Onko olemassa täydellistä parisuhdetta?

Olen samassa tilanteessa, mutta ei tee mieli hehkuttaa onnea, kun ikä on tuonut sen viisauden, että mikään onni ei ole välttämättä ikuinen. Olen tyytyväinen tällä hetkellä ja nautin niin kauan kuin voin.

Riippuu ihmisen luonteesta. Minä en rakasta yhtäkään miestä ehdoitta, ainoastaan lemmikkiä. Tällä hetkellä minulla ei ole lemmikkiä mutta kuitenkin.

Ehkä jos on luonteeltaan sellainen hissuttelija, joka ei vaadi eikä odota mitään. Minä olen niin voimakastahtoinen nainen, että joku täydellisen riidaton parisuhde ei tule kuuloonkaan ikinä.

Minulla on täydellinen mies, mutta silti olen ihastunut toiseen mieheen.

Mieheni on tasa-arvoinen, uskollinen, luotettava, huolehtiva, rakastaa ja hellii minua, kehuu ja palvoo, hoitaa kotia ja lapsia, kokkaa. Huomioi minua. Hyvä isä.

Olen niin paskana tästä. Miksi tunnen näin? Meillä on pitkä liitto takana, en voi vedota ihastumistani siihen, että suhde voi huonosti tai että liitto on rakkaudettomuus/seksitön.

Tämä ihastuminen tuli ihan puskista. Ja nyt olen ihan hajalla. Käyn terapiassa jotta pääsisin kuiville.

Että täydelliset suhteet voi muuttua hetkessä "epätäydelliseksi".

Pystyn samaistumaan kommenttiisi, sillä tuntuu että ystävät, kaverit ym. läheiset ovat suhteessa vain siitä syystä että "kunhan jotain on". Itse en siihen kykene ja tuntuu että olen sen ihmisen kanssa jonka kanssa haluan olla loppuelämäni. En myöskään mieti että "mitä jos.." Minun mielestä se ajattelutapa kuolettaa sen loppumattoman rakkauden. On totta että mikään ei ole ikuista mutta parisuhteessa kyllä mun mielestä tietää/tuntee milloin on löytänyt sen oikean.

4/4 Siis ap. Mutta miten te koette pyyteettömän rakkauden/rakastamisen?

3: Saatat olla samanlainen kuin minä, eli etsit alitajuisesti tjsp. uusia "valloituksia." Minulla tätä tapahtuu silloin kun parisuhteessa ei ole kaikki ok. Elämä ilman rakkautta/ihatumista/säätämistä/tapailua whatever, on tylsää, olen sen todennut.

Olen jopa kertonut suoraan poikaystävälle, että minä kiinnostun muista, jos en saa tarpeeksi rakkautta, huomiota ja seksiä omaltani. Ehkä olen vähän tönkkö kun sanon suoraan tuollaista. Halusinpahan vain kertoa, koska en halua ihastua muihin.

Se vanha sanonta on, että se kel onni on, se onnen kätkeköön

Mutta toisaalta jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu onni myös

Oppi ei ojaan kaada ja what are we here living for?

Itse ajattelisin sen niin, että on moraalisesti oikein yrittää ymmärtää, auttaa ja tukea kaikkia

Täysin pyyteetön rakkaus, tuki, armo ja ymmärrys ehkä voisi aivan ensimmäiseksi ihmistaimenen elämässä toteutua hyvässä vanhempi-lapsi suhteessa. Sitten, kun ollaan riittävän isoiksi ja aikuismaisiksi kasvettu ja eletty elämää riittävästi ja kokeiltu nuoruuden kokeiluja (SAY NO TO DRUGS), voi alkaa ne parisuhteetkin toimimaan paremmin.

Ihan kaikilla ihmisillä maailmassa ei ole yhtä hyvä tuuri ja olosuhteet aivan yhtä hyvät. Koitetaan selvitä ja ymmärretään, että niin kaikki muutkin koettaa oppia, selvitä, kasvaa ja toivottavasti myös ymmärtää ja arvostaa ja kunnioittaa kaikkia.

Hmmm... minulla on ollut 3,5 v mies, jonka uskon rakastavan ehdoitta. On hassua, kuinka hän rakastaa ehdoitta, vaikka en pysty yhdessä asiassa joustamaan.

Murta... ennen tätä miestä olin naimisissö 20 v ja luulin, että meillä on aitoa rakkautta. Olin kovin hämmenttnyt, kun mies rakastui työkaveriinsa...olin tulkinnut kaiken väärin... kaikki ne vuodet....

