Hauskimmat ja ärsyttävimmät kokemukset tilanteista, joissa joku suuttuu tai pahoittaa mielensä aivan olemattomista asioista!

Olin tuntenut ystäväni jo parikymmentä vuotta, ja yhdessä oltiin käyty ulkona usean vuoden ajan. Jouduin lähes aina, siis lähes kymmenen vuoden ajan "äidin" rooliin baari- ja bilereissuilla, eli pidin huolta siitä, että kaikki on mukana, kukaan ei sammu hankeen, jengi muistaa juoda vettä, tukka ei mene oksennukseen, lainasin huulikiiltoa ja korviksia ja laitoin myös kaverin tukan ja meikit jne. Usein ystävälleni tuli hieman huono olo baarissa, ja odotin kiltisti häntä vessassa, autoin korjaamaan meikit ja oikomaan vaatteet ja tsemppasin jatkamaan, tai saatoin kotiin, jos olo oli kovin kurja. Aamulla kannoin sankoja ja vettä ja jugurttia milloin kellekin petipotilaalle. Tämä siis taustana.

Kerran sattui sitten käymään niin päin, että poikkeuksellisesti minä kompuroin baarissa ja sain pahasti vertavuotavan haavan polveeni. Menin vessaan sitä putsaamaan ja odottamaan vuodon tyrehtymistä, jossa tuntui kestävän vähän normaalia pidempään. Ystäväni seurasi perässä, koska olimme kahdestaan lähteneet bilettämään, mutta alkoi muutaman minuutin päästä tiuskimaan, että alkaisin jo tulla, hohhoijaa, onpa tylsää, hyvät bileet menee ohi jne. Yritin sanoa, että tätä verta nyt tuntuu vielä vähän tulevan, että hetki menee vielä. "No just, onpa kiva viettää baari-iltaa vessassa! En jaksa täällä seisoskella turhan panttina." Sanoin, että no ois kiva jos odottais ja vaikka auttais, sattuukin pirusti, kun minäkin usein häntä olen odotellut ja auttanut jne. Ystävä jatkoi tuhahteluaan ja silmien pyörittelyä ja tylsyyden valittamista. "No vittu kiva viettää ilta täällä!" Mulla paloi käämi ja älähdin takaisin "No mene sit, vittu, jos et voi sen vertaa kerrankin oottaa! Minua et oo koskaan joutunu odottamaan!" Niinpä hän sitten lähti baarista kotiin, loukkaantuneena, ja jätti mut sinne vessaan parantelemaan haavaani. Sen ainokaisen kerran kun mulle nyt ylipäänsä sattui mitään.

Ystävä loukkaantui siis verisesti, koska olin hänelle huutanut, että voi painua vaikka vittuun, eikä myöhemmistä selityksistänikään huolimatta ymmärtänyt, miksi minulla oli syytä olla hänelle loukkaantunut, kun jätti mut vertavuotavana sinne baarin vessaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olin ostanut auton, ensimmäisen oman ja uuden auton, johon otin lainan. En ole pinnallinen, mutta tästä ostoksesta olin kieltämättä onnellinen vaikka kyseessä oli normaali perheauto, ei mikään luxusmerkki. 

Ystävän kanssa sitten juteltiin hankinnoista ja sanoin, että on jotenkin aikuinen olo kun on uusi auto ja tuntuu, että elämä alkaa olla sellaista mistä haaveili. 

Välit meni poikki. 

Selän takana on kertonut syyksi, että puheeni olivat törkeitä, koska hän oli juuri mennyt naimisiin ja löytänyt elämänsä rakkauden. Niin, en minäkään ymmärrä. 

Myönnän, että välillä mietin tätä pulmaa yhä vaikka ihmistä en kaipaa. Teoriota?

Teoriani: ex-ystäväsi on narsistinen minä-minä-ja-MINUN-onni- ihminen? Muiden onni on aina pois häneltä ja hänen palvonnaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun lasta ei opeteta kohtaamaan negatiivisia tunteitaan niin niistä tulee aikuisena tällaisia turhanraivoajia.

Niin. Tai, omasta kokemuksestani, kun lapsen ei _sallita_ ilmaista kielteisiä tunteitaan, tai ylipäätään kapinoida millään tavoin. Mutta kun ne tunteet ei mene yhtään minnekään, ei, vaikka vanhemmat ne kuinka yrittäisi nujertaa.

