväkseen ensin hänet ruoalla huumattuaan.
J) Poika oli lapsena kärsinyt aliravitsemuksesta, koska ruoan sijaan hän oli aina syönyt mummon tyrkyttämiä herkkuja.
K) Poika oli joskus saanut ruokamyrkytyksen, joka oli ollut niin vakava tai josta oli seurannut jotain niin noloa, ettei hän koskaan voinut antaa sitä mummolle anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on varakas kaveri, joka kerran illanistujaisissa alkoi naukumaan kuinka alle 3000 euron kuukausipalkalla ei kukaan voi elää hyvää elämää. No, me kaikki muut siinä huoneessa tienasimme alle tuon ja luonnollisesti emme olleet samaa mieltä. Emme siis mitenkään ilkeämielisesti sanoneet, lähinnä naureskeltiin kuinka kyllä ollaan onnellisia ilman tuota palkkaa. Hän alkoi tärisemään, nousi ylös, sanoi "Nyt minä lähden kotiin" ja paiskasi oven kiinni mennessään. Loppuporukka vaan katseli suu auki että mitä nyt just tapahtui. Kaveri ei varmaan tänä päivänäkään ymmärrä että hän se tässä käyttäytyi idioottimaisesti ja muiden elämää vähättelevästi.
Meitä oli tällainen muutaman tytön porukka, joka hengaili välillä yhdessä lukioaikana. Yksi meistä, sanotaan Liisa, oli arvostellut minua ja Pirkkoa eräälle Iinekselle., joka juorusi meille. Liisa oli vertaillut rintojen kokoa, painoa yms. Minusta oli sanonut, että näytän mieheltä (oli lyhyt tukka) ja Pirkkoa oli haukkunut läskiksi. Minä en paskaakaan välittänyt Liisan mielipiteistä, mutta Pirkko otti läskiksi haukut henkilökohtaisesti, koska hänellä oli ollut anoreksia ja oli silloin vähän alkanut kerätä massaa. Tämä oli kaikkien tiedossa. No, asia eskaloitui siten, että Pirkko suuttui ja vaati selitystä/anteeksipyytöä, mutta Liisa oli sitä mieltä, että minä ja Pirkko olimme "paskoja kavereita", koska ei kerrottu kuka oli kertonut hänen puhuneen paskaa :'D Pisti lopulta välit poikki. En ole jäänyt kaipaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yks kaveri kilahtelee yhtäkkiä ja aivan ilman mitään järjellistä syytä. Naurettavin juttu oli varmaankin se, kun olimme isommalla porukalla sopineet viikonloppuretkestä. Kun sitten roudasimme kaikki kamamme lähtöpaikalle ja tarkistimme että on syötävää sun muuta mukana niin yhtäkkiä matkasuunnitelmamme muuttui tämän kaverin toimesta. Oli itsekseen yön aikana päättänyt, että suunnittelemamme matka oli liian pitkä ja muutenkin "ihan tyhmä" ja halusikin tehdä paljon lyhyemmän lenkin (josta siis olisi mennyt koko reissumme idea käytännössä kankkulan kaivoon ja olisimme vain suorittaneet varusteidemme kanssa jonkinlaisen kaupunkivaelluksen) ja suuttui silmittömästi kun me muut olimme aikalailla häkeltyneitä ja kummissamme emmekä olleet pätkääkään kiinnostuneita tästä yhtäkkiä ilmaantuneesta paljon lyhyemmästä reissusta.
Episodi päättyi niin, että lähdimme lopulta sitten koteihimme eikä mitään retkeä tapahtunut. Kaikki olivat niin häkeltyneitä ja paskoissa fiiliksissä että ei paljon kiinnostanut enää koko viikonloppureissu. Nyttemmin sama kaveri on jälleen kunnostautunut ehdottelemaan vastaavanlaista reissua ja reittisuunnitelmat on viuhahdelleet kun viestejä on lähetelty. Itse en tasan tarkkaan ole tämän henkilön kanssa lähdössä enää yhtään mihinkään.