Eli epäilys on vallannut minut... rakastaako tämä nykyinen mies sittenkään... vaikka hän on kysynyt, miksi en ota hänen rakkauttaan vastaan...

Minä elän mielestäni pitkässä ja mielestäni hyvin onnellisessa suhtessa. Pyyteetöntä rakkautta ei kuitenkaan ole kuin korkeintaan vanhemman rakkaus omaa lastaan kohtaan. Romanttinen rakkaus on hyvin ehdollinen tunne, joka useimmiten kaatuu ensimmäiseen nyrkiniskuun tai pettämiseen. Siksipä ainakin minä yritän joka päivä olla rakkauden arvoinen.

Yritystä on kirjoitti:

Minä elän mielestäni pitkässä ja mielestäni hyvin onnellisessa suhtessa. Pyyteetöntä rakkautta ei kuitenkaan ole kuin korkeintaan vanhemman rakkaus omaa lastaan kohtaan. Romanttinen rakkaus on hyvin ehdollinen tunne, joka useimmiten kaatuu ensimmäiseen nyrkiniskuun tai pettämiseen. Siksipä ainakin minä yritän joka päivä olla rakkauden arvoinen.

Ei tarvita edes nyrkiniskuja tai pettämistä. Pelkästään miehen arvomaailman muuttuminen olisi minulle liian iso asia. Jos nykyinen hurahtaisi vaikkapa ituhipiksi, niin en kyllä enää jatkaisi suhdetta, koska mies ei olisi enää entisensä jne. Onneksi mistään ituhippeilystä ei ole pelkoa poikaystäväni tuntien.

En tarkoittanut pyyteettömyydellä rakkaudella että välttämättä sitä että toinen muuttuu tai muuttaa käytöstään. Vaan sitä tunnetta joka valtaa joka ikisen kropan solun kun toinen on lähellä esim. aamulla sängyssä ja vetää toisen ihan kiinni itseensä ja on vain hiljaa. Tavallaan se tunne siitä että toinen haluaa olla siinä lähellä ja haluaa että minä nimenomaan lähellä..

Minä olen suhteessa puhtaasti realistisuuden vuoksi, olen aika normaalin näköinen söpö mies joka ei kovinkaan sosiaalinen joten minulla ei kovinkaan hyvät mahdollisuudet saada irtoseksiä. Jos saisin irtoseksiä väh 4 kertaa viikossa niin en olisi suhteessa ikimaailmassakaan. Tyttöystäväni luulee tosin että rakastan häntä ehdoitta ja väitänkin niin koska en voi oikeastaan kertoakkaan että olen vain tyytynyt häneen.

Toivon että ette käännä tätä nais tai miesvihaksi nämä ovat vain minun todelliset mielipiteet.

asd ootte kaikki homoja

Mulla on tällainen suhde. Meidän ei tarvi esittää mitään ja toisen lähellä on niin hyvä ja luonnollinen olla ja ainakin mulla on tunne, että voin kertoa miehelle mitä vain ilman, että tuun tuomituksi tai nauretuksi. Meillä on kummallakin samat arvot ja suunta elämässä jo alusta asti ja siksi tämä varmaan toimiinkin kun kaikessa jolla on oikeasti väliä elämässä halutaan kumpikin samoja asioita ja pidetään samoja asioita tärkeinä. Bonuksena meillä on tosi paljon samoja kiinnostuksen kohteita. Miehen kainalossa on aina se olo, että en halua tästä pois.

Kumpikin myös tekee toisen eteen asioita ihan vaan kun rakastaa toista. Viimeisimmät esimerkit vois olla, että kun mies sairasti niin mä ihan pyytämättä kävin ostamassa hänelle nenäliinoja ja kurkkupastilleja, tein päiväksi ruokaa valmiiksi että sen kuin lämmittää vain ja annoin hänen levätä rauhassa. Kun mulla oli vasta hartiat ja selkä kipeenä mies huomasi sen jostain pienestä eleestä ja hieroi mua yli puoli tuntia ihan vaan, että mulla ois hyvä olla.

Minä rakastin naistani puhtaasti juuri sellaisena kuin hän on, en halunnut muuttaa häntä mitenkään. Siitä kai siinä on kyse. Meille tuli silti ero, koska emme itsepäisinä ihmisinä saaneet neuvoteltua isoja käytännön asioita loppuun. Minä olisin halunnut saada asiat kuntoon, mutta häneltä ilmeisesti loppui voimat väittelyyn.

Mutta siis joo, rakastan häntä edelleen enkä tiedä miten sen saisi loppumaan.