Olimme kaveriporukalla viettämässä aikaa ystäväni mökillä. Suunnittelimme kaikki ruuat yhden nirsoilijan ehdoilla (allergiat eivät liittyneet asiaan). Kun tuli aika laittaa ruokaa, tämä prinsessa selaili nettiä toisessa huoneessa eikä viitsinyt osallistua, kun muut kokkailivat hyvässä hengessä. Ruoka oli sitten pöydässä, prinsessa maistoi ja yökkäsi heti että mauste X (ihan tavallinen mauste) maistuu paskalta, sitä ei olisi kuulunut olla. Ei suostunut syömään. Valitti sitten loppupäivän marttyyrina kuinka on niin hirveän nälkäinen ja joutuu elää leivällä ja ruokaa ei saa. Niin, siihenhän ei olisi mitenkään voinut itse vaikuttaa.

Facebookissa oli sellainen "Linkkaa tähän kaverisi, joka on sinulle velkaa". No, laitoin siihen vain henkilön nimen ja velkasumman, en mitään ylimääräistä tietoa, kettuilua, hoputusta tms. Seuraukseksi hän esti ja poisti kavereista, koska en olisi saanut "levitellä" asiaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelattiin kaveriporukalla eräällä mökillä kesäyönä kännissä Monopolia. Yksi suuttui kun paljastui että toinen henkilö porukasta oli huijannut pelissä. Murjotti monta tuntia eikä puhunut kellekkään :D

Ja tämä suuttunut henkilö vielä laskeskeli kauan pelin päättymisen jälkeen että olisiko voinut itse voittaa jos pelissä ei olisi huijattu.. Huoh, liika kilpailuvietti on kyllä joskus ärsyttävää. Ja kyse oli kuitenkin vain kännimonopolista.

No jos itse olisit pelannut ihan tosissasi etkä "vain kännissä läpällä silleen EVVK", niin kyllä varmaan ärsyttäisi, kun aikaasi on joku epärehellinen pelaaja tuhlannut. Ehkä tuo yksi saattoi vähän ylireagoida, mutta ei kyllä liikene minulta arvostusta sille huijarillekaan. Jos kerran on ihan sama voittaako vai ei (mitä nyt vähän kännimonopolia), niin miksi pitää huijata ja viedä muiden ilo ja tasapuolinen mahdollisuus voittaa? Tärkeintä ei ole ehkä voitto, mutta entäs se reilu peli? Ai mutta, kännimonopolissa reiluuden vaatiminen on vain nipottamista, pitää olla hauskaa ja ei saa välittää.

Eniten minua tässä vaivaa se miten vähättelevästi huijaamiseen suhtaudut. Huijari ei tehnyt väärin, mutta hyi sitä, joka kehtasi pelata tosissaan kännimonopolia?

Öö tuota noin... varmaan kaikkien mielestä reilu peli on kivempaa kuin huijaaminen, mutta tuon tarinan pointtihan oli sen möksähtäneen tyypin täydellinen ylireagointi toisen huijaamiseen. Vähän niin kuin sinun reaktiosi nyt siihen, että mielestäsi em. tarinan kertoja vähättelee huijaamista. Se on tapahtuneeseen nähden suhteetonta.

T. eri kuin jota kommentoit

Mitä järkeä on pelata yhtään mitään, jos joku huijaa? Mulle kuopuksena tehtiin systemaattisesti kiusaa huijaamalla, enkä koskaan saanut kokea onnistumista peleissä. Tietyillä persoonilla on vahva oikeustaju, vaikken monen tunnin mököttämistä asiasta hyväksykään.

Ai että näistä tulee mieleen entinen koulukaverini lukioajoilta.. Neea oli vähä väliä riidoissa ja välit poikki kaikkien kanssa kun kaikesta loukkaannuttiin. Siskonsa kanssa oli riidoissa joka toinen viikko ja äitinsä HÄIHIN ei mennyt, koska ei vaan halunnut että äiti menee sen Pekan kanssa naimisiin (oli vaan päättänyt ettei tykkää henkilöstä). 

