Hauskimmat ja ärsyttävimmät kokemukset tilanteista, joissa joku suuttuu tai pahoittaa mielensä aivan olemattomista asioista!
Tällaista ketjua en muista AV:lla nähneeni, vaikka muuten tämä onkin ollut mahtava paikka bongailla ihmisten käyttäytymisen absurdeimpia piirteitä. Aloittakaamme!
Kommentit (833)
Jehovantodistajien Herätkää-lehdessä esiintyvä torni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän alkoi sitten puhua, että ei tule lapsemme syntymäpäiville eikä osta kummilapselleen mitään lahjaa koska ei pysty tarjoamaan samaa kuin me vakavaraisemmat vanhemmat.
Tähän pakko kommentoida, että oletko varma ettet ole tällaista jollakin tavalla osoittanut?
Osallistuin aikoinaan lähisukulaisen lapsen ristiäisiin. Olin köyhä opiskelija, niin päätin tehdä itse lahjan (askartelin mielestäni tosi kivan jutun). Käytin siihen aikaa ja vaivaa, tuli ainakin ihan suoraan sydämestä sen sijaan, että olisin kaupasta ostanut jotakin.
Ja sukulaisenikin oli siis, että ei tarvitse olla ihmeellistä lahjaa, pääasia että tulet.
No joo, koitti juhlapäivä, ja annoin tuon lahjan. Sukulaiseni ilme oli jo vähän että "Okei...?". Itseänikin a
Ihan takuulla asiat oli niin moneen kertaan juteltu ja koska en oikeasti odota lahjoja- ei sanattomassakaan viestissä voi kukaan kuvitella että niitä toivoisin. Tämä henkilö kyllä muissa yhteyksissä jankkasi että "ajattelit kuitenkin niin tai näin ja häntä hävetti" jne. Kyllä nämä kaikki todella oli hänen omassa päässään ja mietin usein pääni puhki mistä hänon näitä kuvitelmia kehitellyt. On aika raskasta jos ajatuksissasi kurtistat kulmiasi vaikka telkkarista tulevalle ohjelmalle ja tällainen ihminen sitten on juuri sanonut jotain johon en kiinnittänyt mitään huomiota- yhdistää tämän kurtistuksen ja sanomansa sekä alkaa syyttää jostain keksimästään sen perusteella. Huoh, todellakin munankuorilla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa noihin kahteen pitkään vuodatukseen: tämä henkilö on usein suuttunut minulle siitä kuinka hän on OLETTANUT minun ajattelevan jostain hänen valinnoistaan yms.
Hän on myös murjottanut useita kertoja siitä että lapsiperheessä herätään aiemmin- hän oli siis itse halunnut jäädä yöksi ja tiesi päivärytmimme... Lapset nyt pitävät ääntä. Suuttui kerran siitäkin että mieheni kehtasi kolauttaa jotain astiaa kun hän nukkui... Lumihiutale...
Tuo että hän suuttuu nollasta sataan ja hänen kanssaan on kuin kävelisi munankuorilla, kuulostaa ihan epävakaalta persoonallisuushäiriöltä. Eli ihan ulkoisesti malliperheessäkin voi vanhemmat olla tunnekylmiä ja etäisiä tai alkoholisteja tai narsisteja. Hakikohan tuo nuori teiltä asioita, joita ei saanut omasta kodistaan? Välittämistä, huomioo ja lämminhenkisyyttä ym. Monet tällaisten perheiden nuoret hakeutuvat "ro
Tämä kyllä voi hyvin pitää paikkaansa, hänellä ei ollut mikään kovin idyllinen lapsuudenperhe ja hän tosiaan jopa sanoi tuon, että miksi me emme voineet olla hänen perheensä... Hän tosin kohdisti meihin sittemmin myös ne vaikeat teini angstit, kun aikuistui ja uskalsi sanoa tahtonsa.
Ei sitten ole aikuistuttuaankaan itse tajunnut, että minä ja perheeni olimme syyttömiä hänen vaikeuksiinsa, joten kohtuutonta olettaa että otamme kaikki kiukut ja itsekkään käytöksen vastaan mukisematta ja loputtomasti
Olikohan meitä 3 vai 4 naista pöydässä ja keskustelimme siitä, haluammeko lapsia. Kaikki muut paitsi yksi sanoivat, etteivät halua lapsia. Tämä yksi siitä suuttui ja alkoi kiukuttelemaan, että hän kyllä haluaa lapsia. Ikään kuin se, että me emme halua olisi jokin henkilökohtainen loukkaus häntä kohtaan.
Ollessani käymässä exälläni, hän näytti naureskellen videon jonkin aivan hillittömän raivokohtauksen saaneesta nuoresta miehestä.