Kyseinen tyyppi on ollut myös innokas ehdottelemaan yhteisiä konserttimatkoja ties minne. Pari kertaa on lähdetty messiin ja matkalla jo on tullut viestiä "ai te lähitte jo nyt, mä en jaksa lähteä vielä, nukuttaa"...no, aijjaa, ei siinä sitten mitään. Yleensä hän ilmaantuu paikalle vasta viittä minuuttia ennen varsinaisen H-hetken alkamista ja sitten syyttää meitä muita kun "ei siinä ihmispaljoudessa edes löydetty toisiamme" ja "miten teillä oli niin paljon paremmat paikat ku mulla, miks ette odottaneet mua/varanneet mulle paikkaa vierestänne", outo juttu. Tästä saa sitten kuulla satunnaisia piikkejä vielä muutama kuukausi tapahtuman jälkeenkin. Oma moka minulta, kun olen kerta toisensa jälkeen kuvitellut että kaverin tyyli muuttuisi.
En suostunut lainaamaan rahaa – lähti ovet paukkuen kirosanojen saattelemana!
Usein ihmiset suuttuvat, kun asiat eivät mene odotusten mukaisesti. Eli tuo henkilö odotti, että minä se vain kiltisti lainaan rahaa, vaikka aina on niin hemmetin vaikeaa maksaa niitä velkoja takaisin. Tiukan rahatilanteen, jolle ihminen ei itse voi mitään, ymmärtää. Tarvitsee vain rehellisesti kertoa miten asia on, ja minä ymmärrän. Usein kysymys ei olekaan rahasta, siitä että saako ne äkkiä takaisin, vaan käytöksestä. En ota korkoa, en hoputa maksamaan nopeammin kuin henkilö oikeasti pystyy, toivon vain vastuuntuntoista ja rehellistä käytöstä. Arvostaisin jo sitä, että maksaa vaikka muutaman euron kerrallaan niistä veloista, kun siihen olisi mainiosti varaa oikeasti. Mutta kun velkojenmaksua pakoillessa samalla shoppaillaan netistä uusia vaatteita, ajellaan autolla turhia lenkkejä, pidetään "hauskaa" ym., niin tulee vähän hyväksikäytetty olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni on vanha ja valittanut jos vuosia, kuinka häntä ei kukaan hoida. Väite ei ole edes totta, monkinki sukulainen kävi siellä ennen paljonkin auttamassa. No tätini, eli mummon tytär, jäi työttömäksi ja alkoi sitten auttamaan lisäajallaan mummoa enemmän (auttoi kyllä jo ennen työttömyyttäkin), käy joka päivä tekemässä ruokaa siivoaa jne. No nyt sitten mummo on vihainen kun tämä täti "kuppaa siellä koko ajan". Ei liene ihme, että auttajat ovat kaikki vähitellen kaikonneet, mummon kanssa ei voi voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Yllätys yllätys, että valtaosa tyhjästä nillittäjistä on naisia. On niin naisellista esittää uhria. Ja maailma ei kohtelekaan koko ajan prinsessana, kuten isi teki.
Tää on vauvapalsta ja täällä kävijöistä suurempi osuus on naisia kuin miehiä ja siksi tarinatkin on useimmiten naisista. Lisäksi aika monista tarinoita ei käy ilmi sukupuoli. Mitäs sun isi ja äiti teki, kun susta kasvoi noin katkera naisia kohtaan?
Aikuinen Nainen 70v kirjoitti:
Eräs tuntemani pariskunta loukkaantui viime kesänä, kun totesin heille, että heidän 13-vuotias poikansa täytyy olla jälkeenjäänyt, koska hän leikki hiekkalaatikolla 5v ja 3v sisarustensa kanssa.
Kyllä se jälkeenjäänyt henkilö tuossa tarinassasi on ihan toinen ihminen kuin se 13-vuotias pikkusisaruksistaan välittävä poika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätys yllätys, että valtaosa tyhjästä nillittäjistä on naisia. On niin naisellista esittää uhria. Ja maailma ei kohtelekaan koko ajan prinsessana, kuten isi teki.