Lapsuuden kaverille suuttui verisesti kun tämä joutui perumaan yhteisen ryyppyreissun. Lapsuuden kaveri soitteli ja laittoi anteeksipyyntöviestejä pitkin viikkoa  ja Neea sanoi minulle "Annan sen vielä viikon ajan vinkua minulta anteeksi ja vastaan sitten." Näki selvästi miten hän nautti tilanteesta.

No lopulta tuli minun vuoroni. Vietimme aikaa paljon omissa kaveriporukoissamme (pari kertaa olin kutsunut Neean minun ystävien kanssa samoihin juhliin). Toista luokkalaistani Hannaa en kertaakaan, vaikka hän  oli koulussa minulle yhtä läheinen. Hanna ja Neea eivät tulleet ollenkaan toimeen keskenään. Neea kysyi viestillä viikonlopun suunnitelmiani ja kerroin lähteväni luokkalaiseni Hannan ja parin ystäväni kanssa viihteelle. Tämän viestin jälkeen sain aivan järjettömän haukkumisviestin missä kerrottiin miten paska ystävä olen ja ettei minun tarvitse enää ikinä olla missään yhteyksissä häneen kun kehtasin näin paskasti tehdä hänelle. En vaan kyennyt enää vastaamaan mitäään, olin nähnyt läheltä miten hän veti draamaa kaikesta ja leikki läheisillään. Koko ajan sai olla varpaillaan sanomisillaan. Olin vaan lopulta helpottunut että pääsin myrkyllisestä kaverisuhteesta eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Facebookissa oli sellainen "Linkkaa tähän kaverisi, joka on sinulle velkaa". No, laitoin siihen vain henkilön nimen ja velkasumman, en mitään ylimääräistä tietoa, kettuilua, hoputusta tms. Seuraukseksi hän esti ja poisti kavereista, koska en olisi saanut "levitellä" asiaa...

Musta tää on outoa ja kaveri oli hölmö, jos kyseessä on satunnainen pikkusumma, tyyliin alle viisi euroa, jolle voi vitsillä naureskella.

Jos kyseessä on isompi velka, jonka suhteen kaveri oli ihan aikataulussa, musta sä olit tökerö julkaistessasi asian ja vahva reaktio asiaan jopa ymmärrettävä. Raha-asiat ovat ihmisille yleensä aika henkilökohtaisia, etenkin jos jokin on mennnyt mönkään niin, että joutuu lainaamaan kaverilta.

Jos kyseessä oli jokin paria euroa suurempi, mut merkittävää pienempi summa, musta olitte molemmat hölmöjä. Kaverin reaktio oli ylimitoitettu, mut toisaalta jonkun tägääminen tohon yhteyteen facessa on musta hölmöä vittuilua.

Mun ex-kaverini saattoi välillä suuttua kaikesta, välillä ei mistään. Tunsin hänet v.30 vuotta, aina oli samanlainen. Välillä kiva ja sitten yhtäkkiä odottamattoman kauhea. Välit poikki ja sitten taas uudelleen parhaat kaverit. Paras oli kun hän suuttui meidän molempien yhteiselle kaverille siitä ettei hän (muka) surrut tarpeeksi kun hänen (kaverin oma!) 90 v. mummo kuoli! Minutkin julistettiin tunteettomaksi/narsistiksi/psykopaatiksi monta kertaa.

En kaipaa ex-kamua.

Yhdellä tyypillä oli tapana aina loukkaantua, jos hän rikkoi tai pilasi muiden asioita, vaikka tönäisi vahingossa laukulla koristeen hyllyltä alas. Ensireaktio oli loukkaantunut ja ylimielinen tuhahdus että ei se pahasti mennyt rikki. Tai että se oli rikki jo valmiiksi. Tai että olipa typerä paikka koristeelle. Anteeksi ei koskaan pyytänyt saati ehdottanut korvausta. alkoi mököttää jos tavaran omistaja osoitti harmistusta hajonneesta jutusta.

Tämä henkilö ja minä istuimme ruokalassa tauolla (ei ollut siis ruokailua eikä siellä ollut muita ihmisiä) ja minä sanoin jotain. Hän kivahti, että miksi naamani pitää olla niin jähmettynyt, kun puhun.