Sitten hän laittoi pyörimään elokuvan, jota en ollut nähnyt. Elokuvan jo hyvän aikaa pyörittyä exä päättikin yhtäkkiä vaihtaa elokuvaa. Pyysin, ettei vaihtaisi, koska halusin katsoa elokuvan loppuun ja hänhän voisi milloin vain katsoa muita elokuviaan, toisin kuin minä. Sai siitä ihan hillittömän raivarin ja käyttäytyi ihan samoin kuin se videon mies, jolle oli aikaisemmin naureskellut. Ja mies oli siis exäkin. Syystäkin ex.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän alkoi sitten puhua, että ei tule lapsemme syntymäpäiville eikä osta kummilapselleen mitään lahjaa koska ei pysty tarjoamaan samaa kuin me vakavaraisemmat vanhemmat.
Tähän pakko kommentoida, että oletko varma ettet ole tällaista jollakin tavalla osoittanut?
Osallistuin aikoinaan lähisukulaisen lapsen ristiäisiin. Olin köyhä opiskelija, niin päätin tehdä itse lahjan (askartelin mielestäni tosi kivan jutun). Käytin siihen aikaa ja vaivaa, tuli ainakin ihan suoraan sydämestä sen sijaan, että olisin kaupasta ostanut jotakin.
Ja sukulaisenikin oli siis, että ei tarvitse olla ihmeellistä lahjaa, pääasia että tulet.
No joo, koitti juhlapäivä, ja annoin tuon lahjan. Sukulaiseni
Ihan takuulla asiat oli niin moneen kertaan juteltu ja koska en oikeasti odota lahjoja- ei sanattomassakaan viestissä voi kukaan kuvitella että niitä toivoisin. Tämä henkilö kyllä muissa yhteyksissä jankkasi että "ajattelit kuitenkin niin tai näin ja häntä hävetti" jne. Kyllä nämä kaikki todella oli hänen omassa päässään ja mietin usein pääni puhki mistä hänon näitä kuvitelmia kehitellyt. On aika raskasta jos ajatuksissasi kurtistat kulmiasi vaikka telkkarista tulevalle ohjelmalle ja tällainen ihminen sitten on juuri sanonut jotain johon en kiinnittänyt mitään huomiota- yhdistää tämän kurtistuksen ja sanomansa sekä alkaa syyttää jostain keksimästään sen perusteella. Huoh, todellakin munankuorilla...
Minulla on yksi läheinen, joka kahden kesken käyttäytyy todella rakentavasti, ja juurikin tässä aiheessa olisi tyylillä "emme odota mitään lahjaa, pääasia että olet paikalla".
Mutta sitten kun paikalla on muita, saattaa ottaa asian puheeksi kailottaen tyylillä "Muistatko X ne meijän juhlat? Siis ne, mihin et tuonut mitään lahjaa? :D"
Itse sitten kasvot punottaen odotan vain tilanteesta poispääsyä, jälkikäteen todeten ettei ollut kivasti tehty. Ja saan kuulla, miten kanssani saa aina kävellä munankuorilla.
Vierailija kirjoitti:
Odottelin kerran anoppia kylään ja olin sitten vessassa kun anoppi soitti ovikelloa, olin ovella n.30sek päästä sen soimisesta, mutta anopppia ei näkynyt enää missään. Menin pihalle katsomaan ja siellä istui autossaan. Vilkutin iloisesti, että tule vaan tänne, no ei tullut joten kävelin ihan autolle asti jolloin hän kaahaasi renkaat sojossa pois.
Perään tuli puhelua, että kuinka kehtaan odotuttaa häntä ihan turhaan ja ihan selvästi en kuulemma halunnut häntä kylään.. Kerroin olleeni vessassa ja vastaukseski sain "niin varmaan no ymmärrän kyllä milloin minua ei kaivata"
No tämän jälkeen anopista ei ole kuulunut 5 kuukauteen.. käytiin pari kertaa ovella, jolloin ei avannut ovea vaan katsoi ovensa ikkunasta tuimalla ilmeellä.. Nyt odotellaan milloin leppyy ja minähän seuraavaksi.
Lapsen kaverin piti tulla kylään mutta ketään ei kuulunut. Sitten sen äidiltä tuli vihaista viestiä. Kakara oli seissyt puoli tuntia oven takana eikä kukaan ollut avannut ovea. Opettais kersansa soittaan ovikelloa dille.
Vierailija kirjoitti:
Tämä Jeesus keissi koulusta. Kuvitella että lapsi muka traumatisoituu sanasta Jeesus muttei halloweenin kauhuhahmoista.
Ylipäätänsä äärivihaiset ateistit jotka muka antaa muiden uskoa Jumalaan mutta suuttuvat kristillisistä laulunsanoista tai sanoista ylipäätänsä. Ihan hullua porukkaa. Samoin kuin äärivasemmisto yms ääriliikkeet.