Tää on vauvapalsta ja täällä kävijöistä suurempi osuus on naisia kuin miehiä ja siksi tarinatkin on useimmiten naisista. Lisäksi aika monista tarinoita ei käy ilmi sukupuoli. Mitäs sun isi ja äiti teki, kun susta kasvoi noin katkera naisia kohtaan?
Mä voin jakaa yhden miehestä: Miespuolinen kaveri suuttui, kun pidin hänen hoitonsa tapaa pestä kuukuppinsa tiskikoneessa ällönä.
Tuli tuosta Tarja Turusen konsertissa olleesta mieleen kun yksi ihminen suuttui kans kaikesta mikä ei mennyt aivan hänen pillinsä mukaan. Hän on sellainen vähän "vammainen" läheisriippuvainen pälli, joka ei osannut tai halunnut tai kyennyt tekemään ihan normaaleja asioita yksin, kuten siirtymään paikasta toiseen ilman seuraa, jolle saa kälättää omia asioitaan.
Minun olisi sitten pitänyt täyttää tätä hänen tarvettaan, vaikka itse osaan mennä erilaisiin paikkoihin ihan itse. Kerran sitten oli jokin tilaisuus keskikaupungilla, en muista enää mikä, minne olimme molemmat menossa. Hän soitti kysyäkseen minulta olinko menossa sinne ja sanoin, että olen, ja hän kysyi, moneltako lähden. Sanoin kellonajan ja hän sitten sanoi lähtevänsä hiukan eri aikaan ja kysyi, voisinko minäkin lähteä siihen aikaan. Sanoin, että en, jolloin hän aivan ulkoavaruudesta suuttui, tokaisi minulle vihaisesti puhelimeen, että "no, ajetaan sinne peräkanaa sitten!" olimme siis menossa polkupyörillä. Siis mitä vittua? Ole hyvä vaan ja vaihda itse omia aikataulujasi, jos minun kylkikyljessäni kulkeminen on noin tärkeää. Saatanan vammainen.
Mutta ikävä kyllä minut oli kasvatettu niin tuettomasti, että olin ihan onneton, että itse tein jotain väärin ja olin huono ystävä. Siksi olenkin yhä katkera tästä muistosta. Se äpärä pääsi näyttämään minulle, että minussa olisi mukamas jotain vikaa, vaikka kaikki vika oli ihan hänessä itsessään vaan.
Kohta se pälli soitti minulle uudestaan, että voi lähteä kanssani samaan aikaan, mutta minulta oli jo mennyt maku koko ihmiseen. Silti lähdin hänen kanssaan koska katso kohta, miten minut oli kasvatettu. Eli typerän kiltti kun hänelle olisi pitänyt ärjäistä, että vedä käteen haukkujani! Minuahan et arvostele siksi, että olet itse vajaa!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Raivostui kun halusi ostaa herkkuja itselleen mutta minun ei tehnyt mieli. Aikuinen ihminen tiuski ja mesosi kaupan käytävällä. Minunkin olisi kuulemma pitänyt ostaa tai muuten tuntee olonsa lihavaksi, kun herkuttelee yksin.
Anteeksi :(
Täsä tuli mieleen kun itse kilahdin kun olin ostanut avomiehelle uuden salkun töihin joululahjaksi ja kun se oli vielä piilossa , niin huomasin eteisessä uuden kalliin salkun. Aloin huutaa että mikä hemmetti tämä on!? Mies sanoi sen olevan aikainen joululahja siskolta, joka oli poiketessaan tuonut. Minä aloin itkemään ja riehumaan kun miten se sisko kehtasi ostaa kysymättä minulta mitä minä aion ostaa tai mitä mies tarvitsee. Avomies ei varmaan vieläkään tajua mikä sai kohtauksen aikaiseksi ja nyt minua huvittaa kun otin asian niin raskaasti. Puolustuksekseni sanon että avomiehelleni on maailman vaikeinta keksiä hyvää lahjaa ja salkku olisi tosiaan ollut hyvä ja nyrppi kun se siskon ostama oli kalliimpi. Oman ostamani kävin vaihtamassa ja harmi vaan paljon huonompaan lahjaan.