Kerran kommentoi ärtyneesti: "Si noitten kulmakarvojen tartteis noin paksut olla." Sitten kun toisena päivänä muotoilin kulmakarvoja hiuslakalla ohuemmiksi, niin hän valitti, että ne ovat liian ohuet.

Psykologian tunnilla jokaisen piti vuorollaan sanoa jokin tunne. Kerroin hänelle, että aion sanoa häpeän, hän kivahti että et varmana sano sellaista.

Tuntui, että olin ihan paska, ja koko ajan olin varpaillani, kun teen väärin ja olen vääränlainen. En saanut kokonaiskuvaa, että mikä minussa tarkalleen on pielessä, joten ajattelin, että olin varmaan kokonaisuudessaan tosi vastenmielinen. Minä en pakottanut häntä seurassani olemaan, ja sanoinkin että ei tarvitse, jos ei halua, mutta hänen mukaansa muut olisivat paheksuneet, jos hän olisi jättänyt minut yksin.

Korjaus:

Vierailija kirjoitti:

Tämä henkilö ja minä istuimme ruokalassa tauolla (ei ollut siis ruokailua eikä siellä ollut muita ihmisiä) ja minä sanoin jotain. Hän kivahti, että miksi naamani pitää olla niin jähmettynyt, kun puhun.

Kerran kommentoi ärtyneesti: "Si noitten kulmakarvojen tartteis noin paksut olla." Sitten kun toisena päivänä muotoilin kulmakarvoja hiuslakalla ohuemmiksi, niin hän valitti, että ne ovat liian ohuet.

Psykologian tunnilla jokaisen piti vuorollaan sanoa jokin tunne. Kerroin hänelle, että aion sanoa häpeän, hän kivahti että et varmana sano sellaista.

Tuntui, että olin ihan paska, ja koko ajan olin varpaillani, kun teen väärin ja olen vääränlainen. En saanut kokonaiskuvaa, että mikä minussa tarkalleen on pielessä, joten ajattelin, että olin varmaan kokonaisuudessaan tosi vastenmielinen. Minä en pakottanut häntä seurassani olemaan, ja sanoinkin että ei tarvitse, jos ei halua, mutta hänen mukaansa muut olisivat paheksuneet, jos hän olisi jättänyt minut yksin.

*Ei noitten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne mummon antamat ruuat piti heittää roskiin? Mitä ihmettä?

Tätä olen miettinyt jo lähes 30 vuotta...Olen siis sen jutun kertoja (poikaystävän mummin luona kyläily).

Poikaystävä oli vaan jääräpäisesti ja periaatteellisesti päättänyt, että mummilta ei oteta vastaan mitään syötäviä mukaan vietäväksi. En tajunnut silloin, en tajua tänä päivänäkään. Ikinä en ole törmännyt samanlaiseen ilmiöön; toivottavasti en törmääkään.

Aiheesta väännettiin koko bussimatka ja harkitsin vakavasti, että menköön poikaystävä sitten eri osoitteeseen ja meidän juttu loppuu tähän. Mutta piti tehdä lopulta nopea ratkaisu ja valitsin silloin poikaystävän. Aivan hulluahan se oli koko juttu eikä ajallinenkaan etäisyys tapahtumaan ole tuonut ymmärrystä, miksi poikaystävä oli ehdoton: mummin syömisiä ei oteta mukaan! Ja jos mummi puolipakolla laittaa niitä mukaan, ne heitetään roskiin!

Jos voisin mennä nyt uudelleen tilanteeseen, niin sanoisin poikaystävälle neutraalilla äänellä "selvä", kun hän sanoo menevänsä omaan kotiinsa ellen heitä mummin antamia herkkuja roskiin.

(Tähänkin saa ehdottaa teorioita kuten joku muukin pyysi omaan tapaukseensa..)

Mä en kestä tätä epätietoisuutta. Laita viesti sille ja kysy (mutta älä rupea enää seukkaan :D ).