Uskonto on kyllä sellaista pas-----------kaa että se traumatisoi kenet tahansa. paitsi uskovaiset joiden mt on jo valmiis suljettu-kamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain taannoin keuhkoputkentulehduksen jälkimainingeissa kovan yskäkohtauksen ulkona, kun odotin kaverini kanssa bussia. Kun tunsin, että taas mennään (olen pari kertaa meinannut vetää ruokaa väärään kurkkuun, kun on yhtäkkiä alkanut yskittää), sylkäisin vaistomaisesti suussani olleen purkan lumihankeen. Kaverini pahoitti tästä pahemman kerran mielensä. Muutaman metrin päässä olisi ollut roskakori, johon olisin voinut purkan kiikuttaa ja normaalitilanteessa olisin toki niin tehnytkin. Aikani köhittyäni selitin, etten ehtinyt ajatella mitään ja yritin pimeässä etsiskellä purkkaa hangesta. En kuitenkaan onnistunut löytämään sitä enkä viitsinyt jäädä odottamaan seuraavaa, 20 minuutin päästä tulevaa bussia vain sen takia, että olisin saanut poimittua purkan maasta. Kaverini sätti minua tuosta loppumatkan. :-D
Itsehän kerran potkaisin maassa ollutta purkkia, sa
Olin aikanaan vähän aikaa erään teini-ikäisen rullatuoliasiakkaan avustajana. Yksikin päivä ne se jätkä tuoleineen ois hukkunut lampeen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli samalainen kaveri. Kyseli yksityiskohtia seksielämästäni mm. minkälainen penis poikaystävälläni on, minkälaista seksiä harrastamme ja missä asennoissa. Suuttui tämäkin, kun en suostunut näistä asioista puhumaan ja haukkui minut estyn
"Isompi kuin sun poikakaverillas."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso oli saunomassa sukulaisellaan, uusi sauna ja uusi kiuas. Kävin hakemassa sovitusti kotiin ja vaihdoin muutaman sanan sen sukulaisen kanssa. Puoliso huikkasi väliin, että oli tosi hyvät löylyt. Kommentoin sukulaiselle että ethän vaan antanut puolison lämmittää saunaa, kun se ei oikein ole vahvuusalueella. Juu, hän huomasi, puoliso sai pesän sammumaan kertaalleen ja sen jälkeen vielä unohti lisätä puita. Joo, tuttua hommaa, totesin.
Tänään puoliso tuli raivoamaan, että hän ei voi enää koskaan mennä ko. sukulaiselle, kun nolasin hänet niin pahasti. Että oli pakko dissata niin pahasti.
Puoliso on omassa suvussaan tunnettu siitä, ettei osaa tehdä tulia mihinkään tulipesään, ei edes grilliin hiilillä....
No mä ymmärrän sun puolisoa täysin, toi oli todella hänen nolaamista ja sinä olet se jolla ei ole käytöstapoja, sinusta toisen "puute" on hausk
Jaa. Ko "puute" on siis ollut noin 40 vuotta puolison perheen huvituksen aihe, ja on itsekin sitä naureskellut "kaikille". Minusta se EI ole hauska eikä huvittava, koska asumme puulämmitteisessä talossa, jossa on puulämmitteinen kiuas. Olen 30 vuotta lämmittänyt talon ja saunan aina yksin, koska puoliso ei sitä osaa tehdä.
Ja en kyllä maininnut puolison sukupuolta. Hän ottaisi kyllä pultit siitäkin, että väittäisin häntä mieheksi...
Mutta olen siis tilannetajuton ja empatiakyvytön, enkä osaa kävellä munankuorilla riittävästi. Tästä lähtien en kommentoi sitten enää mitään hänestä kenellekään, vaikka hän kommentoi syömisiäni, työtäni, autoani, lapsiamme, milloin mitäkin.suoraan vxttuilemalla.
Kiitos. Tämä selvä.
Vanhin siskoni suuttui, kun toisen siskoni häät olivat rennot, sinne sai tulla rennoissa vaatteissa, ohjelmassa mm. saunomista, jos sellaista halusi ja vanhin sisko tuli verkkareissa, kun muilla naisilla oli esim. kesämekot. Hänkin olisi halunnut laittaa mekon, mutta ei ajatellut sitä rennoksi.
Sama sisko suuttui kun olimme vanhempiemme luona lomailemassa ja lähti ajamaan 200 km kotiinsa, kun olin pyytänyt toista siskoani juoksulenkille kanssani. Vanhin sisko ei lenkkeile edes kävellen, eli juoksulenkille häntä ei olisi saanut. Mutta olisi pitänyt pyytää mukaan.
Sama sisko ei tullut mummomme hautajaisiin, kun pappi oli nainen (hän ei hyväksy naispappeja).
Sama sisko totesi avioeronsa jälkeen minulle ja miehelleni hääpäivänämme: "otan osaa".
Sama sisko suuttui, kun minulle ja miehelleni syntyi lapsi, ja hän ei itse koskaan lapsia saanut, vaikka halusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän alkoi sitten puhua, että ei tule lapsemme syntymäpäiville eikä osta kummilapselleen mitään lahjaa koska ei pysty tarjoamaan samaa kuin me vakavaraisemmat vanhemmat.
Tähän pakko kommentoida, että oletko varma ettet ole tällaista jollakin tavalla osoittanut?
Osallistuin aikoinaan lähisukulaisen lapsen ristiäisiin. Olin köyhä opiskelija, niin päätin tehdä itse lahjan (askartelin mielestäni tosi kivan jutun). Käytin siihen aikaa ja vaivaa, tuli ainakin ihan suoraan sydämestä sen sijaan, että olisin kaupasta ostanut jotakin.
Ja sukulaisenikin oli siis, että ei tarvitse olla ihmeellistä lahjaa, pääasia että tulet.
No joo, koi
No tuo onkin törkeää että seurassa sitten nolaa. Kertomassani tapauksessa ei kuitenkaan ollut kyse siitä
Tuntikausia kuunneltuani alakerran naapurin mekastusta (melu tunkeutui jopa kuulokkeilla kuuntelemani musiikin läpi) koputin lattiaan kaksi kertaa. Naapuri sai tästä aivan silmittömän raivarin ja alkoi hakkaamaan kattoaan kuin joku mielipuoli. Eli hän saa mölytä niin paljon kuin haluaa, mutta auta armias jos kukaan muu aiheuttaa pienintäkään ääntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta eikö näillä "mulla on oikeus raivota ja suuttua kaikesta"-ihmisillä ole normaalia menettämisen pelkoa ? Ts. Eivät pelkää että menettävät läheisensä jatkuvalla raivoamisella?
Ei, kun se raivo vaan tulee yllättäen. Ei kai kukaan raivoaisi mistään, jos sen voisi välttää.
Tämä. En usko että kovinkaan moni päättää suuttua ja raivota. Itse en ainakaan haluaisi käyttäytyä niin. Mutta sille ei vaan voi mitään vaikka kuinka yrittäisi.
En usko tuota. Ymmärrän jonkun raivonpuuskan, jos joku hyökkää kimppuun astalo kädessä tms. mutta että raivotaan jostain pikkuasioista, ei ole normaalin ihmisluonnon mukaista. On joku pershäiriö taustalla. Tai sitten pitää mennä johonkin vihanhallinta/impulssinkontrollointi terapiaan.
Olin ottanut ensimmäisen koronarokotteen ja sairastuin siitä, vaikka piti mennä sukujuhliin johon olin valmistautunutkin, mutten voinut tietää mitä tapahtuu, kouluni oli kehottanut rokotuksiin. Tuon takia osa suvusta on vetänyt välit poikki.
"Oletko minä? Meillä samanlaista. 4 vuotta yhdessä ja viimeiset pari vuotta joutunut katselemaan tällaista draamailua ja älyttömiä raivonpurkauksia. Kun itse olen rauhallinen se vain provosoi, asetun kuulemma hänen yläpuolelleen. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä... muuta kuin erota. Ajattelin katsoa että jos vielä viikon sisään tulee 3/3 näitä kohtauksia niin ilmoitan että tämä oli nyt tässä. Mulla on muutakin tekemistä kuin opettaa käytöstapoja aikuiselle miehelle - paitsi ettei se mitään opi eikä edes osaa pyytää anteeksi. Suurin ongelma onkin se, ettei mies näe mitään vikaa käytöksessään. Pari päivää sitten kiireessä sanoin ihan neutraalilla äänensävyllä "hopi hopi". Tästä seurasi käsittämätön raivonpurkaus (huusi ja haukkui idiootiksi, kuinka puhun hänelle nöyryyttävällä äänellä alentavasti ym.)."
Poikaystävälläsi on nähdäkseni ongelmia, mutta kyllä minuakin kiukuttasi, jos minua kiirehdittäisiin sanomalla: hopi, hopi. En tosiaankaan alkaisi räyhätä, ja tekisin parhaani kiirehtiäkseni, mutta minusta tuo hopittaminen kuulostaa alentuvalta, kun voisi sanoa vaikka, että pidä kiirettä. Jostain syystä tuo hopittelu kuulostaa minusta alentuvalta, vaikka sanoja ei välttämättä sitä tarkoitakaan.
En ole sama, mutta ei olisi kyllä minullakaan tullut mikään Jehovantodistajien lehti mieleen, vaikka joskus olen varmaan sen nimen kuullutkin. Ajattelin että tulkitsiko sen johonkin Baabelin torniin liittyväksi ja miten sekään mihinkään liittyisi.