A) mummun ruoka-aineet on väärin/pitkään säilytetty

B) mummu on vähävarainen, joten hänelle pitää tehdä selväksi tiukasti, ettei kotiinviemisiä saa tehdä, etkä ymmärtänyt tätä

C) exäsi loukkaantui verisesti jostain mummun/papan sanomasta vuosia sitten :D

D) mummulla on tapana sekoittaa kylpysuola ja merisuola keskenään

E) exän vanhemmilla oli tapana viskata viemiset vihaisesti roskiin, koska mummu ei hyväksynyt heidän liittoaan ja lapsi todisti tämän tradition

Yksi entinen ystävä suuttui, kun en päässyt hänen vauvajuhliinsa. Appiukkoni hautajaiset sattuivat valitettavasti samalle päivälle ja vielä melkein samaan kellon aikaan. Me emme edes olleet ns. järjestävä taho, vaan vauvajuhlista tietämätön lankoni hoiti kaikki hautajaisiin liittyvät käytännön asiat. Ystäväni viimeiset sanat minulle olivat: "Eiköhän se ukko saataisi sinne kuoppaan heitettyä ilman suaki, jos vaan kiinnostais". Sen jälkeen löi luurit, enkä ole mitään kuullut.

Ja anoppini on oikea superloukkaantuja. Loukkaantui ihan alkuun siitä, että muutimme yhteen. Syy oli huono. Loukkaantui, kun muutimme minun keskustanasuntooni, ja näin ollen hän menetti "mökkinsä" maalla. Loukkaantui kun sanoin kälylleni etten millään jaksa joka viikonloppu vahtia hänen lapsiaan, vaikka hänellä tarvetta olikin (sanoin siis että voin toki silloin tällöin, eikä käly itse ollut moksiskaan pyynnöstäni).  Nyt viimeisenä loukkaantui, kun pyysimme, ettei nalkuttaisi koko ajan 2-vuotiaan lapsemme puhetyylistä ja siitä, että sai lapsemme syntymäpäivillä vääränkupin. Suuttui myös kun pyysin, että lapsemme saisi ihan itse avata omat lahjansa (kaikki serkut olivat innoissaan repimässä paketteja, vanhin 10v)

Jotenkin huvittaa tuo anopin muiden puolesta loukkaantuminen. Olen jutellut paljon näistä muiden "loukattujen" sukulaisten kanssa ja aina ovat kaikki ymmärtäneet esimerkiksi miksi pyydän että lapseni saisi ihan itse avata omat lahjansa tai miksi en jaksa vahtia muiden lapsia jatkuvasti.

Menin kaverin kanssa heidän perheen mökille, kaverin vanhemmat oli siellä jo. Nukkumisjärjestelyjä mietittäessä sanoin, että minä voin nukkua pikkumökissä kun nukun todennäköisesti pidempään kuin muut ja olen saanut viime aikoina nukahdettua huonosti. Valvomiseni ei siis häiritsisi muita. Kaverin isä oli ilmeisesti ajatellutkin, että nukkuisin saunalla.

Aamulla heräsin klo 10 ja kun minnekään ei ollut kiire, heräilin rauhassa. Jossain vaiheessa kurkkasin  ovesta ulos ja näin kaverini laiturilla. Puin ja kävin vaihtamassa muutaman sanan ja menin sitten päämökkiin, kello oli n. 11.

Kaverin isä oli lähtenyt jonnekin ja kaverin äiti sanoi, että hän ei  ihmettele ollenkaan valvomistani kun unirytmini on ihan sekaisin ja se pitää saada normaaliksi. Hän lisäsi, että  tällaisesta hän on lukenut lehdistä, on kirjoiteltu sellaisista perheistä, joissa vanhemmat vain makaa ja lapset hoitaa kodin. Eikä hän kuulemma ole tottunut siihen, että joku nukkuu myöhään ja ei ole mahdollista, että heräsin klo 10, koska hän ei nähnyt minua.

Olin aivan ällikällä lyöty ja aloin itkeä ja sain sanottua, että et tiedä meidän asioista mitään ja meillä on ollut aika vaikeaa viime aikoina ja siksi olen väsynyt, mutta lapset ei todellakaan minua hoida. Toinen lapsi on aikuinen eikä edes asu enää kotona.

Lähdin ulos ja mietin mitä teen. Järjestin itselleni kyydin pois mökiltä kun totesin, että en pääse tuosta asiasta yli, olin nimenomaan ajatellut, että mökillä on kiva luonnonhelmassa vähän levätä ja unohtaa ikävät asiat hetkeksi ja tulinkin tuolla tavalla leimatuksi väsymyksen perusteella.

Kävellessäni takaisin mökille tavaroitani hakemaan kaverin äiti soitti ja sanoi, että minun pitää kertoa hänelle minun asiat, jotta hän ymmärtää. En vieläkään tiedä miksi minun pitäisi kertoa kaverini äidille kaikki sellaiset asiat, joita en edes kaikille kavereilleni ole kertonut. Lähdin pois mökiltä.

Kaverini äiti loukkaantui siitä, että lähdin pois, eikä vieläkään ymmärrä miten hän on minua loukannut. Hän on tosiaan kuulemma saanut sen käsityksen, että minä vain makaan ja lapset hoitaa kodin. Hän ei kuitenkaan ole koskaan edes käynyt meillä.

Entinen kaverini oli tosi vaivalloinen. Hän kysyi usein että tehdäänkö jotain yhdessä mutta jos olin jo sopinut muuta menoa, alkoi aina mankuminen. Joko haukkui tai vähätteli suunnitelmia tai suoraan käski siirtää tai peruuttaa ne, lyhyellä varoitusajalla tietysti kun hän kaipasi seuraa heti. Teki näin myös kaikille muille, esim tyypille joka oli etäsuhteessa käski peruuttaa skypetyksen poikaystävän kanssa että voisi pitää hänelle seuraa. Jos muut ei suostuneet, pahoitti mielensä ja syyllisti. Ei voinut ymmärtää, miksi muut tekisivät jotain muuta kuin viettäisivät aikaa hänen jumalaisessa seurassaan, varsinkin haukkumisten ja syyllistysten jälkeen teki mieli kieltäytyä vaikka ei olisikaan ollut mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Facebookissa oli sellainen "Linkkaa tähän kaverisi, joka on sinulle velkaa". No, laitoin siihen vain henkilön nimen ja velkasumman, en mitään ylimääräistä tietoa, kettuilua, hoputusta tms. Seuraukseksi hän esti ja poisti kavereista, koska en olisi saanut "levitellä" asiaa...

Musta tää on outoa ja kaveri oli hölmö, jos kyseessä on satunnainen pikkusumma, tyyliin alle viisi euroa, jolle voi vitsillä naureskella.

Jos kyseessä on isompi velka, jonka suhteen kaveri oli ihan aikataulussa, musta sä olit tökerö julkaistessasi asian ja vahva reaktio asiaan jopa ymmärrettävä. Raha-asiat ovat ihmisille yleensä aika henkilökohtaisia, etenkin jos jokin on mennnyt mönkään niin, että joutuu lainaamaan kaverilta.

Jos kyseessä oli jokin paria euroa suurempi, mut merkittävää pienempi summa, musta olitte molemmat hölmöjä. Kaverin reaktio oli ylimitoitettu, mut toisaalta jonkun tägääminen tohon yhteyteen facessa on musta hölmöä vittuilua.

Tältä henkilöltä on saanut odotella velkoja aina kuukausia, ja ennen tuota tagausta olin laittanut hänelle yksää, johon hän ei vastannut mitään, vältteli kommentoimasta koko asiaa, joten tagaamalla otin vain vähän "kovemmat keinot" käyttöön, halusin että samalla muutkin tietää, ettei hänelle kannata lainata, en mielestäni nolannut häntä, mutta ehkä hän kokee tuollaisen noloksi, jos on tapana lainata rahoja, ja myös haitalliseksi, jos tuon takia hän ei saa lainattua muilta rahaa. En muista tarkkaa summaa, mutta useita kymppejä tai jopa yli 100 €.

Kun hän on ollut velkaa, niin pakoilee asiaa, en saisi kysyä veloista, suuttuu ja sanoo, että ottaa sitten itse yhteyttä, kun aikoo maksaa, mutta oikeasti hän ei koskaan ottanut yhteyttä kunnolla velkoja maksaakseen, vaan hän on ottanut yhteyttä vain tarvitessaan palvelusta, ja siinä palveluksen pyytämisen yhteydessä sanoo, että "maksan sitten samalla velkoja", tai sitten hän pyytää lisää lainaa ja sanoo "maksan sitten ensi viikolla samalla vanhojakin velkoja", mutta jos en suostu palvelukseen tai lainaa lisää rahaa, niin hän ei voi niitä vanhoja velkoja maksaa. Jännä juttu. Eihän minun pitäisi joutua tekemään mitään lisäpalveluksia saadakseni omia rahojani takaisin, ja minulla pitäisi olla oikeus kysyä rahojeni perään. Etenkin, kun tuota ennen oli nähnyt hänet kotikaupungissani autollaan ajatelemassa, eli jostain oli tuolloin kuun alussa saanut rahaa bensaan. Koin sen olevan juuri täydellinen hetki kysellä veloista, mutta siitäkös suuttui.

En ole yleensä saanut velkoja häneltä edes rahana takaisin, vaan olen esim. saanut käyttää hänen autoaan (mikä ei ole ollut häneltä juuri mitenkään pois, saattanut saada siinä samalla itsekin kyydin jonnekin).

Enää en sille rahaa lainaa. Kun viimeksi kysyi rahaa lainaksi ja kerroin, etten enää lainaa (koska ollut niin vaikea saada rahat takaisin, että olen kokenut kiusalliseksi, kun olen joutunut "kinuamaan" rahojani), hän suuttui perusteluistani. No, siinäpähän suuttuu, mutta jos kerran pitää tuollaista käytöstä velkojen suhteen oikeutettuna ja minua vain turhasta valittajana (eli aikoisi jatkossakin rahaa lainatessaan käyttäytyä samalla tavalla), niin eipähän tipu enää lainaakaan.

Hihiteltiin lapsena veljen kanssa mummolan ruokapöydässä ja mummo suuttui ja kaatoi kokonaisen ison kokispullon viemäristä alas :D

Oltiin kaveriporukalla mökillä ja päätettiin laittautua todella hienoiksi ja ottaa ryhmäselfiet. Siinä mietin ääneen, että puenko farkut vai hameen. Kaverini käski laittaa farkut "Koska sitten kaikilla on farkut".

Tästä toinen kaverini kilahti, koska hänellä ei ollutkaan mukana farkkuja vaan mekko ja yritimme muka jättää hänet pois porukasta esittämällä, kuin häntä ei olisi olemassa. Hän oli niin vihainen, että murjotti ja rageili meille koko loppu viikonlopun ja hautoi asiaa vielä kuukausia.

Tämä henkilö on monesti ollut hieman utelias lääkkeideni suhteen, kysellyt mitä kaikkia lääkkeitä mulla on, pyytänyt että saako järjestää lääkekaappini (ei normaalisti todellakaan tee minulle mitään tuollaisia palveluksia, sanoinkin huvittuneena, että ei käy, mutta toisen kaapin voit siivota, mitä ei tehnyt tietenkään), kysynyt monesti että myisinkö hänelle joitain lääkkeitä, ja olenpa saanut hänet verekseltään kiinni yrittämässä varastaa lääkkeitäni. Eli ehkä on joskus oikeastikin vienyt, mutten ole vain huomannut. Ei mulla edes ole mitään vahvoja lääkkeitä, lähinnä iholääkkeitä ja jotain mielialalääkkeitä, joiden mahdollinen vaikutus perustuu pitkäaikaiseen käyttöön.

Kerran epäilin, että jotain lääkkeitä puuttui, laitoin sitten hänelle viestiä tyyliin "oletko vienyt multa lääkkeitä?", niin vastauksena tuli viesti tyyliin "no en todellakaan, olet varmaan itse vetänyt, s**tanan ämmä!" Olin kyllä ihan monttu auki. Kysymykseni oli hänet tuntien osuva, ja hän varmasti tietää, etten ole mikään lääkkeiden huvikseen popsija enkä käytä edes päihteitä juuri yhtään. Olin ehkä väärässä häntä epäillessäni, mutta silti ihmetyttää tuollainen räjähtäminen kysymyksestäni, joka ei edes ollut kovin kaukaa haettu, enkä esittänyt sitä mitenkään ilkeästikään. Minusta kysymykseni oli asiallinen, ja jos se sisälsi syyllistämistä, se ei ollut sentään täysin perätöntä, ja hänen vastauksensa puolestaan oli asiaton ja sisälsi perättömiä vihjailuja, joihin sanojalla itselläänkään ei ollut syytä uskoa.